Search

Tiivistelmä Sosiaali- ja terveysalan opettajilla tulee olla riittävä osaaminen palliatiivisesta hoidosta. Osaamisen päivittäminen opetussuunnitelma- ja kansainvälisten suositusten mukaiseksi on ajankohtaista. Näin taataan koulutuksessa oleville opiskelijoille riittävä osaaminen toimia palliatiivisen potilaan ja hänen läheisensä tukena sairauden eri vaiheissa. EduPal-hankkeessa palliatiivisen hoidon opettajille suunniteltiin viiden opintopisteen laajuinen verkkokurssi, jonka tavoitteena on vahvistaa opettajien osaamista palliatiivista hoidosta sekä pedagogista osaamista. Abstract Strenghtening competencies of palliative care teachers Teachers of future healthcare professionals should have adequate expertise in palliative care, and they should update their expertise in accordance with curriculum- and international recommendations. In this way, students in education are guaranteed sufficient skills to act as support for the palliative patient and their loved ones at different stages of the disease. A fivecredit online course for palliative care teachers was designed to strengthen the teachers’ competence in palliative care and pedagogical competence.

Cannabis use during adolescence is associated with an increased risk of developing psychosis. According to a current hypothesis, this results from detrimental effects of early cannabis use on brain maturation during this vulnerable period. However, studies investigating the interaction between early cannabis use and brain structural alterations hitherto reported inconclusive findings. We investigated effects of age of cannabis initiation on psychosis using data from the multicentric Personalized Prognostic Tools for Early Psychosis Management (PRONIA) and the Cannabis Induced Psychosis (CIP) studies, yielding a total sample of 102 clinically-relevant cannabis users with recent onset psychosis. GM covariance underlies shared maturational processes. Therefore, we performed source-based morphometry analysis with spatial constraints on structural brain networks showing significant alterations in schizophrenia in a previous multisite study, thus testing associations of these networks with the age of cannabis initiation and with confounding factors. Earlier cannabis initiation was associated with more severe positive symptoms in our cohort. Greater gray matter volume (GMV) in the previously identified cerebellar schizophrenia-related network had a significant association with early cannabis use, independent of several possibly confounding factors. Moreover, GMV in the cerebellar network was associated with lower volume in another network previously associated with schizophrenia, comprising the insula, superior temporal, and inferior frontal gyrus. These findings are in line with previous investigations in healthy cannabis users, and suggest that early initiation of cannabis perturbs the developmental trajectory of certain structural brain networks in a manner imparting risk for psychosis later in life.

In schizophrenia, neurocognitive subtypes can be distinguished based on cognitive performance and they are associated with neuroanatomical alterations. We investigated the existence of cognitive subtypes in shortly medicated recent onset psychosis patients, their underlying gray matter volume patterns and clinical characteristics. We used a K-means algorithm to cluster 108 psychosis patients from the multi-site EU PRONIA (Prognostic tools for early psychosis management) study based on cognitive performance and validated the solution independently (N = 53). Cognitive subgroups and healthy controls (HC; n = 195) were classified based on gray matter volume (GMV) using Support Vector Machine classification. A cognitively spared (N = 67) and impaired (N = 41) subgroup were revealed and partially independently validated (Nspared = 40, Nimpaired = 13). Impaired patients showed significantly increased negative symptomatology (pfdr = 0.003), reduced cognitive performance (pfdr pfdr p = 0.01) separating impaired patients from HC revealed increases and decreases across several fronto-temporal-parietal brain areas, including basal ganglia and cerebellum. Cognitive and functional disturbances alongside brain morphological changes in the impaired subgroup are consistent with a neurodevelopmental origin of psychosis. Our findings emphasize the relevance of tailored intervention early in the course of psychosis for patients suffering from the likely stronger neurodevelopmental character of the disease.

