Search

The present, multidisciplinary study examined the early career experiences of young people in Northern Ostrobothnia, Finland, following their pathways for four years after their initial vocational education. The research relates to the field of human geography. An individual and his/her actions are important factors for the vitality and development of a region. In this study the regional impact of vocational education was assessed in the framework of the students’ experiences navigating toward employment with their particular vocational qualifications. Applying empirical methods, the dissertation aimed to gather knowledge for the enhancement of vocational education guidance system, and so facilitate and accelerate the access for the young to the labor market. The research problems related to whether the expectations of the young for outcomes of vocational education were met, and whether their life paths thus far could be categorized on the basis of their educational success and early career paths. A further focus of the research related to the regional impact of the recent graduates in regard to whether they decided to stay in or to leave the region. This study aimed to provide an enhanced framework for vocational guidance professionals to work with the students starting as early as in secondary school. Early guidance is particularly important in order to identify and support individuals who delay taking necessary career steps, and also to identify those possibly at risk of exclusion. A key observation during the four-year observation period was that the expectations of the young were not always met in regard to the early vocational career path upon graduation. In these cases, the young individuals either didn’t find employment, and/or oriented themselves towards new study paths. By applying more focused, personalized career guidance starting at an early stage, many obstacles to becoming employed could have been avoided. Another observation was that unemployed young people stayed in the area, and continued to face difficulties with their job search. According to this study, the education providers, together with the business community, should improve their methods of forecasting regional workforce needs. At the same time, young people should receive more realistic guidance for their occupational future — and that guidance should be started earlier. Tiivistelmä Kulttuurimaantieteen tutkimusalaan liittyvä väitöskirja tarkasteli monitieteellisestä näkökulmasta nuorten ammatillisen koulutuksen jälkeisiä työuraan liittyviä kokemuksia Pohjois-Pohjanmaalla. Sosiaalisen tilan teoria ja kulttuurihistoriallinen toimintateoria muodostivat työn teoreettisen viitekehyksen. Yksilö ja hänen toimensa ovat tärkeitä tekijöitä tarkasteltaessa alueen elinvoimaisuutta ja kehittymistä. Ammatillisen koulutuksen alueellista vaikuttavuutta arvioitiin tässä nuorten yksilöllisten ja perustutkintokohtaisten kokemusten pohjalta. Väitöskirjan tarkoitus oli empiirisin menetelmin luoda tietoa ammatillisen koulutuksen ohjausjärjestelmiin ja sitä kautta tehostaa ja nopeuttaa nuorten pääsyä työmarkkinoille. Elinkeinoelämälle ja ammattiin valmistuville nuorille on tärkeää nopea työllistyminen tai jatko-opintoihin pääseminen. Tässä tutkimuksessa seurattiin kahdesta pohjoissuomalaisen ammattiopiston monialaisesta yksiköstä ammatilliseen perustutkintoon valmistuneiden nuorten varhaisia työelämä- ja jatko-opintopolkuja noin neljän vuoden aikana. Tutkimusongelmat liittyivät siihen, toteutuivatko ammatillisen perustutkintokoulutuksen suorittaneiden nuorten odotukset ja voidaanko opintojen aikaisten tulosten ja varhaisten työelämäpolkujen perusteella tyypitellä nuorten elämänpolkuja perustutkinnoittain. Alueellisen vaikuttavuuden näkökulmasta selvitettiin lisäksi, pysyvätkö nuoret alueella, vai muuttavatko he sieltä pois. Tämä tutkimus auttaa ohjaustahoja tunnistamaan työelämäpoluissaan viivyttelevät ja mahdollisesti syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä ohjaamaan heitä mahdollisimman aikaisin heidän tarvitsemallaan tavalla. Keskeinen havainto oli, että nuorten odotukset eivät toteutuneet useissa perustutkinnoissa. Näissä tapauksissa nuoret jäivät joko työttömiksi tai suuntasivat uusiin opintoihin. Samoin havaittiin, että työttömyyttä kokeneet nuoret jäivät opiskelupaikkakunnalleen ja että he kokivat monenlaisia vaikeuksia työn hakuun liittyvissä asioissa. Tämän tutkimuksen mukaan koulutuksen järjestäjien tulee parantaa omia ennakointimenetelmiään yhdessä elinkeinoelämän kanssa ja samanaikaisesti tulee lisätä nuoriin kohdistuvaa realistista tulevaisuusohjausta sekä aloittaa se nykyistä aikaisemmin.

