Search

Supplemental material, sj-docx-1-jmq-10.1177_10776990221148987 for Online Harassment and Hate Among Media Professionals: Reactions to One’s Own and Others’ Victimization by Magdalena Celuch, Rita Latikka, Reetta Oksa and Atte Oksanen in Journalism & Mass Communication Quarterly

This hypothetical scenario-based experimental study investigates how people will react to a portrayal artificial intelligence has made of them based on their internet browsing history and content they have shared on social media. We will compare hypothetical scenarios that vary between different experiment groups, depending on the richness of the portrayal the AI produces and the degree of publicity the portrayal gets. The study is grounded on media richness theory (Daft & Lengel, 1986; Ishii et al., 2019) and social psychology of self and identity (Baumeister, 1999; Finkel & Baumeister, 2019). We aim to investigate human needs for self-actualization (Sheldon et al., 2010) and self-verification (Swan, 1997), and consider these especially in the context of the internet and social media and use of artificial intelligence (AI). It is important to study how people react to novel situations where advanced technology is influencing their self-portrayal, as these types of situations are likely to cause stress. The research questions are: 1) Do people react more positively (high self-actualization, high self-verification, and low perceived stress) toward AI-produced portrayals of them if its presentation is in a richer media format (avatar vs. video vs. text)? 2) Do people react more negatively (low self-actualization, low self-verification, and high perceived stress) toward AI-produced portrayals of them if its presentation is more public (fully public vs. close friends only vs. private)?