Tiivistelmä Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata haasteellisen käyttäytymisen kohtaamiseen liittyviä henkilöstön koulutusinterventioita ja niiden vaikutuksia haasteellisen käyttäytymisen esiintyvyyteen muistisairaiden henkilöiden pitkäaikaishoidossa. Tiedonhaku RCT-tutkimuksista tehtiin Cinahl-, Medline- ja Scopus-tietokannoista sekä manuaalisesti vuosilta 2006–2018. Haku tuotti yhteensä 110 viitettä, joista lopulliseen analyysiin valikoitui 13 alkuperäistutkimusta, valinta- ja laadunarviointiprosessin jälkeen. Aineisto analysoitiin kahden tutkimuskysymyksen mukaisesti. Hoitohenkilökunnan koulutusinterventioilla voidaan vähentää muistisairaiden henkilöiden haasteellisen käyttäytymisen esiintyvyyttä. Interventioissa korostuivat yksilökeskeisen hoitotyön viitekehys, koulutusten käytännöllisyys sekä valmentava työote. Koulutukset toteutettiin sekä yksilö- että ryhmämuotoisesti, vuorovaikutteista osallistumista hyödyntäen. Tilastollisesti merkitsevät tulokset olivat muistisairaiden henkilöiden haasteellisen käyttäytymisen esiintyvyyden ja psyykenlääkkeiden käytön väheneminen. Kahdessa tutkimuksessa todettiin myös hoitotyössä käytettävien rajoitteiden väheneminen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koulutusinterventioilla voidaan vaikuttaa haasteellisten tilanteiden esiintymiseen muistisairaiden hoitotyössä. Abstract The effects of staff training interventions on the occurrence of challenging behaviour in people with dementia : a systematic literature review The goal of the systematic literature review was to describe the staff training interventions concerning the encounter of challenging behaviour, and the effects of such interventions on the occurrence of challenging behaviour in people in long-term care who suffer from dementia. Information was obtained from RCT studies using Cinahl, Medline and Scopus databases, and manually for the years 2006–2018. The search resulted in 110 references and, following the selection and quality assessment process, 13 original studies were selected for the final analysis. The material was divided according to two research questions. Training interventions by care staff can reduce the occurrence of challenging behaviour in people with dementia. The interventions emphasised the framework of individual-oriented care work, training practicality and a preparatory work approach. The training sessions were completed, both on an individual and a group basis, through interactive participation. Statistically significant results involved a reduction in the occurrence of challenging behaviour in people with dementia and a reduction in the use of antipsychotic drugs. Two studies also indicated a reduction in restraints used in care. As a conclusion, it can be stated that training interventions can influence the occurrence of challenging situations encountered in the care work of people with dementia.

Tämän diplomityön tavoitteena oli tutkia onko Multi-Lab III -mittauslaitteistoa lisäosineen mahdollista käyttää terässulaton ferrokromikonvertterin piipitoisuuden mittaukseen. Laitteisto mittaa sulan happipotentiaalin, jonka avulla on mahdollista päätellä happipitoisuutta rajoittavien aineiden pitoisuuksia sulassa. Menetelmää ei ole aikaisemmin sovellettu tässä työssä tutkitulle sulakoostumukselle. Mittausta tarkasteltiin aluksi laskennallisesti. Laskennoissa otettiin huomioon mittauksen kannalta tärkeimmät aineet, joita olivat pii, kromi, hiili ja titaani. Tavoitteena oli saada selville onko pii se aine, joka aiheuttaa laitteiston mittaaman sähkömotorisen voiman eli EMF-jännitteen. Laskennallisessa tarkastelussa käytettiin hyväksi UIP-formalismia aineiden aktiivisuuksien laskemiseksi. Laskennallisen tarkastelun avulla pystyttiin selvittämään millaisen EMF-jännitteen kukin aine aiheuttaa reagoidessaan mittauslaitteiston referenssimateriaalin kanssa. Lisäksi selvitettiin millainen vaikutus lämpötilalla ja muiden aineiden pitoisuuksilla oli piin aiheuttamaan laskennalliseen EMF-jännitteeseen. Tämän