Search

Sijaissynnytys kiellettiin Suomessa vuonna 2007. Sitä ennen se oli harvoissa tapauksissa heteroaviopareille käytettävä lapsettomuushoito ”parin naisosapuolen kohdun puutteesta tai viasta johtuvaan lapsettomuuteen” (ETENE 2011). Sijaissynnyttämisen laillistamisen eli uuden säätelyn laadintaa ajaa juuri nyt voimakas poliittinen tahto. Artikkelissa selvitän, miksi säätely ei voi eettisesti kestävästi perustua yksinomaan sijaissynnyttämisen säätelyyn lapsettomuushoitona. Kritisoin sijaissynnyttämistä hoitona erityisesti queer-feministisestä näkulmasta, jossa cis- ja heteronormatiivisuuden kritiikki yhdistyy sijaissynnyttäjän lisääntymistyön arvon tunnistamiseen. Toivon kritiikin tuovan uusia näkökulmia säätelyyn, joka osaltaan haastaa cis- ja heteronormatiivisuutta lääketieteen etiikassa ja hoitologiikassa. Lopuksi pohdin esimerkinomaisesti sijaissynnyttämisen säätelyä kaupallisena intiimiytenä.

Publisher Copyright: © 2021 The Authors. Bioethics published by John Wiley & Sons Ltd. The Nordic welfare state aims to offer universal healthcare and achieve good health, bar none. We discuss past and present moral blind spots in welfare state bioethics through reproductive justice and queer bioethics, particularly focusing on race and racism, based on ethnographic data from Finland. Globally portrayed as aspirational and mostly uninterrogated, it is crucial to have a thorough bioethical evaluation of a Nordic model informed by Black and queer perspectives. We have come to conceptualize the Finnish welfare state as haunted. We fear that the seemingly non-racial racial hygiene continues to haunt bioethics of the welfare state as structural racism. A key cause for this concern is the lack of racial awareness in public politics and the reluctance in discussing racism due to the national agenda of color-blindness. This crucially compounds to our findings that medical professionals prefer to think they operate on “purely medical” reasoning as opposed to nuanced ethical contemplation, the latter associated with “social issues” that allegedly cannot be resolved and are outside medical interest. We discuss how the bioethical aftermath of eugenics remains unresolved. Racist, classist, sexist, ableist, and cis- and heteronormative stratification of reproduction requires a nuanced moral compass for Nordic welfare state bioethics, not “strictly medical practice.” We suggest queer bioethics as a moral theory for recalibrating this compass, joining forces with other justice movements to tackle racism in healthcare and further to interrogate racism, sexism, ableism and cis- and heteronormativity in bioethics.

Non

Non

Vulnerability is a concept often used in bioethics. However, it is seldom interrogated from a queer point of view. By queer inquiry, I refer to an umbrella understanding of gender and sexuality as diverse. In this article I discuss lesbian, gay, bisexual, trans, queer and intersex -related (LGBTQI) approaches to vulnerability. Framing these discussions from queer and LGBTQI bioethical theory, I offer an original approach to vulnerability based on queer bioethics and on a layered understanding of vulnerability. After considering queer bioethics and its (queer) critiques, I conclude that a layered understanding of vulnerability has strong potential for analyzing LGBTQI/queer vulnerabilities in bioethics. For further research, I formulate four layers of queer vulnerabilities to demonstrate some of that potential. I call these the layer of ethical sustainability, the layer of queer agency, the layer of interrogatory intimacy, and the layer of troubled kinship. I insist all layers should be critically evaluated and developed further with intersectional approaches. Keywords: vulnerability; LGBTQI; queer bioethics; queer-feminist anthropology of vulnerability; layers of queer vulnerabilities

Tässä artikkelissa tarkastelen feministisen bioetiikan näkökulmia sijaissynnyttämiseen. Keskityn erityisesti sijaissynnytykseen konstruoimiseen työksi, äitiyden käsitteeseen sekä kaupallisuuden ja sen määrittelemisen pohdintaan. Kysyn, onko sijaissynnyttäjälle maksettava palkkio riittävä tai välttämättä edes moraalisesti keskeisin eettisesti kestämättömän kaupallisuuden määrittäjä. Esitän, että sijaissynnyttämisen mieltäminen työksi voisi auttaa laatimaan eettisesti kestävää säätelyä, jota Suomessa ei tällä hetkellä ole. Sijaissynnyttämisen täyskielto Suomen kaltaisissa korkean reproduktioterveyden, globaalisti verraten pienten tuloerojen maissa ruokkii kolonialistista reproduktioturismia. Katson, että äitiyden käsitteellistä paikkaa sijaissynnytyskonstruktioissa ja sen vaikutuksia sijaissynnytyskäytenteisiin tulisi tarkastella kriittisesti. Nähdäkseni sijaissynnytystä tulisi myös tarkastella suhteessa ammattikasvattamisen ja -hoivaamisen etiikkaan.

