Search

Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli tutkia liikuntaseuroihin osallistuvien 14–17- vuotiaiden nuorten fyysistä aktiivisuutta ja terveydentilaa urheilijan terveystarkastuksella. Tutkimuksessa mukana olleet seurat olivat eri puolilta Suomea ja mukana oli kymmenen suosituinta lajia, mukana oli sekä kesä- että talvilajeja ja joukkue- sekä yksilölajeja. Vertailuryhmän muodostivat yhdeksäsluokkalaiset nuoret. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin viikon ajan kiihtyvyysmittarilla ja kattava urheilijan terveystarkastus tehtiin 399 seuratoimintaan osallistuvalle ja 177:lle seuratoimintaan osallistumattomalle nuorelle. Tarkastuksen suoritti lääkäri ja tarkastus sisälsi esitietojen läpikäymisen keskustellen, kliinisen yleistutkimuksen, perusteellisen tuki- ja liikuntaelimistön tutkimuksen, sydänfilmin, spirometria tutkimuksen, verenpaineen mittauksen sekä verikokeita. Tiedot äkillisistä- ja rasitusvammoista viimeisen vuoden ajalta 1077 seuratoimintaan osallistuvalta ja 812 seuratoimintaan osallistumattomalta nuorelta. Aineisto kerättiin vuosina 2013–2014. Liikunnan positiiviset terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Seuratoimintaan osallistuvista nuorista 85 % ja 45 % seuratoimintaan osallistumattomista nuorista liikkui suomalaisen ja maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksen mukaisesti eli vähintään kohtuukuormitteisesti keskimäärin tunnin ajan joka päivä. Urheileville nuorille suositellaan palautumisen kannalta vähintään yhtä lepopäivää ohjelmoidusta harjoittelusta viikossa, toisaalta riittävä arkiaktiivisuus auttaa ylläpitämään hyvää peruskuntoa, joka on tärkeä ominaisuus kaikille nuorille. Liikunnan harrastamisen varjopuolena on kohonnut vammariski. Väitöskirjatutkimuksessa viimeisen vuoden aikana seuratoimintaan osallistuvista nuorista 44 % raportoi vähintään yhden äkillisen vamman ja 35 % vähintään yhden rasitusvamman, seuratoimintaan osallistumattomista nuorista 20 % raportoi vähintään yhden äkillisen vamman ja 17 % vähintään yhden rasitusvamman. Seuratoimintaan osallistuvilla runsaampi harjoittelun ja kilpailujen määrä oli yhteydessä suurempaan vammariskiin. Vammat aiheuttavat paljon poissaoloja urheilusta, vammojen ehkäisy on kuitenkin mahdollista ja tähän tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Tuki- ja liikuntaelimistön tutkimuksessa todettiin, että seuratoimintaan osallistuminen oli yhteydessä parempaan hartiaseudun ja nilkkojen liikkuvuuteen, parempaan polven hallintaan pudotushyppytestissä sekä parempaan keskivartalonhallintaan lankkutestissä. Molemmilla ryhmillä esiintyi puolieroja ryhdissä sekä puutteita liikkuvuudessa ja liikehallinnassa, nämä voivat liittyä runsaaseen paikallaoloon ja/tai yksipuoliseen harjoitteluun. Toistettavuus vaihteli eri osatestien välillä, mutta yleisesti toistettavuus oli riittävä kahden lääkärin välillä. Raudanpuutteen ja hoitamattoman astman merkitys etenkin kestävyyslajeissa on korostunut ja lajeista etenkin maastohiihtoon liittyy kohonnut astmariski. Raudanpuute todettiin käytetystä ferritiinin raja-arvosta riippuen 23–60 %:lla tytöistä ja 5–30 %:lla pojista ja rautalisä oli käytössä alle 4 %:lla tutkittavista. Astmaan sopiva tulos keuhkojen toimintakokeessa todettiin 7 %:lla seuratoimintaan osallistuvista nuorista. