Search

High morale could be considered to be an essential part of aging well and increased knowledge of how to prevent a decrease in high morale in very old age could have important implications for policy, and social and health care development. The objective was to identify social and health-related risk factors for a decrease in morale over 5 years in very old people among those with high morale at baseline. The study is based on data derived from the Umeå85+/GERDA study conducted in Northern Sweden and Western Finland. The final sample consisted of 174 individuals who were 85 years and older at baseline and who had completed the follow-up 5 years later. Morale was measured with The Philadelphia Geriatric Center Morale Scale (PGCMS). A set of social and health-related variables were used to test which factors were associated with a decrease in morale over 5 years. Linear regression was used for the multivariable analyses. The sample had a mean change of - 1.3 (SD = 2.5) in PGCMS scores from T1 to T2. The results from the regression analyses showed that development of depressive disorders, increased feelings of loneliness and the death of a child during the follow-up period were associated with a decrease in morale. The results from our study indicate that preventing the development of depressive disorders and increasing loneliness are key factors in preventing a decrease in high morale. Additionally, very old people who have recently lost an adult child should receive adequate psychosocial support.

Förtroende för andra människor och samhälleliga institutioner är centralt för den sociala sammanhållningen. Tidigare forskning indikerar att förtroendenivåerna i Finland har sjunkit under de senaste decennierna. Detta har dock inte undersökts specifikt bland den äldre befolkningen, och i synnerhet inte för de äldre i landskapet Österbotten. Syftet med denna studie är att analysera förändringar i politiskt, institutionellt och socialt förtroende från år 2005 till 2016 bland svensk- och finskspråkiga äldre personer i Österbotten. I studien analyseras data från enkätstudien Gerontologisk Regional Databas (GERDA) utförd i Österbotten. Urvalet inkluderade 65- och 75-åringar och bestod av 1545 individer år 2005 och 1742 individer år 2016. Logistisk regression användes för att estimera sannolikheten för att ha högt förtroende enligt studieår och språkgruppstillhörighet i vartdera förtroendemått samtidigt som olika sociodemografiska faktorer inkluderades som kontrollvariabler. Nivån av politiskt och institutionellt förtroende var statistiskt signifikant lägre år 2016 jämfört med 2005 medan ingen signifikant förändring hittades gällande det sociala förtroendet. Resultaten visade också att förändringarna i förtroendemåtten varierade mellan språkgrupperna. De lägre nivåerna av förtroende som hittades i denna studie är ett potentiellt hot mot det sociala kapitalet som i sin tur är en viktig möjliggörare för ett aktivt åldrande och borde därför uppmärksammas och undersökas vidare., Trusting other people and societal institutions is crucial for social cohesion. Previous research indicates that there has been a decrease in the level of trust in Finland during the last decades. However, this has not been investigated among older adults specifically. The aim of this study is to investigate changes in political, institutional, and social trust from 2005 to 2016 among older Swedish-speaking and Finnish-speaking adults. The data were derived from the Gerontological Regional Database (GERDA) survey conducted in the region of Ostrobothnia, Finland. The sample included 65- and 75-year-olds and consisted of 1545 individuals in 2005 and 1742 individuals in 2016. Logistic regression was used to estimate the probability of having high trust according to year and language group in each trust measure while adjusting for various sociodemographic factors. The level of political and institutional trust was significantly lower in 2016 compared to 2005, while there was no statistically significant change in the level of social trust. Further, the changes in the trust measures varied between the language groups. The decrease in trust found in this study is a potential threat to social capital, which is an important facilitator for active aging, and should therefore be acknowledged and investigated further., Luottamus toisiin ihmisiin ja yhteiskunnallisiin instituutioihin on keskeinen osa sosiaalista yhtenäisyyttä. Aiempi tutkimus on viitannut luotettavuustasojen laskeneen Suomessa viimeisten vuosikymmenien aikana. Tätä ei kuitenkaan ole tutkittu etenkään ikääntyneen väestön näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on analysoida vuosien 2005 ja 2016 välistä poliittista, institutionaalista ja sosiaalista luottamusta ruotsin- ja suomenkielisten ikääntyneiden ihmisten keskuudessa. Tutkimuksessa analysoitava data on peräisin Pohjanmaan maakunnassa toteutetusta GERDA-kyselytutkimuksesta (Gerontologisk Regional Databas). Tutkimuksen otos sisällytti 65- ja 75-vuotiaita ikääntyneitä ja se koostui 1545 henkilöstä vuonna 2005 ja 1742 henkilöstä vuonna 2016. Logistista regressiota käytettiin arvioimaan korkean luotettavuuden todennäköisyyttä tutkimusvuoden ja kieliryhmään kuuluvuuden mukaisesti kussakin luottamusmitassa samalla kun erilaiset sosiodemografiset tekijät sisällytettiin kontrollimuuttujiksi. Poliittisen ja institutionaalisen luottamuksen taso oli tilastollisesti merkittävästi alhaisempi vuonna 2016 verrattuna vuoteen 2005, kun taas sosiaalisen luottamuksen suhteen ei havaittu merkittäviä muutoksia. Tulokset paljastivat myös, että muutokset luottamusmitoissa vaihtelivat kieliryhmien välillä. Tässä tutkimuksessa havaitut alhaisemmat luottamustasot ovat mahdollinen uhka sosiaaliselle pääomalle, joka puolestaan on tärkeä aktiivisen ikääntymisen mahdollistaja. Tämän vuoksi luottamustasojen laskua on tarkkailtava ja tutkittava edelleen.

