Search

INTRODUCTION: Technical diving is increasing in popularity in Finland, and therefore the number of decompression illness (DCI) cases is also increasing among technical divers. Although hyperbaric oxygen treatment (HBOT) remains the standard of care, there are anecdotal reports of technical divers treating mild DCI symptoms themselves and not seeking a medical evaluation and possible recompression therapy. This study aimed to make an epidemiologic inventory of technical diving-related DCI symptoms, to establish the incidence of self-treatment and to determine the apparent effectiveness of different treatment methods. METHODS: A one-year prospective survey with online questionnaires was conducted. Fifty-five experienced and highly trained Finnish technical divers answered the survey and reported their diving activity, DCI symptoms, symptom treatment, and treatment outcome. RESULTS: Of the reported 2,983 dives, 27 resulted in symptoms of DCI, which yielded an incidence of 91 per 10,000 dives in this study. All of the reported DCI symptoms were mild, and only one diver received HBOT. The most common self-treatments were oral hydration and rest. First aid oxygen (FAO(2)) was used in 21% of cases. Eventually, none of the divers had residual symptoms. CONCLUSIONS: The incidence of self-treated DCI cases was 27 times higher than that of HBO-treated DCI cases. There is a need to improve divers’ awareness of the importance of FAO(2) and other recommended first aid procedures and to encourage divers to seek medical attention in case of suspected DCI.

Introduction: Cold water imposes many risks to the diver. These risks include decompression illness, physical and cognitive impairment, and hypothermia. Cognitive impairment can be estimated using a critical flicker fusion frequency (CFFF) test, but this method has only been used in a few studies conducted in an open water environment. We studied the effect of the cold and a helium-containing mixed breathing gas on the cognition of closed circuit rebreather (CCR) divers. Materials and Methods: Twenty-three divers performed an identical dive with controlled trimix gas with a CCR device in an ice-covered quarry. They assessed their thermal comfort at four time points during the dive. In addition, their skin temperature was measured at 5-min intervals throughout the dive. The divers performed the CFFF test before the dive, at target depth, and after the dive. Results: A statistically significant increase of 111.7% in CFFF values was recorded during the dive compared to the pre-dive values (p < 0.0001). The values returned to the baseline after surfacing. There was a significant drop in the divers’ skin temperature of 0.48°C every 10 min during the dive (p < 0.001). The divers’ subjectively assessed thermal comfort also decreased during the dive (p = 0.01). Conclusion: Our findings showed that neither extreme cold water nor helium-containing mixed breathing gas had any influence on the general CFFF profile described in the previous studies from warmer water and where divers used other breathing gases. We hypothesize that cold-water diving and helium-containing breathing gases do not in these diving conditions cause clinically relevant cerebral impairment. Therefore, we conclude that CCR diving in these conditions is safe from the perspective of alertness and cognitive performance. publishedVersion

Introduction: Technical diving is very popular in Finland throughout the year despite diving conditions being challenging, especially due to arctic water and poor visibility. Cold water, immersion, submersion, hyperoxia, as well as psychological and physiological stress, all have an effect on the autonomic nervous system (ANS). Materials and methods: To evaluate divers’ ANS responses, short-term (5 min) heart rate variability (HRV) during dives in 2–4°C water was measured. HRV resting values were evaluated from separate measurements before and after the dives. Twenty-six experienced closed circuit rebreather (CCR) divers performed an identical 45-meter decompression dive with a non-physical task requiring concentration at the bottom depth. Results: Activity of the ANS branches was evaluated with the parasympathetic (PNS) and sympathetic (SNS) indexes of the Kubios HRV Standard program. Compared to resting values, PNS activity decreased significantly on immersion with face out of water. From immersion, it increased significantly with facial immersion, just before decompression and just before surfacing. Compared to resting values, SNS activity increased significantly on immersion with face out of water. Face in water and submersion measures did not differ from the immersion measure. After these measurements, SNS activity decreased significantly over time. Conclusion: Our study indicates that the trigeminocardiac part of the diving reflex causes the strong initial PNS activation at the beginning of the dive but the reaction seems to decrease quickly. After this initial activation, cold seemed to be the most prominent promoter of PNS activity – not pressure. Also, our study showed a concurrent increase in both SNS and PNS branches, which has been associated with an elevated risk for arrhythmia. Therefore, we recommend a short adaptation phase at the beginning of cold-water diving before physical activity. publishedVersion

