Search

Multiple sclerosis (MS) is a chronic, inflammatory disease of the central nervous system, characterized especially by myelin and axon damage. Cognitive impairment in MS is common but difficult to detect without a neuropsychological examination. Valid and reliable methods are needed in clinical practice and research to detect deficits, follow their natural evolution, and verify treatment effects. The Paced Auditory Serial Addition Test (PASAT) is a measure of sustained and divided attention, working memory, and information processing speed, and it is widely used in MS patients neuropsychological evaluation. Additionally, the PASAT is the sole cognitive measure in an assessment tool primarly designed for MS clinical trials, the Multiple Sclerosis Functional Composite (MSFC). The aims of the present study were to determine a) the frequency, characteristics, and evolution of cognitive impairment among relapsing-remitting MS patients, and b) the validity and reliability of the PASAT in measuring cognitive performance in MS patients. The subjects were 45 relapsing-remitting MS patients from Seinäjoki Central Hospital, Department of Neurology and 48 healthy controls. Both groups underwent comprehensive neuropsychological assessments, including the PASAT, twice in a one-year follow-up, and additionally a sample of 10 patients and controls were evaluated with the PASAT in serial assessments five times in one month. The frequency of cognitive dysfunction among relapsing-remitting MS patients in the present study was 42%. Impairments were characterized especially by slowed information processing speed and memory deficits. During the one-year follow-up, the cognitive performance was relatively stable among MS patients on a group level. However, the practice effects in cognitive tests were less pronounced among MS patients than healthy controls. At an individual level the spectrum of MS patients cognitive deficits was wide in regards to their characteristics, severity, and evolution. The PASAT was moderately accurate in detecting MS-associated cognitive impairment, and 69% of patients were correctly classified as cognitively impaired or unimpaired when comprehensive neuropsychological assessment was used as a "gold standard". Self-reported nervousness and poor arithmetical skills seemed to explain misclassifications. MS-related fatigue was objectively demonstrated as fading performance towards the end of the test. Despite the observed practice effect, the reliability of the PASAT was excellent, and it was sensitive to the cognitive decline taking place during the follow-up in a subgroup of patients. The PASAT can be recommended for use in the neuropsychological assessment of MS patients. The test is fairly sensitive, but less specific; consequently, the reasons for low scores have to be carefully identified before interpreting them as clinically significant. MS-potilaiden kognitiiviset häiriöt ovat yleisiä ja ne tulisi tunnistaa varhain Multippeliskleroosi eli MS-tauti on yleisin nuorten aikuisten vakava neurologinen sairaus, ja sen kansantaloudellinen merkitys on suuri. Kyseessä on parantumaton tulehduksellinen keskushermoston sairaus, joka aiheuttaa sekä valkean että harmaan aineen vaurioita. Kognitiivisen toimintakyvyn, kuten muistin, tarkkaavaisuuden ja tavoitteisen toiminnan säätelyn häiriöt, ovat MS-taudissa yleisiä ja laaja-alaisesti potilaan elämänlaatuun vaikuttavia, mutta ne jäävät usein alidiagnosoiduiksi. Luotettavia kognitiivisen suoriutumisen arviointimenetelmiä tarvitaan niin kliiniseen kuin tutkimustyöhönkin. Paced Auditory Serial Addition Test (PASAT) on numeerinen tarkkaavuuden, työmuistin sekä tiedon käsittelyn nopeuden arviointimenetelmä, jota on yleisesti käytetty MS-potilaiden neuropsykologisessa arvioinnissa. Väitöstutkimuksessa selvitettiin pahenemisvaiheittain etenevää MS-tautia sairastavien potilaiden kognitiivisten häiriöiden yleisyyttä, luonnetta ja etenemistä sekä