Search

Tämä diplomityö käsittelee arkeologisten puistojen suunnittelua. Arkeologiset puistot ovat arkeologisia kohteita ja muinaisjäännösalueita, jotka ovat julkisia yleisölle avoimia nähtävyyksiä. Ne ovat herkkyydessään ja ainutlaatuisuudessaan suojeltuja ympäristöjä ja kulttuuriperintökohteita, jotka ovat samalla tutkimuksen, tiedon välittämisen ja opetuksen paikkoja. Työssä keskitytään etenkin arkeologisten puistojen maisema-arkkitehtoniseen ulottuvuuteen. Aiheeseen syvennytään konkreettisella tasolla suunnittelutehtävän eli Espoossa sijaitsevan Vanha-Mankbyn arkeologisen puiston suunnittelun näkökulmasta. Suunnittelualueena oleva Mankbyn keskiaikainen kylätontti on valtakunnallisesti arvokas ja poikkeuksellisen hyvin säilynyt muinaisjäännösalue. Työ jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa muodostaa kirjallisuus- ja referenssikatsauksen arkeologisiin puistoihin suunnittelukohteena. Aineistona on hyödynnetty monipuolisesti arkeologisten alueiden suojelua, hoitoa ja vaalimista käsitteleviä kirjallisuuslähteitä sekä eurooppalaisia arkeologisten puistojen referenssikohteita. Toinen osa koostuu suunnittelualueen nykytilan ja historian analyyseistä, joihin nojautuen työn kolmannessa osassa esitetään yleissuunnitelma Vanha-Mankbyn arkeologiselle puistolle. Suunnitelman perustana ovat etenkin alueen merkittävä tutkimuksellinen arvo ja keskiaikaisen kylämaiseman piirteiden esiin nostaminen paikan muiden kulttuurihistoriallisten arvojen ohella. Arkeologiset puistot ovat vaativia suunnittelukohteita, joita koskettavat monenlaiset suojelu- ja arvokysymykset. Jokainen arkeologinen alue on omanlaisensa ja sisältää näin ollen suunnitellullisesti omat haasteensa. Työn keskeinen johtopäätös kuitenkin on, että maisema-arkkitehtonisesta näkökulmasta arkeologisia puistoja koskevat pääasialliset suunnittelukysymykset voidaan tiivistää kahteen näkökulmaan. Ensiksi, kuinka yhteensovittaa herkän arkeologisen alueen suojeluvelvoitteet nähtävyyskäytön myötä syntyvään kulutukseen ja sen edellyttä, This thesis deals with design of archaeological parks. Archaeological parks are archaeological sites and protected archaeological areas which are sights open for public. They are unique, vulnerable and protected environments and cultural heritage sites at the same time being places for research, education and sharing knowledge. This thesis focuses especially on the landscape architectural dimension of archaeological parks. The topic is addressed on a concrete level through a design task which is the design of an archaeological park located in Vanha-Mankby (Old Mankby), Espoo, Finland. The medieval village plot of Mankby is nationally significant and exceptionally well-preserved archaeological site. The thesis divides into three parts. The first part is a literature review looking into archaeological parks through the lens of landscape design. Diverse literature dealing with conservation and management of archaeological sites and European examples of archaeological parks are used as sources. The second part consists of the analyses of the current and historical states of the design site, on which the third part of the thesis, plan for archaeological park in Vanha-Mankby, is based. Respecting the research value and highlighting the medieval landscape features of the village along with the other cultural historical values of the area form the base for the plan. Designing an archaeological park is a difficult task which is faced with the issues of conservation and multiple values. Every archaeological site is one of its kind and therefore entails its own challenges for design. The conclusion of this thesis is however, that from a landscape architectural perspective the design issues related to archaeological parks can be summarised into two roles. Firstly, how to adapt the conservation measures of the vulnerable archaeological site into the public usage, the erosion caused by it and the changes in the landscape which it requires. Secondly, how to alter often a complex a

