Search

MS-taudin esiintyvyys lisääntyy maailmanlaajuisesti, ja tauti on yleistynyt Suomessakin tasaisesti 1960-luvulta lähtien. Potilaiden eliniän pidentyminen selittää osin esiintyvyyden lisääntymistä, mutta myös taudin ilmaantuvuuden lisääntymisestä Suomessa on havaintoja 30 viime vuoden ajalta. Tätä selittää taudin aiempaa varhaisempi toteaminen diagnostiikan kehittymisen myötä. Myös lääkehoitojen kehitys on korostanut varhaisen diagnoosin merkitystä. Muiden Pohjoismaiden tavoin MS-taudin riski on Suomessa suuri, mutta tutkimusten mukaan sairaus on aina ollut yleisempi Suomen länsi- ja lounaisosissa kuin muualla Suomessa. Esiintyvyyden alueelliset erot liittyvät mahdollisesti eroihin ympäristö- ja perinnöllisyystekijöissä sekä väestörakenteessa, ja niiden tarkempi tutkiminen saattaisi edistää tautimekanismien tuntemusta. publishedVersion

Luotettavin arvio hoidon tehosta saadaan meta-analyysistä, joka perustuu satunnaistettuihin hoitokokeisiin. ? Päätetapahtumanäytön tulisi olla potilaalle merkityksellistä, kuten ennalta- ehkäisevässä hoidossa vähenemä sairastavuudessa tai kuolleisuudessa, eikä pelkkä muutos tapahtumien riskiä kuvaavissa korvikemuuttujissa. ? Absoluuttisena vaikutuksena mitattuna ennaltaehkäisevästä hoidosta hyötyy todennäköisemmin suuremman kuin pienemmän sairastumisriskin potilas. publishedVersion

Lähtökohdat : Kolposkopia on luonteeltaan subjektiivinen ja dynaaminen tutkimus, jonka laadukkaasta toteutuksesta on annettu ohjeita kansallisessa Käypä hoito -suosituksessa sekä eurooppalaisessa laatukriteeristössä. Menetelmät : Selvitimme takautuvasti potilaskertomustekstien avulla, miten kolposkopian ja sähkösilmukka- eli loop-hoitojen kansalliset ja eurooppalaiset laatukriteerit toteutuivat Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä (PSHP) vuonna 2019. Tulokset : Suositeltuja Swede Score- ja TZ-luokituksia käytettiin PSHP:ssä vuonna 2019 vähän, mutta löydösten sanallinen kuvailu oli yleistä. Etikka- ja jodivärjäysten käytöstä raportoitiin vainpuolessa tutkimuksista. Koepaloja otettiin riittävästi, mutta kohdennettujen näytteiden osuus oli pienempi kuin kohdistamattomien. Kohdunkaulan sähkösilmukkahoidot toteutettiin perustellusti. Päätelmät : Diagnostiikassa ja kirjauksissa PSHP:n käytännöissä on kehitettävää, mutta hoito käytännöt vastaavat jo nyt laatukriteereitä. Suositusten mukaisen kolposkopiatoiminnan ja siihenliittyvien kirjausten toteutuminen käytännössä ei ole itsestäänselvyys, mutta laatukriteerien avulla mahdolliset kehitystarpeet saadaan esiin. Tällöin myös kolposkopiaan liittyvä koulutus voidaan kohdentaa parhaiten. publishedVersion

Penile cancer is a rare and quite unknown disease whose main method of treatment is surgery. The purpose of the study was to describe men’s experiences with penile cancer, which has not been studied in Finland before. The data were collected in 2019 through individual interviews and letter responses from surgically treated men with penile cancer (n=14). The data were analyzed by content analysis. Men’s resources to cope with the disease were weakened by emotions that burden thoughts, fear of serious disease, feelings of losing manhood, the experience of being alone, worries about coping with family members, and financial worries. On the other hand, they were supported by building their own means of coping, having the ability to speak, having the support of family members, faith in the future, and accepting illness as part of life. The feeling of being cared for was weakened by distrust in healthcare professionals, lack of treatment options, lack of information about the effects of treatment, and organization-centered caring. The feeling of being cared for was reinforced by a sense of security about the caring process, honest information, involvement in decision-making, a meaningful encounter. More information about the disease is needed for both men and healthcare professionals. The information produced by this study can be utilized to develop of the treatment process for penile cancer patients and in the education of healthcare professionals. publishedVersion

publishedVersion Non

publishedVersion

publishedVersion

Värttinäluun alaosan murtuma on erittäin yleinen ikääntyvillä ihmisillä. Tavallisin vammamekanismi on ojennetun käden varaan kaatuminen. Murtumaa epäiltäessä ensisijainen kuvantamistutkimus on ranteen natiiviröntgenkuvaus. Virheasentoiset murtumat reponoidaan paikallispuudutuksessa. Hoitolinjaksi valitaan konservatiivinen hoito tukemalla ranne toiminnalliseen asentoon dorsaalisella kipsilastalla tai volaarinen lukkolevytys. Suurimpia haasteita hoidossa ovat murtuma-asennon mahdollinen pettäminen kipsihoidon aikana ja sen vaikutuksen arviointi hoidon lopputulokseen. Tuoreimman kirjallisuusnäytön mukaan leikkaushoito ei ole selvästi parempi hoitolinja ikääntyvien värttinäluun alaosan murtuman hoidossa, ja kipsihoitoa suositellaan edelleen. Molemmissa hoitolinjoissa on hyötynsä ja haittansa, joiden painoarvo riippuu potilaslähtöisistä tekijöistä ja näkemyksistä. Keskeistä hoitolinjan valinnassa on noudattaa jaetun päätöksenteon periaatteita. publishedVersion

COVID-19-pandemia on johtanut laajamittaisiin yhteiskunnan rajoittamistoimiin terveydenhuollon kantokyvyn turvaamiseksi. Terveydenhuollossa on jouduttu tekemään toimintojen uudelleenorganisointia, joka on vaatinut henkilökunnalta sopeutumista uudenlaisiin työnkuviin ja työskentely-ympäristöihin. Muutokset ovat heijastuneet henkilöstön henkiseen hyvinvointiin ja lisänneet stressin kokemuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla sairaalan sisällä uuteen työyksikköön siirtyneen ja omaan työyksikköön jääneen henkilökunnan henkistä hyvinvointia COVID-19-pandemian aikana keväällä 2020. Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta suomalaisesta sairaalasta sähköisellä Webropol-kyselyllä koko henkilökunnalta. Henkinen hyvinvointi koostui ahdistuneisuuden, työstressin ja COVID-19 infektion tarttumisen pelkojen tarkastelusta. Lisäksi tutkittavia pyydettiin kirjoittamaan kokemuksistaan uuteen työyksikköön siirtymisestä. Kyselyyn vastasi yhteensä 1995 työntekijää. Vastanneista 17 % (n=345) oli siirtynyt työhön uuteen työyksikköön. Uuteen työyksikköön siirtyneillä oli merkitsevästi enemmän ahdistuneisuutta kuin omaan työyksikköön jääneillä (p