This edited publication consists of four reports written as a part of BICON project that clarified the state and potential of Bioeconomy in Northern Finland. The whole formed by the individual reports constitute an extensive view over bioeconomy and its potential in the northern Finland. There is no single, wide-adopted definition of what bioeconomy is. However, as the theme represents a new economic platform, it is well recognised and has a social and political support. The strategies of nations and industries regarding bioeconomy have appeared in abundance in recent years. Almost without exception, these strategies are relying on existing industrial and national foundations. Bioeconomy has potential in Northern Finland. Especially biomass utilisation and refinement has long tradition in forestry and natural products. However, new ways to boost nascent bioeconomy are called for. One option is Biopark -concept as introduced by BusinessOulu. Also the policy directions should be clear enough for the investments to take place. Otherwise multiple risks can be envisaged by investors and make them reluctant to take action. The bioeconomy, as we can see it today, is still de facto by and largely built around traditional products and industries. Forest and wood industries and agriculture serve as good examples. In Northern Finland, there are well more than 100 companies the core business of which is relying on forest bio-mass. These companies employ around 4000 people. As to other sectors, the numbers are smaller, but by no means insignificant in relative respect. The growth of bioeconomy is highly dependent on investments and development carried out by these companies. Berries and fungi are one potential area with less volume but regarded as promising niche segment. The industry around these natural products comprises mostly micro-sized companies, so subsidies in the r&d are essential if growth is truly sought. Basic research is performed in number of Finnish universities and institutes, but the scaling-up of research into marketable end products with significant commercial market value requires more effective collaboration. “Northern quality” could be one of immaterial brands that could be utilised further. Organic products and processes continue to be a consumer-driven trend. Tiivistelmä Biotalous Pohjois-Suomen alueella on biotaloustoiminnan tilaa ja kehityspotentiaalia kartoittaneen (BICON) -projektin osaraporteista koostettu kokonaisuus. Osaraporttien muodostama kokonaisuus muodostaa kattavan katsauksen biotalouteen ja sen antamiin mahdollisuuksiin Pohjois-Suomessa. Biotaloudelle ei voida esittää yksikäsitteistä määritelmää, mutta se on teemana tunnistettu uudeksi talouden osa-alueeksi, jolle on olemassa sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinenkin tilaus. Eri maiden ja teollisten sektoreiden biotalousstrategiat, joita on viime vuosina laadittu runsaasti, nojautuvat lähes poikkeuksetta teollisiin strategioihin ja olemassa oleviin perinteisiin vahvuuksiin kussakin maassa ja kullakin toimialalla. Pohjois-Suomessa biomassan käytölle on lupaavat mahdollisuudet. Eräänä konkreettisena askeleena voisi olla BusinessOulun esittelemä Biopark -konsepti. Jotta investointeihin kuitenkin oltaisiin valmiita, tulee poliittisten linjausten olla riittävän selkeitä, jotta niihin sisältyvät riskit ovat joltisenkin hallinnassa. Käytännössä Pohjois-Suomen alueen biotalous nojaa vielä vahvasti olemassa oleviin perinteisiin tuotteisiin ja yrityksiin. Näistä hyvinä esimerkkeinä ovat metsäbiomassan alkutuotanto, maatalous ja viljakasvien jatkojalostus. Metsäbiomassaa jalostavia yrityksiä on Pohjois-Suomessa reilusti yli 100 ja työpaikkoja muutamia tuhansia. Muissa biotalouden osa-alueissa määrät ovat pienempiä mutta eivät suinkaan merkityksettömiä. Alueellisen biotalouden kasvu on paljolti kiinni yritysten panostuksista ja niitä tukevasta tutkimuksesta ja kehittämisestä. Marjat ja sienet ovat eräs biotalouden potentiaalinen kehittämisalue. Alan yritykset ovat pääasiassa mikroyrityksiä, joten tuotekehitykseen tarvittaisiin selkeä yhteiskunnan tuki. Perustutkimusta tehdään kuitenkin useassa suomalaisessa yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa, mutta potentiaalinen mittakaavaistaminen kaupallisiksi tuotteiksi ja jalosteiksi vaatii tutkijoiden ja yritysten välistä yhteistyötä. ”Pohjoinen laatu” voisi olla eräs merkittävä kaupallistettava brändi, sillä puhtaus ja luonnonmukaisuus ovat eräs kulutustrendi, joka voimistunee jatkossakin.