Diplomityö käsittelee Tampereella sijaitsevan Väinö Linnan puiston perusparannuksen suunnittelua ja toteutusta. Prosessi alkaa kunnostuksen ideakilpailulla. Voittava ehdotus ”Puistokortteli”, suunniteltu maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy:ssä, etenee yleissuunnittelun kautta uuden puiston toteutussuunnitteluun ja toteutukseen. Huonossa kunnossa olleen puiston perusparannuksen lisäksi yhtenä kilpailun tavoitteena oli luoda puistolle kirjailija Väinö Linnaan tai kaupunginosan historiaan liittyvä teema. Kilpailun järjestäjä ja suunnittelutyön tilaaja oli Tampereen kaupunki. Diplomityö sisältää suunnittelualueen analyysin, lähtökohtien tarkastelun sekä luonnoksia ja suunnitelmia kilpailun ja toteutussuunnittelun eri vaiheilta. Suuri osa työn materiaalista on luotu yksinomaan diplomityötä varten (muun muassa kaaviot ja illustroidut pohjapiirrokset). Väinö Linnan puisto sijaitsee Tampereella Amurin kaupunginosassa. Puisto on noin 0,9 hehtaarin laajuinen, ja sisältää kaupunginosan alueellisen leikkipaikan. Puistoa ympäröivät 70- ja 80-luvun asuinkerrostalot, joissa asuu kaiken ikäisiä asukkaita. Amurin kaupunginosaa kutsuttiin 1800-luvun lopulta 1960-luvulle asti puu-Amuriksi, silloisen yhtenäisen ruutukaavoitetun puutaloalueen takia. Väinö Linnan ensimmäinen koti Tampereella oli Amurissa, johon hänen kaksi ensimmäistä romaaniaan myös sijoittuvat. Kaikki puukorttelit, lukuun ottamatta yhtä, purettiin vaiheittain niiden ränsistyessä, ja tilalle rakennettiin kerrostaloja. Kahden vanhan puukorttelin tilalle rakennettiin nykyinen puistoalue, ja tiet sen ympärillä muutettiin puistokäytäviksi. Suunnitelma on saanut vaikutteita sekä puu-Amurista että Väinö Linnan teosten tapahtumista, aiheista ja tunnelmista. Vaikutteet ilmenevät puiston rakenteessa, materiaalivalinnoissa, istutuksissa ja toiminnoissa. Puiston rakenne viittaa puu-Amurin tyypilliseen korttelirakenteeseen, jossa asuinrakennukset muodostivat yhtenäisen suljetun rakennusvyöhykkeen pihojen ympärille. Pihoilla leikit, This thesis concerns the designing and the realisation of improving Väinö Linna Park in Tampere, Finland. The process starts with an ideas competition. The winning entry “Puistokortteli” (Park Block), designed in the landscape architecture office Näkymä Oy, continues with a general plan and finishes with the planning of the realisation and the actual realisation. In addition to improving the park in poor condition, one of the aims of the competition was to create a theme connected with the author Väinö Linna or the history of the district. The organiser of the competition and the client was the city of Tampere. The thesis contains an analysis of the site, an inspection of the premises and sketches and plans from different stages of the process. A large amount of the material is produced for the thesis alone (including the diagrams and the illustrated plans). The park of Väinö Linna, 0.9 hectare in size including the regional playground of the district, is situated in the district of Amuri in Tampere. The park is surrounded by residential blocks from the 70’s and 80’s, with residents of all ages. The district of Amuri was called puu-Amuri (wood-Amuri) from the end of the nineteenth century to the 1960’s because of its uniform area of wooden houses and grid plan. Väinö Linna’s first home in Tampere was in Amuri, where also his two first novels were situated. All the wooden blocks, except for one, were demolished in phases when they started decaying, and new apartment buildings were built in their place. Two of the old wooden blocks were turned into the present park area and the streets surrounding the park were turned into parkways. The design was influenced by both puu-Amuri and the events, themes and atmospheres in the works of Väinö Linna. These influences can be seen in the structure of the park, choice of materials, plantings and activities. The structure of the park refers to the typical block structure of puu-Amuri, in which the residential buildings formed a u