Search

Millä tavoin laulajat aistivat kehonsa materiaalisuuden laulaessaan? Miten kehon materiaalisuus ilmenee refluksia sairastavien laulajien laulamiskokemuksissa? Artikkelissa tarkastellaan kehon ja äänen materiaalisia yhteismuotoutumisia sekä analysoidaan laulajien ja laulun harrastajien vapaasanaisia vastauksia internet-kyselyyn. Teoreettisena kehyksenä on pragmatistiseen soomaestetiikkaan pohjautuva vokaalinen soomaestetiikka, pragmatistinen estetiikka sekä lauluntutkimus.

publishedVersion Non

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman tarkoituksena on tutkia suomalaista tuotantoa olevien television ajankohtaisohjelmien rakentamaa kuvaa kehitysmaista, niiden ongelmista ja asukkaista. Lähtökohtana tutkielmassa on ajatus siitä, että se tapa, jolla kehitysmaa-aihetta käsitellään mediassa, kertoo vähintään yhtä paljon suomalaisesta kulttuurista, sen arvoista ja asenteista, kuin tapahtumista kehitysmaissa. Tästä lähtökohdasta tutkielman ongelmanasettelu on kaksitasoinen: toisaalta tutkitaan sitä, minkälainen kuva kehitysmaista ja niiden kansalaisista rakentuu television ajankohtaisohjelmissa, toisaalta sitä, miten aihetta käsitellään suhteessa suomalaisuuteen. Tutkielma on tiedonkäsitykseltään konstruktivistinen. Lisäksi taustaa haetaan pohtimalla visuaalisuuden merkitystä, television ja ajankohtaisohjelmien roolia merkitysten tuottajina ja ylläpitäjinä sekä kehitysmaiden asemaa suomalaisessa joukkoviestinnässä aiemmin kartoittavaa tutkimusta. Tutkielman teoreettinen tulkintakehys rakentuu kehysanalyysin, visuaalisen järjestyksen sekä kansallisen identiteetin käsitteiden varaan. Erving Goffmanin sosiaalipsykologisen tutkimuksen piirissä kehittelemän kehystämisen (framing) käsitteen soveltamista viestinnän tutkimukseen lähestytään Robert Entmanin, Erkki Karvosen ja Esa Väliverrosen ajattelun avulla. Kehysanalyysin avulla hahmotetaan aineiston tapaa esittää katsojille tulkintoja esittämistään ongelmista, niiden syistä sekä mahdollisista ratkaisuista. Janne Seppäsen visuaalisen järjestyksen käsitettä käytetään kehystämisen ajatuksen kuvallisena vastinparina, kansallisen identiteetin käsittelyssä nojaudutaan vahvasti Stuart Hallin ja Ullamaija Kivikurun kirjoituksiin. Analyysin kohteena olevan aineiston muodostaa 12 Yleisradion A-Studion ja Ajankohtaisen kakkosen ohjelmaosiota vuosilta 2002–2004. Aineistoa lähestytään laadullisen, kriittisen lähiluvun avulla käyttäen teorian pohjalta muodostettua operationalisointikehikkoa. Kuvallisen materiaalin analyysi keskittyy aineiston vakiintuneita kuvallisen ilmaisun tapoja luoviin mekanismeihin sekä vakiintuneisuutta mahdollisesti rikkoviin elementteihin. Analyysin tuloksien perusteella todetaan, että aineiston ohjelmat tarjoavat katsojalle hyvin suppean keinovalikoiman esitettyjen asioiden kriittiseen ja monipuoliseen tarkasteluun. Vastaukset tutkimuskysymyksiin on muotoiltu aineistosta esiin nousseiksi kehyksiksi. ”Olemassaolon Kamppailu” –kehys erittelee aineiston tapaa määritellä esitettyjä ongelmia. Ongelmien syitä pohtiva kehys, ”Syyt Vastuuttomuudessa”, esittää yleisesti ongelmien syiksi kansallisen ja kansainvälisen vastuuttomuuden ja oman edun tavoittelun nimeten muutamia esimerkkejä. ”Virheistä Oppiminen, Tehokkuus ja Yhteistyö” –kehyksen piirin luetaan aineiston ongelmille esittämät ratkaisut. ”Suomalaiset Sankarit” on aineiston läpileikkaava kehys. Esitetyt aiheet saavat merkityksensä suhteessa suomalaisuuteen. Ohjelmien esittämisen motiivit, muodot ja lopputulokset, joihin ohjelmissa päädytään muotoutuu suomalaisten toimittajien, ohjelmissa esiintyvien suomalaisten asiantuntijoiden ja katsojien muodostamassa kolmiyhteydessä.

