Search

Non

Evaluation practices have pervaded the Finnish society and welfare state. At the same time the term effectiveness has become a powerful organising concept in welfare state activities. The aim of the study is to analyse how the outcome-oriented society came into being through historical processes, to answer the question of how social policy and welfare state practices were brought under the governance of the concept of effectiveness . Discussions about social imagination, Michel Foucault s conceptions of the history of the present and of governmentality, genealogy and archaeology, along with Ian Hacking s notions of dynamic nominalism and styles of reasoning, are used as the conceptual and methodological starting points for the study. In addition, Luc Boltanski s and Laurent Thévenot s ideas of orders of worth , regimes of evaluation in everyday life, are employed. Usually, evaluation is conceptualised as an autonomous epistemic culture and practice (evaluation as epistemic practice), but evaluation is here understood as knowledge-creation processes elementary to different epistemic practices (evaluation in epistemic practices). The emergence of epistemic cultures and styles of reasoning about the effectiveness or impacts of welfare state activities are analysed through Finnish social policy and social work research. The study uses case studies which represent debates and empirical research dealing with the effectiveness and quality of social services and social work. While uncertainty and doubts over the effects and consequences of welfare policies have always been present in discourses about social policy, the theme has not been acknowledged much in social policy research. To resolve these uncertainties, eight styles of reasoning about such effects have emerged over time. These are the statistical, goal-based, needs-based, experimental, interaction-based, performance measurement, auditing and evidence-based styles of reasoning. Social policy research has contributed in various ways to the creation of these epistemic practices. The transformation of the welfare state, starting at the end of 1980s, increased market-orientation and trimmed public welfare responsibilities, and led to the adoption of the New Public Management (NPM) style of leadership. Due to these developments the concept of effectiveness made a breakthrough, and new accountabilities with their knowledge tools for performance measurement and auditing and evidence-based styles of reasoning became more dominant in the ruling of the welfare state. Social sciences and evaluation have developed a heteronomous relation with each other, although there still remain divergent tendencies between them. Key words: evaluation, effectiveness, social policy, welfare state, public services, sociology of knowledge Vaikuttavuudesta on tullut tärkeä tiedonhalun kohde ja hallinnoinnin käsite hyvinvointivaltion toiminnoissa. Lähes kaikkea julkista toimintaa sosiaalipalveluja, sosiaalityötä, kuntoutusta, reumakirurgiaa, työvoimapolitiikkaa, hoitoketjuja, verotusta, teknologiaa, taidemuseoita, yliopistoja ja tutkimuslaitoksia tarkastellaan nykyisin vaikuttavuuden näkökulmasta. Kaikkien julkisella sektorilla työskentelevien edellytetään arvioivan vaikutuksia. Arviointimenettelyjen laajaa levinneisyyttä hyvinvointipalveluihin ovat edistäneet lukuisat arvioinnin velvoitteet lainsäädännössä. On perusteltua puhua vaikuttavuusyhteiskunnasta, jossa vaikutustieto on tullut keskeiseksi vaatimukseksi ja vaikutuksia arvioivien tietokäytäntöjen merkitys on lisääntynyt. Miten ihmeessä Suomessa päädyttiin vaikuttavuusyhteiskuntaan? Eikö enää luoteta julkisissa palveluissa työskenteleviin? Miten uudesta asiasta vaikuttavuuden arvioinnissa on kyse? Tutkimuksessa käsitellään vaikuttavuusyhteiskunnan ilmaantumista ja selvitellään kysymystä siitä, miten sosiaalipolitiikkaa ja hyvinvointivaltion käytäntöjä alettiin tarkastella vaikuttavuuden käsitteen avulla. Työssä jäljitetään vaikutusten tietokäytäntöjen ja järkeilytyylien historiallista ilmaantumista