jälkeen suoritettiin mittauksia ferrokromikonvertterista Multi-Lab III -mittauslaitteistolla ja Celox Hot Metal -sondeilla. Mittaustuloksia verrattiin kunkin aineiden synnyttämään laskennalliseen mittausjännitteeseen yksittäistä mittausta vastaavissa pitoisuuksissa ja lämpötiloissa. Jokaista mittausta kohden laskettiin siis kolmen aineen vastaava laskennallinen mittausjännite, jolloin tulokset olivat hyvin verrattavissa. Kromin aiheuttama laskennallinen mittausjännite jätettiin huomioimatta, sillä jännitettä ei synny käytettäessä Cr2O3-referenssimateriaalia sisältäviä Celox Hot Metal -sondeja. Tuloksia verrattaessa huomattiin, etteivät tarkasteltujen aineiden laskennalliset ja konvertterista mitatut jännitteet vastanneet toisiaan tarkasti. Tämä oli kuitenkin odotettavissa, sillä rautasysteemissä mitatut vuorovaikutuskertoimet ja mahdollinen poikkeama tasapainotilasta aiheuttivat oman vaihtelunsa tuloksiin. Tuloksia voitiin silti verrata tarkastelemalla mittauspisteiden ja laskennallisten pisteiden muodostamia käyriä, jolloin nähtiin eri aineiden mittausjännitteissä tapahtuvia muutoksia vaihtelevissa pitoisuuksissa sekä lämpötiloissa. Piin synnyttämä laskennallinen EMF-jännite vastasi parhaiten mittaustuloksista saatuja EMF-jännitteitä, lukuun ottamatta selvää poikkeamaa piipitoisuuden laskiessa alle 0,5 p-%. Tästä voitiin päätellä, että piin reagointi todennäköisesti aiheuttaa EMF-jännitteen sen pitoisuuden ollessa ferrokromikonvertterissa yli tämän rajan. Varmoja tuloksia voitaisiin saada esimerkiksi laboratorio-olosuhteissa tehtävien koesulien avulla. Mittaustuloksille ja laboratoriosta saaduille piipitoisuuden analyyseille suoritettiin regressioanalyysit eri vaiheissa puhallusta. Regressioanalyysien avulla johdettiin kolme funktiota, jotka ilmaisevat piipitoisuuden lämpötilan ja EMF-jännitteen suhteen. Funktioita testattiin kahden puhalluksen kohdalla. Aiemmissa mittauksissa ei ollut yli 5,3 p-% piipitoisuuksia, joten funktio ei laskenut oikein testimittauksien alkupitoisuuksia. Oli myös mahdollista, että alkumittaukset otettiin kuonasta. Väli- ja loppumittauksien tarkkuus oli kohtuullisen hyvä otettaessa huomioon, että valmistaja suosittelee 50 mittauksen sisällyttämistä regressioanalyysiin ja kyseisten funktioiden tekemisessä käytettiin hyväksi 28 mittausta. Alku-, väli- ja loppumittaukset huomioon ottaen, tulisi mittauksia suorittaa 150 kappaletta. Tässä työssä tehdyt sovitefunktiot toimivat malleina sovitefunktion tekemisestä, eikä niitä tulisi pitää esimerkkeinä menetelmän tarkkuudesta. Multi-Lab III -mittauslaitteistoa voidaan hyödyntää ferrokromikonvertterin piin mittauksessa, mutta optimaalisen tarkkuuden ja koko pitoisuusalueen kattamisen aikaansaamiseksi vaaditaan lisää mittauksia sekä parempi sovitefunktio piipitoisuuden, EMF-jännitteen ja lämpötilan välille. The objective of this Master’s thesis is to find out if Multi-Lab III measuring system and its additional tools, can be used for the determination of silicon content in molten ferrochrome and processed ferrochrome melts. The equipment measures the oxygen potential of the melt, which can be used to define the contents of different components in melts. The measurement of silicon content was first studied from a calculational point of view. The most important components to be taken into account in the calculations were silicon, chrome, carbon and titanium. The aim was to study if silicon is the component to generate the electromotive force or EMF-voltage measured by the equipment. UIP-formalism was used to calculate the activity of each component. Interaction parameters used in the calculations were previously calculated in iron melts, but could be used in ferrochrome melts with acceptable accuracy. Each component’s EMF-voltage, while reacting with the reference material, was calculated. Additionally, the effect of temperature and the contents of other components on calculated EMF-voltage produced by silicon were researched. Secondly, practical measurements