Search

Koulusurmat ovat globaali ilmiö, ja koulusurmaajat käyttävät symbolista väkivaltaa lähettääkseen viestin tapahtumapaikkaa laajemmalle yleisölle. Koulusurmaajiin vaikuttaa kulttuurinen käsikirjoitus, joka kuvaa koulusurmien syitä ja tekotapoja. Sekä kulttuurista käsikirjoitusta että koulusurmiin liitettyjä narratiiveja jaetaan internetissä. Useat koulusurmaajat ovat olleet aktiivisia internetissä ja käyttäneet sitä osana tekoaan esimerkiksi julkaisemalla kuvia ja kirjoituksiaan ennen joukkosurman toteuttamista. Perinteinen media, ja tänä päivänä myös sosiaalinen media, ovat voimistaneet ja vahvistaneet koulusurmiin liitettyjä narratiiveja ja antaneet koulusurmaajille mainetta ja statusta. Internetissä on myös koulusurmien ympärille muodostuneita yhteisöjä. Koulusurmista voimakkaasti kiinnostuneet henkilöt jakavat, luovat ja levittävät koulusurmiin ja niiden tekijöihin liittyvää materiaalia. Ilmiönä voimakasta kiinnostusta koulusurmiin ei ole juurikaan tutkittu, minkä seurauksena sen vaikutusta ja yhteyttä koulusurmiin ei tunneta kunnolla. Tämän väitöskirjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä internetin koulusurmayhteisöistä ja niiden vaikutuksista koulusurmille. Tutkimukseen liittyvä aineisto on kerätty haastattelemalla internetissä kahtakymmentäkahta koulusurmista voimakkaasti kiinnostunutta henkilöä. Seitsemän näistä henkilöistä haastateltiin myös toisen kerran. Haastattelujen lisäksi toteutettiin vuoden kestänyt etnografia internetissä tukemaan haastatteluita ja lisäämään ilmiöön liittyvää ymmärrystä. Haastattelut olivat puolistrukturoituja ja haastateltavat olivat lähtöisin eri puolilta maailmaa. Aineiston perusteella koulusurmista voimakkaasti kiinnostuneet henkilöt muodostavat globaaleja internetyhteisöjä sosiaalisen media eri alustoilla. Näissä yhteisöissä luodaan, muokataan ja levitetään koulusurmiin liittyvää materiaalia. Tämän lisäksi koulusurmista voimakkaasti kiinnostuneet henkilöt levittävät narratiiveja, joissa selitetään koulusurmien syitä. Vaikka haastateltavat olivat lähtöisin eri puolilta maailmaa, narratiivit joita he kertoivat, olivat silmiinpistävän samankaltaisia. Haastateltavat kertoivat laajasti koulusurmaajien kiusaamiskokemuksista ja muista sosiaalista ongelmista joita nämä ovat kohdanneet, minkä lisäksi he kertoivat myös omista kiusaamiskokemuksistaan. Jompikumpi tai molemmat näistä narratiiveista oli löydettävissä kahdessakymmenessäyhdessä haastattelussa. Kuitenkin samaan aikaan voimakas kiinnostus koulusurmia kohtaan sisältää myös useita muotoja. Koulusurmista voimakkaasti kiinnostuneilla on toisistaan eroavia kiinnostuksen tasoja ja kohteita, ja heidät on mahdollista jakaa tämän perusteella neljään alaryhmään: tutkijoihin, fanityttöihin, columbinerseihin sekä heihin, jotka haluavat jäljitellä aiempia tekijöitä ja toteuttaa oman koulusurman. Henkilö voi kuitenkin siirtyä näiden alaryhmien välillä ja alaryhmien väliset rajat mennä päällekkäin. Tämän lisäksi koulusurmista voimakkaasti kiinnostuneet voidaan jakaa kolmeen ryhmään riippuen siitä, kuinka radikaaleja heidän mielipiteensä koulusurmiin liittyen ovat. Ensimmäinen ryhmä muodostuu koulusurmiin neutraalisti suhtautuvista, toinen henkilöistä jotka sympatisoivat joitakin koulusurmaajia, ja kolmas heistä jotka ovat kiinnostuneet toteuttamaan oman koulusurman. Suurin osa haastateltavista oli luokiteltavissa sympatisoijien ryhmään, eikä yhtäkään heistä koulusurman toteuttamisesta kiinnostuneiden ryhmään. Osa haastateltavissa toi kuitenkin esille huoltaan yhteisöissään olevista potentiaalisista koulusurmaajista. Tutkimuksessa käytetty mielipiteisiin perustuva jaottelu pohjautui terrorismitutkimuksessa kehitettyyn teoriaan, ja osoittaa käytännössä kuinka koulusurmatutkimus ja terrorismitutkimus voivat hyötyä toisistaan. Tämän väitöskirjan aineiston perusteella voimakas kiinnostus koulusurmia kohtaan ei tarkoita samaa kuin halu toteuttaa koulusurma. Koulusurmayhteisöt kuitenkin levittävät koulusurmiin liittyviä narratiiveja ja antavat koulusurmaajille mainetta ja huomiota. Toisaalta samaan aikaan koulusurmayhteisöjä ei ole osattu hyödyntää koulusurmien ehkäisyssä, vaikka aineiston perusteella usea yhteisön jäsen ei hyväksy koulusurmien väkivaltaa ja osa toi esille huoltaan potentiaalisista koulusurmaajista yhteisöissään. Koulusurmayhteisöihin keskittyvä tutkimus voikin tarjota uusia näkökulmia koulusurmien ymmärtämiseen