Vaikka säännösteltyjä järviä on tutkittu kahden viimeisen vuosikymmenen aikana, ovat aikaisemmissa hankkeissa kerätyt biologiset aineistot hajanaisia ja etenkin lievästi säännöstellyissä järvissä riittämättömiä vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämien vertailuolojen määrittelyyn ja ekologisen tilan luokittelu- ja seurantajärjestelmän kehittämiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa säännösteltyjen järvien ekologista luokittelua ja ympäristötavoitteiden määrittämistä varten ottaen huomioon samaan aikaan EU-tasolla ja kansallisesti tapahtuva valmistelutyö vesipuitedirektiivin toimeenpanemiseksi. Osahankkeissa hyödynnettiin olemassa olevia biologisia aineistoja säännöstellyiltä järviltä ja niiden vertailuvesistöistä. Uutta aineistoa kerättiin rantavyöhykkeen kalastosta, rantavyöhykkeen pohjaeläimistöstä ja vesikasvillisuudesta. Työssä kehitettiin luokittelumuuttujia vesienhoitoasetuksen mukaista tilan arviointia varten. Varsinaista luokittelumuuttujien valintaa varten laadittiin vaihtoehtoisia tilan arviointimalleja, joiden perusteella järvien tilaluokka määriteltiin. Vedenkorkeuden säännöstelyn vaikutus näkyi sekä vesikasvillisuudessa, pohjaeläimistössä että rantavyöhykkeen kalastossa. Järvien tilaluokka oli laatutekijästä ja elinympäristöstä riippuen huonompi kuin hyvä, kun vedenkorkeuden talvialenema oli yli 2–3 m. Sekä vesikasvillisuudessa, pohjaeläimistössä että kalastossa oli tunnistettavissa useita säännöstelylle herkkiä lajeja. Vesikasveista säännöstelystä näyttävät kärsivät eniten pohjalehtiset, pohjaeläimistä kaksivuotiset hyönteistoukat ja kaloista mutu ja kivisimppu. Rantavyöhykkeen kalaston, pohjaeläimistön ja vesikasvillisuuden luokitukset poikkesivat useassa säännöstelyjärvessä selvästi toisistaan. Järven yleistilaan vaikuttaa tällöin suuresti, määräytyykö tila kaikkien biologisten laatutekijöiden keskimääräisenä tilana (esim. mediaani) vai heikoimmassa tilassa olevan laatutekijän (ns. heikoimman lenkin menetelmä) mukaan.

Koitereen säännöstelyn kehittämisselvitys toteutettiin vuosina 2004-2006. Selvitystyö perustui Koitere-Koitajoki työryhmän, Ilomantsin kunnan, voimayhtiön ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen aloitteeseen Koitereen säännöstelyn vaikutuksien ja kehittämismahdollisuuksien selvittämiseksi. Hankkeessa tuotettiin tietoa säännöstelyn vaikutuksista Koitereella ja siitä kuinka eri sidosryhmät kokevat vaikutukset sekä arvioitiin tarvetta ja mahdollisuuksia säännöstelykäytännön muuttamiseen. Säännöstelyn vaikutusten arviointia tukevia osaselvityksiä tehtiin 10 kappaletta. Hankkeen yhteydessä tiedotettiin Koitereen tilasta, säännöstelystä ja säännöstelyselvityksestä sekä tunnistettiin keinoja tiedottamisen parantamiseksi. Laaja ja monitieteinen selvitys toteutettiin vesistön eri käyttäjäryhmien, viranomaisten ja tutkijoiden yhteistyönä. Erityistä huomiota kiinnitettiin sidosryhmien ja paikallisen väestön kuulemiseksi sekä heidän näkemystensä huomioon ottamiseksi selvitystyössä. Tässä raportissa on esitetty selvitystyön toteutustapa, yhteenveto Koitereen säännöstelyn vaikutuksista sekä hankkeen keskeiset tulokset, 22 suositusta. Suositukset koskevat säännöstelykäytännön parantamista, rantojen kunnostusta, kalakantojen hoitoa ja kalastusta, virkistyskäyttöä ja veneilyä, yhteistyötä ja viestintää sekä seurantaa ja jatkotutkimuksia. Selvitystyön ohjausryhmä on hyväksynyt suositukset yksimielisesti 28.3.2006