were carried out with the Multi-Lab III measuring system and Celox Hot Metal probes on the ferrochrome converter. The measurements were compared to individual calculational EMF-voltages of each component in the same conditions. In other words, for each measurement, three EMF-voltages were calculated so that the results were easily comparable. The voltage produced by chrome content of the melt was ignored because its EMF-voltage is not induced when Cr2O3 reference material is being used. While comparing the results it was noticed that none of the calculational EMF-voltages of the components were equal with the practical measurements from the converter. This was expected taking into account that the interaction parameters were imperfect and there may be some sort of discrepancy from equilibrium, which may cause its own fluctuation to the measurements. The different results were still comparable by examining the curves of the practical and the calculational measurement points in variable temperatures and contents of different components. The computational EMF-voltage produced by silicon resembled the deviations of practical measurements the most, apart from the clear difference when silicon content dropped somewhere below 0,5 w-%. It was assumed that the reaction of silicon with reference material produced the EMF-voltage while silicon content was above this value. For more reliable results laboratory experiments would have to be carried out. Multi-Lab III measurements and the contents of silicon were analyzed by regression analysis in different parts of the blowing. Three equations, which show content of silicon as a function of temperature and EMF-voltage, were derived from the results. The formulas were tested during two heats of the ferrochrome converter. Earlier measurement did not include silicon contents above 5,3 w-% therefore the formulas were unable to find out the starting content of silicon in the beginning of the blowing. It was also possible that the starting measurements were taken from the slag. The equations meant for the middle and the end of the blowing gave satisfactory results, taking into account that the that the supplier of the measuring unit recommends 50 measurements for regression analysis and only 28 measurements were used for three formulas. The actual amount of recommended measurements would be 150. The equations obtained from regression analysis in this master’s thesis do not give reliable information of the accuracy of the measuring system, but act as an exemplary model of how the formulas are made. In conclusion, Multi-Lab III measuring unit can be used as a measuring tool for silicon content in ferrochrome converter, but more measurements and better formulas are needed to achieve a higher accuracy during the whole blowing.

The prevalence of memory disorders is increasing worldwide due to an aging population. The condition affects not only those with the disorder, but also their families and the wider social network. Establishing services that meet the needs of patients and their families is a topical issue and requires knowledge produced from service user viewpoints. However there remains limited knowledge of how families manage their lives when there is a memory disorder. This study produces a substantive theory that describes the processes of managing life after disclosure of a progressive memory disorder from the viewpoint of individuals with that diagnosis and their family caregivers. A qualitative longitudinal research design informed by grounded theory methodology was undertaken. Research data were gathered for 2006–2009 using in-depth interviews (n=40) from those with the memory disorder (n=8) and their family caregivers (n=8). The data were analyzed using a constant comparative analysis. A core category ‘Accepting memory disorder as part of family life’ with related categories and subcategories was formulated from the gathered data. Family illness trajectory begins when patients or close relatives