Search

Purpose. This study assessed the determinants of perceived physical activity levels (PALs) among adults at high risk of diabetes, and the associations with self-reported physical activity. Methods. In total, 10,149 adults participated in the FIN-D2D lifestyle intervention at baseline. Opportunistic screening was used in identifying high risk individuals. Physical activity and perceived PAL sufficiency were assessed and compared. Key risk factors for diabetes and psychosocial and demographic characteristics were analyzed as determinants using logistic regression. Results. PAL sufficiency was rated realistically by 73% of men and 75% of women. Perception of sufficient PAL was more likely among individuals with a smaller waist circumference, a higher level of perceived fitness, and no exercise intention. In men, a higher age, and in women, a lower education, and a lower occupational status, also increased the likelihood of perceiving PAL as sufficient. Out of all the participants, 65% of men and 66% of women were inactive. Among the inactive participants, 20% (men) and 16% (women) overestimated their PAL sufficiency. In both genders such overestimation was predicted by dyslipidemia, a lower waist circumference, a higher level of perceived fitness, and no exercise intention; also (among men) by a higher age and a family history of diabetes, and (among women) by a lower occupational status, and a lower BMI. Conclusions. In diabetes prevention, it is important to recognize the groups that perceive their PAL as sufficient, since they may not see increased PAL as a tool for decreasing their risk of diabetes. peerReviewed

Tutkimuksessa kuvattiin tyypin 2 diabeetikoiden ravitsemusneuvonnan, erityisesti ravintorasvoihin kohdentuneen neuvonnan, sisältöjä ja kestoja sekä keskustelun avauksia perusterveydenhuollon hoitajien ja lääkäreiden käynneillä. Seurantatutkimusaineisto kerättiin vuosina 2000 - 2002 videoimalla 17 potilaan neuvontakäynnit, yhteensä 129. Potilaiden käynnit hoitajilla vaihtelivat 2 - 11 käynnin välillä ja lääkäreillä 0 - 7 käynnin välillä seuranta-aikana. Aineisto analysoitiin sisällön erittelyllä. Hoitajat ja lääkärit käyttivät vähän aikaa ravitsemusneuvontaan ja rasvojen käytön neuvontaan. Keskustelujen avaukset painottuivat potilailla ravintorasvan laatuun. Hoitajat ja lääkärit avasivat keskustelut kolesteroliarvoviittauksilla, joihin potilaat usein reagoivat lyhyellä kommentilla. Rasvojen käytön merkityskeskustelut diabeteksen hoidon kannalta olivat vähäisiä. Potilaiden aikaisempaa ravitsemustietämystä ei juuri hyödynnetty keskusteluissa. Tulosten perusteella terveydenhuoltohenkilöstölle tulisi tarjota täydennyskoulutusta ravitsemusneuvonnan sisällöistä ja elintapojen muutoksia tukevista menetelmistä.