Tämä artikkeli on ensimmäinen suomenkielinen, vertaisarvioitu artikkeli queer-bioetiikasta.[1] Sen on tarkoitus johdattaa queer-bioeettiseen ajatteluun ja innostaa queer-bioeettiseen tutkimukseen. Sen yleisfilosofisempi päämäärä on herättää kysymyksiä sukupuolen ja seksuaalisuuden bioetiikan normatiivis-moraalisista perusteista ja seurauksista. Miten queer-bioetiikan avulla voidaan kyseenalaistaa cis- ja heteronormatiivisuus hyvän elämän välttämättömänä ehtona sekä medikalisoituna merkitysjärjestelmänä? Artikkeli lähestyy tätä kysymystä polkuja raivaten ja mahdollisuuksia kartoittaen. Artikkelissa pohditaan lisäksi queer-bioetiikan suhdetta muuhun tutkimuskenttään sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden kysymysten asemaa bioetiikassa. Kansainvälisesti tarkasteltuna homo-, lesbo- ja queer-tutkimus sekä trans- ja intersukupuolentutkimus ovat pyrkineet kyseenalaistamaan bioeettistä ymmärrystä sukupuolen ja seksuaalisuuden normatiivisuudesta vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi kysymykset transsukupuolisten henkilöiden sterilisaatiopakosta ja intersukupuolisten lasten ruumiillisesta koskemattomuudesta ovat vakiinnuttaneet asemansa julkisessa keskustelussa vasta viime vuosina. Artikkelin tavoite on osallistua aktivisti- ja kokijanäkökulmien nostamiseen pysyväksi osaksi suomalaista bioeettistä ja yleistä eettis-filosofista tutkimuskenttää. [1] Lance Wahlertin ja Autumn Fiesterin teorian tarkoittamassa mielessä. Suomessakin on toki aikaisemmin tehty LHBTQI-tutkimusta samoihin kysymyksiin liittyen (vrt. Stålström 1997; Wickman 2001; Tainio 2013; Irni 2014; Toriseva 2017; Kondelin 2017).

This article discusses queer bioethics, a critical stance for dismantling cis- and heteronormativity in bioethics, together with intersectionality, the investigation of and potential for social justice-oriented change. I discuss the difficulties of navigating plurality with solidarity and ethical sobriety that I call the problems of identity, essentialism and relativism in intersectionality theory. I then proceed to ponder how queer bioethics relates to intersectionality, and close by offering some remarks for further research. Certain intersectional approaches share key queer bioethical imperatives in exposing how seemingly neutral antidiscrimination discourses rely on bias and privilege. Both powerfully demonstrate how ostensibly objective methodologies are often inadequate for addressing socially sanctioned bias or for unpacking oppressive habits of the mind. Intersectionality interrupts narrative norms and disrupts easy binaries, such as male/female or homo/hetero. Because it is practice-oriented and has a social justice mission, intersectionality approaches analysis and advocacy as necessarily linked, which corresponds to queer bioethics arising from LGBTQI activism. However, establishing intersectional queer bioethics requires further investigation into cases of race, sexual and gender diversity with queer bioethics as the background moral theory, formulation of which I suggest should be inspired by feminist metaphysical advances., Tässä artikkelissa pohdin queer-bioetiikkaa ja intersektionaalisuutta. Ensimmäinen on kriittinen bioetiikan ala, joka tähtää cis- ja heteronormatiivisuuden purkamiseen. Jälkimmäisellä tarkoitan sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävää teoriaa ja tutkimusta. Aloitan tarkastelemalla moninaisuuden, solidaarisuuden ja eettisen selkeyden tasapainottelun vaikeutta identiteetin, essentialismin ja relativismin ongelmien kautta. Sitten kartoitan queer-bioetiikan kriittisten näkökulmien suhdetta intersektionaalisuuden teoriaan. Lopuksi ideoin queer-bioetiikan ja intersektionaalisuuden jatkotutkimusta. Esitän, että erittelemissäni intersektionaalisuuden keskusteluissa on samoja keskeisiä päämääriä kuin queer-bioetiikassa: pyrkimys paljastaa miten näennäisesti neutraalit, syrjintää vastustavat diskurssit tuottavat usein epäoikeudenmukaisuuksia ja etuoikeuksia. Intersektionaalinen ja queer-bioeettinen tutkimus voivat paljastaa, miten näennäisen objektiivinen tarkastelu on riittämätöntä. Ne häiritsevät normien rakentumista ja kaksinapaisia kategorioita. Molemmissa analyysi ja aktivismi ovat erottamattomasti läsnä. Nähdäkseni queer-bioetiikan intersektionaalinen rakentuminen vaatii kuitenkin lisää tutkimusta erityisesti rodullisuuden kysymyksistä uuden queer-bioeettisen moraaliteorian avulla, jonka tulisi ottaa vaikutteita feministisestä metafysiikasta.