Search

Osana Hiilijalanjälkilaskuri broileritiloille –hanketta selvitettiin kuluttajatutkimuksen keinoin kahdessa kyselyssä asenteita kuluttamiseen, hiilijalanjäljen laskentaan, huomioimiseen ja merkintään. Menetelmänä oli kvantitatiivinen kyselytutkimus, joka toteutettiin ikäjakauman (18–75 vuotta) ja alueellisuuden puolesta edustavaksi rakennetun tutkimuspaneelin kautta alkuvuodesta 2020 (ennen pandemiaa) ja alkuvuodesta 2021. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa vastaajia oli 701 ja toisessa osassa 710; ja 95% luottamustasolla virhemarginaali oli korkeintaan 3.7 prosenttiyksikköä. Taustatietojen (demografiset tiedot, asumismuoto, liikkuminen sekä ruokahankintoihin ja ruokavalioihin liittyvät kysymykset) jälkeen kysyttiin vastaajien yleisiä ilmastonmuutokseen ja hiilijalanjälkeen liittyviä asenteita sekä hiilijalanjälkilaskureiden käyttöä sekä elintarvikkeiden hiilijalanjälkimerkintöihin liittyviä tietoja. Toisessa kyselyssä lisättiin kysymys, jossa pyydettiin oman mielikuvan perusteella asettamaan tavanomaisia lounasruoka-annoksia järjestykseen hiilijalanjäljen mukaan. Tutkimusaikana yleinen huolestuneisuus ilmastonmuutoksesta väheni jonkin verran. Selittävänä tekijänä saattaa olla koronapandemia, joka valtakunnallisessa uutisoinnissa syrjäytti ilmastonmuutoksen. Samoin vastaajien aikomukset ja toimet hiilijalanjäljen pienentämiseksi olivat pääsääntöisesti vähentyneet. Ruokaan liittyvistä keinoista kuluttajien hiilijalanjäljen pienentämiseksi suosituimpia olivat kotimaisten tuotteiden käytön lisääminen ja ruokahävikin vähentäminen, joiden osalta jonkin verran tai merkittävästi toimia tekevien osuus oli 88–92%. Kyselyjen välisen vuoden aikana hiilijalanjälkilaskureihin tutustuneiden osuus kasvoi lähes kymmenellä prosenttiyksiköllä n. 30%:iin (P

Opetus, opiskelu ja sitä kautta oppiminen ovat muutoksessa. Digitaalisuus mahdollistaa opiskelun sitoutumatta aikaan ja paikkaan. Digitalisessa pedagogiikassa korostuvat oppijan ohjaus ja toimivat oppimistehtävät. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa luonnonvara-alan koulutusta antavien ammattikorkeakoulujen ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä Digitalisaatiolla luonnonvarat biotalouteen -hankkeessa (DLB-hanke) tuotetaan opetusmateriaalia kaikkien luonnonvara-alan opiskelijoiden käyttöön. Hankkeessa rakennetaan digitaalisia yhteistoteutuksia, pelillistetään oppimista, sujuvoitetaan opintopolkuja ja kehitetään ohjauksellisia toimintatapoja. Lisäksi järjestetään koulutuksen, työelämän ja tutkimuksen yhteistyöfoorumeja. Hankkeessa on tuotettu verkko-oppimisympäristöön ammattikorkeakoulujen yhteisiä biotalousalan verkkokursseja. Pilotoidut verkkokurssit käsittelevät biotalouden vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia sekä ajankohtaisia yksittäisiä teemoja, joista on laadittu jonkin tietyn ammattikorkeakoulun koordinoimia, mutta yhteisesti ristiinopiskelussa hyödynnettäviä kokonaisuuksia. DLB-hankkeessa tutkitaan myös pelillisyyden hyödyntämistä luonnonvara-alan koulutuksessa. Hankkeessa on kehitetty biotalouspeli, joka toimii kokoavana oppimistehtävänä. Pelissä opiskelija tutustuu maa- ja metsätalouden kokonaisuuteen etenkin kierto- ja biotalouden näkökulmasta. Biotalouspeliä on tarkoitus hyödyntää myös nk. nivelvaiheopinnoissa toisen asteen opiskelijoille tavoitteena opintopolkujen sujuvoittaminen ja nopeuttaminen. Tätä tukee myös biotalouspeliin perustuva verkko-opintojakso. Koulutuksen, työelämän ja tutkimuksen yhteistyöfoorumeissa on järjestetty alan tutkija-, kehittäjä- ja opiskelijatapaamisia. Näistä ns. tiedetreffeistä on tuotettu myös digitaalinen video sekä suoratoistona että tallenteena. Tiedetreffien otsikoina ovat olleet ”Digitalisaation mahdollisuudet maaseutuyrityksen johtamisessa”, ”Ruokaturvallisuus”, ”Biotalouden sivuvirrat ja energiaratkaisut”, hanketoimintaa monipuolisesti esitellyt ”Reseptejä biotalouteen”, ”Metsävaroista modernia liiketoimintaa” sekä ”Monipuolinen toimiva maankäyttö pohjoisessa Suomessa”. Tiedetreffien osallistujapalaute oli kokonaisuudessaan positiivista, ja annista merkittävimmäksi nähtiin uusi tieto ja ajatukset (67 % vastauksista).

