Search

Aktiivisen kansalaisuuden tietoja ja taitoja voidaan oppia niin koulutusorganisaatioissa kuin informaaleissa yhteisöllisen osallistumisen tilanteissa. Millainen areena osallistuva taidelähtöinen tutkimus on aktiivisen kansalaisuuden ja ekososiaalisen sivistyksen oppimiselle ja toteuttamiselle?

Kestävyyskysymykset ovat kansalaisjärjestöille yhä tärkeämpiä. Sivistyminen kestävään elämään on niille ennen kaikkea tiedon asia. Näin osoittaa analyysi Opintokeskus Siviksen jäsenjärjestöjen koulutuksesta. Tiedon rinnalle tarvitaan toimintaa.

Intersektionaalisen ryhmäliikuntapedagogiikan avulla liikuntapalveluita voidaan kehittää vastaamaan paremmin aikuiskoulutuspolitiikan sivistyksellisiä ja työelämälähtöisiä päämääriä.

Mitä pienempiä ovat aikuisväestön taustaan liittyvät osaamisen erot, sitä osaavampaa on väestö. Suomessa aikuisten osaamisen ja eriarvoisuuden kehitys herättää kysymyksiä PISA-menestyksen ja sen heikkenemisen syistä ja niiden tunnetuista selityksistä.

Itseohjautuvaa oppimista korostetaan etenkin aikuisten elämässä ja työssä. Usein se kuvataan myönteisenä, yksilölähtöisenä toimintana, jonka kautta itseohjautuvat aikuiset innostuvat, tuottavat luovia lopputuloksia ja voivat hyvin. Yksilölähtöisyys jättää kuitenkin huomiotta yhteisöllisyyden ja ympäristön merkityksen. Itseohjautuvaa oppimista tulisi lähestyä enemmänkin sosiokulttuurisesta kuin yksilöllisestä näkökulmasta.

Tampereen yliopistossa järjestettiin turvapaikanhakijoille avoin kurssi, jonka taustalla oli huoli nyky-yliopiston eetoksesta ja kysymys siitä, miten yliopisto toteuttaa kasvatusvastuutaan maapalloisten kriisien ja niiden paikallisten vaikutusten edessä. Tavoite oli pohtia kriittisesti maahanmuuton kysymyksiä monitieteisissä ryhmissä ja kyseenalaistaa monikulttuuristumista ja työelämän muutosta koskevia valtavirtadiskursseja.

Tampereen yliopiston aikuiskasvatustutkimuksen vaiheet hahmottuvat koulukunta-käsitteen ja aikuiskasvatuksen professorivaalien kautta. Miksi Tampereen koulukunnaksi ristitty tiedeorientaatio hajosi ja mitä siitä seurasi?

Käsityöaktivismi yhdistää aktivismin ja kädentaidot. Matalan kynnyksen osallistamisen menetelmällä herätetään yhteiskunnallista keskustelua.

Ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevilla nuorilla työttömyys, köyhyys ja kuntoutuksen tarve ovat päällekkäisiä ja sisäkkäisiä sosiaalisia riskejä. Sosiaaliturvajärjestelmän tulisi kannustaa erityisesti vähän koulutettuja nuoria investoimaan inhimilliseen pääomaansa.

Aiemmin elinikäisestä oppimisesta puhuttiin oppimisen tasaarvon näkökulmasta, nyt korostetaan velvollisuutta ja hyötyä: koulutus palvelee työelämää. Miten ikääntyneiden oikeutta taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen voidaan perustella oppimisen näkökulmasta?

Tutkitun tiedon roolia yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on viime vuosina pohdittu paljon ja edellytetty päätösten pohjautuvan luotettavaan tietoon. Suomessa aikuiskoulutusta koskevan tunnisteellisen tiedon puute haittaa erityisesti vapaan sivistystyön kehittämistä.

Kotitaloudet tuottavat hyvinvointia, joka on tärkeää maahanmuuttajien kotoutumiselle. Sen vaatima jokapäiväinen vuorovaikutus kantaväestön kanssa on syytä pitää mukana kotouttamistoimissa.

Suomalainen korkeakoulujärjestelmä on hioutunut palvelemaan vakiintuneita kohderyhmiä. Turvapaikanhakijoiden koulutuksellinen tasa-arvo ei sen puitteissa tunnu toteutuvan.

Ammatillista koulutusta järjestetään yhä enemmän työpaikoilla, joten ammatillisen kouluttajan vastuulla on työelämän edustajien monikulttuurisuusvalmennus. Kouluttajien valmiuksia kielitietoiseen ohjaukseen on vahvistettava opettajankoulutuksessa ja työyhteisössä.

Avoimella tieteellä ja tutkimuksella pyritään edistämään tiedettä ja lisäämään sen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Muutos koskettaa aikuiskasvatustiedettä.

