Search

Outi Turpeinen: Merkityksellinen museoesine. Kriittinen visuaalisuus kulttuurihistoriallisen museon näyttelysuunnittelussa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 65, 2005, 255 s.

My research is about the sense of home comprehended as the entirety of meanings. My approach was to look at the sense of home from the phenomenological stance and from the experiences of the consumer. Utilizing the theory of practice I examined the elements of the sense of home and their significance by means of a theme interview. The theme interviews were organized in Finland and in the Portuguese Algarve. The analysis of the interview transcripts was done as a text analysis using Atlas.Ti7. The analysis is primarily based on themes-analysis. Resulting from the analysis, there emerged several different entireties of the sense of home. Each sense of home entirety is framed by a concrete observed space, an abstract imagined space, and a living space. The practical space means easy everyday life and the functionality of home-based practices. The space is relatively clean and tidy. The homely lair manifested itself as snuggling down and emphasizing all kinds of comfort. The homely lair is a private space. The objects at home remind the occupant of his or her personal history and the loved ones. For many, a homely lair was made to the second home. In the space, the loved ones — even the late ones — are present. The feeling of a homely lair was also brought into the second home in the Algarve. Specifically, the second home in the Algarve is clearly a place for the peace of mind, which is best described by the desire for freedom, freedom from duties, external timetables and pressures. The sense of home can be merely an inner state of mind, which is not necessarily tied to a particular geographical place. The sense of home can be present here and now or in an imagination. The stimulating ambience is a comprehensive feeling conveyed by multiple senses. Experiences rise in the home space, of the home space, of the environment and of the imagination, and of the virtual world that complements the visible reality. The creator of the ambience actualizes herself and wants to involve other people as part of the ambience both as evaluators and as audience. One significant result relates to material. Home in Finland is furnished with objects and things, intangible objects and virtual material. In the second home abroad, however, the mobile consumers want to efface the solid personal meaning of things. Housing, furnishing and moving around are preferentially organized through services. The study complements and updates the definition of comfort. Earlier layers of domestic comfort include privacy, leisure, ease, comfortable furnishings, heat, light, ventilation, household appliances, efficiency, running water, indoor toilet and bathroom. New layers of comfort are abstract requirements of time management, to synchronize one's everyday life with the rhythms of the environment, and the desire to take control of one's own life. Tutkimukseni käsittelee kodin tuntua merkityskokonaisuutena. Kodin tuntuun vaikuttavat useat tekijät kuten yksityisyys, viihtyminen, mukavuus, kotoiset käytännöt, kotitila ja ihmissuhteet. Tutkimukseni perusteella mukavuus ei tarkoita enää pelkästään rentoutumista, pehmeitä huonekaluja, toimivia kodinkoneita, lämmintä vettä tai miellyttävää kylpyhuonetta. Uudet mukavuusodotukset ovat abstrakteja vaatimuksia ajan hallinnasta, oman elämän rytmittämisestä ympäristön kanssa ja halu ottaa oma elämä omaan kontrolliin. Selvitin teemahaastattelun keinoin kodin tunnun osatekijöiden merkitystä haastateltaville. Suomessa monella haastateltavalla oli kaksi kotia, joiden kodin tuntu vaikutti olevan hyvin erilainen. Koska