yhteiskuntapolitiikan, sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen välityksellä. Tutkimuksessa käytetään tapausesimerkkeinä sosiaalipalvelujen tai sosiaalityön arviointiin liittyviä ajankohtaisraportteja tai opinnäytteitä. Hyvinvointivaltion muotoilua koskeviin keskusteluihin on sisältynyt aina epävarmuutta hyvinvointipolitiikkojen vaikutuksista. Tutkimuksen mukaan vaikutusten kysymykset murtautuivat kuitenkin uudella tavalla esille 1980-luvun lopulla, kun palvelujen markkinaehtoisuutta alettiin lisätä, julkisia hyvinvointitehtäviä ryhdyttiin kaventamaan ja uuden julkisjohtamisen toimintamallit tulivat käyttöön. Muutokset ovat merkinneet vaikuttavuuden käsitteen läpimurtoa. Uudet tilivelvollisuuden käytännöt eli tuloksellisuuden arviointi ja auditointi sekä näyttöperusteinen arvioinnin järkeilytyyli ovat tulleet keskeisiksi. Näiden järkeilytyylien lisäksi hyvinvointivaltion hallinnointiin on aiemmin ehtinyt ilmaantua ainakin tilastollinen, tavoiteperusteinen, tarveperusteinen, kokeellinen ja vuorovaikutteinen vaikutusten järkeilytyyli. Vaikuttavuustietoa haluttaisiin hyvinvointivaltiollisen hallinnan tueksi, mutta tämän tiedon käyttöön sisältyy ongelmia ja riskejä. Ne liittyvät toimijoiden moraaliseen sääntelyyn, kattavan sosiaalipolitiikan ja yhteiskunnallisen luottamuksen säilyttämiseen ja kysymykseen siitä, miten eri järkeilytyyleihin perustuvaa tietoa tulkitaan päteväksi yhteiskunnassa. Avainsanat: arviointi, vaikuttavuus, sosiaalipolitiikka, hyvinvointivaltio, julkiset palvelut, tiedonsosiologia

In this research, I examine the development of cooperation and case management between Kela and Eksote (the South Karelia Social and Health District) in the context of a social work development project from 1 January 2017 to 31 July 2019. The aim of this study was to create new information on issues affecting cooperation and to develop and study what kind of cooperation models can be used to support cooperation and case management between Kela and the municipalities, especially for the most vulnerable customers. A local working group was set up for the project in South Karelia, with a total of 21 employees. Employees were from Kela’s customer services and benefits services, from Eksote’s adult social work and immigration services and an employee from the Centre of Expertise on Social Welfare in SouthEast Finland (Socom). The study material included memos and project documents, questionnaire surveys, a group interview, an individual interview, a final survey conducted for the working group and a research diary. The theoretical framework consisted of professions, multidisciplinary collaboration, case management and social rights. The study explored what kind challenges were involved in cooperation and case management at the beginning of the project. Based on these were developed collaboration and case management models. Good models included getting to know the work of others, information for Kela employees, regular service at another organization’s premises, Kela information for immigrants, and case management service. The development of multidisciplinary cooperation and case management between Kela and the municipalities can increase the knowledge and appreciation of each other’s work. One of the most important goals of the cooperation is to ensure that customers who need social services are identified. For those who need special support, a targeted service can support the holistic perception of the customers’ situation and guide them toward the required services. Keywords: multisectorality, cooperation (general), income support, action research, social work, development projects, customers, direction (instruction and guidance), social rights, social services, professions, hospital districts, municipalities, Social Insurance Institution of Finland Tutkimuksessa tarkastellaan Kelan ja Eksoten (Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin) yhteistyön ja asiakasohjauksen kehittämistä sosiaalityön kehittämishankkeessa ajalla 1.1.2017–31.7.2019. Tavoitteena oli luoda uutta tietoa Kelan ja kuntien väliseen yhteistyöhön vaikuttavista