recognize the symptoms. Diagnosis of memory disorder is a turning point in that trajectory. It changes the course of lives for both individuals and their whole family and leads families to seek a new equilibrium. Altering life challenges people with the diagnosis and their family caregivers to restructure their roles and identities. Adjusting to altering self and adapting to the new role of caregiver are intertwined processes. Families strive to manage these changes by acknowledging available qualities and resources, seeking meaningful social support and living for today. Managing life with a memory disorder produces mutual processes in families that contain both positive and negative factors. Accepting memory disorder as part of family life represents a hope-fostering adjustment. The findings confirm and supplement the knowledge base in nursing science of family experiences and the means families use for managing life after diagnosis of a progressive memory disorder. These findings can be well utilized by professionals working with patients and their families who are living with newly diagnosed memory disorder while also advancing nursing education. Tiivistelmä Väestön ikääntymisen vuoksi muistisairauksien esiintyvyys on kasvussa koko maailmassa. Etenevä muistisairaus vaikuttaa sekä sairastuneiden että perheiden elämään, ja heidän tarpeisiinsa vastaavien palvelujen kehittäminen on ajankohtaista. Perheiden selviytymistä koskevaa tutkimustietoa palvelujen kehittämiseksi on kuitenkin rajallisesti. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää aineistolähtöinen teoria, joka kuvaa muistisairaiden ja omaishoitajien elämänhallinnan prosesseja muistisairausdiagnoosin varmistumisen jälkeen. Tutkimus oli laadullinen pitkittäistutkimus, jossa aineisto kerättiin vuosina 2006–2009 syvähaastattelemalla (n=40) sekä sairastuneita (n=8) että heidän omaisiaan (n=8). Aineisto analysoitiin grounded theory -metodologian jatkuvan vertailun analyysimenetelmällä. Tutkimuksessa tuotetun aineistolähtöisen teorian ydinkategoriaksi muodostui ’Muistisairauden hyväksyminen osaksi perheen elämää’. Ydinkategoriaan olivat yhteydessä pää- ja alakategoriat, jotka kuvasivat vastavuoroisia elämänhallinnan prosesseja perheessä. Perheiden kehityskulku muistisairauden kanssa käynnistyi ennen diagnoosin varmistumista, kun sairastunut itse tai hänen läheisensä kiinnittivät huomiota oireisiin. Muistisairausdiagnoosi oli käännekohta, joka muutti perheiden elämänkulun suuntaa ja johti etsimään uutta tasapainoa elämässä. Muuttuva elämäntilanne haastoi sairastuneet ja heidän omaisensa rakentamaan uudelleen käsitystä itsestään ja sosiaalisista rooleistaan. Sairastuneiden kokemuksena tämä tarkoitti sopeutumista muuttuvaan itseen ja omaisten kokemuksena mukautumista uuteen omaishoitajan rooliin. Nämä kehityshaasteet kytkeytyivät toisiinsa. Perheet pyrkivät selviytymään muuttuvassa elämäntilanteessaan huomioimalla käytettävissä olevat voimavarat, hyödyntämällä merkityksellistä sosiaalista tukea ja tavoittelemalla elämää tässä ja nyt. Muistisairaiden ja omaishoitajien vastavuoroiset elämänhallinnan prosessit sisälsivät sekä myönteisiä että kielteisiä tekijöitä. Muistisairauden hyväksyminen osaksi perheen elämää merkitsi toivoa vahvistavaa sopeutumista. Tutkimustulokset täydentävät hoitotieteen tietoperustaa perheiden kokemuksista ja elämänhallinnan keinoista muistisairausdiagnoosin varmistumisen jälkeen. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sekä käytännön hoitotyössä tuettaessa muistisairaita ja heidän perheitään diagnoosin jälkeen että hoitotyön koulutuksessa.