In my research I study the characteristic features as well as changes in the cultural environment of rural parish villages in the Northern Ostrobothnia. The goal of my research is to examine how the cultural environment of parish villages has changed in time and why: the goal is to build an illustrative and analytic picture of the cultural environment of rural parish villages in the Northern Ostrobothnia, of the development of cultural environment and of it’s typical features in different times as well as background factors of the development. I examine the cultural environment of parish villages both through its components and as an entirety. I study how different factors — agglomeration structure, scale and spatial structure, way of building, building features and the relation of built areas to the landscape — have changed, what is the real value of different components and their effect both on each other and on the cultural environment as an entirety. I examine the cultural environment of rural parish villages by means of examples. I have chosen four parish villages in the Northern Ostrobothnia: Rantsila, Kärsämäki, Tyrnävä and Haapavesi, as examples. Basis of the cultural environment research is the concept and definition of cultural environment. The concept of cultural environment includes time dimension, layered character of environment developed in time, as well as human activity, its traces and background factors. In the examination I pay attention to the visible, perceptible environment that also reflects the factors, values and meanings effecting on the background, as well as relations between them. I examine the cultural environment as a wide and multidimensional, layered and constantly changing entirety, formed on a long time span, in which entirety different factors influence and emerge into each other. The research is qualitative. I analyze the history and development phases of the cultural environment in rural parish villages, characteristic features of the cultural environment in different times, changes in the cultural environment in the course of time, and factors lying behind them with written material, photographs and aerial photographs of different ages, and photograph pairs and photograph series formed of these, map material of different ages as well as analysis maps I created based on these, and landscape analysis I made on site in the parish villages. Source material of different ages and types complement each other and form a material that is versatile and in time multidimensional as en entirety, and that describes the cultural environment as a changing entirety. Analyzing the building plans and town plans ratified for the parish villages is a significant part of my research, not only as background factors guiding the development of cultural environment, but also as indicators of stipulations and planning instructions controlling the construction and planning, as well as of values prevailing in its time. The time of formation of fixed settlement (before year 1860), time of origin and growth of parish villages (1860–1940), post-war reconstruction period and time before setting up the first building plans (1940–1960), time of intensive growth of parish villages after setting up the first building plans (1960–1990) and the time of inequalization of parish villages (1990–2008) are distinguished as visible and variant periods of time in the development of cultural environment in rural parish villages in the Northern Ostrobothnia. As background factors, the cultural environment and the formation of its features have on the one hand been influenced by social situation and changes in it as well as conscious control, like housing politics, land consolidation measures, development of trades, legislation and planning, and on the other hand by local conditions and starting points they define, like features of location and effects of the district’s location on the development of trades and population. The most distinct turning point in the development of cultural environment is the turn of 1950’s and 1960’s. After that, on the latter half of the 20th century, visible changes in the cultural environment are the disappearance of spatial structure characteristic to the agglomeration structure and changes in housing structure, changes in the relations of built areas and cultivation areas as well disappearance of cultivation areas located in the centre areas of parish villages and their conversion into green areas, changes in the features of building stock — particularly commercial buildings —, as well as changes in road environment and street space scale. Social and industrial political changes taken place on the latter half of the 20th century are emphasized as background factors with most significant effect on the development of the cultural environment. The changes are: on the one hand the rapid growth of parish villages into municipality centres in 1960’s and 1970’s and the following increase in population, the increase and concentration of services as well as the increase in the significance of traffic and increase in traffic volume, and on the other hand the strong regional inequalization and recession and its consequences, like decreasing of services, significant decrease in new construction and neglect of environmental management in the 1990’s and 2000’s. Declining development and its effects highlight for their part the significance of changes implemented in the cultural environment of parish villages in the 1960’s and 1970’s. Scattering, incoherence and incompleteness, as well as contradictions between typical features of new and old construction visible in the cultural environment are consequences not only of plans aimed at comprehensive renewal of cultural environment drawn up during the growth, but also of stagnating of development work due to recession. Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani Pohjois-Pohjanmaan maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristölle ominaisia piirteitä sekä kulttuuriympäristössä tapahtuneita muutoksia. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten kirkonkylien kulttuuriympäristö on aikojen kuluessa muuttunut ja miksi: tavoitteena on rakentaa havainnollinen ja analyyttinen kuva pohjoispohjalaisten maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöstä, sen kehityksestä ja sille eri aikoina tyypillisistä ominaispiirteistä sekä kehityksen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Tarkastelen kirkonkylien kulttuuriympäristöä sekä osatekijöidensä kautta että kokonaisuutena. Tutkin miten eri tekijät — taajamarakenne, mittakaava ja tilarakenne, rakentamistapa, rakennusten ominaispiirteet ja taajaman suhde maisemaan — ovat muuttuneet, mikä on eri osatekijöiden todellinen painoarvo ja niiden vaikutus sekä toisiinsa että kulttuuriympäristöön kokonaisuutena. Tutkin maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöä esimerkkien avulla. Esimerkkikohteiksi olen valinnut neljä pohjoispohjalaista kirkonkylää: Rantsilan, Kärsämäen, Tyrnävän ja Haapaveden. Kulttuuriympäristön tutkimuksessa pohjana on kulttuuriympäristön käsite ja sen määritelmä. Kulttuuriympäristön käsitteeseen sisältyvät ajallinen ulottuvuus, ajan myötä syntynyt kerroksellisuus sekä ihmisen toiminta, sen jättämät jäljet ja sen taustalla vaikuttavat tekijät. Tarkastelussa kiinnitän huomiota näkyvään, havaittavaan ympäristöön, joka myös heijastaa taustalla vaikuttavia tekijöitä, arvoja ja merkityksiä ja niiden keskinäisiä suhteita. Tarkastelen kulttuuriympäristöä laajana ja moniulotteisena, pitkän ajan kuluessa muodostuneena kerroksellisena ja alati muuttuvana kokonaisuutena, jossa eri tekijät vaikuttavat ja sulautuvat toisiinsa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Analysoin maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristön historiaa ja kehitysvaiheita, kulttuuriympäristölle eri aikoina ominaisia piirteitä, kulttuuriympäristössä ajan mittaan tapahtuneita muutoksia ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä kirjallisten aineistojen, eri-ikäisten valokuvien ja ilmakuvien ja niistä koostuvien kuvaparien ja kuvasarjojen, eri-ikäisten kartta-aineistojen ja niiden pohjalta laatimieni analyysikarttojen avulla sekä kirkonkylissä paikan päällä tekemieni maastoanalyysien avulla. Eri-ikäiset ja erityyppiset lähdeaineistot täydentävät toisiaan ja muodostavat kokonaisuutena monipuolisen ja ajallisesti moniulotteisen, kulttuuriympäristöä muuttuvana kokonaisuutena kuvaavan aineiston. Merkittävä osa tutkimustani on kirkonkyliin vahvistettujen rakennuskaavojen ja asemakaavojen analysointi paitsi kulttuuriympäristön kehitystä ohjaavina taustatekijöinä myös rakentamista ja kaavoitusta ohjaavien määräysten ja suunnitteluohjeiden sekä omana aikanaan vallitsevien arvojen kuvastajina. Pohjoispohjalaisten maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristön kehityksessä näkyvinä ja toisistaan poikkeavina ajanjaksoina erottuvat kiinteän asutuksen muodostumisen aika (ennen vuotta 1860), kirkonkylien synnyn ja kasvun aika (1860–1940), jälleenrakennuskausi ja aika ennen ensimmäisten rakennuskaavojen laatimista (1940–1960), kirkonkylien voimakkaan kasvun aika rakennuskaavojen laatimisen jälkeen (1960–1990) sekä kirkonkylien eriarvoistumisen aika (1990–2008). Kulttuuriympäristön ja sen ominaispiirteiden muodostumiseen ovat taustatekijöinä vaikuttaneet toisaalta yhteiskunnallinen tilanne ja siinä tapahtuneet muutokset sekä tietoinen ohjaus, kuten asutuspolitiikka, maanjakotoimenpiteet, elinkeinojen kehittäminen, lainsäädäntö ja kaavoitus, toisaalta paikalliset olosuhteet ja niiden määrittelemät lähtökohdat, kuten sijaintipaikan ominaispiirteet sekä paikkakunnan sijainnin vaikutukset elinkeinojen kehitykseen ja väestökehitykseen. Kulttuuriympäristön kehityksessä selkeimpänä taitekohtana erottuu 1950- ja 1960-lukujen vaihde. Sen jälkeen, 1900-luvun jälkipuoliskolla, tapahtuneina muutoksina kulttuuriympäristössä näkyvät taajamarakenteelle ominaisen tilarakenteen katoaminen ja asutusrakenteessa tapahtuneet muutokset, rakennettujen alueiden ja viljelysalueiden välisissä suhteissa tapahtuneet muutokset sekä kirkonkylien keskusta-alueilla sijaitsevien viljelysalueiden katoaminen ja muuttuminen viheralueiksi, rakennuskannan — erityisesti liikerakennusten — ominaispiirteiden muutokset sekä tieympäristön ja katutilan mittakaavan muutokset. Kulttuuriympäristön kehitykseen merkittävimmin vaikuttaneina taustatekijöinä korostuvat 1900-luvun jälkipuoliskolla tapahtuneet yhteiskunnalliset ja elinkeinopoliittiset muutokset: toisaalta kirkonkylien nopea kasvu kuntakeskuksiksi 1960- ja 1970-luvuilla ja sen myötä tapahtunut asukasluvun kasvu, palvelujen lisääntyminen ja keskittyminen sekä liikenteen merkityksen lisääntyminen ja liikennemäärien kasvu, ja toisaalta 1990- ja 2000-luvuilla voimakas alueellinen eriarvoistuminen sekä taantuma ja sen seuraukset, kuten palvelujen vähentyminen, uudisrakentamisen määrän huomattava vähentyminen ja ympäristön hoidon laiminlyönti. Taantuva kehitys ja sen vaikutukset korostavat osaltaan kirkonkylien kulttuuriympäristössä 1960- ja 1970-lukujen kuluessa toteutettujen muutosten merkitystä. Kulttuuriympäristössä näkyvä hajanaisuus, epäyhtenäisyys ja keskeneräisyys sekä uudelle ja vanhalle rakentamiselle tyypillisten ominaispiirteiden väliset ristiriitaisuudet ovat seurausta paitsi kasvun aikana laadituista kulttuuriympäristön kokonaisvaltaiseen uudistamiseen tähtäävistä suunnitelmista myös kehittämistyön pysähtymisestä taantuman myötä.

