Search

Esitelmässä tuodaan esille ilmatiiviyden mittausmenetelmiä, tiiviyden mittaamisen käytännön ongelmia ja tiiviyden vaikutusta rakennusten energiatehokkuuteen.

Rakennusten ilmatiiviys edellyttää työmaan asianmukaista ohjeistamista ja suunnitteludetaljien kehittämistä. Tavanomaisia menetelmiä käyttämällä, mutta kiinnittämällä erityistä huomiota ilmanpitävyyteen vaikuttaviin asioihin voidaan saavuttaa hyväksi katsottava tiiviystaso, pientaloissa n50

Lämmitysöljyn varastoinnin turvallisuus ja ympäristöriskien hallinta (Cisteri) -projektin osahankkeessa "Öljysäiliöiden suojarakenteiden kunto ja kunnonhallinta" tutkittiin kenttäkartoituksen, laboratoriokokeiden ja kohteissa tehtyjen pinnoitekokeiden avulla suoja-allasrakenteita ja niiden korjausmahdollisuuksia. Kenttäkartoitus tehtiin rakennusten sisällä oleviin suoja-altaisiin. Kartoituksessa käytettyjen kuntoisuuskriteereiden perusteella havaittiin, että puolet tutkituista allasrakenteista ei täyttänyt tiiviydelle asetettuja vaatimuksia. Rakenteissa oli halkeamia ja rapautumaa, tai materiaali arvioitiin niin hauraaksi, että se vuodon sattuessa voi imeä ja läpäistä öljyä. Öljysäiliön ja suoja-altaan välinen vapaatila oli yleensä varsin pieni. Allasrakenteiden materiaaleja (betoni, tiili ja rappaus) tutkittiin laboratorioissa, jolloin havaittiin, että kaikki materiaalit imivät jossain määrin öljyä. Tiileen ja laastiin sekä tavanomaiseen vanhaan betoniin öljy imeytyi kymmenen tunnin aikana noin 30-40 mm:n syvyyteen. Yhden vuorokauden kuluttua imeytyminen oli poltetussa tiilessä ja laastissa noin 70 mm, kalkkihiekkatiilessä ja vanhassa, tavanomaisessa betonissa 50 mm. Hyvässä betonissa se oli noin 15 mm. Kokeet osoittivat selkeästi, että yleisimmin käytetyt allasmateriaalit voivat jonkin aikaa estää öljyn läpäisyn, mutta ne imevät itseensä öljyä jo varsin lyhytaikaisen rasituksen aikana. Vain hyvä betoni (lujuus yli 50 Mpa) kykeni kohtuullisesti estämään imeytymisen. Öljyn imeytymisestä on seurauksena hajuhaitta, mistä johtuen vauriotapauksessa rakenteiden öljyyntynyt pintaosaa joudutaan korjaamaan ja pahimmillaan koko rakenne uusimaan. Tämän välttämiseksi tulisi harkita vanhojen altaiden pinnoittamista öljyä imemättömällä ja läpäisemättömällä pinnoitteella. Uudet suoja-altaat tulisi rakentaa imemättömistä ja pitkäaikaiskestävistä materiaaleista, tai imevät materiaalit tulisi pinnoittaa heti uutena tiiviillä ja öljyä kestävällä materiaalilla. Todellisissa kohteissa tehdyissä pinnoitekokeissa havaittiin, että suoja-altaiden korjaaminen ja tiivistäminen on mahdollista ja siihen löytyy myös soveliaita pinnoiteaineita. Aineiden pitkäaikaiskestävyyttä, etenkin öljyn vaikutuksen osalta, ei tutkittu tässä hankkeessa. Kokeissa havaittiin, että vanhojen altaiden korjaamisessa ja pinnoittamisessa on monia käytännön ongelmia etenkin tilanahtaudesta ja öljysäiliön tukirakenteiden mataluudesta johtuen.