mökkeilyä on tutkittu Suomessa jo jonkin verran, päädyin haastattelemaan Portugalin Algarvessa siellä osan vuotta asuvia suomalaisia. Kodin tuntuja on tässä ja nyt kolmenlaisia. Toimiva tila -kodin tuntu merkitsee helppoa arkea ja kotoisten käytäntöjen toiminnallisuutta. Koti on sopivasti siisti ja puhdas. Ikävät asiat piilotetaan pois näkyvistä ja pois mielestä. Pesäkolo –kodin tuntu ilmenee käpertymisenä, oleiluna ja mukavuuden haluna. Kodin tavarat muistuttavat omasta eletystä elämästä sekä läheisistä ihmisistä, myös edesmenneistä. Monen pesäkolo sijaitsi kakkosasunnolla. Pesäkolomainen kodin tuntu oli myöskin Algarven kakkoskodin sisällä. Kuitenkin kokonaisuudessaan Algarven kakkoskodissa kodin tuntu oli selvästi mielenrauhan tyyssija. Siellä voi elää omaa elämää velvoitteista ja ulkoisista aikatauluista vapaana. Kodin tuntu saattaa olla pelkästään kuluttajan pään sisällä mielen sisäisenä olotilana. Se ei ole sidoksissa tiettyyn paikkaan. Tunne voi olla tässä ja nyt tai haaveissa. Mielen sisälle rakennettu kodin tuntu voi olla myös pako arjesta, jos koti ei tunnu kodilta. Tunnelmointia ja yhdessäoloa -kodin tuntu merkitsee moniaistillista tunnelmaa. Elämyksiä haetaan kodin sisältä, kotia ympäröivästä luonnosta, rakennuksista, äänistä ja mielikuvituksesta sekä näkyvää todellisuutta täydentävästä virtuaalimaailmasta. Tunnelman luoja toteuttaa itseään. Hän haluaa mukaan toisia ihmisiä niin osaksi tunnelmaa kuin elämysten arvioijiksi ja yleisöksi. Suomalaista kotia sisustettiin tavaroilla, aineettomalla materialla ja virtuaalisesti. Ulkomaisessa kakkoskodissa materian merkitys haluttiin sen sijaan häivyttää. Liikkuvaa elämätyyliä harjoittava ihminen ei halua luoda kiinteää henkilökohtaista suhdetta tavaramaailmaan. Tärkeintä on mahdollisuus liikkua paikasta toiseen, mahdollisuus asua ja elää oman elämäntyylin mukaan. Suomalaista identiteettiä ja yhteydenpitoa läheisiin ihmisiin pystyy helposti ylläpitämään sähköisten verkkopalveluiden avulla.

Designed by the Media The Media publicity of Design in the Finnish Economic Press The meaning of design has increased in consumer societies. Design is the subject of debate and the number of media discussions has also increased steadily. Especially the role of industrial design has been emphasised. In this study I examine the media publicity of design in the Finnish economic press from the late 1980s to the beginning of the 2000s. The research question is connected to media representations: How is design represented in the Finnish economic press? In other words, what are the central topics of design in the economic press, and to what issues are the media debates connected? The usually repeated phrase that design discussions take place only on the cultural pages of the daily press or in cultural contexts is being changed. Design is also linked to the consumer culture and consumers everyday practices. The research material has been collected from the Finnish economic press. The qualitative sample consists of articles from Kauppalehti, Taloussanomat and from several economic papers published by the Talentum Corporation. The approach of the research is explorative, descriptive and hermeneutic. This means that the economic press articles are used to explore how design is represented in the media. In addition, the characteristics of design represented in the media are described in detail. The research is based on the interpretive tradition of studying textual materials. Background assumptions are thus grounded in hermeneutics. Erving Goffman s frame analysis is applied in analysing the economic press materials. The frames interpreted from the articles depict the media publicity of design in the Finnish economic press. The research opens up a multidimensional picture of design