Tero Alstola, University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Biblical Studies, Leiden University, Institute for Area Studies, Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, Helsingfors universitet, teologiska fakulteten, Jursa, Michael, Nissinen, Martti, Department of Digital Humanities, Centre of Excellence in Ancient Near Eastern Empires (ANEE), and Centre of Excellence Changes in Sacred Texts and Traditions (CSTT)
Judeans in Babylonia: A Study of Deportees in the Sixth and Fifth Centuries BCE The dissertation investigates Judean deportees in Babylonia in the sixth and fifth centuries BCE. These people arrived in Babylonia from Judah in the early sixth century BCE, being but one of numerous ethnic groups deported and resettled by King Nebuchadnezzar II. Naming practices among many deportee groups have been thoroughly analysed, but there has been little interest in writing a socio-historical study of Judeans or other immigrants in Babylonia on the basis of cuneiform sources. The present dissertation fills this gap by conducting a case study of Judean deportees and placing its results in the wider context of Babylonian society. The results from the study of Judeans are evaluated by using a group of Neirabian deportees as a point of comparison. The sources of this study consist of 289 clay tablets written in Akkadian cuneiform. The texts are legal and administrative documents such as promissory notes, leases, receipts, and lists. The texts are rarely isolates and normally they can be connected to larger private and institutional archives. Analysis of the source texts as part of larger archives significantly contributes to our understanding of the socio-economic framework of these texts and the people attested in them. Babylonian sources rarely make the ethnic or geographic origin of people explicit, and naming practices are the most important method to identify immigrants in cuneiform texts. Yahwistic theophoric names – that is, names which refer to the god Yahweh – can be used to identify Judeans in Babylonia. The dissertation shows that most Judeans and other deportees were settled in rural communities according to their geographic origin and integrated into the land-for-service sector of Babylonian agriculture. The deportees were given plots of land to cultivate, and in exchange they were obliged to pay taxes and perform work and military service. Some Judeans were able to profit from the system by working as middlemen between the royal administration and their fellow landholders, while other Judeans worked as minor officials in local administration. Nevertheless, the majority of small farmers lived at a subsistence level. Not all deportees were settled in the countryside, as their labour was also needed in cities. Foreign craftsmen, merchants, and soldiers worked in royal service, and a number of deportees made their way to local and regional administrations in Babylonia. Members of foreign royalty were deported to Babylon, and the Judean king Jehoiachin and his retinue were held hostage there in order to prevent rebellions in the vassal state of Judah. A relatively small number of deportees were turned into slaves or temple dependants. The Babylonian practice of settling deportees in ethnically homogenous rural communities supported the survival of their culture in the countryside. Although the deportees were integrated into the Babylonian economy, there is less evidence of social and cultural integration. Adoption of local culture was faster among those deportees who lived in cities and were in regular contact with the native population. Very little can be said about Judean religious practices, however. The available sources hardly ever touch upon this issue, and naming practices only indicate that the worship of Yahweh probably continued in some form in the late fifth century BCE. Juudalaiset Babyloniassa: Tutkimus pakkosiirtolaisista 500–400-luvuilla eaa. Väitöstutkimus tarkastelee maahanmuuttajien asemaa muinaisessa Lähi-idässä 500–400-luvuilla eaa. Babylonia, nykyisen Irakin eteläosa, oli tähän aikaan monikielinen ja -kulttuurinen yhteiskunta. Alueen väestön moninaisuus lisääntyi entisestään 600–500-lukujen taitteessa, jolloin Babylonian suurvalta siirsi suuria väkijoukkoja valtakunnan reunoilta sen ydinalueille. Väitöstutkimus tarjoaa uutta tietoa pakkosiirtolaisten arkielämästä ja osoittaa, että heidän kotoutumisensa vaihteli merkittävästi asuinpaikan, ammatin ja yhteiskunnallisen aseman mukaan. Maahanmuutto vaikutti juutalaisuuden syntyyn Pakkosiirtolaisten oloja tarkastellaan väitöskirjassa ensisijaisesti juudalaisia koskevan tapaustutkimuksen avulla. Babylonian kuningas Nebukadnessar II siirrätti nämä ihmiset Juudasta Babyloniaan kapinoinnin seurauksena. Pakkosiirrot olivat poliittinen ja uskonnollinen katastrofi Juudan kuningaskunnalle, ja ne vaikuttivat ratkaisevasti Vanhan testamentin muotoutumiseen ja juutalaisuuden syntyyn. Pakkosiirtoihin johtaneita tapahtumia ja niiden vaikutushistoriaa on tutkittu runsaasti, mutta juudalaisten elämästä Babyloniassa on tiedetty tähän saakka vähän. Väitöskirja täyttää tämän aukon, ja se on ensimmäinen laaja babylonialaisiin alkuperäislähteisiin perustuva tutkimus aiheesta. Lähteenä muinaiset savitaulut Tutkimuksen lähdeaineistona on 289 akkadinkielistä nuolenpäätaulua. Nämä tekstit ovat oikeudellisia ja hallinnollisia asiakirjoja kuten vuokrasopimuksia, velkakirjoja ja kuitteja. Yksittäinen teksti voidaan yleensä liittää osaksi laajempaa arkistoa, mikä auttaa ymmärtämään tekstin ja siinä esiintyvien henkilöiden taustaa. Juudalaiset voidaan tunnistaa teksteistä henkilönnimien perusteella. Maahanmuuttajien kotoutumisessa eroja Tutkimus osoittaa, että pääosa juudalaisista asutettiin Babylonian maaseudulle, jossa viljelysmaata oli runsaasti mutta väestö vähäistä. Pakkosiirtolaiset sijoitettiin kyliin heidän etnisen alkuperänsä mukaan ja heille annettiin palsta kruunun maata viljeltäväksi. Vastineeksi maasta heidän tuli maksaa veroja ja suorittaa työ- ja sotapalvelusta. Jotkut juudalaiset onnistuivat hyötymään tästä järjestelystä ja toimimaan välikätenä maanviljelijöiden ja valtion virkamiesten välillä, kun taas toiset juudalaiset palvelivat valtiota pikkuvirkamiehinä. Pääosa maanviljelijöistä eli kuitenkin toimeentulonsa rajoilla. Kaikkia pakkosiirtolaisia ei asutettu maaseudulle, vaan heidän työpanostaan tarvittiin myös kaupungeissa. Ulkomaalaisia käsityöläisiä, kauppiaita, virkamiehiä ja sotilaita työskenteli valtion palveluksessa erityisesti pääkaupunki Babylonissa. Valloitettujen maiden kuninkaallisia tuotiin panttivangeiksi Babyloniin, mutta vain pienestä osasta pakkosiirtolaisia tehtiin orjia. Babylonian juudalaiset eivät olleet homogeeninen joukko. Juudalaisen kulttuurin jatkuvuutta maaseudulla tuki tapa asuttaa siirtolaiset yhteisöihin heidän alkuperänsä mukaan. Vaikka nämä ihmiset liitettiin osaksi babylonialaista talous- ja hallintojärjestelmää, on vähemmän merkkejä siitä, että he omaksuivat piirteitä paikallisesta kulttuurista. Juudalaiset kotoutuivat ja omaksuivat babylonialaisen kulttuurin nopeammin kaupungeissa ja ollessaan säännöllisesti tekemisissä paikallisväestön kanssa. Erityisesti kauppiaat, liikemiehet ja virkamiehet kiinnittyivät osaksi babylonialaista yhteiskuntaa. Chapter 4 will be published later Luku 4 julkaistaan myöhemmin Kapitel 4 publiceras senare