Search

Alarms in the operating room remain a major source of annoyance and confusion. Nearly all alarms result from a transgression of certain alarm limits. We surveyed manufacturers at a major meeting of anesthesiologists for their default alarm limits. We also conducted a mail survey of anesthesiologists in the United States, Finland, and the Netherlands, to learn their chosen alarm limits, reasons for turning off the alarms, and estimates of the number of false alarms. The surveys of medical monitoring manufacturers demonstrated a wide variety of default alarm settings. Anesthesiologists' chosen alarm limits tended to parallel the manufacturers' defaults. Fewer than 30% of anesthesiologists stated that they did not turn off the alarms. The leading reason for turning off alarms was the large number of false alarms. Estimates of the number of false alarms varied from 30% to 76%. The desired role of alarms in anesthetic practice and some suggestions for the general improvement of alarms are discussed.

We studied the effects of elective mitral or aortic valve-replacement operations with cardiopulmonary bypass on the levels of zinc, copper, calcium, and magnesium in serum and urine in 23 patients. The specimens of blood and urine were taken preoperatively and on the second and fifth postoperative days. There were remarkable decreases in serum levels on the second postoperative day of all four bioelements in all patients compared to the preoperative levels. At the same time there were also clear decreases of calcium and magnesium in urinary excretions. The urine zinc and copper excretion showed no big variations during the three study periods. On the fifth postoperative day, serum magnesium levels increased in all patients in spite of increased urine excretion. Serum calcium levels decreased on the fifth day further and urine excretion increased again. Serum copper levels increased slightly on the fifth postoperative day compared to the second postoperative day. At the same time serum zinc concentrations increased only in the patients who had parenteral nutrition (approximately 40 kcal per kg of body weight per day) for 4 postoperative days. The effect on zinc levels was the only difference in parameters between patients given conventional fluid therapy with 5% glucose solution or parenteral nutrition with 30% glucose, amino acid, and fat emulsion regimen. There were no differences in the bioelements between patients perfused with bubble or membrane oxygenators.

Es wurden die Serum-Glukose-Spiegel von sechs verschiedenen Patientengruppen untersucht, und zwar präoperativ, intraoperativ, postoperativ und in den ersten fünf Tagen nach der Operation: Gruppe A (10 Cholezystektomie-Patienten) erhielt eine 5%ige Glukoseinfusion (2000 ml/Tag) bei konstanter Infusionsgeschwindigkeit; Gruppe B (10 Cholezystektomie-Patienten) erhielt eine 10%ige Glukoseinfusion bei konstanter Infusionsgeschwindigkeit; Gruppe C (20 Cholezystektomie- oder Hernien-Patienten) erhielt eine Kochsalzinfusion; Gruppe D (34 Patienten) erhielt eine 5 %ige Glukoseinfusion (2000 ml/Tag) bei beliebiger Infusionsgeschwindigkeit; Gruppe E (15 Patienten mit Atrium-Septum-Defekt) erhielt eine 5%ige Glukoseinfusion (1500 ml/ Tag) bei konstanter Infusionsgeschwindigkeit und Gruppe F (14 Patienten mit Herzklappenoperation) eine 5 %ige Glukoseinfusion bei konstanter Infusionsgeschwindigkeit. Die Serumglukose stieg in alien Gruppen während der Untersuchung an, am meisten in Gruppe B und am wenigsten in Gruppe C. Es zeigten sich keine signifikanten Unterschiede zwischen den Gruppen A und D, daher besteht in dieser Hinsicht auch kein Unterschied zwischen konstanter und beliebiger Infusionsgeschwindigkeit. Die Unterschiede zwischen der Kochsalzgruppe (C) und alien anderen Gruppen waren intraoperativ, postoperativ und am postoperativen Tag signifikant (p < 0,001). Es bestanden keine signifikanten Unterschiede zwischen den Gruppen der offenen Herzchirurgie (E und F) und den Gruppen der allgemeinen Chirurgie (A und D).