Työelämä on muuttunut vauhdilla, minkä vuoksi työntekijät ovat alkaneet käyttää enenevissä määrin edistyksellisiä teknologioita kuten yhteistyöalustoja ja sosiaalisen median alustoja työtarkoituksiin. Koska sosiaalinen media on läsnä lähes kaikkialla, sen käyttämiseen liittyy monenlaisia uhkia ja mahdollisuuksia työntekijöiden psykososiaaliselle työhyvinvoinnille, kuten esimerkiksi helppo ja nopea tiedonjakaminen, sosiaalinen tuki, työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen ja teknologian käyttöön liittyvä stressi ja uupumus. Työn ja vuorovaikutuksen siirtyminen lisääntyvissä määrin verkkoon on merkittävä sosiaalipsykologinen ilmiö. Lisää tutkimusta ja tarkempaa tietoa tarvitaan, jotta voidaan paremmin ymmärtää työhön liittyvän sosiaalisen median käytön yhteyttä työntekijöiden psykososiaaliseen hyvinvointiin, koska käytöllä voi olla myös vakavia seurauksia nykytyöelämälle. Tässä sosiaalipsykologian väitöskirjassa tarkastellaan työntekijöiden sosiaalisen median käyttöä työssä viidessä asiantuntijaorganisaatiossa ja yleisesti suomalaisten työntekijöiden keskuudessa ja analysoidaan kuinka sosiaalisen median työkäyttö liittyy työntekijöiden psykososiaaliseen työhyvinvointiin. Lisäksi tutkitaan minkälaiset muut tekijät ennustavat psykososiaalista työhyvinvointia lisääntyneen sosiaalisen median käytön kontekstissa. Väitöskirja koostuu neljästä erillisestä artikkelista, joiden aineistot on kerätty vuosina 2018–2021. Ensimmäisessä artikkelissa käytettiin monimenetelmällistä lähtökohtaa ja aineisto koostui viidestä asiantuntijaorganisaatiosta kerätyistä fokusryhmähaastatteluista (N = 52) ja poikkileikkauskyselytutkimuksesta (N = 563). Myös toinen artikkeli oli monimenetelmällinen ja siinä hyödynnettiin samoja aineistoja kuin ensimmäisessä tutkimuksessa sekä lisäksi poikkileikkauskyselyaineistoa, joka kerättiin suomalaisilta työntekijöiltä (N = 1817). Kolmannessa artikkelissa käytettiin samoja poikkileikkauskyselyaineistoja kuin toisessa artikkelissa. Neljännessä artikkelissa käytettiin neljän keräyspisteen kansallista pitkittäiskyselyaineistoa (n = 965 alkuperäisestä otoksesta N = 1817). Analyysimenetelminä hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, rakenneyhtälömallia ja lineaarista ja monitasoista lineaarista regressioanalyysiä. Tulosten mukaan sekä asiantuntijaorganisaatioiden tietotyöntekijät että suomalaiset työntekijät yleisesti käyttävät sosiaalista mediaa aktiivisesti työssään. Sosiaalista mediaa käytetään eniten työssä sisältöjen seuraamiseen ja jakamiseen, viestintään ja yhteydenpitoon työkavereihin sekä verkostoitumiseen. Käyttöä ohjaa sisäisestä motivaatiosta käsin henkilökohtainen valinta ja kiinnostus sosiaalisen median käyttöön työssä. Lisäksi ulkoisina käyttömotivaatiotekijöinä esiin nousivat organisaatiokulttuuri ja henkilöbrändääminen. Informaation helppo saatavuus, autonomia, organisaatiolähtöinen kannustus ja tuki, sosiaaliset verkostot ja työidentiteetin kehittäminen koettiin positiivisina sosiaalisen median käyttöön liittyvinä resursseina ja psykososiaalisina työhyvinvoinnintekijöinä. Sosiaalisen median työkäyttö oli myös yhteydessä korkeampaan organisaatioon samaistumiseen, sosiaaliseen tukeen ja työn imuun. Negatiivisiin psykososiaalisiin työhyvinvointivaikutuksiin kuului fysiologiset oireet, pelot, sosiaalinen paine ja epäselvät säännöt. Lisäksi sosiaalisen median työkäyttö oli yhteydessä korkeampaan psyykkiseen kuormittuneisuuteen, työuupumukseen ja teknostressiin etenkin milleniaaleilla. Useat sosiaalisen median käyttömotivaatiot, kuten esimerkiksi sisällöntuottaminen, informaation etsiminen ja viestintä työkavereiden kanssa sekä erot sukupolvien, ammattialojen, tilannetekijöiden ja sosiodemografisten taustatietojen välillä olivat yhteydessä sekä positiivisiin ja negatiivisiin psykososiaalisiin työhyvinvointivaikutuksiin. Tulokset osoittavat, että milleniaalit käyttävät sosiaalista mediaa vanhempia sukupolvia aktiivisemmin työssään, mutta he kokevat käytön myös kuormittavamammaksi samoin kuin naiset ja paljon sosiaalista mediaa käyttävät työntekijät. Tulokset myös korostavat, että työhön liittyvän sosiaalisen median viestinnän lisäksi myös työhön suoraan liittymätön epävirallinen viestintä työkavereiden ja työyhteisön kanssa on yhteydessä positiivisiin psykososiaalisiin työhyvinvointivaikutuksiin. Tämän väitöskirjan tulokset kokoavat kattavan kuvan sosiaalisen median käytöstä asiantuntijaorganisaatioissa ja yleisemmin suomalaisten työntekijöiden keskuudessa. Tulokset korostavat sosiaalisen median työkäytön ja työhyvinvoinnin dynaamista suhdetta ja kaksijakoisia – kukoistamaan auttavia ja loppuun kuluttavia – työhyvinvointivaikutuksia. Sosiaalisen median työkäyttöön liittyvä motivaatiopotentiaali on mahdollista ottaa käyttöön kannustamalla työntekijöitä viralliseen ja epäviralliseen sosiaalisen median viestintään, ja tukemalla psykologisia perustarpeita eli autonomiaa, kompetenssia ja yhteenkuuluvuutta, kasvattamalla työntekijöiden resursseja ja työn imua. Tulokset ovat erittäin ajankohtaisia ja tarjoavat tärkeitä suosituksia työntekijöille ja organisaatioille ottaen huomioon lisääntyneen sosiaalisen median työkäytön ja koronapandemian jälkeisen työelämän. Employees increasingly use technological advancements such as collaborative technologies and social media platforms at work in response to rapid change and demands of contemporary work life. Pervasive by its nature, social media use for work purposes imposes both opportunities and threats, such as knowledge sharing, social support, blurred boundaries between work and private life, and technology-related stress and exhaustion that influences employees’ psychosocial well-being at work. The technological transformation of work and interaction progressively to online environments is a crucial social psychological phenomenon. More detailed knowledge is needed to understand the psychosocial well-being implications of social media use at work because they can have severe consequences for the modern work life. This doctoral dissertation in social psychology examines the way employees use social media at work in five professional organizations and among the general workforce in Finland as well as how the use relates to psychosocial well-being at work. The aim is also to identify other key predictors of psychosocial well-being in the context of increased social media use at work. The dissertation consists of four distinct studies conducted during years 2018–2021. Adopting a mixed-method approach, the first study utilized focus group interviews (N = 52) and cross-sectional survey data (N = 563) from five professional organizations. A mixed-method approach was also used in the second study, which utilized the data sets from the first study along with cross-sectional Finnish workforce survey data (N = 1,817). The third study was based on the same cross-sectional survey data sets from the second study. The fourth study consisted of longitudinal 4-point survey data (n =965 of the original sample of N = 1,817) from the Finnish workforce. Analyses were conducted with theory-driven content analysis, structural equation modeling, linear regression analysis, and hybrid multilevel linear regression analysis. According to the results, employees actively use social media in professional organizations and among the overall Finnish workforce. Following and sharing content, communicating, and staying in touch with colleagues and networking were the main purposes for the use. The use is driven by intrinsic motivations of personal choice and interest and extrinsic motivations of organizational culture and personal branding. The positive psychosocial well-being implications included enhanced information, autonomy, organizational encouragement and support, social networks, and professional identity development. Higher organizational identification, social support, and higher work engagement were also identified. Negative psychosocial well-being implications involved physiological symptoms, fears, social pressure, and unclear rules. Higher psychological distress, burnout, and technostress were observed, especially among millennials. The positive and negative psychosocial well-being implications were related to various use motivations such as content production, information seeking and communication with colleagues, as well as generational and occupational differences, and situational and sociodemographic factors. Millennials were more active social media users than former generation employees were, but they also perceived the use as more straining, similar to the result among women and heavy users. The results highlight that nonwork-related social media communication with colleagues and work community, in addition to work-related communication, is associated with positive psychosocial well-being implications. This dissertation accelerates an integrative view of social media use at work and psychosocial well-being in contemporary work environments from both organizational and national perspectives. The results emphasize the dynamic relationship of social media use at work and psychosocial well-being, and the dual – thriving and draining – well-being implications. The motivational potential can be harnessed by encouraging formal and informal social media communications and nurturing psychological needs of autonomy, relatedness, and competence by fostering employees’ resources and work engagement. The results are timely and provide practical suggestions for employees and organizations, which are central considering the intensified social media use at work and the post-COVID work life.