In my research I study the characteristic features as well as changes in the cultural environment of rural parish villages in the Northern Ostrobothnia. The goal of my research is to examine how the cultural environment of parish villages has changed in time and why: the goal is to build an illustrative and analytic picture of the cultural environment of rural parish villages in the Northern Ostrobothnia, of the development of cultural environment and of it’s typical features in different times as well as background factors of the development. I examine the cultural environment of parish villages both through its components and as an entirety. I study how different factors — agglomeration structure, scale and spatial structure, way of building, building features and the relation of built areas to the landscape — have changed, what is the real value of different components and their effect both on each other and on the cultural environment as an entirety. I examine the cultural environment of rural parish villages by means of examples. I have chosen four parish villages in the Northern Ostrobothnia: Rantsila, Kärsämäki, Tyrnävä and Haapavesi, as examples. Basis of the cultural environment research is the concept and definition of cultural environment. The concept of cultural environment includes time dimension, layered character of environment developed in time, as well as human activity, its traces and background factors. In the examination I pay attention to the visible, perceptible environment that also reflects the factors, values and meanings effecting on the background, as well as relations between them. I examine the cultural environment as a wide and multidimensional, layered and constantly changing entirety, formed on a long time span, in which entirety different factors influence and emerge into each other. The research is qualitative. I analyze the history and development phases of the cultural environment in rural parish villages, characteristic features of the cultural environment in different times, changes in the cultural environment in the course of time, and factors lying behind them with written material, photographs and aerial photographs of different ages, and photograph pairs and photograph series formed of these, map material of different ages as well as analysis maps I created based on these, and landscape analysis I made on site in the parish villages. Source material of different ages and types complement each other and form a material that is versatile and in time multidimensional as en entirety, and that describes the cultural environment as a changing entirety. Analyzing the building plans and town plans ratified for the parish villages is a significant part of my research, not only as background factors guiding the development of cultural environment, but also as indicators of stipulations and planning instructions controlling the construction and planning, as well as of values prevailing in its time. The time of formation of fixed settlement (before year 1860), time of origin and growth of parish villages (1860–1940), post-war reconstruction period and time before setting up the first building plans (1940–1960), time of intensive growth of parish villages after setting up the first building plans (1960–1990) and the time of inequalization of parish villages (1990–2008) are distinguished as visible and variant periods of time in the development of cultural environment in rural parish villages in the Northern Ostrobothnia. As background factors, the cultural environment and the formation of its features have on the one hand been influenced by social situation and changes in it as well as conscious control, like housing politics, land consolidation measures, development of trades, legislation and planning, and on the other hand by local conditions and starting points they define, like features of location and effects of the district’s location on the development of trades and population. The most distinct turning point in the development of cultural environment is the turn of 1950’s and 1960’s. After that, on the latter