Ammatillinen koulutus perustuu elinikäisen oppimisen periaatteeseen. Ammattikoulutus tarjoaa eri-ikäisille monipuolisesti tutkintoja ja lisäkoulutuksia, vaihtoehtoina on myös erilaisia koulutusmuotoja, -aikoja ja oppimisympäristöjä. Aikuiskoulutustutkimuksilla pyritään kartoittamaan elinikäisen oppimisen vaatimia perustaitoja ja opiskelijapalautteenkeruulla ja vertaisarvioinneilla löytämään uusia aikuiskoulutuksen toimintamalleja. Oulun seudun ammattiopiston aikuiskoulutuksen näyttötutkintojen palautteenkeruu ei tuota nykyisin toiminnan kehittämiseen riittävästi tarpeita vastaavaa tietoa. Useammalla koulutusalalla kaivataan opiskelijapalautteiden käsittelyn tehostamista ja uusia toimintamenetelmiä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka OSAOn aikuiskoulutusyksiköissä kerätään näyttötutkinnon suorittajilta palautetta ja kartoittaa vaihtoehtoja, miten ammattiopisto voisi aikuiskoulutustoimijoiden mielestä kehittää palautteenkeruutaan ja -työskentelyään. Tutkimusongelmani ovat: Miten OSAOn aikuiskoulutuksen aloilla kerätään, käsitellään ja hyödynnetään tutkinnon suorittajilta kerättyjä palautteita? Millaisena palautteenkeruun ja -käsittelyn välineenä aikuiskoulutustoimijat pitävät valtakunnallista näyttötutkintojen AIPAL-järjestelmää? Millainen palautejärjestelmä ja millaiset yhtenäiset käytännöt OSAOn näyttötutkintojen palautteiden keräämiseen, käsittelemiseen ja hyödyntämiseen halutaan tulevaisuudessa? Mistä aihealueista aikuiskoulutustoimijat kaipaisivat näyttötutkinnon suorittajilta lisää palautetta? Tutkimusaineisto on kerätty syvähaastattelemalla kuutta OSAOn aikuiskoulutustoimijaa. Sisällönanalyysia käyttämällä olen löytänyt litteroidusta aineistostani erilaisia merkityksellisiä teemoja ja esille nostamieni lainausten avulla lukija voi arvioida tutkimukseni luotettavuutta. Tutkimustulokset osoittavat, että OSAOn aikuiskoulutuksen palautteen keräämisen tavoissa, menetelmissä, määrissä ja käsittelyssä on koulutusaloittain paljon eroja. Kaikki alat eivät toteuta palautetyötään ammattiopiston määrittelemien minimivaatimusten ja sovitun aikataulun mukaisesti. AIPAL:n todettiin lisäävän ammattiopiston toiminnan läpinäkyvyyttä, mutta syvähaastatteluissa löydettiin paljon puutteita palautejärjestelmän käytettävyydestä, mahdollisuuksista ja ominaisuuksista. Aikuiskoulutustoimijat toivoivat, että tulevaisuudessa ammattiopiston palautetyökalu olisi käytettävyydeltään parempi ja ominaisuuksiltaan monipuolisempi. Järjestelmän kautta saataisiin jatkuvasti tarpeita vastaavaa tietoa opiskelijoiden lisäksi muilta sidosryhmiltä. Palautejärjestelmältä kaivattaisiin myös toimivampia raportointi- ja taulukointiominaisuuksia. Osa haastatelluista kaipaisi palautetyöhön tarkempia ammattiopiston tasoisia ohjeistuksia ja käytänteitä. Toisaalta esille otettiin myös se, etteivät samanlaiset palautetyöskentelytavat ole aina kaikille koulutusaloille yhtä hyödyllisiä. Syvähaastatteluissa pohdittiin kannattaisiko ammattiopiston odottaa Opetushallituksen vuoden 2014 AIPAL:n kehitystyön tuloksia vai olisiko OSAOn aikuiskoulutuksen järkevintä ryhtyä kehittämään omiin tarpeisiin sopivaa palautejärjestelmää. Aikuiskoulutustoimijat kaipaisivat näyttötutkinto-opiskelijoilta lisää palautetta yksittäisistä ja konkreettisista opiskeluun liittyvistä asioista. Myös henkilökohtaistamisesta ja siitä, onko koulutus nopeuttanut henkilön työllistymistä, kaivattaisiin lisää tietoa. Olen rakentanut Pro gradu -tutkielmani teoreettisen viitekehyksen tutkimuskohteeni kannalta merkityksellisistä aihealueista. Tutkielmani etenee johdonmukaisesti ja olen esitellyt tutkimukseni toteuttamisen sekä analyysiprosessin vaihe vaiheelta. Tutkimuseettiset säännöt ovat ohjanneet tutkimustulosteni raportointia ja kirjoittamista. Tutkimustulokseni voidaan yleistää OSAOn tasoisesti, koska haastatteluihini osallistui kuusi näyttötutkinnon suorittajien palautteiden kanssa työskentelevää aikuiskoulutustoimijaa viideltä eri ammattiopiston koulutusalalta. Tuloksiani ei kuitenkaan voida yleistää sen laajemmalle, koska on kyse tapaustutkimuksesta ja jokaisella näyttötutkintojärjestäjällä on omat tarpeensa ja toiminnalla tietyt erityispiirteensä. Oulun seudun ammattiopisto voi halutessaan käyttää tutkimustuloksiani hyödyksi näyttötutkintojen palautetyön kehittämisessä. Tutkielmani soveltuu luettavaksi myös kasvatustieteen opiskelijoille ja muille ammatillisesta koulutuksesta kiinnostuneille.