erityisesti PASAT:n luotettavuutta ja toistettavuutta MS-potilaiden kognitiivisen suoriutumisen arvioinnissa. Tutkimusmenetelminä käytettiin kliinisiä neuropsykologisia testejä. Kognitiivisten häiriöiden yleisyys lievimmät häiriöt mukaan lukien oli tässä tutkimuksessa MS-tautia sairastavilla potilailla 42%. Häiriöille oli luonteenomaista erityisesti tiedon käsittelyn hidastuneisuus sekä muistihäiriöt. Ryhmätasolla MS-potilaiden kognitiivinen suoriutuminen säilyi suhteellisen vakaana vuoden seurannan aikana. Neuropsykologisten testitulosten kohentuminen uusintatutkimuksessa jäi kuitenkin vähäisemmäksi MS-potilailla kuin terveillä kontrolleilla. Yksilötasolla MS-potilaiden kognitiivisten häiriöiden kirjo oli laaja, niin niiden luonteen, vaikeusasteen kuin etenemisenkin osalta. PASAT todettiin kohtuullisen tarkaksi testiksi MS-tautiin liittyvien kognitiivisten häiriöiden tavoittamisessa. Heikot matemaattiset taidot ja testiahdistuneisuus heikensivät myös niiden potilaiden PASAT-tulosta, joilla ei todettu ongelmia kattavassa neuropsykologisessa arviossa. MS-taudille tavanomainen väsyvyys oli objektiivisesti osoitettavissa suoriutumisen heikentymisenä testin loppua kohden. PASAT-tulos koheni toistomittauksissa merkittävästi testioppimisen vuoksi. Tästä huolimatta testin toistettavuus oli erinomainen ja se oli herkkä tavoittamaan osalla potilaista esiintulevan kognitiivisen heikentymisen seurannassa. MS-potilailla varsin yleisesti esiintyvät kognitiiviset häiriöt tulisi havaita varhain, jotta niiden aiheuttamia haittoja voitaisiin vähentää. Neuropsykologinen tutkimus on keskeisin menetelmä MS-potilaiden kognitiivisten muutosten tunnistamiseksi. Väitöstutkimuksen tulosten perusteella PASAT-testin sisällyttämistä voidaan suositella osaksi MS-potilaiden neuropsykologista arviointia. Kuitenkin testitulosten luotettava tulkinta edellyttää testin rajoitusten huomioimista.

Despite extensive research, there is considerable diversity and debate concerning the expected recovery course and the etiology of persistent symptoms after mild traumatic brain injury (MTBI). In recent years, resilience, which is defined as an ability to recover from adversity, has emerged as one potential psychological construct associated with outcome from MTBI. The aim of this study was to investigate the psychometric properties of the Finnish version of the Resilience Scale (RS) and its short version (RS-14), their use in MTBI research, and to examine the association between resilience and outcome from MTBI. In addition, this study aimed to thoroughly and prospectively report the recovery from MTBI in previously healthy adults. The psychometric properties of the Finnish version of the RS were examined with a convenience sample of 243 participants. Working aged participants with MTBI (n=74) without pre-injury neurological or mental health problems and orthopedically injured trauma controls (n=40) were recruited from the Emergency Department of Tampere University Hospital. Participants filled out self-report questionnaires about demographic variables, resilience, post-concussion symptoms, fatigue, insomnia, pain, post-traumatic stress, depressive symptoms, and quality of life at 1, 6, and 12 months following injury. Neuropsychological examination was conducted for the patients with MTBI and for the controls at 1 month after injury and for the MTBI group at 6 months. Data regarding return to work of the MTBI group was also gathered. The Finnish version of the Resilience Scale (RS) and its short version (RS-14) have good psychometric properties and can be reliably used in MTBI research. Greater resilience was associated with fewer post-concussive symptoms and better quality of life, whereas lower resilience was associated with more symptoms and lower quality of life. Resilience was also a significant predictor of self-reported fatigue following MTBI even when controlling for factors known to be associated with fatigue (depression, sleep disorders, and pain). In this sample of previously healthy adults, MTBI had a good prognosis. By six months following injury, patients with MTBI did not differ as a group from non-head injury trauma controls on cognition, fatigue, or mental health, and by 12 months their level of post-concussion symptoms and quality of life was similar to that of controls. Almost all (96%) patients with MTBI returned to work/normal activities (RTW) within the follow-up of one year. Patients reporting ongoing mild post-concussion syndrome (PCS) at the 12-month follow-up did not have more severe brain or bodily injuries than those without PCS. A large percentage (62.5%) of those with persistent PCS had a modifiable psychological risk factor (i.e., depression, possible post-traumatic stress disorder, and/or low resilience) at the beginning of recovery. Aiemmat tutkimustulokset lievän aivovamman toipumisennusteesta ja pitkittyneiden oireiden syistä ovat olleet ristiriitaisia ja kiistanalaisia. Viime vuosina resilienssi on noussut esille psykologisena käsitteenä, joka on mahdollisesti yhteydessä lievästä aivovammasta toipumiseen. Resilienssillä (ei vakiintunutta suomennosta, mutta ilmiöstä voidaan käyttää esim. termejä psyykkinen kuormituskestävyys tai psyykkinen joustavuus) tarkoitetaan ihmisen kykyä selvitä vastoinkäymisistä. Väitöskirjan tavoitteena oli arvioida Resilience Scale-kyselyn (RS) suomenkielisen version sekä sen lyhytversion (RS-14) käytettävyyttä lievän aivovamman tutkimuksessa sekä selvittää resilienssin ja lievästä aivovammasta toipumisen välistä yhteyttä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli raportoida laajasti aiemmin terveiden aikuisten toipumista lievästä aivovammasta. Tutkimukseen osallistuneet lievän aivovamman saaneet potilaat ja nilkkavamman saaneet verrokkihenkilöt täyttivät itsearviointikyselyt demografisista tekijöistä, resilienssistä, lievän aivovamman oireista, väsyvyydestä, univaikeuksista, kivusta, posttraumaattisesta stressistä, masennusoireista ja elämänlaadusta 1, 6 ja 12 kuukauden kuluttua vammasta. Lisäksi kerättiin tiedot potilaiden työhön paluusta ja tehtiin molemmille tutkimusryhmille neuropsykologiset tutkimukset. Tutkimuksen perusteella suomenkielistä RS-kyselyä ja sen lyhytversiota (RS-14) voidaan luotettavasti käyttää lievän aivovamman tutkimuksessa. Korkeampi resilienssi oli tutkimuksessa yhteydessä vähäisempiin lievän aivovamman oireisiin ja parempaan elämänlaatuun, kun taas matalampi resilienssi oli yhteydessä runsaampiin oireisiin ja heikompaan elämänlaatuun. Resilienssi oli myös merkittävä väsyvyyden vähenemisen ennustaja lievän aivovamman jälkeen, vaikka muut väsymykseen liittyvät tekijät (masennus, univaikeudet ja kipu) otettiin huomioon. Tutkimukseen osallistuneilla, aiemmin terveillä henkilöillä lievän aivovamman ennuste oli hyvä. Kuuden kuukauden kuluttua vammasta lievän aivovamman saaneet potilaat eivät ryhmänä eronneet tiedonkäsittelytoimintojensa, väsyvyytensä tai psyykkisen hyvinvointinsa puolesta verrokkiryhmästä, ja 12 kuukauteen mennessä heidän lievän aivovamman oireidensa ja elämänlaatunsa taso vastasi verrokkeja. Lähes kaikki lievän aivovamman saaneet potilaat (96 %) palasivat töihin/normaaleihin toimintoihinsa vuoden kuluessa vammasta. Potilailla, jotka raportoivat pitkäkestoisia lieviä aivovamman oireita vielä vuoden päästä vammasta, ei todettu olleen vakavampia vammoja kuin niillä, joilla pitkäkestoisia oireita ei ollut. Suurella osalla pitkäkestoisia oireita kokeneista potilaista oli toipumisen alkuvaiheessa psykologisia riskitekijöitä (masennusta, mahdollista posttraumaattista stressiä ja/tai matala resilienssi), joihin voitaisiin vaikuttaa alkuvaiheen hoidolla. Väitöstutkimus korostaa täten psykologisten tekijöiden merkitystä oireista toipumisen kannalta. Psykologiset tekijät on tutkimuksen perusteella suositeltavaa huomioida lievien aivovammojen alkuvaiheen hoidossa ja pitkittyneiden oireiden jatkokuntoutuksessa.