Aikuiskasvatustiede on jälleen kerran risteysasemalla: yhtäällä puhutaan monitieteisyydestä, toisaalla korostetaan tutkimusalan itseymmärrystä. Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura kutsui alkuvuodesta tutkijat keskustelemaan tieteenalan tulevaisuudesta.

Opinnäytetyöprosessissa ohjaajan ja ohjattavan suhde on kriittinen tekijä. Millainen ohjaustyyli tukee ohjattavaa ja antaa samalla tilaa tutkijaksi kasvulle?

Tiedejulkaisemisen globaali murros kohti avoimia julkaisuympäristöjä pakottaa tiedeseurat arvioimaan uudelleen toimintaansa ja tiedejulkaisemista.

Verkon vihapuhe on hankala ilmiö, joka on juurtunut nopeasti suomalaiseenkin nettikeskusteluun. Siihen on pyritty vaikuttamaan enimmäkseen lasten ja nuorten koulutuksen ja kasvatuksen kautta. Löytyykö ratkaisu kuitenkin aikuiskasvatuksesta?

Kielteisten tunteiden kokeminen on hyödyksi kulttuurienvälisten vuorovaikutustaitojen oppimiselle, jos tunteet vain tunnistetaan ja otetaan huomioon työyhteisökoulutuksissa. Kouluttajan on tuettava tunteiden käsittelemistä ja hyödynnettävä osallistujien kokemuksia.

Aktiivisen vanhenemisen sijaan on tärkeämpää kiinnittää huomiota ikääntyneiden toimijuuden vahvistumiseen, kuten digitaalisuuteen liittyvään oppimiseen. Samalla se päivittää käsityksiä ikääntymisestä.

Osaamisperustainen pedagogiikka näyttää olevan ammattikorkeakouluissa vielä alkuvaiheessa. Myös aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen ajatus on yhä vieras.

Maahanmuuttajat tarvitsevat tietoteknisiä valmiuksia esimerkiksi digitaalisten viranomaispalvelujen käyttämiseen. Tietoteknisten taitojen hallinta kannattaisi sisällyttää jo alkuvaiheen opetukseen kielenopetuksen rinnalle.

Yrittäjyys on määritelty yhdeksi tulevien sukupolvien avaintaidoista. Yrittäjyyskasvatuksen mittaristo näyttäytyy lähemmin tarkasteltuna välineenä, jonka avulla yrittäjyydestä pyritään luomaan uusi työmarkkinoiden toimintamalli.

Geologian lähialojen, biologian, maantieteen, kemian ja fysiikan, opetusoppi eli didaktiikka on meillä jo vanhaa perua. Entä miten on itse geologian laita? Sen opettamista ei Suomessa liene paljoa pohdittu – eihän geologia ole kouluainekaan.

Suomalaisista aikuisista noin kymmenesosalla on lukutaidossaan ongelmia, jotka vaikeuttavat oppimista, työllistymistä ja työntekoa. Oppimisvaikeuksien huomioimista työpaikoilla on tutkittu Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Tulosten mukaan oppimisvaikeuksia ei huomioida työhön perehdyttämisessä tai luottamusmies- ja työsuojelukoulutuksessa missään Pohjoismaissa.

Artikkelin tarkoituksena on kiteyttää oppimistieteellisen tutkimuksen tuloksia suhteessa tulevaisuuden tietoa luovan yhteiskunnan asettamiin oppimisen ja asiantuntijuuden haasteisiin. Missä määrin on mahdollista venyä sellaisten älyllisten ja luovien haasteiden kohtaamiseen, joiden perinteisesti oletettiin edellyttävän poikkeuksellisia kykyjä ja lahjoja. Akateeminen itseluottamus on koetuksella, koska lähes jokaiselta ihmiseltä vaaditaan sellaisten asioiden oppimista elämänsä aikana, joiden oppimista hän ei ehkä pitänyt itselleen lainkaan mahdollisena. Kun oppijalle tarjoutuu mahdollisuus oppia vaativia taitoja yhteisöllisen osallistumisen välityksellä, hän saa pääsyn asiantuntijakulttuurin kiteytyneisiin kulttuurisen oppimisen kokemuksiin ja hänelle tarjotaan kehittyvään taidontasoonsa suhteutettua ja räätälöityä tukea, hän voi oppia lähes mitä tahansa. Pitkäaikainen intensiivinen osallistuminen tiedonluomisen projekteihin kasvattaa yksilöä asteittain ylivoimaisten haasteiden kohtaamiseen. Koska suurimmat oppimisen haasteet liittyvät ihmisen minuuteen, inhimillisten vahvuuksien sosiaalisella tunnustamisella on itsensä ylittämisen kannalta kriittinen merkitys. Kaiken kaikkiaan oppimistutkimus tarjoaa myönteisen kuvan ihmisen oppimisen ja kehityksen mahdollisuuksista.