asioista. Lisäksi tutkittiin, millaisilla yhteistyömalleilla voidaan tukea Kelan ja kuntien välistä yhteistyötä ja asiakasohjausta etenkin heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden osalta. Hankkeen ajaksi Etelä-Karjalaan perustettiin työryhmä, johon osallistui 21 työntekijää Kelan asiakkuuspalveluista ja etuuspalveluista, Eksoten aikuissosiaalityöstä ja maahanmuuttopalveluista sekä Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta Socomista. Aineistona olivat hankkeessa toteutetut muistiot, dokumentit, kyselylomaketutkimukset (alkukysely n = 37 ja seurantakysely n = 29), ryhmähaastattelu (osallistujia 8), yksilöhaastattelu, loppukysely työryhmälle (n = 9) ja tutkimuspäiväkirja. Teoreettinen viitekehys muodostui professioista, monialaisesta yhteistyöstä, asiakasohjauksesta ja sosiaalisista oikeuksista. Alkukyselyssä ja työryhmän keskusteluissa selvitettiin, millaisia haasteita yhteistyössä ja asiakasohjauksessa oli. Näiden pohjalta suunnitelluista malleista toimiviksi osoittautuivat tutustuminen toisten työhön, infot aikuissosiaalityöstä ja maahanmuuttopalveluista Kelan työntekijöille, jalkautuminen, Kela-infot maahanmuuttajille ja asiakkuusvastaavapalvelu. Monialaista yhteistyötä ja asiakasohjausta kehittämällä lisätään toisten työn tuntemista ja arvostusta toisia työntekijöitä kohtaan. Tärkeä tavoite on varmistaa, että sosiaalipalveluita tarvitsevat asiakkaat tunnistetaan ja ohjataan sosiaalipalveluiden piiriin. Kohdennetulla palvelulla voidaan tukea erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tilanteen kokonaisvaltaista hahmottamista ja ohjausta oikeisiin palveluihin. Avainsanat: monialaisuus, yhteistyö, toimeentulotuki, toimintatutkimus, sosiaalityö, kehittämisprojektit, asiakkaat, ohjaus (neuvonta ja opastus), sosiaaliset oikeudet, sosiaalipalvelut, professiot, sairaanhoitopiirit, kunnat, Kela, Kansaneläkelaitos, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Eksote

This thesis summarises three original peer-reviewed articles and a concluding section from individual sub-studies. In general, this thesis focuses on the discursive constructions of prolonged unemployment in Finland drawing from interview data collected amongst 70 long-term unemployed individuals and 34 frontline workers, as well as the discourse from MPs during Finnish parliamentary discussions. Thus, this study analyses the talk from three actors vis-à-vis Finnish activation policy—that is, policymakers, those who implement the policy (frontline workers) and those who are the targets of activation (unemployed persons). The three sub-studies focus on the analysis of: (I) different resistance strategies adopted by long-term unemployed Finns as a means to address their deservingness in interview settings. (II) positions frontline workers construct for their unemployed clients as a means to situate their responsibilities related to enhancing employability and activation. (III) different constructions and factuality-enhancement strategies through which Finnish MPs construct the deservingness and undeservingness of unemployed individuals as a means to legitimise or object to policy addressing activation. The synthesis of these three sub-studies sets out to understand how different actors involved in Finnish activation policy present unemployed people’s agency in their discourse. In particular, the analysis focuses on how unemployed subjects are held as morally responsible as well as how freeing them from responsibility is enacted through talk. Methodologically, this thesis adheres to discursive and narrative methods, which can be placed under the rubrics of social constructionist ‘discourse analysis’ and ‘discursive psychology’. The synthesis presented here is contextualised within the discursively oriented literature on deservingness and responsibilisation, as well as within research on policy developments aimed at promoting the employability of those individuals experiencing prolonged unemployment. This synthesis reveals three key ways in which unemployed people’s agency is presented across all actors’ talk. These three key