in the economic press. The analysis resulted in five frames that describe design from various points of view. In the personal frame designers are described in private settings and through their personal experiences. The second frame relates to design work. In the frame of mastery of the profession, the designers work is interpreted widely. Design is considered from the aspects of controlling personal know-how, co-operation and the overall process of design. The third frame is connected to the actual substance of the economic press. In the frame of economy and market, design is linked to international competitiveness, companies competitive advantage and benefit creation for the consumers. The fourth frame is connected to the actors promoting design on a societal level. In the communal frame, the economic press describes design policy, design research and education and other actors that actively develop design in the societal networks. The last frame is linked to the traditions of design and above all to the examination of the cultural transition. In the frame of culture the traditions of design are emphasised. Design is also connected to the industrial culture and furthermore to the themes of the consumer culture. It can be argued that the frames construct media publicity of design from various points of view. The frames describe situations, action and the actors of design. The interpreted media frames make it possible to understand the relation of interpreted design actions and the culture. Thus, media has a crucial role in representing and recreating meanings related to design. The publicity of design is characterised by the five focal themes: personification, professionalisation, commercialisation, communalisation and transition of cultural focus from the traditions of design to the industrial culture and the consumer culture. Based on my interpretation these themes are guided by the mediatisation of design. The design phenomenon is defined more often on the basis of the media representations in the public discourses. The design culture outlined in this research connects socially constructed and structurally organised action. Socially constructed action in design is connected to the experiences, social recreation and collective development of design. Structurally, design is described as professional know-how, as a process and as an economic profit generating action in the society. The events described by the media affect the way in which people experience the world, the meanings they connect to the events around themselves and their life in the world. By affecting experiences, the media indirectly affects human actions. People have become habituated to read media representations on a daily basis, but they are not used to reading and interpreting the various meanings that are incorporated in the media texts. Muotoilun merkitys on kasvanut tasaisesti kulutusyhteiskunnissa. Muotoilusta puhutaan sekä siitä kirjoitetaan lisääntyvästi myös mediassa. Erityisesti teollisen muotoilun rooli on korostunut. Tarkastelen tutkimuksessani muotoilun mediajulkisuutta suomalaisessa talouslehdistössä 1980-luvun lopulta 2000-luvun ensivuosiin. Asettamani tutkimuskysymykset liittyvät siihen, kuinka suomalaista muotoilua esitetään talouslehdistössä eli millaisia asioita muotoilusta kirjoitettaessa nostetaan esiin ja mihin nämä muotoiluun liittyvät asiat yhdistyvät. Usein toistettu näkemys siitä, että muotoilu näkyy vain sanomalehdistön kulttuuripalstoilla ja korkeakulttuurisissa yhteyksissä, on väistymässä. Muotoilu liitetään yhä useammin kulutuskulttuurisiin yhteyksiin ja kuluttajien arkipäiväisiin kokemuksiin. Tutkimusaineisto on kerätty Suomessa ilmestyneistä talouslehdistä. Artikkelinäytteet keräsin Kauppalehdestä, Taloussanomista