The purpose of the study was to describe the prevalence of behavior perceived as challenging by the nursing staff, nursing staff responses and nurses’ perceived competence, and the impact of staff training intervention on these in 24-hour service housing for people with dementia. The aim was to produce information that can be used to maintain the competence of the staff and to develop care for persons with progressive memory disorders. The study was consisting of three sub-studies. Sub study I, a systematic literature review described previous training interventions. The data (n=13) were analyzed by content analysis. Sub study II, in the planning of the training intervention, the prevalence of behavior perceived as challenging by the nursing staff, the nursing staff responses and competence in the nursing of people with dementia, as well as the needs of the nursing staff of the experimental group for the content of the training intervention were investigated. The data (n = 106) were collected with questionnaires and analyzed by statistical methods and content analysis. Sub study III, the quasi-experimental training intervention assessed the effectiveness of the training intervention for nursing staff on the prevalence of behavior perceived as challenging by the nursing staff, the nurses’ responses and perceived competence in challenging situations in the care of people with dementia. Data (n = 127) were collected by questionnaires before the training intervention and three and 12 months after the training intervention. The data were analyzed by statistical methods. The literature review found that nursing staff training interventions can reduce the prevalence of behavior perceived as challenging by the nursing staff. The nursing staff estimates that care for persons with progressive memory disorders requires special knowledge of self-therapeutic use and social skills. The prevalence of behavior perceived as challenging by the nursing staff decreased statistically significantly in the experimental group after the training intervention, but no change was observed in the control group. There were no statistically significant changes in the responses of nursing staff in challenging situations in either group. The self-assessed competence in the nursing performed by the work unit improved statistically significantly in the experimental group after the training intervention, but no changes were observed in the control group. The research information can be utilized in the development of care for persons with progressive memory disorders and in the planning of in-service training, as well as in maintaining the competence of nursing staff. Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitohenkilökunnan haasteelliseksi kokeman käyttäytymisen esiintyvyyttä, hoitohenkilökunnan toimintatapoja ja osaamista sekä koulutusintervention vaikutusta näihin muistisairaiden henkilöiden tehostetussa palveluasumisessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää henkilöstön osaamisen ylläpitämisessä sekä muistisairaiden hoitotyön kehittämisessä. Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta. Osatutkimuksessa I, systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa, kuvattiin aikaisempia koulutusinterventioita. Aineisto (n = 13) analysoitiin sisällönanalyysilla. Osatutkimuksessa II selvitettiin koulutusintervention suunnittelua varten hoitohenkilökunnan haasteelliseksi kokeman käyttäytymisen esiintyvyyttä, hoitajien toimintatapoja ja osaamista muistisairaiden hoitotyössä sekä koeryhmän hoitohenkilökunnan tarpeita koulutusintervention sisällön suhteen. Aineisto (n = 106) kerättiin kyselylomakkeilla ja analysoitiin tilastomenetelmin sekä sisällönanalyysilla. Osatutkimuksessa III, kvasikokeellisessa koulutusinterventiossa, arvioitiin hoitohenkilökunnan koulutusintervention vaikuttavuutta hoitohenkilökunnan haasteelliseksi kokeman käyttäytymisen esiintyvyyteen sekä hoitajien toimintatapoihin ja osaamiseen haasteellisissa tilanteissa muistisairaiden hoitotyössä. Aineisto (n = 127) kerättiin kyselylomakkeilla ennen koulutusinterventiota ja kolme sekä 12 kuukautta koulutusintervention jälkeen. Aineisto analysoitiin tilastomenetelmin. Kirjallisuuskatsauksen perusteella todettiin, että hoitohenkilökunnan koulutusinterventioilla voidaan vähentää hoitohenkilökunnan haasteelliseksi kokeman käyttäytymisen esiintyvyyttä muistisairaiden hoitotyössä. Hoitohenkilökunta arvioi, että muistisairaiden hoitotyössä vaaditaan erityisesti itsen terapeuttiseen käyttöön liittyvää osaamista ja sosiaalista osaamista. Hoitohenkilökunnan haasteelliseksi kokeman käyttäytymisen esiintyvyys väheni koeryhmässä tilastollisesti merkitsevästi koulutusintervention jälkeen, mutta kontrolliryhmässä ei havaittu muutosta. Hoitohenkilökunnan toimintatavoissa haasteellisissa tilanteissa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia kummassakaan ryhmässä. Itsearvioitu osaaminen työyksikön toteuttamassa hoitotyössä parani koeryhmässä tilastollisesti merkitsevästi koulutusintervention jälkeen, mutta kontrolliryhmässä ei havaittu muutoksia. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää muistisairaiden hoitotyön kehittämisessä ja täydennyskoulutusten suunnittelussa sekä hoitohenkilökunnan osaamisen ylläpitämisessä.