Sianlihantuotannon ympäristövaikutuksista merkittävimpiä ovat typpi- ja fosforipäästöt. Proteiinityppi ja fosfori ovat tärkeitä ravintoaineita sioille, mutta valkuais- ja kivennäisruokinnan epätarkkuus voi lisätä tuotannon ympäristökuormitusta. Lihasiat tuottavat sikatalouden typpi- ja fosforipäästöistä 60–70%, joten lihasian ruokinnalla on suuri vaikutus sikataloudesta aiheutuviin päästöihin. Mahdollisimman tarkka ruokinnansuunnittelu on avainasemassa ympäristövaikutusten minimoinnin näkökulmasta. Sian kasvaessa muuttuva ruokinta, vaiheruokinta, nähdään oleellisena keinona vähentää päästöjä, mutta myös parantaa tuotannon tehokkuutta ja kannattavuutta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko yksi- ja kolmivaiheruokintojen välillä eroa sikojen kasvussa, rehunmuuntosuhteessa ja lihakkuudessa, ja kumpi ruokintatapa siten on taloudellisempi. Tutkimusta varten suoritettiin käytännön ruokintakoe, jossa 504 risteytyslihasikaa kasvatettiin välitysporsaasta teuraspainoon. 1-vaiheruokinnan siat saivat samaa rehuseosta koko kasvatusajan. 3-vaiheruokinnan sikojen ruokinnan vaihto alkukasvatusrehulta keskivaiheen rehulle tehtiin kasvatusviikolla 4, ja vaihto loppukasvatusrehulle kasvatusviikolla 8. Kasvu- ja teurastulokset analysoitiin regressio- ja varianssianalyysilla. Tutkimuksessa havaittiin, että yksi- ja kolmivaiheruokintojen välillä ei juurikaan ollut eroja päiväkasvussa (1187 g vs. 1195 g) ja energiankäytössä lisäkasvukiloa kohti (22,2 MJ vs. 21,7 MJ). Kolmivaiheruokinnan sikojen lihaprosentin ja teuraspainon hajonnat olivat suurempia. Tutkimuksessa myös todettiin, että kolmivaiheruokinnan sikoja ei ehkä ole kannattavaa kasvattaa aivan teurastamon kärkipainovälin ylärajalle saakka. Tutkimuksen mukaan hieman matalammasta lihaprosentista huolimatta kolmivaiheruokinta vaikutti tulevan edullisemmaksi kuin yksivaiheruokinta.