ja Talentumin julkaisemista talouslehdistä. Kartoitan ja kuvaan muotoilun esiintymistä seikkaperäisesti. Tutkimuksessa tavoitteenani on tuottaa tulkintaa muotoilusta ilmiönä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että pyrin tulkinnan avulla ymmärtämään muotoilun mediajulkisuuteen liittyviä olennaisia tekijöitä. Lisäksi kuvaan muotoiluun liittyviä erityispiirteitä suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Tutkimus perustuu tekstin tulkinnan perinteeseen ja tulkinnan kautta saavutettavan uuden ymmärryksen tuottamiseen. Tutkimukseni taustaoletukset perustuvat siten hermeneuttiseen tutkimusotteeseen. Sovellan Erving Goffmanin ajatteluun perustuvaa kehysanalyysia talouslehdistön tuottamien artikkelitekstien analysointiin. Aineistosta tulkitsemani kehykset piirtävät siten kuvaa muotoilun mediajulkisuudesta. Tutkimus avaa muotoilusta moniulotteisen kuvan. Aineiston analyysissä päädyin viiteen muotoilua erilaisista näkökulmista tarkastelevaan kehykseen. Yksityisessä kehyksessä muotoilu henkilöityy ja muotoilijoita kuvataan henkilökohtaisissa yhteyksissä. Nostan tarkasteluun kuvauksia teollisista, taideteollisista ja taidekäsityömuotoilijoista. Toinen tulkitsemistani kehyksistä liittyy muotoilutyön tekemiseen. Ammatinhallinnan kehyksessä kuvaan muotoilijoiden työtä eri näkökulmista. Muotoilutyön tekemistä tarkastellaan yksilön kannalta, yhteistyön ja eri sidosryhmien kannalta sekä muotoiluprosessin kontrolloinnin näkökulmasta. Kolmas kehys liittyy keskeisesti talouslehdistön alaan. Talouden ja markkinoiden kehyksessä tarkastelen muotoilua osana kansainvälistä kilpailukykyä, yritysten kilpailuetuna ja kuluttajille hyötyä tuottavana toimintana. Neljäs kehys liittyy muotoilua edistäviin toimijoihin. Yhteisöllisyyden kehyksessä talouslehdistö kuvaa tulkintani mukaan muotoilupolitiikkaa, muotoilun tutkimusta ja koulutusta sekä muita muotoilua yhteiskunnallisesti kehittäviä ja edistäviä aloja. Viimeinen tarkasteluun nostamistani kehyksistä liittyy muotoilun perinteisiin ja ennen kaikkea muutoksen tarkasteluun. Kulttuurin kehyksessä tarkastelen muotoilun perinteisiin liittyvää talouslehdistökirjoittelua sekä muotoilun kytkentää ensin teolliseen kulttuuriin ja edelleen kulutuskulttuurisiin teemoihin. Tulkinnalliset kehykset rakentavat muotoilun mediajulkisuutta erilaisista näkökulmista kuvaamalla muotoiluun liittyviä tilanteita, toimintaa ja toimijoita. Kehykset antavat mahdollisuuden ymmärtää muotoilusta annetun kuvan suhdetta kulttuuriin, jossa media esittää ja uusintaa muotoiluun liitettyjä merkityksiä. Muotoilun talouslehdistöstä tulkittua julkisuutta ja samalla omaleimaista muotoilun kulttuuria luonnehtii viisi keskeistä teemaa: henkilöityminen, professionalisoituminen, kaupallistuminen, yhteisöllistyminen sekä muotoilun kulttuurisen painopisteen siirtyminen muotoilun perinteistä kohti teollista kulttuuria ja kulutuskulttuuria. Näitä teemoja ohjaa tulkintani mukaan muotoilun medioituminen eli muotoiluilmiön määrittyminen osittain median tuottamien kuvausten mukaiseksi. Tutkimuksessa hahmoteltu muotoilun mediajulkisuus liittää siten yhteen sosiaalisesti rakentuvan ja rakenteellisesti jäsentyvän toiminnan. Ensimmäinen näistä liittyy ihmisten kokemuksiin, sosiaaliseen uusintamiseen ja muotoilutoiminnan kollektiiviseen kehittämiseen. Rakenteellisesti muotoilua kuvataan ammattiosaamisena, prosessina ja taloudellista hyötyä tuottavana toimintana. Median esittämät tapahtumat vaikuttavat siihen, kuinka koemme maailman, millaisia merkityksiä liitämme siihen ja kuinka suhtaudumme maailmaan. Vaikuttamalla kokemuksiimme media vaikuttaa epäsuorasti myös toimintaamme. Olemme tottuneet lukemaan mediatekstejä päivittäin, mutta emme niinkään tulkitsemaan niiden sisältämiä merkityksiä ja kehystämisen tapoja.

