Search

There is an ongoing global trend where companies move away from vertical integration towards platform-based co-operative value creation for the customer. To achieve this, companies create platforms that are used as a basis for value-creating ecosystems. Ecosystems are an alignment structure of interconnected service providers that need to interact in order for a focal value proposition to materialise. In recent years, ecosystems have sparked extensive interests in both practitioners and academia. However, there is little explanation of how ecosystems emerge and how companies are able to facilitate this development. Discovering how ecosystems emerge is especially interesting when the ecosystem is built and orchestrated by an established company that has not previously been involved in ecosystem activities. Further, there is little description of the role of complementor companies in ecosystem initiation and development. As such, the motivation of this thesis is to increase understanding of how ecosystems emerge from the points of view of the hub and the complementor companies. The empirical part of this thesis includes a qualitative case study of an emerging ecosystem in construction industry. Empirical data was gathered with 13 semi-structured interviews with the representatives of the hub company of an emergent ecosystem, its partner companies, and a venture client unit that facilitates the ecosystem emergence. The data analysis was conducted with the Gioia methodology, and the process included transcribing, coding and categorising the qualitative empirical data. The analysis was further developed through iteration between the literature and the findings from the empirical study. The results of this thesis are presented as a theoretical framework that describes ecosystem emergence as a dynamic process where both the hub and the complementors need to carry out orchestration activities and internal activities. The findings also suggest that ecosystem emergence can be, Alustapohjainen ja asiakaskeskeinen arvonluonti on globaali trendi monilla aloilla. Monet yritykset luovatkin teknisiä alustoja, joita voidaan käyttää ekosysteemin pohjana. Ekosysteemi on järjestäytymistapa, jolla palveluntarjoavat voivat yhdessä toteuttaa ekosysteemin arvolupauksen. Viime vuosina sekä akateemisen että liike-elämän kiinnostus ekosysteemejä kohtaan on kasvanut huomattavasti. Ymmärrys siitä, miten ekosysteemit muodostuvat ja miten yritykset voivat tukea muodostumista, on kuitenkin vähäistä. Tämä on mielenkiintoista erityisesti tapauksissa, joissa vakiintunut yritys pyrkii luomaan ekosysteemin. Lisäksi ekosysteemille lisäarvoa tuottavien toimijoiden eli kumppaneiden roolia ei juurikaan ole tutkittu. Niinpä tämän työn tavoite on lisätä ymmärrystä ekosysteemien muodostumisesta sekä keskeisen yrityksen että kumppanitoimijoiden näkökulmasta. Tutkimuksen empiirisessä osassa tehtiin kvalitatiivinen tutkimus eräästä rakennusalalle muodostuvasta ekosysteemistä. Aineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä 13 henkilöä. Haastateltaviin kuului henkilöitä keskeisestä yrityksestä, kumppaniyrityksistä, ja ekosysteemin muodostumista fasilitoivasta yrityksestä. Aineiston analysoinnissa seurattiin Gioia-menetelmää, joka sisältää empiirisen aineiston litteroinnin, koodauksen ja kategorisoinnin. Analysoituja tuloksia verrattiin kirjallisuuskatsauksessa tunnistettuihin teorioihin iteratiivisen prosessin kautta. Tutkimuksen tuloksena on teoreettinen viitekehys, joka kuvaa ekosysteemin muodostumisen dynaamisena prosessina, jossa sekä keskeisellä yrityksellä että kumppanitoimijoilla on tiettyjä aktiviteetteja, jotka tukevat ekosysteemin muodostumista. Tulokset on jaoteltu kolmeen vaiheeseen, jotka ovat ekosysteemin aloitus, rakentaminen, ja kypsyminen. Keskeisen yrityksen puolella ekosysteemiprojektin puolustajat ovat tärkeässä roolissa koko ekosysteemin muodostumisessa. Yhteenvetona tämä tutkimus tarjoaa näkemyksen siitä, minkälainen dynaaminen prosessi ekosysteemin muodost

Tämä työ on asiakkaan kanssa tehtävän yhteissuunnittelun käsikirja tuotekehitykselle. Lisäksi työ sisältää käytännön ohjeita ja työkaluja yhteissuunnittelun hyödyntämiseksi tuotekehitysprojektin konseptinsuunnitteluvaiheessa. Työ on tehty hissi- ja liukuporrasyhtiön näkökulmasta, joten asiakkaita ovat arkkitehdit, rakennuttajat, konsultit, kiinteistöjen kehittäjät ja loppukäyttäjät. Kirjallisuuskatsaus käsittelee ensin yhteissuunnittelun teoriaa yleisesti ja tämän jälkeen tarkemmin tuotekehityksen näkökulmasta. Yhteissuunnittelun päämääränä on luoda enemmän kokonaisarvoa asiakkaan ja yrityksen välisen vuorovaikutuksen avulla. Asiakkaiden tietoa voidaan hyödyntää osallistamalla heitä tuotekehityksen aktiviteetteihin. Samalla asiakastarpeet voidaan rakentaa suoraan konsepteihin, jolloin lopullinen tuote palvelee paremmin käyttötarkoitustaan ja tuottaa siten enemmän arvoa asiakkaalle. Tämä puolestaan parantaa yrityksen kilpailukykyä markkinoilla. Osion lopuksi yleistä teoriaa on havainnollistettu esittelemällä joitakin esimerkkejä yhteissuunnittelun soveltamisesta KONE:n toimintaympäristössä. Työn toinen osa esittelee yhteissuunnittelua ohjaavan prosessin ja menetelmän-valintataulukon. Prosessi koostuu keskeisistä askeleista, jotka on syytä huomioida yhteissuunnitteluprojektin toteutuksessa. Menetelmänvalintataulukon on tarkoitus helpottaa projektin aktiviteettien suunnittelua. Työkalujen suunnittelun ja testauksen tukena on ollut konseptinsuunnitteluprojekti, mutta ne luultavimmin soveltuvat myös muihin tuotekehityksen vaiheisiin. Prosessin testaus koostui esimerkkiprojektin havainnoinnista ja yhteissuunnittelun aktiviteetteihin osallistuneille lähetetyistä kyselyistä. Kirjallisuudessa on perusteltu yhteissuunnittelun hyödyllisyyttä muun muassa sillä, että sen avulla on mahdollista lyhentää projektien kestoa. Tämä ei toteutunut mainitun esimerkkiprojektin kohdalla. Jotkin muut hyödyt, kuten vähentynyt tarve alustaville tutkimuksille ja parempi asiakassuhde sen sijaan