half of the 20th century, visible changes in the cultural environment are the disappearance of spatial structure characteristic to the agglomeration structure and changes in housing structure, changes in the relations of built areas and cultivation areas as well disappearance of cultivation areas located in the centre areas of parish villages and their conversion into green areas, changes in the features of building stock — particularly commercial buildings —, as well as changes in road environment and street space scale. Social and industrial political changes taken place on the latter half of the 20th century are emphasized as background factors with most significant effect on the development of the cultural environment. The changes are: on the one hand the rapid growth of parish villages into municipality centres in 1960’s and 1970’s and the following increase in population, the increase and concentration of services as well as the increase in the significance of traffic and increase in traffic volume, and on the other hand the strong regional inequalization and recession and its consequences, like decreasing of services, significant decrease in new construction and neglect of environmental management in the 1990’s and 2000’s. Declining development and its effects highlight for their part the significance of changes implemented in the cultural environment of parish villages in the 1960’s and 1970’s. Scattering, incoherence and incompleteness, as well as contradictions between typical features of new and old construction visible in the cultural environment are consequences not only of plans aimed at comprehensive renewal of cultural environment drawn up during the growth, but also of stagnating of development work due to recession. Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani Pohjois-Pohjanmaan maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristölle ominaisia piirteitä sekä kulttuuriympäristössä tapahtuneita muutoksia. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten kirkonkylien kulttuuriympäristö on aikojen kuluessa muuttunut ja miksi: tavoitteena on rakentaa havainnollinen ja analyyttinen kuva pohjoispohjalaisten maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöstä, sen kehityksestä ja sille eri aikoina tyypillisistä ominaispiirteistä sekä kehityksen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Tarkastelen kirkonkylien kulttuuriympäristöä sekä osatekijöidensä kautta että kokonaisuutena. Tutkin miten eri tekijät — taajamarakenne, mittakaava ja tilarakenne, rakentamistapa, rakennusten ominaispiirteet ja taajaman suhde maisemaan — ovat muuttuneet, mikä on eri osatekijöiden todellinen painoarvo ja niiden vaikutus sekä toisiinsa että kulttuuriympäristöön kokonaisuutena. Tutkin maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöä esimerkkien avulla. Esimerkkikohteiksi olen valinnut neljä pohjoispohjalaista kirkonkylää: Rantsilan, Kärsämäen, Tyrnävän ja Haapaveden. Kulttuuriympäristön tutkimuksessa pohjana on kulttuuriympäristön käsite ja sen määritelmä. Kulttuuriympäristön käsitteeseen sisältyvät ajallinen ulottuvuus, ajan myötä syntynyt kerroksellisuus sekä ihmisen toiminta, sen jättämät jäljet ja sen taustalla vaikuttavat tekijät. Tarkastelussa kiinnitän huomiota näkyvään, havaittavaan ympäristöön, joka myös heijastaa taustalla vaikuttavia tekijöitä, arvoja ja merkityksiä ja niiden keskinäisiä suhteita. Tarkastelen kulttuuriympäristöä laajana ja moniulotteisena, pitkän ajan kuluessa muodostuneena kerroksellisena ja alati muuttuvana kokonaisuutena, jossa eri tekijät vaikuttavat ja sulautuvat toisiinsa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Analysoin maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristön historiaa ja kehitysvaiheita, kulttuuriympäristölle eri aikoina ominaisia piirteitä, kulttuuriympäristössä ajan mittaan tapahtuneita muutoksia ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä kirjallisten aineistojen, eri-ikäisten valokuvien ja ilmakuvien ja niistä koostuvien kuvaparien ja kuvasarjojen, eri-ikäisten kartta-aineistojen ja niiden pohjalta laatimieni analyysikarttojen