This study describes work-based learning in a Master’s Degree Programme in Rehabilitation at a University of Applied Sciences. The study describes students’ individual learning and the development tasks they implemented in their work communities. The first study focused on worklife-based learning on the level of the individual. The research data consisted of individual interviews with students. The second study explored worklife-based learning in the students’ work communities. The material consisted of individual interviews with supervisors and students, group interviews with workers, a group interview with teachers and joint development meetings at the students’ work communities. The different studies were analysed using the content analysis method. According to the survey the students’ learning resulted in the development of a service-oriented agency, which was founded on a customer-oriented work approach, a multi-layered development vision and a communal cooperative and research-oriented development approach. The service-oriented agency consisted of both the rules and tools of rehabilitation activity and of the factors defining the community and the distribution of work that the development of changing rehabilitation requires. The students felt that the multiprofessional student group played a significant role in the work-based learning. The students’ development tasks demonstrated that in the work communities both customer-oriented rehabilitation, a common frame of reference for rehabilitation work, multi-professional work and the cost-effectiveness of service were all developed. The results of the development effort could be seen in the improved work-related well-being of the workers. In the work communities the development approach to rehabilitation work was research-oriented. The learning was based on theoretical foundations and communality and resulted in finding both solutions for practical problems and new tools. The study produced new knowledge about work-based learning that takes place at the activity system level. It corroborated earlier studies on the need for developing both the cooperation between universities of applied sciences and worklife and customer-oriented rehabilitation activity. The results can be utilised both in the development of cooperation with working life and the development of curriculum in a Master’s Degree Level education at Universities of Applied Sciences. Tiivistelmä Tämä tutkimus kuvailee työelämälähtöistä oppimista ylemmässä ammattikorkeakoulutuksessa kuntoutuksen koulutusohjelmassa. Tutkimuksessa kuvataan opiskelijoiden yksilöllistä oppimista ja kehittämistehtäviä, jotka he toteuttivat työyhteisöissään. Ensimmäinen osatutkimus keskittyi työelämälähtöiseen oppimiseen yksilötasolla. Aineisto koostui opiskelijoiden yksilöhaastatteluista. Toinen osatutkimus tutki työelämälähtöistä oppimista opiskelijoiden työyhteisöissä. Aineisto koostui esimiesten ja opiskelijoiden yksilöhaastatteluista, työntekijöiden ryhmähaastatteluista, opettajien ryhmähaastattelusta ja opiskelijoiden työyhteisöjen yhteiskehittelypalavereista. Osatutkimukset analysoitiin sisällönanalyysillä. Haastattelututkimuksen mukaan opiskelijoiden oppimisen tulokseksi kiteytyi palvelutoimijuus, joka rakentui asiakaslähtöisestä työotteesta, monitasoisesta kehittämisnäkemyksestä sekä yhteisöllisestä ja tutkimuksellisesta kehittämisotteesta. Palvelutoimijuus koostui kuntoutustoiminnan säännöistä ja välineistä sekä yhteisöä ja työnjakoa määrittävistä tekijöistä, joita muuttuvan kuntoutuksen kehittäminen edellyttää. Opiskelijat kokivat, että moniammatillisella opiskelijaryhmällä oli merkittävä rooli työelämälähtöisessä oppimisessa. Opiskelijoiden kehittämistehtävät osoittivat, että työyhteisöissä kehitettiin asiakaslähtöistä kuntoutustyötä, rakennettiin yhteistä kuntoutustyön viitekehystä ja edistettiin moniammatillista työskentelyä ja palvelun kustannustehokkuutta. Kehittämistyön tulos näkyi työntekijöiden työhyvinvoinnin lisääntymisenä. Työyhteisöissä kuntoutustyön kehittämisote oli tutkimuksellinen. Oppiminen pohjautui teoreettisiin lähtökohtiin ja yhteisöllisyyteen, ja johti käytännöllisten ongelmien ratkaisuun ja uusien välineiden löytämiseen. Tutkimus tuotti uutta tietoa toimintajärjestelmätasolla tapahtuvasta työelämälähtöisestä oppimisesta. Se vahvisti aikaisempia tutkimuksia ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyön ja asiakaslähtöisen kuntoutustoiminnan kehittämisen tarpeesta. Tuloksia voidaan hyödyntää ylemmän ammattikorkeakoulutuksen työelämäyhteistyön ja opetussuunnitelman kehittämisessä.