Huoli lapsiperheiden hyvinvoinnista on kasvanut Suomessa 2000-luvulla. Huolimatta Suomen kuulumisesta universalismin periaatteelle rakentuvaan pohjoismaiseen hyvinvointimalliin, epävarmemmat ja vaativammat työmarkkinat sekä valtion tuissa ja palveluissa tehdyt leikkaukset ovat viime vuosina lisänneet lapsiperheiden pahoinvointia, erityisesti pienituloisissa sekä yksinhuoltaja- ja monilapsiperheissä. Tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia hallitusohjelmia analysoimalla, miten lapsiperheiden hyvinvointi on konstruoitu poliittisesti Suomessa vuosina 2007–2019. Analyysi nojaa teorioihin poliittisten kamppailuiden sekä erilaisten vaikutusvaltaisten ideoiden merkityksestä politiikassa. Hallitusohjelmia tarkastellaan diskursiivisesti, semioottista aktanttimallia soveltaen ja kiinnittäen huomiota siihen, miten ohjelmissa tuodaan esiin hyvinvoinnin osa-alueet, konkreettiset politiikkatoimet sekä niiden kohderyhmät ja tausta-ajatukset. Analyysin tulosten perusteella voidaan todeta, että tarkastellun ajanjakson alussa perheiden hyvinvoinnin poliittinen konstruointi kulminoitui pitkälti nimenomaan lapsiperheiden hyvinvointiin ja taloudelliseen asemaan, joiden katsottiin heikentyneen työmarkkinoiden epävarmuuden sekä perhepoliittisten tulonsiirtojen reaaliarvon heikkenemisestä johtuen. 2010–luvun edetessä lapsiperheiden hyvinvoinnin kuvaukset monipuolistuivat ja rakentuivat yhä enemmän modernimmalle perhekäsitykselle. Samalla tulonsiirtoihin nojaavasta perhepolitiikasta siirryttiin ”sosiaalisten investointien” politiikkaan, missä perheiden hyvinvoinnin edistäminen turvataan lähinnä korkealaatuisten palveluiden avulla sekä vanhempien osallistumisella työntekoon., The concern for families’ wellbeing has increased in Finland during the 2000s. Despite being a part of the Nordic welfare model known for universalism, an increasingly uncertain labor market and cuts in state transfers and services have increased the distress especially in low-income, single-parent, and large families in Finland. This article aims to examine the political construction of family wellbeing in Finland in light of government programs from the period 2007–2019. The analysis is based on theories concerning the importance of political struggles and the significance of influential ideas in politics. Government programs are examined discursively by using a semiotic actant model highlighting the construction of wellbeing, policy measures, target groups, and underlying motivations. The results show that during the beginning of the study period, family wellbeing was largely constructed in the light of the economic status of families, which was seen as weakening due to increasing labor market uncertainty and a lower purchasing power of family income transfers. During the 2010s, the construction of family wellbeing became more multidimensional at the same time as it became increasingly anchored in a more modern family concept. Furthermore, there was a change in policy recommendations for enhancing wellbeing from policies advocating income transfers to ‘social investment’ policies, safeguarding family wellbeing mainly through high-quality services and parental labor market participation.