agential constructs are labelled othered, victimised and entrepreneurial agency, all of which influence the ways in which the responsibilities and deservingness of unemployed people is negotiated when talking about prolonged unemployment. In general, the findings presented here indicate that a deserving long-term unemployed subject is constructed either as exercising entrepreneurial or victimised agency and not held responsible due to the demonstration of effort-making or genuine need. Othered agency, by contrast, associates with irresponsibility and morally unacceptable behaviour and a strong personal responsibility. Similarities across all actors’ talk reveal the culturally dominant ways in which prolonged unemployment are constructed around age-old ideas of deservingness as well as contemporary ideals of personal responsibility related to ‘active citizenship’. Keywords: deservingness, responsibilities, prolonged unemployment, employability, activation, discursive methods. Tässä väitöskirjassa tuotetaan yhteenveto kolmesta vertaisarvioinnin läpikäyneestä tieteellisestä artikkelista johtamalla osatutkimuksien tuloksia yhteen. Väitöskirja keskittyy pitkittyneeseen työttömyyteen liittyviin puhetapoihin 2010-luvun Suomessa. Sen aineistona käytetään 70:n pitkäaikaistyöttömän henkilön ja 34:n katutason työntekijän haastattelupuhetta sekä kansanedustajien täysistuntopuhetta. Väitöskirjassa analysoidaan kolmen aktivointipolitiikan toimijan puhetta. Nämä toimijat laativat aktivointipolitiikkaan liittyvää lainsäädäntöä (kansanedustajat), panevat sitä toimeen (katutason työntekijät) ja ovat sen kohteena (työttömät henkilöt). Kolmen osatutkimuksen analyysin fokus kohdentuu: (I) suomalaisten pitkäaikaistyöttömien henkilöiden erilaisiin vastustamisstrategioihin, joilla osoittaa omaa ansaitsevuuttaan haastattelutilanteissa, (II) katutason työntekijöiden tuottamiin työttömien asiakkaiden positioihin, joiden avulla paikantaa työntekijöiden vastuita työttömien työllistyvyyden edistämisestä osana aktivointia sekä (III) erilaisiin kansanedustajien puheessa tuottamiin ansaitsevuuskonstruktioihin ja retorisiin keinoihin, joiden avulla joko vastustetaan tai tuetaan aktiivimallia. Näiden kolmen osatutkimuksen synteesin on tarkoitus auttaa ymmärtämään, miten suomalaisen aktivointipolitiikan eri toimijat esittävät puheessaan työttömien henkilöiden toimijuutta. Yhtäältä analyysi keskittyy siihen, miten työttömät subjektit esitetään eri toimijoiden puheessa moraalisesti vastuullisina, toisaalta siihen miten moraalisesta vastuusta puheen avulla vapautuu. Metodologisesti väitöskirja hyödyntää sosiaalisen konstruktionismin ja diskursiivisen psykologian alaisia diskursiivisia ja narratiivisia menetelmiä. Väitöskirjan teoreettis-metodologiset lähtökohdat kiinnittyvät diskursiivisesti orientoituneeseen tutkimukseen ansaitsevuudesta ja vastuullistamisesta. Sen lisäksi väitöskirjassa keskitytään tutkimuksiin poliittisista kehityskuluista, joilla tähdätään pitkäaikaisesti työttömien henkilöiden työllistyvyyden edistämiseen. Väitöskirja tuo esille kolme keinoa, joilla työttömien toimijuutta eri toimijoiden puheessa esitetään. Nämä kolme toimijuuskonstruktiota nimettiin toiseutetuksi, uhriutetuksi ja yritteliääksi toimijuudeksi. Nämä kaikki pitkittyneeseen työttömyyteen liittyvät puhetavat vaikuttavat siihen, miten työttömien henkilöiden vastuut ja ansaitsevuus neuvotellaan. Tulosten mukaan ansaitseva pitkäaikaistyötön subjekti konstruoidaan puheessa joko yritteliäänä tai uhriutettuna toimijana, joka ei ole vastuussa tilanteestaan joko ponnistelunsa tai todellisen tarpeensa vuoksi. Toiseutettu toimijuus yhdistyy vastuuttomuuteen, moraalisesti ei-hyväksyttävään käytökseen sekä vahvaan yksilönvastuuseen. Yhtäläisyydet kaikkien toimijoiden puheessa ilmentävät kulttuurisesti hallitsevia tapoja konstruoida työttömyyttä historiallisesti piintyneen ansaitsevuusdiskurssin sekä yksilön vastuuta ihannoivan aktiivisen kansalaisuuskeskustelujen avulla. Avainsanat: ansaitsevuus, vastuullistaminen, pitkittynyt työttömyys, työllistyvyys, aktivointi, diskursiiviset menetelmät.

