Search

Voluntary carbon offsets are a rapidly growing market and claims related to offsetting and carbon neutrality are visible in citizens' daily lives. Proponents suggest that carbon offsetting offers a cost-effective way to incentivize climate action while critics discuss offsetting as an opaque and dysfunctional practice. Previous studies have examined citizens' perceptions principally through quantitative data, and especially by economic choice experiments. As voluntary carbon offsetting is unsettled in citizen's everyday lives, we argue that such studies overlook the more subtle ways in which this is happening. To address these ways in detail, we conducted a multi-method analysis of a nationally representative survey (n = 1000) in Finland. The closed questions of the survey were first analysed quantitatively, and the insights then enriched by a qualitative analysis of the open questions. The combined results highlight citizens' views and understandings as uncertain and ambivalent: despite a widespread willingness to address climate change, there is little unreserved support for voluntary carbon offsetting and distrust towards the sector is high. Our study cautions against placing high hopes in individuals' voluntary carbon offsetting as a form of climate action.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani rokotusikäisten tyttöjen käsityksiä HPV-rokotteesta. Kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden ehkäisemiseen tarkoitettu, kahdelta seksiteitse leviävältä papilloomaviruksen tyypiltä suojaava rokote otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 2013. Rokote annetaan ilmaiseksi 10–12-vuotiaille tytöille osana kouluterveydenhuoltoa. Yhteiskuntatieteellisissä keskusteluissa rokotetta on tarkasteltu kriittisesti medikalisaation ilmentymänä sekä rokotekampanjoiden ilmentämän sukupuolittuneen hallinnan näkökulmasta. Terveystieteelliset tarkastelut taas ovat pyrkineet rokotekattavuuden parantamiseen tiedonsaantia kartoittamalla. Suomessa on käyty keskustelua siitä, minkä ikäisen voi katsoa olevan kykenevä tekemään terveyttään koskevia päätöksiä: päätöksen rokotteen ottamisesta tekee viime kädessä tyttö itse. Samalla rokotteen kattavuus on jäänyt ennakoitua alhaisemmaksi. Osallistun tutkielmallani näihin keskusteluihin: toisaalta kriittiseen yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun naisia ja tyttöjä velvoittavasta terveyden ja riskilaskennan eetoksesta, toisaalta pyrkimykseen ymmärtää rokotteen ottamiseen vaikuttavia syitä ja siihen liittyviä sosiokulttuurisia merkityksiä. Tavoitteeni on tarkastella sitä, minkälaisia merkityksiä rokote ja sen ottaminen saavat nuoren tytön omassa arjessa ja elämässä, kenen kanssa keskustellessa nämä merkitykset muodostuvat, ja miten rokotteen sukupuolittunut luonne tulee ymmärretyksi. Aineistoni koostuu kahdentoista rokotusikäisen tytön haastatteluista, jotka on toteutettu pirkanmaalaisissa peruskouluissa vuoden 2018 aikana. Tarkasteluni taustana toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokotteesta tiedottava Tyttöjen juttu -kampanja. Analysoin aineiston grounded theory -perinteestä inspiroituneen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin ja syvennän tulkintaa hyödyntämällä kehystymisen ja kesyttämisen käsitteitä. Ensimmäisellä viittaan tyttöjen oman pohdinnan ulkopuolella rakentuneisiin, verrattain vakiintuneisiin merkityksiin ja tapoihin, joita rokotteeseen liittyy ja joilla se tulee jäsennetyksi. Jälkimmäisellä puolestaan tarkoitan aktiivista prosessointia, jolla rokotteeseen liittyviä ristiriitoja ja ulkopuolelta tulevaa velvoitetta päättää rokotteen ottamisesta tehdään ymmärrettäväksi nuoren tytön omilla ehdoilla. Siinä missä Tyttöjen juttu -kampanjassa korostuvat tiedolliset kysymykset, asettuu rokote tyttöjen elämään ennen kaikkea kokemuksellisena tapahtumana: se ymmärretään ensisijaisesti ”rokotuksena” – pistosmuodossa annettavana lääkevalmisteena – ja vasta toissijaisesti käyttötarkoituksensa, syövän ehkäisyn, kautta. Kampanjassa rakennettu kehys järkevästä toiminnasta otetaan vastaan, mutta ymmärrystä HPV:n merkityksestä sairauden kehittymiselle tai seksin roolista viruksen leviämisessä ei useinkaan ole. Sen sijaan rokote näyttäytyy tytöille kampanjan sukupuolittunutta kehystä noudatellen itsestäänselvästi ”naisten syöpärokotteena” ja sosiaalisesti muotoutuvana ”tyttöjen juttuna”. Pohdinnoissa rokotteen tarpeellisuudesta korostuu ymmärrys rokotteesta huolta vähentävänä, ja toisaalta rokotteesta itsessään verrattain turvallisena. Paikoin tytöt rakentavat myös vaihtoehtoisia rationaalisuuksia pohtimalla mahdollisuuksia suojautumiseen omalla käyttäytymisellään ja samalla kyseenalaistavat viestiä rokotteen ottamisen tarpeellisuudesta. Tulokset tuovat uudenlaista näyttöä siitä, miten HPV-rokotekampanjoihin liittyvät, yksilölliseen riskilaskentaan velvoittavat ja sukupuolittuneet viestit vaikuttavat tyttöjen omiin näkemyksiin rokotteesta, ja toisaalta miten vaikeasti ymmärrettävä rokotekokonaisuus on vastaanottajilleen. Samalla tulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimustietoa siitä, miten keskeisiä rokotteisiin liittyvät arkiset tekijät ja kokemuksellisuus ovat niiden ottamisen kannalta.