An experiment was carried out to determine the apparent metabolizable energy (AME) and coefficient of apparent ileal digestibility (CAID) of nutrients of two pea cultivars (Pisum sativum L. ʻSohviʼ and ʻKaritaʼ), two fava bean cultivars (Vicia Faba L. ʻKontuʼ and ʻUkkoʼ) and one blue (narrowleaf) lupin cultivar (Lupinus angustifolius ʻPershatsvetʼ) in 144 5-week-old broilers. The methods used were excreta collection and slaughter method. A total of six feeding treatments including the basal diet were tested. Pea, faba bean and lupin diets consisted of 500 g of basal diet with 500 g of legume grain per kg respectively. Chromium (Cr) mordant straw (1.7 g/kg each feed) was included in the diets as an indigestible marker and the diets were pelleted. The CAID of nutrients for the individual test legume seeds was calculated by the difference. Essential amino acid content was highest in faba beans, moderate in peas and lowest in lupin. The AME of pea cv. Karita (13.8 MJ/kg DM) was higher (P ≤ 0.05) than that of faba beans (≤ 12.4 MJ/kg DM), while AME of pea cv. Sohvi (12.2 MJ/kg DM) did not differ (P > 0.05) from that of faba beans. The AME (7.0 MJ/kg DM) and the CAID of dry matter, organic matter and ash of lupin were lower than in pea and faba bean (P ≤ 0.05). The CAID of lysine and methionine were higher (P ≤ 0.05) in peas (lysine ≥ 0.858, methionine ≥ 0.831) than in faba bean cv. Kontu (lysine = 0.869, methionine = 0.714). The CAID of lysine and methionine in lupin and faba bean cv. Ukko (lysine ≥ 0.891, methionine ≥ 0.791) did not differ (P > 0.05) from other legume varieties. The CAID of cystine was higher (P ≤ 0.05) in peas and lupin (≥0.671) than in faba beans (≤0.516). The CAID of threonine varied from 0.770 (faba bean cv. Kontu) to 0.852 (pea cv. Sohvi), but did not differ statistically among cultivars (P > 0.05). In conclusion, peas cv. Karita and cv. Sohvi were a good source of energy and amino acids and their amino acids were well digested except for cystine which was moderately digested in cv. Karita. Faba beans were a moderate source of energy and have a good digestibility of lysine, but digestibility of the most amino was found to be relatively low. Most amino acids, in particular lysine was well digested in blue lupin, but it was a poor source of AME. The poor energy value of blue lupin was related to its poor apparent ileal digestibility of dry and organic matter.

Conjugated linoleic acid (CLA) is a complex mixture of positional and geometric conjugated isomers of linoleic acid. Dairy products are the major dietary source of CLA and cis-9, trans-11 CLA (9,11 CLA) is the predominant isomer resulting from the specific metabolism of feed derived fatty acids in the rumen. Recent studies suggest endogenous synthesis of CLA by action of Δ-9 desaturase on trans- 11 18:1 fatty acid (vaccenic acid, VA) is more important than ruminal production. In view of potential human health benefits, several studies have attempted to enrich eggs with CLA by supplementing the diets of laying hen with mixtures of CLA. This has resulted in marked enrichment but also negative effects on egg quality and loss of hatchability of the eggs with concurrent increase in saturated fatty acid content in egg yolk. Such changes are consistent with Δ-9 desaturase inhibition especially associated with the presence of the trans-10, cis-12 CLA isomer (10,12 CLA) in the CLA mixtures. It is therefore worthwhile to determine which of the major CLA isomers present in the CLA mixtures, 9,11 CLA or 10,12 CLA, is associated with the negative effects on egg quality. This was done by supplementing the diets of laying hen with relatively pure forms of 9,11 CLA and 10,12 CLA. Furthermore, using relatively pure forms of 9,11 CLA and 10,12 CLA allowed us to determine the transfer efficiency of 9,11 CLA and 10,12 CLA into egg yolk. In addition, endogenous conversion of VA to 9,11 CLA in hens and deposition in egg yolk was examined. Experimental treatments consisted of diets supplemented with 0, 0.5, 1.0 and 1.5 g/d of CLA or VA. CLA isomer content (% of total fatty acids) of the materials was 83 and 7% (9,11 CLA), 9 and 85% (10,12 CLA), 35 and 35% (Mix CLA) of 9,11 CLA and 10, 12 CLA, respectively. VA was supplied in the form of dehydrated hydroxy stearic acid with trans-11 C18:1 content of 28%. The other major isomers in this product were cis-11, trans-12 and cis-12 C18:1 (28, 11 and 11%, respectively). There were three hens in each treatment and experimental diets were fed for 21 days. When diets were supplemented with 9,11 CLA, 10,12 CLA and Mix CLA the transfer efficiencies (percentage of dietary CLA recovered in the egg) of 9,11 CLA and 10,12 CLA in egg yolk total lipids were 21 and