Implementointi tai käyttöönotto on olennainen osa kehitys- tai muutosprojektia, sillä käyttöönoton aikana suunnitellut muutokset asetetaan käytäntöön. Tästä johtuen tämä vaihe on hyvin tärkeä, kun tavoitteena on luoda pysyvää muutosta. Usein itse kehitystyöhön paneudutaan enemmän kuin itse käyttöönoton suunnitteluun ja toteutukseen Työn tavoite on kuvata ja analysoida erään yrityksen vuonna 2006-2007 suorittama implementointiprojekti. Projekti oli sisäinen kehitysprojekti, joka samanaikaisesti implementoitiin moneen kohdemaahan. Tämän työn tavoite on analysoida yhden maan implementointiprojektin suunnittelu ja toteutus. Työn tavoite on toteutuneen käyttöönottomallin haasteiden löytäminen sekä implementointiin vaikuttavien tekijöiden esilletuominen tulevaisuuden käyttöönottoja ajatellen. Analyysi osoittaa, että implementointi on monitahoinen projekti, johon vaikuttavat niin inhimilliset kuin tekniset tekijät. Implementoinnin onnistumisen kannalta on olennaista, että projektilla on ylimmän johtoportaan täysi tuki. Implementointivastaavalla on myös oltava tarvittavat resurssit, realistinen aikataulu sekä tarvittavat valtuudet viedä muutokset läpi. Implementointiprojektin valmistelut on aloitettava hyvissä ajoin, jotta muutoksen keskellä oleva henkilö voi valmistautua tuleviin muutoksiin. Valmistautuminen muutoksiin etukäteen parantaa sekä implementoinnin onnistumisastetta että yleistä hyväksymisastetta. Teoriassa ei ole yhtä ainutta oikeata implementointitapaa, mutta vahva johtajuus, henkilöiden aikainen informointi ja mukaantulo sekä implementoinnin suunnittelu parantavat muutosten ymmärrystä ja täten myös hyväksyntää.

Arvonmuodostus perinteisesti tuotekeskeisessä rakennusten järjestelmäbisneksessä painottuu yhä enemmän kohti palveluita. Samaan aikaan uudet teknologiat ja toimitilojen hallinnan ulkoistaminen vaikuttavat liiketoimintaympäristöön. Tällainen markkinatilanne vaatii järjestelmätoimittajilta uudenlaisia toimintamalleja ja ratkaisuja. PFS (People Flow Systems)-järjestelmät mahdollistavat tai ohjaavat ihmisen liikkumista taloissa. Näiden järjestelmien toimittajien on otettava toiminnassaan huomioon toisistaan poikkeavien järjestelmien vuorovaikutus sekä useat sidosryhmät taloympäristössä. Tässä diplomityössä pyritään tunnistamaan etähallittaviin PFS järjestelmiin vaikuttavat tekniset sekä taloudelliset tekijät. Tutkimuksen markkinapotentiaalilaskelmat, referenssimallit sekä markkinaskenaariot on luotu käyttäen älykkäiden palveluiden viitekehystä ja talojärjestelmien markkinatrendejä, joita on verrattu etähallintaratkaisujen teknisiin vaatimuksiin. Tietotekniikan käyttö sekä rinnakkaisten järjestelmien yhteistoiminta mahdollistavat lisäarvoa tuottavat uudet palvelut. Ihmisten liikkumisen hallinta taloissa muodostaa viitekehyksen integroiduille ratkaisuille. Tutkimuksessa määritetään kolme markkinaskenaariota: talojärjestelmäkeskeinen, avoimeen hallinta-arkkitehtuurin perustuva ja ulkoistettuun kiinteistönhallintaan perustuva. Skenaariot on määritelty teknologian kehityksen ja markkinaosapuolten markkina-aseman merkityksen perusteella. Järjestelmätoimittajien tulisi käyttää standardeihin internetteknologioihin perustuvia ratkaisuja etähallittavien sovellusten pohjana. Perinteiset valmistajakohtaiset ratkaisut ovat kalliimpia käyttää ja ylläpitää. Ne eivät toimi enää kestävän kilpailuedun lähteenä, koska avointen hallinta-arkkitehtuurien käyttö lisääntyy muiden toimijoiden vaikutuksesta, jolloin myös järjestelmätoimittajilta vaaditaan niiden tukemista.