Revolution at home! Visual Changes in Everyday Life in Finland in the Late 1960s and Early 1970s The purpose of my research was to investigate the visual changes in private homes in Finland during the 1960s and 1970s. The 1960s is often described as a turning point in Finnish life, a time when the society's previous agricultural orientation began to give way first to an industrial orientation and then, by the end of the 1970s, to a service orientation. My title refers to three elements in the transition period: the question of daily life; the timeframe; and the visual changes observable in private homes, which in retrospect signalled a kind of revolution in the social orientation. Those changes appeared not only in colours and designs but also in the forms and materials of household objects. My premise is that analysing interiors from a historical perspective can reveal valuable information about Finnish society and social attitudes, information that might easily escape attention otherwise. I have used the time-honoured method of collecting narratives. As far back as Aristotle, formulating narratives has been a means of gaining knowledge. By collecting and classifying narratives about the 1960s and 1970s, it is possible to gain new insight into these important decades. The archetypal 1960s narrative, involving student demonstrations and young people's efforts to improve society, is well known. Less well known is the narrative that relates the changes going on in daily life. Substantially the study focuses mainly on fabrics, porcelain ware and the use of plastics. Marimekko's style is especially important when following innovations in the 1950s, 1960s and 1970s. Porcelain production at the Arabia factory was another element that had a great influence on the look of Finnish homes and kitchens; and a further widespread phenomenon of the late 1960s and early 1970s was the use of plastics in many different forms. Further evidence was sought in Anttila department store mail catalogues, which displayed products that were marketed on a large scale, as well as in magazines such as Avotakka. The terminal point of the visual evolution is the real homes, as seen in the questionnaire "Homemade". I have used the 800 pages of the oral history text that respondents of the Finnish Literature Society have written about their first home in the 1960s. I also used archival material on actual homes in Helsinki from the archives of the Helsinki City Museum. The basic story is the elite narrative, which was produced by students in the 1960s. My main narrative from the same time is visual change in everyday life in the late 1960s and early 1970s. I have classified the main narrative of visual change into four subcategories: the narrative of national ideas, the narrative of a better standard of living, the narrative of objects in the culture of everyday life and the narrative of changing colour and form. Arkielämä muuttui monella tapaa 1960- ja 1970-luvun vaihteessa. Tutkimus kuvaa murroksen taustalla vaikuttaneita seikkoja, erilaisia murrokseen liittyviä prosesseja ja konkreettisia tuloksia koteihin liittyvän esinekulttuurin esimerkein. Kukkatarhat roihusivat kahvikupeissa ja Maija Isolan kankaissa valloitettiin avaruutta, oli oranssia, vaalean vihreää, täyteläistä keltaista ja tummaa sinistä, vihreää ja ruskeaa. Tämä tutkimus lähestyy aikaisemmin katveeseen jäänyttä aluetta monipuolisten aineistojen avulla. Perinteinen kuva 1960-luvun murroksesta täydentyy. Kertomusta 1960-luvun murroksesta on kerrottu perinteisesti opiskelevan ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavan nuorison kautta. Tämän tutkimuksen tuloksena kertomuksen rinnalle syntyy arkielämän muutosta kuvaavia kertomuksia. Kertomus arkielämän murroksesta konkretisoituu muun muassa Marimekkoon, muoviin ja Arabiaan liittyvän esinekulttuurin kautta. Merkityksien luojina arjen, kodin ja etenkin keittiön esineet ovat vahvoja. Muuttuneen arjen esinekulttuuria valottavat osaltaan Avotakka ja Anttilan luettelot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vastaajaverkoston kirjoittajien tekstit ensimmäisestä omasta kodista ovat harvinainen näkökulma muutoksen vuosista. Aineistossa sen sadoilla liuskoilla vastaajaverkoston kirjoittajat kuvaavat, millaista oli muuttaa ensimmäiseen omaan kotiin 1960-luvulla. Yhteiskunnan suuret muutokset ovat taustaa ja keskiössä ovat yksittäisten ihmisten ja perheiden kokemukset. Tutkimuksen metodi on narrativisuus, joka historiantutkimuksessa on lainaa kirjallisuudentutkimuksen perinteestä. Laajasta aineistosta muodostui arkielämän visuaalisen murroksen kertomuksen ohella kertomus siitä, kuinka kansalliset teemat liittyvät myös arkielämän esineisiin. Olennainen osa 1960-luvun murrokseen liittyvässä kertomuksessa on myös vaurastuminen ja esinekulttuurin pienetkin muutokset, liittyen esimerkiksi väriin ja muotoon. Arkielämän murroksen taustalla vaikuttavat ennen kaikkea kohonnut elintaso, sekä lehtien ja television kautta koteihin tulleet vaikutteet. Televisio toi muun maailman aikaisempaa lähemmäksi. Asenteet muuttuivat, erilaisten uusien asioiden hankkiminen katsottiin soveliaaksi. Vaurastumisen ja vapaampien asenteiden ilmapiiri vaikutti voimakkaasti.