Katariina Bärlund: Homicides, attempted homicides and violence by mothers of under one-year-olds’ as portrayed in forensic psychiatric examinations. A narrative study. Filicides (child killing by parents) have decreased remarkably in Finland during the past decades. Despite the decrease in numbers, Finnish children still end up as victims of filicides and violent abuse by parents. The present research investigated forensic psychiatric examinations of mothers who targeted their children with filicide, attempted filicide or violence during the child’s first year of life. The research approached this phenomenon by asking what kind of narratives the events in the examinations gave rise to. The theoretical foundations of the research focused on motherhood, evil, violence, and homicides. Motherhood was seen as part of a cultural understanding of motherhood and evil was considered as a human dimension. The mission of the research was to investigate filicides, attempted filicides and violent acts of mothers towards their children from the point of view of social science, to form a picture of the events that includes the circumstances, and to illuminate the events narratively. The research approached the uncovered areas of social work research: filicide by mothers and the thematic of evil. The research material included forensic psychiatric examinations and the sample narratives written on the basis of these cases. Reading these narratives, it must be noted that they do not concern individual cases but are a mixture of different cases within the material and include only rough descriptions as interpreted by the researcher. The research was based on documents and thus does not reach the authentic viewpoint of mothers or their inner social circle. The research produced two sample narratives, the story of a mother who killed her newborn baby (neonaticide) and the story of a mother who killed her under one year old baby (infanticide). Comparing these narratives produced a clear result as the narratives differed from each other. The first narrative was named as “Concealed Story “ and the second as “Fractured Story”. The present research reinforced the view of filicide and violence towards children as complex event where the parents’ differing degrees of inability in responding to life’s challenges can be seen. The research produced a need to research the subject further, especially from the viewpoints of loneliness and multiprofessional co-operation. Keywords: motherhood, homicides, violence, evil, evilness, narrative research Katariina Bärlund: Äitien alle yksivuotiaisiin lapsiinsa kohdistamat henkirikokset, niiden yritykset ja väkivalta mielentilatutkimusasiakirjoissa. Narratiivinen tutkimus. Vanhempien lapsiinsa kohdistamat henkirikokset ovat vähentyneet Suomessa viime vuosikymmeninä merkittävästi. Vaikka määrä onkin laskenut, yhä edelleen suomalaislapsia joutuu vanhempiensa tekemän väkivallan ja henkirikosten uhreiksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin äitien alle yksivuotiaisiin lapsiinsa kohdistamia henkirikoksia, niiden yrityksiä ja väkivaltaa mielentilatutkimusasiakirjoissa. Aihepiiriä lähestyttiin kysymällä, millaisia tarinoita näistä tapahtumista syntyy asiakirja-aineiston pohjalta. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat sijoittuivat äitiyteen, pahaan, väkivaltaan sekä henkirikoksiin. Äitiyttä tarkasteltiin osana äitiyden kulttuurista ymmärrystä ja pahuus nähtiin tutkimuksessa ihmisyyden ulottuvuutena. Tutkimustehtävänä oli äitien omiin lapsiinsa kohdistamien henkirikosten, niiden yritysten ja väkivallan tarkasteleminen sosiaalitieteellisestä näkökulmasta, olosuhteet huomioivan kuvan muodostaminen tapahtumista ja niiden ilmentäminen tarinallisesti. Tutkimuksessa lähestyttiin sosiaalityön tutkimuksellisia katvealueita: äitien lapsiinsa kohdistamia henkirikoksia sekä pahan tematiikkaa. Tutkimusaineistona toimi mielentilatutkimusasiakirjat, joiden pohjalta kirjoitettiin esimerkkitarinat tapahtumista. Nämä esimerkkitarinat eivät esittele yksittäistapauksia vaan ne ovat sekoituksia aineiston eri tapauksista, ja sisältävät ainoastaan karkean tason kuvauksia tutkijan tulkitsemina. Tutkimus pohjaa asiakirja-aineistoon, eikä esimerkkitarinoiden näin nähdä tavoittavan äitien tai heidän lähipiirinsä autenttista näkökulmaa. Tutkimus tuotti kaksi esimerkkitarinaa, vastasyntyneen surmanneen äidin tarinan sekä yli vuorokauden ikäisen lapsensa surmanneen äidin tarinan. Tarinoiden keskinäinen vertailu osoitti, että nämä tarinat eroavat toisistaan. Ensimmäinen tarina nimettiin salatuksi tarinaksi, toinen raotetuksi tarinaksi. Tutkimuksen tulokset vahvistivat näkemystä vanhempien lapsiinsa kohdistamasta väkivallasta ja henkirikoksista monitahoisina tapahtumina, joiden taustoilta on havaittavissa eri asteista keinottomuutta vastata vanhempana elämän nostamiin haasteisiin. Tutkimus tuotti aihepiirin lisätutkimustarpeita, erityisesti yksinäisyyden ja moniammatillisen yhteistyön näkökulmista. Avainsanat: äitiys, henkirikokset, väkivalta, paha, pahuus, narratiivinen tutkimus