Supplemental material, suppl_mat_appendices for Professional social media usage: Work engagement perspective by Reetta Oksa, Markus Kaakinen, Nina Savela, Noora Ellonen and Atte Oksanen in New Media & Society

Tämä sosiaalipsykologinen pro gradu -tutkielma tarkastelee työn imun rakentumista ja edistämistä. Työ analysoi myös valmentavan johtamisen yhteyttä työn imun rakentumiseen. Työn imua tutkitaan työn voimavarojen - työn vaatimusten (TV-TV) mallin avulla. Työn imu on affektiiviskognitiivinen työhön liittyvä tunne- ja motivaatiokäyttäytymisen tila, jota kuvastavat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Työn imu -käsite pohjautuu positiiviseen psykologiaan, ja työn imulla on todistetusti paljon myönteisiä vaikutuksia yksilöiden ja organisaatioiden psykologiseen hyvinvointiin. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineiston analyysissä tarkasteltiin kahdeksan esimiehen työn imun rakentumista puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden (n=16) avulla. Tutkimuksessa hyödynnettiin lisäksi työn imun ja työn ja yksilön voimavarojen kyselyitä. Kyselyt toteutettiin kolmen kuukauden ajanjaksolla, jonka aikana haastateltavat täyttivät kyselyt kaksi kertaa, joulukuussa 2014 ja maaliskuussa 2015, samaan aikaan haastatteluiden kanssa. Kyselyt tukivat laadullista analyysiä ja toivat esiin seikkoja, jotka eivät pelkkien haastatteluiden avulla olisi nousseet niin selvästi esille. Tutkimuksen perusteella informanttien työn imu rakentuu melko tasaisesti tarmokkuudesta, omistautumisesta ja uppoutumisesta keskiarvojen ollessa 5,1-5,4 asteikolla 1-6. Tarmokkuus saa kokonaisuudessaan korkeimmat ja uppoutuminen matalimmat pistemäärät erojen ollessa kuitenkin hyvin pieniä. Laadullisen analyysin perusteella työn voimavaratekijöinä pidetään muun muassa työn merkityksellisyyttä ja asioihin vaikuttamista sekä työilmapiiriä ja kollegoiden ja esimiehen tukea. Yksilön voimavaroiksi nousevat hallinnan tunne, vahvuuksien hyödyntäminen sekä työstä irtautuminen ja palautuminen. Työn vaatimuksina pidetään etenkin työmäärää ja kiirettä, työn nopeaa tempoa ja muutoksia. Tutkimuksessa selviää, että korkeista työn vaatimuksista huolimatta informanttien työn imu on verrattain korkea keskiarvon ollessa 5,2. Lisäksi valmentavan johtamisen yhteys työn imuun saa laadullisessa analyysissä vankkaa tukea. Työn imua edistävinä keinoina esitellään muun muassa roolien ja työtehtävien selkeyden varmistaminen sekä positiivisen ja rakentavan palautteen saaminen. Työn sisältö ja vaihtelevuus esimerkiksi työn kierron ja tuunaamisen (job crafting) muodossa nousevat työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä ja näin ollen työn imua kohottaviksi tekijöiksi. Työstä riittävä palautuminen ja irrottautuminen koetaan myös tärkeiksi hyvinvointia ja työn imua edistäviksi seikoiksi. Lisäksi inhimillisempää johtamista ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä pidetään tärkeänä. Valmentavan johtamisen todetaan edistävän työn ja yksilön voimavaroja, jotka joko yhdessä tai erikseen kohottavat työn imua etenkin silloin, kun työn vaatimukset ovat korkeita. Työn imu taas saa aikaan myönteisiä seurauksia ja voimavaroja, jotka positiivisten hyötykierteiden muodossa ylläpitävät ja edistävät työn imua.