Search

The present study focuses on experiences of relational tensions and management strategies in family relationships among 18 young adults with foster care backgrounds who participated in interviews. In the analysis drawing from relational dialectics, three main tensions were revealed in the participants' relationships with birth and foster family members or in their romantic relationships: the dialectics of emotional distance‐closeness, integration‐separation and sameness‐otherness. In addition, the tension of the childhood dialectic of responsibility was identified in this study. The tensions were managed utilizing eight strategies. The findings highlight the importance of giving a voice to young adults who have experienced the complex web of relationships in at least two families and of sensitizing both birth and foster parents and other adults working with foster children and youth to these tensions in relationships. peerReviewed

Tutkimuksessa tarkasteltiin sijoitettujen lasten vuorovaikutussuhteita koulussa. Tavoitteena oli selvittää, millainen on sijoitetun lapsen opettaja-oppilassuhde, millaisia lapsen vertaissuhteet ovat lapsen, opettajan ja sijaisvanhemman näkökulmasta sekä millaisia ovat eri tahojen tekemien arviointien yhteydet. Tutkimukseen osallistuneet lapset olivat mukana Pesäpuu ry:n toteuttamassa, sijoitettujen lasten koulunkäynnin tukemiseen kehitetyssä SISUKAS - interventioprojektissa, joten tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli myös selvittää intervention aikana tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla yhteensä 20 sijoitetulta 5–10-vuotiaalta lapselta, heidän opettajiltaan ja sijaisvanhemmiltaan SISUKAS -projektin alkaessa 2013 ja päättyessä 2015. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että sijoitetut lapset kokivat opettajaoppilassuhteensa keskimäärin hyvin myönteisinä. Lisäksi lasten ja opettajien arviot opettaja-oppilassuhteesta ja lapsen toveriongelmien määrästä olivat hyvin samansuuntaiset erityisesti SISUKAS -projektin päättyessä: mitä lämpimämmäksi opettaja koki suhteensa oppilaaseen, sitä myönteisemmäksi myös lapsi arvioi suhteensa opettajaan. Lisäksi mitä enemmän lapsi arvioi itsellään olevan toveriongelmia loppumittauksessa, sitä enemmän myös opettaja raportoi lapsella olevan toveriongelmia. Tutkimuksen tulokset osoittivat lisäksi, että niin opettajat, sijaisvanhemmat kuin lapset itsekin näkivät lasten prososiaaliset taidot hyvin samalla tavalla: mitä paremmaksi lapsi arvioi prososiaaliset taitonsa, sitä paremmaksi myös hänen opettajansa ja sijaisvanhempansa arvioivat hänen taitonsa. Keskimäärin lasten vuorovaikutussuhteissa ei tapahtunut muutoksia intervention kuluessa, mutta lasten välillä oli suuria yksilöllisiä eroja. Opettaja-oppilassuhteen laadun muutos intervention kuluessa oli hyvin yksilöllinen ja myös vertaissuhteissa muutokset olivat erilaisia sekä jokaisen lapsen että jokaisen arvioijan kohdalla. Sijoitettujen lasten sosiaaliset suhteet ja taidot tulee siis huomioida moniulotteisesti. Jokainen sijoitettu lapsi on yksilö; hänellä on ainutlaatuinen elämänpolku, joka vaikuttaa kehitykseen.