Many of the current changes in Finnish social and health care legislation promote the expansion of service users freedom of choice. There is, however, significantly less information about the freedom of choice in respect to social services than health care services. The purpose of this research was to investigate how freedom of choice and consumerism are constructed in a regular home care context in interaction between service users and employees in the institutional framework of the research municipality. The study was carried out as a case study. The data consists of a survey addressed to the elderly service users (44 respondents; mean age 82.5) and interviews (15 service users; 4 family members). A survey for private service providers (21 respondents) and group interviews (3 participants) were also conducted. Care assessors (5) were also interviewed in a group. Some observations (4) of needs assessment situations were also conducted. Furthermore documents linked to the municipality s decision to adopt service voucher in regular home care were analysed. The data was collected in one Finnish municipality (Lahti) from 2011-2012. Theoretically and conceptually the research connects to the discussions of governance, active citizenship and freedom of choice in a quasi-market. The results were examined in regards to how free choice in governed and how it is affecting service users autonomy, quality of the services or modernization of the welfare state. The findings show that elderly service voucher users appreciate the possibility to continue with the same service provider. In addition, they stress the importance of the possibility to buy additional services from the same provider, which is not currently possible for municipal home care clients. Elderly people found the freedom of choice, however, too narrow, because it is limited to just the choice of a service provider. The content of the service, the location of the production (home or assisted living), employees who provide the services, the time or the duration of the service, can t be chosen. The initiative for the needs assessment comes often from a loved one or from a health or social service employee. The municipal service needs assessor decides to whom the voucher will be offered. An individual must first "sell" themselves as a vulnerable person in order to attain the right to publicly funded services, and then as a consumer who is able to use the voucher. In addition to the limited content of the choice, who can choose is therefore also limited. Support from loved ones is often necessary or even a prerequisite for receiving a voucher. The tight service access terms, little information about the different choice options or the responsibilities of the individual, indicate that in a quasi-market (privately provided and publicly paid for services) home-care service voucher users don t seem to be fully autonomous consumers but quasi consumers. A substantial improvement of the quality or the efficiency of the services should not be expected because the service users do not compare, complain about the services or change their service provider. So the free choice brought on by the voucher does not prune out the low-quality services. Choice does therefore not work as a good quality control instrument for the service organizers. Publicly funded social and healthcare services have traditionally aimed to promote equality between service users and to decrease welfare disparities. Freedom of choice, executed with a regular home care service voucher, includes risks of increased inequalities and the results refer to the realization of these risks. Polarization of the people who need less help and use vouchers and people who need more help and are therefore channeled directly to municipal services, seem to be in progress. The right to choose a service provider appears to be more important than equal possibilities to make a choice, the possibility to make meaningful choices or the consequences of the choices. Keywords: freedom of choice, care, an elderly person, voucher, governance, marketization, quasi-market, active citizenship, quasi-consumers Monet viime vuosien aikana Suomessa tehdyistä sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön muutoksista liittyvät palvelun käyttäjän valinnanvapauden laajentamiseen. Valinnanvapauden toteuttamisesta sosiaalipalveluissa on kuitenkin selkeästi vähemmän tietoa kuin valinnanvapaudesta terveydenhuollossa. Tutkimustehtävänäni oli tarkastella sitä, miten valinnanvapaus ja kuluttajuus rakentuvat säännöllisen kotihoidon palvelusetelikäyttäjien ja työntekijöiden välisessä vuorovaikutuksessa tutkimuskuntani institutionaalisissa puitteissa. