Search

The northern part of the Fennoscandian Shield, which formed during repeated extensional and compressional events at 3.1-1.8 Ga, is an ore province characterized by regionally developed albite and scapolite alteration and the occurrence of world class Fe-oxide (Kiirunavaara) and Cu-Au deposits (Aitik). It host several styles of Fe-oxide-Cu-Au deposits, including skarn and apatite-iron style deposits, many of them with features that also warrant classification as iron oxide-copper-gold (IOCG) deposits.The apatite-iron ores are economically most important with a total production of c. 1900 Mt from 10 mines during the last 100 years and with a total pre-mining resource of c. 4100 Mt. In these deposits, the Fe and P content vary between 30-70 % and 0.05-5 %, respectively. The ore minerals magnetite and hematite occur in lenses or as breccia infill. The ores are usually enriched in LREE, sulphides are rare but subeconomic amounts of Cu may occur.Skarn-like iron occurrences consisting of magnetite and Mg and Ca-Mg silicates have been less important with c. 20 Mt mined from 6 deposits and a pre-mining resource of 760 Mt. Most of them occur as conformable lenses with a banded internal structure. Pyrite, pyrrhotite and minor chalcopyrite are commonly present disseminated or as veinlets. Typical grades are 30-55% Fe, 0.2-3.5 % S, 0.05-0.3% Cu, 0.005-1g/t Au and 0.02-0.2% P. A few of the deposits are also enriched in LREE. Epigenetic Cu±Au occurrences include the porphyry-style giant Aitik deposit with a pre-mining resource of 2000 Mt at 0.3% Cu and 0.2 g/t Au and a total production of 465 Mt. Other deposits vary in style from disseminated to breccia infill or veins. Chalcopyrite is the most important ore mineral but bornite, pyrite, pyrrhotite, magnetite, molybdenite and native gold may occur in varying amounts. The skarn-like ores occur in 2.1Ga Karelian greenstones in association to carbonate rocks, BIF and graphite schist. The apatite iron ores are hosted by 1.9 Ga Svecofen, Godkänd; 2008; 20081212 (chwa)

Tämän työn tavoitteena oli selvittää Seutulan kaatopaikan jätetäytössä tapahtuvan hajoamisprosessin nykytila ja täyttöalueen veden laatu sekä kaatopaikasta aiheutuvat suotovesi- ja kaasupäästöt. Suotoveden kierrätyksen aiheuttamat vaikutukset kaasun tuottoon ja kaasusta saatavaan tehoon sekä vaikutukset täyttöalueen vesiin ja suotoveden laatuun kierrätyksen aikana määritettiin. Suotoveden kierrätystä edeltävä tila tutkittiin. Kirjallisuusosassa selvitettiin jätteen hajoamisprosessia ja kaatopaikkakaasun muodostumista, kaatopaikan eri vaiheita sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Suotoveden laatua, kierrätystä ja kierrätyksen etuja tarkasteltiin. Kaatopaikkakaasun talteenottoa tarkasteltiin tutkimalla eri keräysjärjestelmävaihtoehtoja, hyödyntämismahdollisuuksia, etuja ja haittoja sekä talteenoton tulevaisuutta, koska vuodesta 2002 lähtien on Suomessa EU- direktiivien mukaisesti kaatopaikoilla oltava kaasunkeräysjärjestelmä. Jätetäytön pinnan läpi tulevien metaanipäästöjen mittaus oli keskeinen osa kirjallisuusosiota. Tekniikoita on useita ja niitä kehitetään tarkemmaksi ja tehokkaammiksi koko ajan. Kirjallisuusosiossa tarkasteltiin jo olemassa olevia sekä tulevaisuuden mittaustekniikoita. Työn kokeellisessa osassa mitattiin talteen otetun kaatopaikkakaasun koostumusta ja määrää biokaasulaitokselta käsin alkaen kesällä 1997 ja loppuen joulukuussa 1998. Pinnan läpi emittoituvaa kaasua mitattiin kesällä ja syksyllä 1998. Vesinäytteitä otettiin kaatopaikan sisäisestä ja viemäriin johdettavasta vedestä. Vesinäytteitä otettiin vuoden 1998 aikana. Näytteitä analysoitiin paikan päällä "in situ" ja laboratoriossa. Jätetäytön sisäisen veden pinnan korkeuksia tutkittiin vuoden 1998 aikana. Seutulan kaatopaikan jätemassan hajoamisprosessin tila vaihteli hieman jätetäytön eri osissa johtuen jätteen epähomogeenisuudesta. Suurin osa jätetäytöstä on stabiilissa metaanivaiheessa, mutta täytössä on myös happovaiheessa olevia alueita. Jätetäytön sisäinen ja viemäriin johdettava vesi on