Search

Tiivistelmä. Kaupungissa asumiseen liittyy paljon tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin. Toiset tekijät ovat helpommin tunnistettavissa kuin toiset, ja yksilöllä on myös omalla toiminnallaan mahdollista vaikuttaa omaan hyvinvointiin omassa ympäristössään. Kaupunkiympäristö on ihmisten rakentamaa ympäristöä, mutta suunnittelu ja toteutus eivät kuitenkaan välttämättä palvele ihmisten toiveita ja tarpeita hyvinvoinnin näkökulmasta. Tämän tutkielman tarkoitus on perehtyä kaupungin rakenteisiin ja niiden vaikutuksiin hyvinvoinnin näkökulmasta. Lisäksi näiden rakenteiden merkitys ja niiden kokeminen tuovat esiin kaupunkitilan monimutkaisen luonteen. Kaupunkitilaan liittyy vahvasti sekä fyysisen että sosiaalisen tilan vuorovaikutus. Sosiaaliseen tilaan liittyy paljon subjektiivisuutta, mikä tekee kaupungeista tilana sekä mielenkiintoisen, mutta myös haastavan tutkimuskohteen. Kaupunkien avointen ja julkisten tilojen käyttöön liittyvä sosiaalinen ulottuvuus korostaa myös sitä, kuinka yksilöllisiä kokemukset myös viihtyvyydestä voivat olla. Ilmiön tarkastelu tässä työssä sijoittuu maantieteen tutkimuskentällä terveysmaantieteen sekä kaupunkimaantieteen alueille. Asuinalueen viihtyisyyden tarkastelu nostaa esiin hyvin arkipäiväisiä asioita, joiden vaikutus hyvinvointiin on kuitenkin merkittävä. Kokemukset asuinalueen turvallisuudesta ja sosiaalisuudesta sekä välimatkojen, viheralueiden ja visuaalisuuden merkitys ovat vahvoja tekijöitä, joiden puutteellisuus voi vaikuttaa negatiivisesti viihtyvyyden kokemiseen ja edelleen hyvinvointiin. Voidaan havaita myös, kuinka toisinaan hyvinkin pienillä toimilla voidaan vaikuttaa merkittävästi viihtyvyyden lisäämiseen. Tutkielma tarjoaa myös mahdollisuuden reflektoida omaa kokemustaan omasta asuinalueesta, sen tarjoamista hyödyistä ja puutteista.

Background In adults, anti–tumor necrosis factor-α (TNF-α) therapy is associated with progression of latent tuberculosis (TB) infection (LTBI) to TB disease, but pediatric data are limited. Methods Retrospective multicenter study within the Paediatric Tuberculosis Network European Trials Group, capturing patients Results Sixty-six tertiary healthcare institutions providing care for children with TB participated. Nineteen cases were identified: Crohn’s disease (n = 8; 42%) and juvenile idiopathic arthritis (n = 6; 32%) were the commonest underlying conditions. Immune-based TB screening (tuberculin skin test and/or interferon-γ release assay) was performed in 15 patients before commencing anti–TNF-α therapy but only identified 1 LTBI case; 13 patients were already receiving immunosuppressants at the time of screening. The median interval between starting anti–TNF-α therapy and TB diagnosis was 13.1 (IQR, 7.1–20.3) months. All cases presented with severe disease, predominantly miliary TB (n = 14; 78%). One case was diagnosed postmortem. TB was microbiologically confirmed in 15 cases (79%). The median duration of anti-TB treatment was 50 (IQR, 46–66) weeks. Five of 15 (33%) cases who had completed TB treatment had long-term sequelae. Conclusions LTBI screening is frequently false-negative in this patient population, likely due to immunosuppressants impairing test performance. Therefore, patients with immune-mediated diseases should be screened for LTBI at the point of diagnosis, before commencing immunosuppressive medication. Children on anti–TNF-α therapy are prone to severe TB disease and significant long-term morbidity. Those observations underscore the need for robust LTBI screening programs in this high-risk patient population, even in low-TB-prevalence settings.

Aim: Bacille Calmette‐Guérin (BCG) vaccine (BCG) has been suggested to induce the primary immunity needed for the subsequent Kawasaki disease (KD). We studied the epidemiology of KD before and after the universal BCG vaccination ended in Finland in September 2006. Methods: Kawasaki disease cases were retrieved from national health registries from 1996 to 2016 for annual incidence rates. We then compared 612 433 children born in the BCG vaccination era, from 1 January 1996 to 30 August 2006, to 604 163 born after BCG era, from 1 September 2006 to 31 December 2016. Results: The annual incidence rates did not change after the BCG vaccination stopped. We found 370 first visits for KD by children born in the BCG era and 341 after universal BCG vaccination ended. The mean age at diagnosis increased from 2.6 years to 3.0 years (95% CI−0.64 to −0.012, P = .04) and the proportion of children with Kawasaki disease under 5 years decreased from 87% to 81% (95% CI 1%‐12%, P = .02). Conclusions: Discontinuing the universal BCG vaccination programme did not change the incidence rates of KD. The increased age at diagnosis could suggest that the pathogenesis of KD may be associated with the immunological pathways primed by BCG immunisation.