Artikkelissa tarkastellaan, miten toimijuus on ymmärretty monitieteisessä keskustelussa. Lisäksi pohditaan, miten ammatillista toimijuutta työssä tulisi käsitteellistää. Näkökulma-artikkeli on Turun Yliopistossa pidetyn aikuiskasvatuksen tutkijatapaamisen 2014 keynote-luento (6.2.2014).

Hakkarainen, Hytönen, Makkonen & Lehtonen ehdottivat Aikuiskasvatuksessa 4/2013 ”luonnontieteellisen”, niin sanotun kollektiivisen mallin soveltamista kasvatustieteellisessä jatkokoulutuksessa. Kirjoittajakollektiivi jatkaa keskustelua akateemisen kapitalismin uhasta.

Muun muassa syrjäytymisvaarassa oleviin liittyvää tutkimusta vahvistetaan kasvatustieteissä. Helsingin yliopiston kasvatuksen ja koulutuksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon professuuri on Suomessa ensimmäinen laatuaan.

PIAAC-arvioinnin tulokset aikuisväestön taidoista kertoivat suomalaisille PISA-arvioinneista tuttua tietoa: aikuisväestö on lukijoina, laskijoina ja ongelmanratkaisijoina maailman huippuluokkaa. Julkisuudessa esitetyissä kommenteissa kiinnitettiin huomiota taitojen puutteisiin, huonosti menestyneiden osuuksiin ja väestöryhmien välisiin eroihin. Opetusministerin johtopäätös oli: parantaa pitää.

Uusimman aikuiskoulutustutkimuksen (AKU2012) mukaan yli 1,7 miljoonaa suomalaista aikuista osallistuu vuosittain koulutukseen. Miehistä osallistuu 45 ja naisista 58 prosenttia. Edelliseen, vuoden 2006 tutkimukseen verrattuna osallistuminen on pysynyt täsmälleen samalla tasolla. Sen sijaan koulutukseen käytettyjen päivien määrä on selvästi vähentynyt jo yli kymmenen vuoden ajan.

Vertaisoppiminen voidaan määritellä keskenään tasa-arvoisessa suhteessa olevien henkilöiden välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaksi oppimiseksi. Se on aidosti sosiaalinen oppimisen muoto, koska oppijalla tulee aina olla kumppani, vertainen, jota vasten hän voi peilata omia ajatuksiaan ja jonka kanssa yhteistyössä hän voi omaksua uusia tietoja, taitoja ja asenteita. Aikuisten vertaisoppimisen tutkimus on pitkälti keskittynyt muuan muassa työssäoppimiseen.

Vapaan sivistystyön on kyettävä perustelemaan paikkansa ja hyötynsä yhteiskunnassa. Kuinka aineetonta hyötyä, kuten sosiaalista pääomaa, tulisi mitata?

Opettajankouluttajien oman ammatillisen kehittymisen ja opettajankoulutuslaitoksen kehittymisen välillä vallitsee ristiriita. Aineryhmien olematon yhteistyö vaikuttaa opettajankoulutuksen toteuttamiseen ja heijastuu vahvasti myös opiskelijoihin. Opettajankouluttajat kuvaavat omaa organisaatiotaan vanhoihin tapoihinsa kangistuneeksi ja hitaasti kehittyväksi. Muutosta jarruttaa sisäinen kilpailu. – Päivi Hökän väitöstutkimus Teacher educators amid conflicting demands : tensions between individual and organizational development (Jyväskylän yliopisto 2012).

Investointi lukutaitoon hyödyttää paitsi yksittäisiä henkilöitä elämänlaadun ja ansiotason paranemisena, myös koko yhteiskuntaa terveydenhuollon, rikollisuuden ja sosiaaliturvan kustannusten vähenemisenä. Lukutaidon ohessa numerotaitoa ja ongelmaratkaisutaitoa voidaan pitää jopa perustavanlaatuisena ihmisoikeutena. Uusi kansainvälinen aikuistutkimus pyrkii mittaamaan näitä taitoja moniulotteisesti.

Kimmo Mäki (2012). Opetustyön ammattilaiset ja mosaiikin mestarit. Työkulttuurit ammattikorkeakouluopettajan toiminnan kontekstina. (Jyväskylä Studies in Business and Economics 109) Jyväskylän yliopisto. Lectio præcursoria 13.1.2012 Jyväskylän yliopistossa.