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja anemian, raudanpuutteen tai astmaan viittaavien löydösten suhteen. Sydämen ja verenkiertoelimistön toiminnan tutkimisen tarkoituksena on löytää mahdollinen piilevä sydänsairaus, joka voi vaarantaa urheilijan terveyden. Sydänsairauteen viittaavat löydökset on tärkeä erottaa normaaleista harjoittelun aikaansaamista muutoksista. Toistuvan fyysisen rasituksen vaikutukset sydän- ja verenkiertoelimistöön, kuten matalampi syke, korkeampi QRS kompleksin amplitudi ja matalampi diastolinen verenpaine, ovat nähtävissä jo nuorilla urheilijoilla. Systolinen verenpaine oli useammin koholla ei-kestävyyslajeihin osallistuvilla nuorilla kuin kestävyyslajien urheilijoilla ja urheiluun osallistumattomilla. Tämä väitöskirjatyö tuo esille, että liikuntaseurantatoimintaan osallistumiseen liittyy terveyden kannalta edullisia tekijöitä, kuten runsaampi fyysinen aktiivisuus ja parempi kehonhallinta. Urheilijan terveystarkastuksessa voidaan todeta piilevä sairaus tai muu poikkeavuus, joka heikentää suorituskykyä tai pahimmillaan vaarantaa urheilijan terveyden. Yhdistämällä tarkastuksen eri osa-alueista saatava tieto saadaan hyvä käsitys urheilijan terveydentilasta. Terveystarkastukset suositellaan otettavan osaksi tavoitteellisesti urheilevien nuorten valmennuksen tukitoimia. Liikuntaa suositellaan kaikille nuorille, joten riittävään liikunnan määrään ja laatuun, liikuntavammojen ehkäisyyn ja liikuntaan liittyviin oireisiin tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota myös koko ikäluokalle tehtävissä terveystarkastuksissa. The purpose of this dissertation was to assess the physical activity and health of adolescents aged 14–17 participating in sports clubs and to evaluate the operability of a periodic health examination. The sports clubs participating in the study were from different regions of Finland, and the ten most popular sports were included. Both summer and winter sports and team and individual sports were incorporated. Adolescents of the same age not participating in sports clubs formed the control group. Physical activity was measured with an accelerometer for one week. A comprehensive health examination was carried out at one of the Centers of Excellence in Sports Medicine by a physician on 399 sports club participants and 177 non-participants. The examination included a medical history questionnaire, general clinical examination, musculoskeletal examination, electrocardiogram, spirometry, blood pressure measurement and blood tests. Acute and overuse injuries within the past year were surveyed from 1,077 adolescents participating in sports clubs and 812 non-participants. The data was collected during 2013–2014. In this study, the current World Health Organization and Finnish physical activity guidelines of an average of 60 minutes of moderate to vigorous physical activity daily, was reached by 85% of sports club participants and 45% of non-participants. While daily physical activity is recognized as being beneficial for health and developing basic endurance, athletes are recommended at least one day per week without programmed training to allow for sufficient recovery. The downside of sports participation is the increased risk of injury. At least one acute injury within the past year was reported by 44% and at least one overuse injury by 35% of sports club participants. The corresponding percentages for non- participants were 20% and 17%, respectively. A higher training volume and greater number of competitions were associated with a higher acute injury risk in sports club participants. Injury prevention can be effective and deserves more attention, as injuries cause significant time loss from sports. In the musculoskeletal examination, we found that sports club participation was associated with better shoulder and ankle mobility, better knee control in the vertical drop jump test, and better core muscle control in the plank test. However, both groups had postural asymmetries and shortcomings in mobility and movement control, which may be associated with prolonged sedentary behavior and/or monotonous training. The interrater repeatability varied between different parts of the musculoskeletal examination, as a whole we found that it was adequate between two physicians. The significance of iron deficiency and untreated asthma is underlined in endurance sports and the risk of asthma is increased