Search

Temperamenttia pidetään yleisesti yhtenä lapsen sisäisistä unen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Aikaisemmissa tutkimuksissa lapsen temperamenttia kuvaavia piirteitä on yhdistetty niin laadukkaaseen unen kehitykseen kuin nukkumisen ongelmiinkin. Lapsen temperamentin lisäksi myös vanhempien toiminnalla ja nukuttamiskäytännöillä ajatellaan olevan huomattava merkitys lapsen unelle. Pitäytymällä säännönmukaisissa nukuttamisrutiineissa vanhemmat voivat ehkäistä lapsen univaikeuksien muodostumista. Vanhemman temperamentin voidaan ajatella olevan yhteydessä tämän impulsiivisuuteen ja taipumukseen poiketa säännöllisistä iltarutiineista. Vanhemman temperamentti voi vaikuttaa myös siihen, kuinka herkästi hän kokee lapsensa unen ongelmalliseksi lapsen nukahtamisen pitkittyessä tai yöheräilyjen yleistyessä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lapsen ja vanhempien temperamenttipiirteiden yhteyksiä lapsen univaikeuksiin ja vanhempien kokemukseen lapsen unen ongelmallisuudesta. Tutkimuksen aineisto on kerätty lasten unta ja kehitystä tarkastelevaa Lapsen uni ja terveys -pitkittäistutkimushanketta varten. Aineisto koostui 1030 perheestä ja tietoa kerättiin vanhempien täyttämien kyselylomakkeiden avulla. Vanhemmat täyttivät omia temperamenttipiirteitään koskevat kyselyt ennen lapsen syntymää ja arvioivat lapsen uneen ja reagointitapoihin liittyviä piirteitä lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen. Lapsen ja vanhempien temperamenttipiirteitä tarkasteltiin tutkimuksessa Rothbartin mallia mukaillen. Lapsen temperamenttia kuvattiin eloisuuden, negatiivisen affektiivisuuden ja itsesäätelyn piirteillä. Vanhempien temperamenttia kuvattiin negatiivisen affektiivisuuden, eloisuuden, tavoitteellisen kontrollin ja huomioherkkyyden piirteillä. Lapsen univaikeuksia selvitettiin uneen liittyvillä tekijöillä (esim. nukahtamisen kesto, yöheräilyjen yleisyys) ja vanhempien arviolla. Lapsen negatiivisen affektiivisuuden havaittiin olevan yhteydessä suurempaan univaikeuksien määrään ja lapsen itsesäätely yhdistettiin vähäisempään univaikeuksien määrään. Vanhempien arvion havaittiin olevan samansuuntainen, eli negatiivisen affektiivisuuden piirteitä osoittavilla lapsilla arvioitiin todennäköisemmin olevan univaikeuksia ja itsesäätelyn piirteitä osoittavilla lapsilla epätodennäköisemmin. Vanhempien temperamenttipiirteistä isän negatiivisen affektiivisuuden havaittiin olevan yhteydessä lapsen univaikeuksien suurempaan määrään ja isän eloisuuden havaittiin olevan yhteydessä lapsen univaikeuksien vähäisempään määrään. Isän negatiivinen affektiivisuus oli yhteydessä myös vanhempien arvioon lapsen unen ongelmallisuudesta. Jatkossa olisi hyödyllistä tarkentaa lapsen temperamenttipiirteiden ja univaikeuksien välisten yhteyksien luonnetta selvittämällä, muuntaako lapsen temperamentti vanhempien toiminnan vaikutuksia lapsen uneen. Isän temperamenttia koskevien yhteyksien osalta olisi tärkeää selvittää, ovatko yhteydet seurausta isän temperamentin vaikutuksesta tämän toimintaan, vai ilmentääkö yhteys vain temperamentin perinnöllisyyttä isältä lapselle. Kattava tieto lapsen unen kehitykseen ja univaikeuksiin yhdistettävistä tekijöistä voi auttaa muun muassa perheneuvolatyön kehittämisessä ja lapsen univaikeuksia ennaltaehkäisevän toiminnan kohdentamisessa.