Arja Pakkalan väitöstutkimus käsittelee työyhteisövalmentajan kehittymistä aikuiskasvattajaksi pitkäaikaisessa työyhteisövalmennuksessa. Tällöin hahmottui pedagogisen koulutuksen kautta aikuiskasvattajaksi tulemiselle vaihtoehtoinen, kokemuksellista oppimista esiintuova työyhteisövalmentajan kehityspolku. – Tämä kirjoitus on Arja Pakkalan lectio præcursoria Tampereen yliopistossa 20.6.2011. Hänen väitöstutkimuksensa on Osallistavaksi työyhteisövalmentajaksi kehittyminen : tapaustutkimus henkilöstönkehittäjän kasvattajuuden löytymisestä (Tampereen yliopisto 2011).

Artikkelissa professori Anja Heikkinen asemoi aikuiskasvatustiedettä tieteen maastossa ja keskustelee kollegoittensa aiempien puheenvuorojen kanssa. Hän epäilee, että syyllisiä sivistyksellisistä tehtävistä loitontumiseen ja rahoittajien käsitteiden omaksumiseen ei tarvitse etsiä vain yliopiston ja tiedeyhteisön ulkopuolelta.

Tutkimustiedolle on kirjastoissa kysyntää, mutta mieluummin asiakas tarttuu populaariin tiedelehteen kuin tiedeyhteisölle suunnattuun tutkimusjulkaisuun.

Seppo Niemelän väitöskirja Sivistyminen : sivistystarve, -pedagogiikka ja -politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa (Itä-Suomen yliopisto 2011).

Kasvatustieteiden opiskelijoiden sukupuolijakauma on selkeästi naisvaltainen, mutta näkyykö naisvalta myös opintojen jälkeisessä työelämässä? Mitä tiedämme vai tiedämmekö ylipäätään mitään tutkittua kasvatustieteiden miesopiskelijoista ja -maistereista?

Akateeminen ymmärrys maskuliinisuuteen pohjautuu pitkälle länsimaissa tehtyyn (mies)tutkimukseen, kertovat suomalaistutkijat miestutkimuksen konferenssin kuulumisinaan. Petteri Eerolan esityksen aiheena Kanadassa oli isäksi tulleiden miesten kertomusten suhde isyyden mallitarinoihin. Miestutkimus on maailmalla moni-ilmeistä ja tutkimusongelmat poikkeavat hyvinkin suomalaisista.

Pohjoismaisessa koulutustutkimuksen verkoston NERA:n yhteydessä toimii myös sukupuoleen ja koulutukseen keskittyvä verkosto, Gender and Education network. Millaisia asioita nousi esille, kun tutkijat tapasivat Jyväskylässä viime keväänä?

Hanna Ojalan väitöstutkimus Opiskelemassa tavallaan : vanhat naiset ikäihmisten yliopistossa (Tampereen yliopisto 2010).

Olemme yksin oppimisen maailmassa. Oppimisen oletetaan lähtevän yksilöstä ja palaavan yksilöön. Mutta olisiko aikuiskasvatustieteessä täyskäännöksen paikka? Teoreettis-analyyttisesti oppiminen voidaan toki paikantaa ihmisen mieleen ja ajatteluun, identiteetin rakentuminen hänen sisimpäänsä. Arjen monimuotoisissa käytännöissä – tiede, taide, uskonto, talous, politiikka – oppiminen näyttäytyy kuitenkin vuorovaikutuksellisena osallisuutena ja toimintana historiallis-kulttuuris-sosiaalisesti rakentuneissa ja määrittyneissä käytännöissä.

Tarja Langin väitöskirja Myyttisestä sankarirehtorista opistoäidiksi ja manageriksi : sukupuolen näkökulma kansalais- ja työväenopiston johtajuuteen (Helsingin yliopisto 2010).

Toimimme kouluttajina ja samalla aktiivisina työmme tutkijoina ja kehittäjinä opettajien täydennyskoulutusprosessissa. Artikkelissa kerromme opettajien roolivalinnoista ja kouluttajien roolivaihteluista prosessissa. Kuvaamme, miten mahdollistui ja toisaalta avautui tutkivan oppimisen jaettu asiantuntijuus ja sen merkityksellisyys oppimisprosessin oleellisena osatekijänä.

360°-arviointi voidaan nähdä yhtenä 1990-luvun merkittävimmistä johtamisen kehittämisen innovaatioista. Siinä kerätään palautetta henkilön toiminnasta hänen kanssaan tiiviisti yhteistyötä tekeviltä henkilöiltä sekä häneltä itseltään. 360°-prosessi tulee nähdä ennen kaikkea kehittämisen, ei objektiivisuuteen pyrkivän arvioinnin työkaluna. Vaikka arviointi on nähty ennen kaikkea yksilöllisen kehittämisen välineenä, menetelmän keskeiset haasteet liittyvät palautteen tulkintaan ja sille organisaatiossa annettuun käyttötarkoitukseen.