Search

Neospora caninum on alkueläinparasiitti, jonka pääisäntinä toimivat koiraeläimet ja väli-isäntinä märehtijät ja hevonen. Tapausselostuksessa kuvaamme koiranpennun lopettamiseen johtaneen Neospora-tartunnan, jossa pennun emä oli saanut tartunnan todennäköisesti raakaruokinnasta ja pentu taas emältään. Tapauksen esitiedot sekä kliiniset ja patologiset löydökset ovat tyypillisiä synnynnäiselle neosporoosille. Lisäksi esittelemme diagnoosin jälkeiset toimet kennelissä.

Results of the LC-MS/MS analysis of selected spots. Proteins identified for cysticercoid Hymenolepis diminuta. Table S2. Functions of H. diminuta cysticercoid proteins according to their gene ontology (GO) categories. (DOCX 54 kb)

Trichinella is a widely spread zoonotic nematode parasite. Human infection occurs after eating under-cooked meat, typically pork, wild boar or horse, containing infective Trichinella-larvae. Heavy infection may be fatal. Eleven genotypes of Trichinella have been differentiated by PCR-based methods. In Finland, four species have been confirmed: Trichinella spiralis, T. nativa, T. britovi and T. pseudospiralis. Trichinella spiralis occurs in the domestic cycle, whereas T. nativa is the most common species infecting sylvatic animals in Finland. These two species have differences in their infectivity in different hosts and also in their resistance to freezing; T. spiralis does not survive at -20ºC, but in certain host species T. nativa does. To learn more about the two most common Trichinella species in Finland, T. spiralis and T. nativa, these species were compared in this thesis both in vivo and in vitro. Raccoon dogs (Nyctereutes procyonoides), common Trichinella hosts in the Finnish fauna, and complement factor C6-deficient rats, in which the complement membrane attack complex was inactivated, were used as in vivo experimental models. Raccoon dogs are favourable hosts for Trichinellae - they do not suffer from any clinical signs of trichinellosis even when the infection doses are fairly high. No significant differences in the course of infection were noted between T. spiralis and T. nativa. A peak of eosinophilic granulocytes was observed on the second week of infection, and weight loss and anaemia were more common in the infected group than in controls. Clear morphological differences between the species were observed in the tissue capsules. Trichinella spiralis capsules were lemon-shaped, whereas the capsules of T. nativa were more spherical and had more intense inflammation around them. Specific antibodies were recognized after two weeks of infection in both ELISA and Western blot analysis. The role of the complement system in the host's defence against Trichinella was evaluated in an experimental infection of normal and complement factor C6-deficient rats with both T. spiralis and T. nativa. Trichinella nativa has a lower infectivity in rats. The survival of larvae in normal and C6-deficient serum was also observed in vitro. No effect of C6 deficiency was noted in either species in vivo or in vitro. When exposed to human serum, no binding of complement factors C1q, C3, C8 or C9 to the outermost layer of the cuticle of adults, newborn larvae or muscle larvae was observed. This suggests that Trichinellae have mechanisms for evasion of complement, and that membrane attack complex does not explain the different infectivity of these two species in rats. To investigate differences between T. spiralis and T. nativa, soluble proteins of their crude larval extracts were analysed by two-dimensional electrophoresis. Clearly different protein patterns were seen. Freezing was also shown to cause some changes in protein patterns. After MALDI-TOF analysis, we were not, however, able to identify the different proteins in database searches. Immunological differences were observed in two-dimensional Western blot analysis. Trichinella-sukkulamato on laajalle levinnyt loinen niin isäntäeläinkirjoltaan kuin maantieteellisestikin. Se on zoonoottinen, se voi tarttua sekä ihmisiin, että eläimiin. Voimakkaat infektiot voivat aiheuttaa kuoleman. Tartunnan voi saada syömällä raakaa tai huonosti kypsennettyä, tyypillisesti sian, villisian tai hevosen, lihaa. Trichinella-genotyyppejä tunnetaan tällä hetkellä 11. Ne voidaan erottaa toisistaan PCR-menetelmin. Suomesta on löydetty tähän mennessä neljä lajia: Trichinella spiralis, T. nativa, T. britovi ja T. pseudospiralis. Näistä T. spiralis esiintyy kotieläimillä, kun taas T. nativa on tavallisin laji villieläinten infektioissa. Nämä kaksi lajia eroavat tartuntakyvyltään eri isäntäeläimiin. Myös pakastuksen kestävyydessä on eroja: T. spiralis ei selviydy kauan -20ºC:ssa, kun taas eräiden isäntäeläinten lihaksistossa T. nativa selviytyy useita kuukausia, tai jopa vuosia. Tässä tutkimuksessa vertailtiin kahta Suomen yleisintä Trichinella-lajia, T. spiralis ja T. nativa, in vivo ja in vitro. Supikoira (Nyctereutes procyonoides), yleinen Trichinella-loisten isäntälaji Suomen luonnossa, ja rotta toimivat in vivo koemalleina. Supikoirat ovat suotuisia isäntiä Trichinella-lajeille - niillä ei esiinny kliinisiä trikinelloosi-oireita suurehkoillakaan infektioannoksilla. Trichinella spiralis ja T. nativa infektioiden välillä ei havaittu merkittävää eroa tällä isännällä. Toisen infektioviikon lopulla todettiin piikkimäinen nousu veren eosinofiilisten granulosyyttien määrässä. Painon väheneminen ja anemia olivat yleisempiä infektoidulla eläimillä verrattuna kontrollieläimiin. Histologiselta morfologialtaan T. spiralis -kudoskapselit olivat sitruunan muotoisia, kun taas T. nativa -kapselit olivat pyöreämpiä, ja niiden ympärillä oli voimakas tulehdusreaktio. Spesifejä vasta-aineita todettiin kahden infektioviikon jälkeen sekä ELISA-, että Western blot -menetelmillä. Elimistön puolustusmekanismeihin kuuluvan komplementtijärjestelmän merkitystä Trichinella-infektiossa tutkittiin infektoimalla normaaleja ja komplementtitekijä C6-puutteisia rottia T. spiralis ja T. nativa -loisilla. Trichinella nativa infektoi rottia heikommin kuin T. spiralis. Trichinella-toukkien elävyyttä tutkittiin normaalissa ja C6-puutteisessa seerumissa myös in vitro. C6-puute ei vaikuttanut kummankaan Trichinella-lajin selviytymiseen in vivo tai in vitro. Seerumin komplementtitekijöiden C1q, C3, C8 tai C9 sitoutumista ei havaittu loisen uloimmassa kerroksessa aikuisilla, vastasyntyneillä tai lihasvaiheen loisilla. Trichinella-loiset pystyvät estämään komplementin sitoutumista pinnalleen. Komplementtijärjestelmän membraaneja tuhoava kompleksi ei selitä lajien erilaista infektiivisyyttä rottiin. Trichinella spiralis ja T. nativa lihastoukkien liukoisten proteiinien eroja analysoitiin kaksiulotteisella geelielektroforeesilla. Elektroforeesikuviot erosivat toisistaan selvästi. Myös loisten pakastuskäsittelyllä oli vaikutusta geelikuvioihin. Tietokantahauissa, MALDI-TOF -massaspektrometrian jälkeen, eroavia proteiineja ei kuitenkaan voitu tunnistaa. Immunologisia eroja havaittiin kaksiulotteisella Western blot -menetelmällä.