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Lahden kaupungissa kerätyt tutkimusaineistot koostuvat iäkkäiden henkilöiden ja omaisten haastatteluista (15 palvelun käyttäjää ja 4 omaista), palvelun käyttäjille suunnatusta lomakekyselystä (44 vastaajaa, keski-ikä 82,5 vuotta), kunnan palveluohjaajien ryhmähaastattelusta (5 osallistujaa), palvelusetelin käyttöönottoon liittyvästä asiakirja-aineistosta, kyselystä palveluntuottajille (21 vastaajaa) sekä palveluntuottajien ryhmähaastattelusta (3 osallistujaa). Lisäksi havainnoin palvelutarpeen arviointitilanteita (4 kertaa). Aineistot kerättiin vuosien 2011 2012 aikana. Tutkimus kiinnittyy teoreettiseesti ja käsitteellisesti hoivapalvelujen hallintaan, aktiiviseen kansalaisuuteen sekä palvelusetelin avulla toteutuvaan valinnanvapauteen näennäismarkkinoilla. Tuloksia tarkastellaan suhteessa siihen, miten palveluvalintoja hallitaan ja miten palvelusetelin avulla toteutuva valinnanvapaus vaikuttaa palvelun käyttäjän autonomiaan, palvelujen laatuun ja palvelujärjestelmän kehittymiseen. Palveluseteliä käyttävät iäkkäät henkilöt pitävät palvelusetelin etuna erityisesti sitä, että taloudellisen lisäresurssin turvin voi palvelutarpeiden lisääntyessä jatkaa tutun palveluntuottajan kanssa. Lisäksi he pitävät tärkeänä mahdollisuutta ostaa lisäpalveluja samalta palveluntuottajalta, mikä ei ole mahdollista kunnallisen kotihoidon asiakkaille. Iäkkäät henkilöt pitävät valinnanvapautta kuitenkin liian kapeana, koska se rajoittuu vain palveluntuottajan valintaan. Palvelun sisältöä, palvelutuotantopaikkaa (koti tai asumispalvelu), palvelua tuottavaa henkilöä, käyntiaikaa eikä palvelun kestoa ole mahdollista valita. Säännöllisen kotihoidon palvelusetelijärjestelmä ei automaattisesti vahvista yksilön autonomiaa eikä itsemääräämisoikeutta. Kunta päättää siitä, otetaanko palveluseteli käyttöön ja mihin palveluihin ja millä ehdoin sitä on mahdollista käyttää. Aloitteen palvelutarpeen arvioinnista tekee usein omainen tai työntekijä. Palveluohjaaja päättää sen, kenelle palveluseteliä tarjotaan. Yksilön on ensin myytävä itsensä haavoittuvana avuntarvitsijana palvelujen piiriin päästäkseen ja sen jälkeen täysivaltaisena kuluttajana palvelusetelin saadakseen. Valinnan sisällön lisäksi siis se, kuka voi valita, on tarkoin rajattu. Läheisten apu setelin käytössä on monesti tarpeen tai jopa edellytys setelin saannille. Palvelusetelin saamiseen liittyvät sisäänpääsyn ehdot, vähäinen tieto eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä yksilön vastuista osoittivat, että palvelusetelikäyttäjälle on näennäismarkkinoilla tarjolla kuluttajan roolin sijaan näennäiskuluttajan rooli. Palvelujen laatu ja tehokkuus eivät suoraan kohene, koska palveluntuottajia ei vertailla, palveluista ei valiteta eikä tuottajia vaihdeta. Siten setelin tuoma valinta ei karsi pois heikkolaatuisia palveluja, eikä yksilön valinta toimi hyvänä laadunvalvontainstrumenttina palvelun järjestäjälle. Verovaroin tuetuilla sosiaali- ja terveypalveluilla on perinteisesti pyritty kaventamaan hyvinvointi- ja terveyseroja sekä lisäämään asiakkaiden välistä yhdenvertaisuutta. Palvelusetelin käyttö yksilön valinnanvapauden lisäämisen välineenä säännöllisessä kotihoidossa sisältää kuitenkin riskejä eriarvoisuuden lisääntymisestä, ja tulokset viittaavat näiden riskien realisoitumiseen tutkimuskunnassa. Käynnissä on palvelun käyttäjien polarisaatio vähemmän apua tarvitseviin tai parempituloisiin palvelusetelikäyttäjiin sekä runsaasti palveluja tarvitseviin kunnallisten palvelujen asiakkaisiin. Oikeus valita palveluntuottaja vaikuttaa olevan tärkeämpää kuin yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet, iäkkäiden merkityksellisenä pitämien vaihtoehtojen tarjoaminen tai valintojen seuraukset. Asiasanat: valinnanvapaus, hoiva, iäkäs henkilö, palveluseteli, hallinta, markkinoistuminen, näennäismarkkinat, aktiivinen kansalaisuus, näennäiskuluttajuus