avulla sekä kirkonkylissä paikan päällä tekemieni maastoanalyysien avulla. Eri-ikäiset ja erityyppiset lähdeaineistot täydentävät toisiaan ja muodostavat kokonaisuutena monipuolisen ja ajallisesti moniulotteisen, kulttuuriympäristöä muuttuvana kokonaisuutena kuvaavan aineiston. Merkittävä osa tutkimustani on kirkonkyliin vahvistettujen rakennuskaavojen ja asemakaavojen analysointi paitsi kulttuuriympäristön kehitystä ohjaavina taustatekijöinä myös rakentamista ja kaavoitusta ohjaavien määräysten ja suunnitteluohjeiden sekä omana aikanaan vallitsevien arvojen kuvastajina. Pohjoispohjalaisten maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristön kehityksessä näkyvinä ja toisistaan poikkeavina ajanjaksoina erottuvat kiinteän asutuksen muodostumisen aika (ennen vuotta 1860), kirkonkylien synnyn ja kasvun aika (1860–1940), jälleenrakennuskausi ja aika ennen ensimmäisten rakennuskaavojen laatimista (1940–1960), kirkonkylien voimakkaan kasvun aika rakennuskaavojen laatimisen jälkeen (1960–1990) sekä kirkonkylien eriarvoistumisen aika (1990–2008). Kulttuuriympäristön ja sen ominaispiirteiden muodostumiseen ovat taustatekijöinä vaikuttaneet toisaalta yhteiskunnallinen tilanne ja siinä tapahtuneet muutokset sekä tietoinen ohjaus, kuten asutuspolitiikka, maanjakotoimenpiteet, elinkeinojen kehittäminen, lainsäädäntö ja kaavoitus, toisaalta paikalliset olosuhteet ja niiden määrittelemät lähtökohdat, kuten sijaintipaikan ominaispiirteet sekä paikkakunnan sijainnin vaikutukset elinkeinojen kehitykseen ja väestökehitykseen. Kulttuuriympäristön kehityksessä selkeimpänä taitekohtana erottuu 1950- ja 1960-lukujen vaihde. Sen jälkeen, 1900-luvun jälkipuoliskolla, tapahtuneina muutoksina kulttuuriympäristössä näkyvät taajamarakenteelle ominaisen tilarakenteen katoaminen ja asutusrakenteessa tapahtuneet muutokset, rakennettujen alueiden ja viljelysalueiden välisissä suhteissa tapahtuneet muutokset sekä kirkonkylien keskusta-alueilla sijaitsevien viljelysalueiden katoaminen ja muuttuminen viheralueiksi, rakennuskannan — erityisesti liikerakennusten — ominaispiirteiden muutokset sekä tieympäristön ja katutilan mittakaavan muutokset. Kulttuuriympäristön kehitykseen merkittävimmin vaikuttaneina taustatekijöinä korostuvat 1900-luvun jälkipuoliskolla tapahtuneet yhteiskunnalliset ja elinkeinopoliittiset muutokset: toisaalta kirkonkylien nopea kasvu kuntakeskuksiksi 1960- ja 1970-luvuilla ja sen myötä tapahtunut asukasluvun kasvu, palvelujen lisääntyminen ja keskittyminen sekä liikenteen merkityksen lisääntyminen ja liikennemäärien kasvu, ja toisaalta 1990- ja 2000-luvuilla voimakas alueellinen eriarvoistuminen sekä taantuma ja sen seuraukset, kuten palvelujen vähentyminen, uudisrakentamisen määrän huomattava vähentyminen ja ympäristön hoidon laiminlyönti. Taantuva kehitys ja sen vaikutukset korostavat osaltaan kirkonkylien kulttuuriympäristössä 1960- ja 1970-lukujen kuluessa toteutettujen muutosten merkitystä. Kulttuuriympäristössä näkyvä hajanaisuus, epäyhtenäisyys ja keskeneräisyys sekä uudelle ja vanhalle rakentamiselle tyypillisten ominaispiirteiden väliset ristiriitaisuudet ovat seurausta paitsi kasvun aikana laadituista kulttuuriympäristön kokonaisvaltaiseen uudistamiseen tähtäävistä suunnitelmista myös kehittämistyön pysähtymisestä taantuman myötä.

Iijoki oli yksi Suomen tärkeimmistä lohijoista. Iijoen alajuoksulle vuosina 1961–71 rakennetut voimalaitokset estävät vaelluskalojen nousun poikastuotantoalueille, joita on arvioitu olevan 600–800 hehtaaria. Jokivarren asukkaat ovat toivoneet vaelluskalojen palauttamista ja myös vesienhoitotyössä tämä on asetettu tavoitteeksi. Palauttamisen kiireellisyyttä on perusteltu sillä, että Iijoella on mahdollisuus palauttaa viljelyssä säilyneet vaelluskalakannat (lohi, meritaimen ja vaellussiika) takaisin luonnonkiertoon ja luonnonvalinnan kohteeksi. Tämä raportti on valmistunut osana Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanketta (2008–2010), jonka päätavoitteena oli vaelluskalojen luonnonvaraisen lisääntymisen ja vesivoimatalouden harjoittamisen yhteensovittaminen. Raportissa kuvatussa monitavoitearviointityössä