Search

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmani ”Sivuroolissa Lähi-idän näyttämöllä — Yhdysvaltain intressit Osmanivaltiossa vuosina 1893–1914” käsittelee Yhdysvaltain roolia ja ulkopolitiikkaa Osmanivaltiossa vuodesta 1893 aina ensimmäisen maailmansodan syttymiseen saakka. Tutkielmani kuuluu poliittisen historian alaan ja sen päätutkimuskysymys on seuraava: Millaisena Yhdysvaltain intressit Osmanivaltiota kohtaan näyttäytyvät ulkoministeriön edustajien yhteydenpidon ja heidän myöhemmin julkaistujen muistelmiensa perusteella? Erityistä huomiota kiinnitän siihen, miten vuosien 1894–1896 levottomuudet, nuorturkkilaisten vuoden 1908 vallankumous sekä ensimmäisen maailmansodan syttyminen vaikuttivat Yhdysvaltain Osmanivaltiossa harjoittamaan ulkopolitiikkaan. Samalla analysoin myös sitä, millaista ulkopolitiikkaa kyseisten konfliktien välissä harjoitettiin ja miten myös Lähi-idän ulkopuoliset tapahtumat vaikuttivat Osmanivaltion ja Yhdysvaltain välisiin suhteisiin. Tutkielmani ajallisen rajauksen sisällä Yhdysvaltojen selkeimpänä intressinä näkyi Osmanivaltiossa oleskelleiden amerikkalaisten, erityisesti lähetystyöntekijöiden turvallisuudesta ja oikeuksista huolehtiminen alueen ajoittain tulenarassa ilmapiirissä. Yhdysvallat, jonka ulkopolitiikkaa ohjasi virallisesti Monroen doktriini, ei osoittanutkaan Lähi-itää kohtaan yhtä voimakasta kiinnostusta kuin eurooppalaiset suurvallat. Käytännössä tämä ei kuitenkaan johtunut siitä, etteikö Osmanivaltio olisi kiinnostanut Yhdysvaltoja, vaan siitä, ettei amerikkalaisilla ollut juuri mahdollisuuksia kasvattaa vaikutusvaltaansa alueella vielä 1900-luvun vaihteessa. Kaikki muuttui kuitenkin Yhdysvaltojen saavuttaman suurvaltastatuksen ja Osmanivaltiossa 1908 tapahtuneen nuorturkkilaisten vallankumouksen myötä. Erityisesti William Howard Taftin hallitus pyrki vuodesta 1909 alkaen kehittämään tiiviitä kaupallisia siteitä Osmanivaltioon, sillä Yhdysvallat koki vallanvaihdosta seuranneen tilanteen tarjonneen suuria mahdollisuuksia amerikkalaisille. Eurooppalaisten suurvaltojen vastustuksesta ja Osmanivaltion räjähdysherkästä sisäpolitiikasta johtuen Yhdysvallat jäi kuitenkin sivustaseuraajaksi Lähi-idässä vielä vuosikymmenien ajaksi.

Tiivistelmä. Tutkielma käsittelee Yhdysvaltain intressejä Osmanivaltiossa presidentti Grover Clevelandin toisella kaudella 1893–1897. Erityisesti huomiota kiinnitetään siihen, miten Osmanien valtakunnassa 1894–1896 esiintyneet levottomuudet vaikuttivat amerikkalaisten ulkopoliittiseen toimintaan alueella.

The inhibition kinetics of iron oxidation was studied in a Leptospirillum ferriphilum-dominated, fluidized bed bioreactor culture, which was challenged with various concentrations of Fe(3+), Zn(2+) and Ni(2+). Iron(II) was oxidized in the presence of binary combinations of 40 g/L Fe(3+) + 10 g/L Ni(2+), 30 g/L Fe3(+) + 40 g/L Zn(2+). 60 g/L Zn(2+) + 10 g/L Ni(2+) and 60 g/L Ni(2+) + 10 g/L Zn(2+). The data showed that L.ferriphilum was insensitive to the test metals, suggesting that the bacterium has application in ferric ion regeneration processes in circuits involving tank bioleaching of zinc and nickel sulfide concentrates. A combined method for determining the type and coefficients of inhibition was developed and validated with data from batch Fe(2+) oxidation experiments at pH 1.1 +/- 0.2. Iron(III) competitively inhibited Fe(2+) oxidation, whereas Zn(2+) and Ni(2+) conformed to non-competitive inhibition model with inhibition coefficients (K(ii)) of 49.1 and 62.7 g/L respectively. However, Mg(2+) and Na(+) had a compounding effect on Zn(2+) toxicity. The combined competitive and non-competitive inhibition model was applied for data on iron oxidation in the presence of Fe(3+) + Zn(2+), Fe(3+) + Ni(2+) and Zn(2+) + Ni(2+) and good agreement was generally found between the model predictions and experimental data. The combined model can be used to predict the kinetics of bacterial iron oxidation in ferric ion regeneration for zinc and nickel concentrate tank leaching. (C) 2009 Elsevier B.V. All rights reserved.