The effects of age of growing turkeys and beta-glucanase-xylanase activity-containing feed enzyme supplementation on digestibility and feeding value of pelleted maize, wheat, barley and oats were investigated in growing turkeys using excreta collection and ileal sampling by slaughter. Excreta were collected and turkeys were slaughtered at 4, 8 and 12 weeks of age. Viscosity of jejuno-duodenal digesta, caecal volatile fatty acid concentration, ileal crude protein digestibility, total tract fat digestibility and AMEN were assayed using titanium dioxide as an indigestible marker. The highest viscosities were observed in barley and wheat. Viscosity of wheat, barley and oats digesta decreased while caecal volatile fatty acid concentration, fat digestibility and AMEN increased with age. Ileal crude protein digestibility was highest in wheat and lowest in barley. Ileal crude protein digestibility significantly declined with age in most feeding treatments. Enzyme reduced digesta viscosity most efficiently in wheat and barley and improved ileal crude protein digestibility, total tract fat digestibility and AMEN in wheat, barley and oats, but interactions occurred, the effect of enzyme on viscosity being the most remarkable for wheat and barley and for the young birds.

Lypsylehmien ruokinnassa on perinteisesti aina ollut fosforitäydennys. Suomalaiset lypsylehmien kivennäistarvenormit perustuivat aiemmin englantilaisiin 1960-luvulla laadittuihin normeihin, ja niissä fosforiruokinnan taso oli 4,5 g rehun kuiva-ainekiloa kohden. Kuitenkin viimeaikaisissa amerikkalaisissa tutkimuksissa on päädytty suosittelemaan 3,5 g fosforia rehun kuiva-ainekiloa kohti. Mitä ilmeisimmin meilläkin on varaa vähentää fosforiruokintaa ja näin ollen vähentää myös ympäristöön, pellolle päätyvää fosforin määrää. Selvitysten mukaan tilaolosuhteissa lypsylehmien kalsiumin, fosforin, magnesiumin ja kaliumin saanti ylittää huomattavasti vanhojenkin ruokintanormien tason. Tämä tutkimus aloitettiin vuonna 2003. Suomalaisia fosforiruokintasuosituksia muutettiin vuonna 2004. Muutosperusteena olivat kuitenkin ulkomaiset tutkimukset ja normit, eikä kotimaisia fosforiruokintatuloksia ole ollut käytettävissä. Periaatteessa nykyiset normit täyttävä fosforin saanti toteutuu tyypillisestä säilörehua, viljaa ja rypsirouhetta sisältävästä ruokinnasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on pitkäaikaiskokeella tutkia fosforittoman kivennäisrehun käytön vaikutuksia lypsylehmien maidontuotantoon, terveyteen, hedelmällisyyteen ja lannassa erittyvän fosforin määrään. Tutkimuksessa on tarkoitus kerätä tietoja kaikilta kokeeseen tulevilta lehmiltä kolmen lypsykauden ajan. Tutkimus on tällä perusteella nyt hieman yli puolessa välissä, ja ensimmäiset välitulokset ovat käytettävissä. Koe-eläiminä ovat Ilmajoen koulutilan lypsylehmät, jotka on jaettu kahdelle ruokintakäsittelylle: (1)fosforiton kivennäinen lypsäville lehmille ja ummessaoleville sekä sisä- että laidunruokintakaudella ja (2)tavanomainen, aikaisemmat suositukset täyttävä kivennäisruokinta. Muu rehustus on samanlainen kaikille. Kokeessa määritetään karjantarkkailun mukaiset tuotos-, tiinehtymis- ja terveystiedot. Lisäksi lehmiltä otetaan verinäytteet (kaulalaskimosta) ennen koetta, 2-3 kk ja 7-8 kk poikimisesta ja ainakin kerran kokeen aikana sontanäytteet. Veriplasmasta analysoidaan fosfori-, kalsium ja magnesiumpitoisuudet ja sonnasta fosforipitoisuus. Lisäksi kerätään ja analysoidaan rehunäytteitä kokonaisfosforin saannin arvioimiseksi. Keskimäärin ryhmän 1 lehmät lypsivät ensimmäisellä tuotantokaudella (305 päivän tuotos) 6800 kg ja ryhmän 2 lehmät 6250 kg. Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Toiselta tuotantokaudelta lähes kaikilta lehmiltä oli käytettävissä 150 päivän tuotokset, eikä näissäkään havaittu merkitsevää eroa. Siemennyksiä tiinehtymistä kohti on tarvittu ryhmissä 1 ja 2 keskimäärin 2,9 ja 2,4; poikimavälit olivat vastaavasti 398 d ja 381 d. Erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Korkean tuotannon vaiheessa fosforipitoisuus veressä näytti olevan ryhmällä 1 hieman matalampi kuin ryhmällä 2 (1,554 mmol/l vs. 1,708 mmol/l) (P