especially among cross-country skiers. In this dissertation, iron deficiency was found in 23–60% of females and 5– 30% of males, depending on the threshold value of ferritin used (15–30 µg/l). Less than 4% of adolescent males and females reported taking supplementary iron. A result diagnostic for asthma in the lung function test was found in 7% of sports club participants who were not using asthma medication. The goal of the cardiovascular examination is to detect underlying cardiac disease that may endanger the health of the athlete. It is important to differentiate between physiological adaptations associated with training and pathologic changes which may be a sign of cardiac disease. We found that young athletes exhibit similar physiological adaptations to regular physical exertion as adults as adults, such as sinus bradycardia, higher QRS amplitude, and lower diastolic blood pressure, regardless of the type of sport. Systolic blood pressure was more frequently elevated in adolescents participating in non-endurance sports than in endurance sport participants and non- participants. This dissertation showed that sports club participation is associated with health benefits, such as a greater amount of physical activity and better musculoskeletal control. Due to the factors found in the study that may compromise the health of the athlete and reduce the amount of healthy training days, we recommend carrying out periodic health examinations for adolescents participating in competitive sports. Daily physical activity, as well as frequent vigorous physical activity, is recommended for all adolescents. Therefore, more effort should be made to encourage sufficient amounts of physical activity, to prevent injuries, and systematically assess symptoms associated with physical activity in all adolescents in their regular medical checkups.

Johdanto: Tutkimuksen ensimmäisen osan tavoite oli saada tietoa opiskelijoiden ja opettajien mielipiteistä opetusta koskevista käytännöistä. Toisen osan tavoite oli selvittää vertaisarvioinnin luotettavuutta arviointimenetelmänä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen kohteena olivat Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen lastentautien kliinisen kurssin opiskelijat ja osittain myös opettajat. Tutkimuksen ensimmäinen osa toteutettiin kyselytutkimuksena opiskelijoille ja opettajille. Toisessa osassa ulkopuoliset arvioijat arvioivat lastentautien kliinisen kurssin sisäänpääsytentin ja annettuja pisteitä verrattiin opiskelijatovereiden antamiin pisteisiin. Tulokset: Sekä opiskelijat että opettajat olivat sitä mieltä, että opiskelijan tulisi valmistautua ryhmäopetukseen etukäteen. Molemmat olivat myös yksimielisiä siitä, että lääketieteen opetukseen osallistuminen tulisi varmistaa. Poissaolojen korvaamistavoissa esiintyi erimielisyyttä opiskelijoiden ja opettajien välillä. Ryhmien näkemykset erosivat toisistaan myös siinä, mikä olisi paras keino varmistaa oppiminen. Tutkimuksen mukaan vertaisarviointi on arviointimenetelmänä luotettava. Pohdinta: Opiskelijat ovat motivoituneita lääketieteen opintoihin, ja he ymmärtävät, että lääkärin ammatin vaatimusten takia on tärkeää kontrolloida opetuksessa läsnäoloa ja oppimista. Kuitenkin kontrollointimenetelmän tulisi aiheuttaa mahdollisimman vähän ylimääräistä vaivaa opettajalle ja opiskelijalle. Poissaolojen korvaamisessa on pyrkimys tuottaa mahdollisimman vähän haittaa menossa oleville opinnoille. Vertaisarvioinnin luotettavuus puolustaa sen käyttöä erityisesti sisäänpääsytentissä. Vertaisarviointi on tehokas tapa oppia kurssin perustiedot, sillä ulkopuolisen tekemään arviointiin verrattuna oppimista tapahtuu tentin tekemisen ohella myös korjaamisprosessin aikana. Avainsanat: ryhmäopetukseen valmistautuminen, poissaolot, läsnäolon varmistaminen, oppimisen varmistaminen, vertaisarviointi, propedeuttinen tentti