ja niiden ehkäisemiseen. School shootings are a global phenomenon, and the perpetrators use symbolic violence to send a message beyond the site of the violence. School shooters are impacted by cultural scripts that describe the reasons and methods for school shootings. These scripts and narratives related to school shootings are circulated online. Many school shooters have been active online, using the internet as part of their actions, for example, by publishing pictures and writings before their massacre. The media and, nowadays, social media have amplified and circulated school shooting narratives and thus given the perpetrators the fame and status. The online world is also a place where school-shooting-related communities are formed. People deeply interested in school shootings share, create, and circulate material on these massacres and their perpetrators. However, deep interest in school shootings is an under researched phenomenon, and its impact on and relation to school shootings are not well understood. The aim of this dissertation is to broaden the understanding of online communities built around school shootings and the effects these communities have on school shootings. Data for this study were collected through online interviews of 22 people deeply interested in school shootings. Seven of these interviewees were interviewed a second time. In addition, a yearlong online ethnography was conducted to support the interviews and to broaden understanding of the phenomenon. The interviews were semistructured, and the interviewees came from different parts of the world. According to our findings, people deeply interested in school shootings form global online communities that are present on different social media platforms. In these communities, material related to school shootings is created, recreated, and circulated. People deeply interested in school shootings also circulate narratives that explain why school shootings happen. Even though the interviewees came from different parts of the world, their narratives were strikingly similar, as the interviewees talked extensively about school shooters’ bullying experiences and other social problems shooters had faced as well as bullying experiences the interviewees had encountered in their own lives. One or both of these narratives appeared in 21 of the 22 interviews. However, at the same time, deep interest in school shootings has many forms. People deeply interested in school shootings differ in their focus and level of interest, and they can be divided to four subgroups: researchers, fangirls, Columbiners, and copycats. Membership in these subgroups may overlap, and individuals can move from one group to another. We also found that people deeply interested in school shootings can be divided into three groups based on how radical their opinions related to school shootings are: people with neutral opinions, people who sympathize with some school shooters, and people who are interested in conducting a massacre of their own. Most of the interviewees could be categorized in the sympathizer group, and none could be categorized in the group with those who are interested in conducting their own massacre. Some interviewees however expressed worry about potential school shooters in their communities. The opinions related division was based on a theory developed in terrorism studies and showed in practice how school shooting research and terrorism research could benefit from one another, even though these two attack types now are researched mainly in different fields. Altogether, according to our findings in this dissertation, a deep interest in school shootings does not equal a desire to conduct a school shooting. However, online school-shooting communities circulate school-shooting-related narratives and give the perpetrators fame and recognition. At the same time, school-shooting communities are underused in the prevention of school shootings, as many of their members do not condone the violence of school shootings, and some are worried about potential school shooters among them. Focusing more on online communities formed around school shootings can provide new insights leading to the understanding and prevention of school shootings.

A framework for children's participation in online environments / Terhi Tuukkanen. Jyväskylä : University of Jyväskylä, 2014.