The purpose of this study was to develop a hypothetical model to describe the association between workplace violence and occupational well-being and issues related to these. The purpose was also to develop an instrument to assess the incidence of violence in psychiatric nursing. The study included three phases: (I) the development of an instrument, (II) empirical cross-sectional research and (III) the development of the hypothetical model. The empirical data was collected by the developed VIA-Q instrument and the Nordic Questionnaire for Monitoring the Age Diverse Workforce (QPSNordic-ADW) instrument from nurses working in Finnish psychiatric outpatient settings in psychiatric specialized medical care. In phase I, the structure of the developed instrument was based on a systematic literature review, which indicated that violence in psychiatric outpatient settings is a complex phenomenon. In phase II, the empirical research revealed that nurses (n = 181) faced most often psychological violence from patients, but also internal violence and harassment were reported. As consequences of psychological violence, nurses reported fatigue, feelings of violated integrity, anxiety, and depression. Occupational well-being was evaluated as mainly good. Nurses were most critical of interaction between the immediate superior and gained support. Organizational values were evaluated as contradictory against nurses’ own values. The consequences of psychological violence were influenced by individual background characteristics. The violence faced, especially harassment, was related to many psychological symptoms. Working experience was related to the consequences of violence and the evaluated occupational well-being. In phase III, the developed hypothetical model was based on the results of this study, previous research, and the literature. The main concepts of the hypothetical model were background factors, violence, symptoms, and occupational well-being. This study provides knowledge about the incidence of violence and occupational well-being in psychiatric outpatient settings. The results of this study can be exploited when developing interventions to increase nurses’ occupational well-being or interventions to decrease workplace violence. The hypothetical model provides a perspective to investigate a complex phenomenon. Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli rakentaa hypoteettinen malli kuvaamaan työssä kohdatun väkivallan ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä sekä näihin yhteydessä olevia tekijöitä. Lisäksi tarkoituksena oli kehittää ja validoida mittari väkivallan ilmenemisen arviointiin psykiatrisessa hoitotyössä. Tutkimus koostui kolmesta vaiheesta: I mittarin kehittäminen, II empiirinen poikkileikkaustutkimus ja III hypoteettisen mallin rakentaminen. Empiirinen tutkimusaineisto kerättiin psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoidossa työskenteleviltä sairaanhoitajilta tutkimuksessa kehitetyllä VIA-Q-mittarilla sekä Nordic Questionnaire for Monitoring the Age Diverse Workforce (QPSNordic-ADW) -mittarilla. Vaiheessa I kehitetyn mittarin sisältö perustuu systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen, joka osoitti väkivallan psykiatrisessa avohoidossa olevan kompleksinen ilmiö. Vaiheen II empiirinen tutkimus osoitti, että sairaanhoitajat (n = 181) kohtaavat työssään useimmiten potilaiden taholta tulevaa psyykkistä väkivaltaa mutta myös työyhteisön sisäistä väkivaltaa ja häirintää. Psyykkisen väkivallan seurauksina raportoitiin uupumusta, tunteita henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaamisesta, ahdistuneisuutta ja masennusta. Työhyvinvointi arvioitiin pääosin hyväksi, ja suurin kritiikki kohdistui vuorovaikutukseen lähijohtajan kanssa ja lähijohtajalta saadun tuen puutteeseen sekä organisaation tapaan huolehtia työntekijöiden työhyvinvoinnista. Organisaation arvot arvioitiin jossain määrin ristiriitaisiksi omien arvojen kanssa. Väkivallan kohtaamisesta aiheutuvat psyykkiset oireet muodostuivat yksilöllisesti erilaisten taustatekijöiden vaikutuksesta. Kohdatusta väkivallasta erityisesti häirintä oli yhteydessä useisiin erilaisiin psyykkisiin oireisiin. Lisäksi työkokemus oli yhteydessä kohdatusta väkivallasta aiheutuneisiin seurauksiin ja arvioituun työhyvinvointiin. Vaiheessa III rakennettiin tutkimuksen tulosten, aiemman tutkimuksen ja kirjallisuuden perusteella hypoteettinen malli. Sen pääkäsitteet ovat taustatekijät, väkivalta, oireet ja työhyvinvointi. Tutkimus tuottaa uutta tietoa väkivallan ilmenemisestä ja työhyvinvoinnista psykiatrisessa avohoidossa. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää sairaanhoitajien työhyvinvoinnin lisäämiseen sekä väkivallan vähentämiseen tähtäävien interventioiden kehittämisessä. Hypoteettinen malli mahdollistaa kompleksisen ilmiön tarkastelun.