The main objective of the present study was to determine the minimum level of dietary plant oil supplementation that results in full recovery from loss of hatchability induced by conjugated linoleic acid (CLA). Another objective was to define the changes in egg yolk fatty acid composition associated with the loss and recovery of hatchability. Shaver hens were assigned to groups of 8 and were fed a diet containing either no CLA plus 0.5% soybean oil (control) or 0.5% CLA (1:1 mixture of cis-9, trans-11 and trans-10, cis-12 CLA) plus 0, 2, 4, 6, or 8% soybean oil for 15 d. Supplementation with CLA (CLA plus 0% soybean oil) resulted in complete loss of hatchability of fertile eggs. Hatchability was progressively improved by increasing doses of soybean oil, and full recovery of hatchability compared with the control levels was achieved at 6% soybean oil. There was no further improvement in hatchability when 8% soybean oil was added to the CLA-supplemented diet. Loss of hatchability was associated with a 2- to 3-fold decrease in desaturase ratios (cis-9 C16:1/C16:0 and cis-9 C18:1/C18:0) in the egg yolk total lipids, indicating marked inhibition of delta-9 desaturase in the chicken liver. In addition, the concentration of arachidonic acid was observed to decrease. Recovery of hatchability was associated with an increased proportion of linoleic acid and linolenic acid in the egg yolk. However, there was no change in desaturase ratios, suggesting that delta-9 desaturase inhibition persisted. Increased incorporation of dietary linoleic and linolenic acids might have compensated for the reduced levels of palmitoleic and oleic acid, thus allowing for the improvement in hatchability.

Ileal and total tract digestibility of protein, total tract digestibility of fat and AMEN of cereal-based diets were assayed in growing turkeys at four, seven and 12 weeks of age. Fat digestibility and AMEN improved linearly with age. Total tract protein digestibility improved with age according to a curvilinear trend, while ileal protein digestibility improved from 4-7 weeks of age but decreased from 7-12 weeks of age. It can be concluded that higher AMEN values could be applied when formulating diets for older than for younger turkeys. Regarding protein digestibility more investigation is needed but a possible fall in values after the first weeks of age may be expected.

ei saatavilla