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Talonvaltausliikehdintä on aktivoitunut Suomessa viimeisen parin vuoden aikana. Talonvaltaukset eivät ole kuitenkaan uusi yhteiskunnallisen toiminnan muoto: niitä tehty Suomessa jo liki kolmenkymmenen vuoden ajan. Tiloja omatoimisesti haltuun ottavia ryhmiä pidetään usein yhteiskunnallisina liikkeinä. Freda 42 -liike toimi asuntopoliittisena talonvaltausliikkeenä vuosina 1986-1988. Tutkin Freda 42 -liikkeen poliittista toimintaa ja millainen talonvaltausliike se oli: mitä tavoitteita liikkeellä oli ja miksi, miten liike ajoi niitä eteenpäin, millä tavoin se kykeni omalla toiminnallaan muokkaamaan poliittista agendaa ja millaisia reaktioita se aiheutti valtakoneistossa (päätöksentekijät, hallinto, media) sekä yhteiskunnassa. Tutkin myös, miten liikkeen vaikutus on mahdollisesti jatkunut varsinaisen toiminnan jo hiivuttua. Freda 42:n toiminta lakkasi noin kahden vuoden jälkeen. Freda 42 onnistui konkreettisesti saamaan paljon julkisuutta poliittisille vaatimuksilleen sekä jossain määrin käyttötarkoituksen muutoksia rakennuksiin ja ainakin tilapäisiä asuntoja ihmisille ympäri Suomea. Freda 42 oli myös osaltaan tekemässä talonvaltausta sosiaalisesti hyväksyttäväksi aktivismin muodoksi Suomessa. Mikäli Freda olisi saanut vallattua itselleen oman tilan tai pysyviä asuntoja kuten Oranssi pari vuotta myöhemmin, siitä olisi voinut kehittyä pitkäikäisempikin liike. Vaikka Fredan omat pitkäaikaiset saavutukset jäivätkin vähäisiksi, merkityksetöntä sen toiminta ei ollut. Freda 42 oli yksi esikuva Suomen pitkäikäisimmän talonvaltausliikkeen, Oranssin, toiminnan käynnistymiselle ja se on sitä kautta vaikuttanut talonvaltauksen käytäntöihin Suomessa. Liikkeen toimijat kokivat Fredan myös saavuttaneen tavoitteitaan varsinkin poliittisen keskustelun herättäjänä. Tutkin Freda 42 -talonvaltausliikettä uusien ja vanhojen yhteiskunnallisten liikkeiden kontekstissa. Tutkin lisäksi, miten talonvaltausten yleistyminen sopii yhteen suomalaisten protestijaksojen kanssa. Käytän pro gradu –tutkielmani keskeisimpänä aineistona Freda 42 –talonvaltausliikkeen itse jälkeensä jättämää ja arkistoimaa aineistoa ja talonvaltausliikkeen taustalla vaikuttaneen Vallankumouksellisen Nuorisoliiton aineistoa. Vallankumouksellinen Nuorisoliitto oli Suomen Demokraattisesta Nuorisoliitosta (SDNL, nyk. Vasemmistonuoret) erotetuista jäsenjärjestöistä muodostettu järjestö, joka toimi vuosina 1986-1990.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten innovatiivisen miljöön teoriaa voidaan hyödyntää yrityksille suunnattujen toimintaympäristöjen kehittämisessä ja markkinoinnissa. Tutkimuksen case-esimerkki on Tampereella sijaitseva Tampellan alue, joka on tarkoitus muuttaa vanhasta teollisuusalueesta nykyaikaiseksi toimintaympäristöksi ict-, media- ja asiantuntijapalveluyrityksille. Tutkimus on laadullinen ja luonteeltaan eksploratiivinen. Tarkoitus on lisätä ymmärrystä innovatiivisten keskittymien (esim. tiedepuisto, teknologiakeskus) toiminnasta ja tämän perusteella suunnitella Tampellan innovatiivisen toimintaympäristön toimintatapaa. Innovatiivisen miljöön teoria on tutkimuksen teoreettinen perusta. Empiirinen osuus muodostuu teemahaastatteluista. Innovatiivisessa miljöössä keskeisiä ilmiöitä ovat toimivat yhteistyöverkostot, joiden vaikutus ulottuu myös alueen ulkopuolelle ja päinvastoin. Innovatiivisessa miljöössä verkostojen sisäinen vuorovaikutus kehittyy, ja syntyy kollektiivista oppimista, mikä johtaa innovaatiokyvykkyyden paranemiseen ­ eli uuden tiedon sekä uusien prosessien, käytäntöjen, tuotteiden ja teknologioiden syntymiseen. Kokonaisuutena tutkimuksessa on yhdistetty innovatiivisen miljöön teorioita sekä tutkimustuloksia, esimerkkejä ja määritelmiä innovatiivisista keskittymistä. Tämän pohjalta on haastateltu kolmetoista asiantuntijaa siitä, millaiseksi Tampellan alue tulisi kehittää, ja miten innovatiisen miljöön teoriaa olisi mahdollista soveltaa alueen toimintaan. Tutkimuksen tulokseksi eli Tampellan innovatiivisen toimintaympäristön keskeisiksi elementeiksi saatiin neljä kehittämisen osa-aluetta, jotka ovat alue, vuorovaikutus ja verkostot, imago ja identiteetti sekä ihmislähtöisyys.