selvitettiin vaihtoehtoja vaelluskalakantojen palauttamiseksi sekä arvioitiin järjestelmällisesti ja läpinäkyvästi niiden hyötyjä, haittoja, kustannuksia ja toteutettavuutta. Lisäksi selvitettiin tietokoneavusteisten haastatteluiden (25 kpl) avulla eri sidosryhmien suhtautumista kolmeen erilaiseen vaihtoehtoon ja niiden vaikutuksia koskeviin asiantuntija-arvioihin. Vaihtoehtoina olivat lohikalojen siirto patojen yläpuolelle ja kaksi kalatievaihtoehtoa. Monitavoitearvioinnissa haastateltavat näkivät parhaimmaksi vaihtoehdon, jossa rakennetaan kalatiet ja toteutetaan muita kalakantojen kotiuttamistoimia laajamittaisina. Ylisiirtovaihtoehto on kustannuksiltaan edullisin ja taloudellisesti kannattavin jos aluetaloudellisia hyötyjä ei oteta tarkastelulussa huomioon. Kalatievaihtoehdot ovat kustannuksiltaan kalleimpia kalateiden rakentamisen vuoksi, mutta myös hyödyt ovat suurimmat; aluetaloushyödyt mukaan lukien laaja kalatievaihtoehto on taloudellisesti kannattavin. Kalateiden rakentamista puoltavat ennen kaikkea vaelluskalojen elinkierron palautuminen, vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen sekä vaikutukset paikallisidentiteettiin, kalastusmatkailuun ja alueen vetovoimaisuuteen. Vaelluskalojen palauttamisen suurimmat epävarmuudet liittyvät Itämeren tilan kehitykseen ja kalastuksen sääntelyyn. Iijoen monitavoitearvioinnissa oli kyse keskeisten sidosryhmien osallistumis- ja oppimisprosessista, ja saadun palautteen perusteella tässä onnistuttiin hyvin. Arvioinnin avulla tunnistettiin keskeiset näkemyserot ja niiden syyt. Lopputuloksena on suunnittelutilanteen ja eri osapuolten tavoitteiden parempi ymmärtäminen. Tämä auttaa hyväksyttävien ratkaisujen löytämisessa Iijoen lisäksi muillakin rakennetuilla joilla.

Oulun läänin alueellinen jätesuunnitelma on Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksien yhteinen jätehuollon kehittämissuunnitelma. Sen laadinnassa on sovellettu SOVA-lain eli viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (200/2005) mukaista ympäristöarviointia, josta on laadittu ympäristöselostus. Käsillä olevassa Oulun läänin jätesuunnitelmassa on kolme osaa: jätehuollon nykytila (osa I), ympäristöselostus (osa II) ja suunnitelma (osa III). Jätesuunnitelmassa esitetään jätehuollon nykytila sekä tulevaisuuden kehittämistarpeet vuosille 2008 – 2018. Jätesuunnitelman taustatavoitteita ovat jätteen määrän vähentäminen (sisältäen jätteen synnyn ehkäisyn), jätteen hyötykäyttöasteen nostaminen, jätehuollon ympäristö- ja terveyshaittojen vähentäminen ja jätehuollon organisoinnin eko- ja kustannustehokkuus. Taustatavoitteiden mukaiselle kehitykselle on suunnitelmassa haettu kehittämisaskelia kahdeksalla painopistealueella. Ne ovat biohajoavan jätteen ohjaaminen pois kaatopaikoilta, jätteiden energiakäyttö, lietteiden jätehuolto mukaan lukien haja-asutuksen lietteet, energiantuotannon ja kaivosteollisuuden jätteet (tuhka, sivukivi, rikastushiekka), haja asutuksen jätehuollon palvelutaso ja kustannustehokkuus, roskaantumisen torjunta ja jätemaksujen kannustavuus sekä alueellinen yhteistyö keräilyssä, hyödyntämisessä ja käsittelyssä. Neljällä ensin mainitulla painopistealueilla on ympäristöarvioinnissa vertailtu erilaisia toteutusvaihtoehtoja. Vaihtoehtovertailussa edistämisen arvoisiksi vaihtoehdoiksi nousivat biohajoavien jätteiden syntypaikkalajittelun ja aineena hyödyntämisen (kompostointi, mädätys)kehittäminen, jätteiden energiakäytön osalta rinnakkaispolton edistäminen sille jätteelle, jonka muodostumista ei voida ehkäistä, ja jota ei voida kohtuullisin kustannuksin kierrättää, lietteiden osalta lannoitevalmistekäytön edistäminen ja tuhkan osalta sekä lannoitevalmiste- että maarakennuskäytön edistäminen. Sivukiven osalta jätteen synnyn ehkäisyn lisäksi edistetään sivukiven käyttöä maarakentamisessa. Jätteiden energiakäytön osalta myös muunlainen jätteiden poltto on mahdollista silloin, kun jätteiden synnyn ehkäisystä huolehditaan, hyödynnettävät jätelajit (mm. paperi, kartonki, biojäte) eivät kulkeudu polttoon, vaan ne hyödynnetään aineena, sekä polttoon menevien jätteiden määrä pidetään rajallisena.