Search

Arvosteltu teos: Lanas, Maija & Kiilakoski, Tomi (toim.) 2022. Häiriö: Näkökulmia työrauhan häiriöihin koulussa. Tampere: Vastapaino. 281 s.

Usein on kuultu epäilyksiä, joiden mukaan lasten itseohjautuva oppiminen vaikuttaisi haitallisesti oppimistuloksiin. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan näytä viittaavaan tähän suuntaan.

Planeetallamme on siirrytty holoseenista uuteen geologiseen aikakauteen: antroposeeniin, ihmisen aikaan. Homo sapiens jättää pysyvän jäljen planeettaamme. Luonnonvarat hupenevat, ilmasto lämpenee ja kuudes sukupuuttoaalto pyyhkii yli maapallon. Kysymme tässä artikkelissa, millainen sivistysideaali voisi vastata antroposeenin ajan haasteisiin. Mitä pitäisi sisällyttää nykyajan ihmisen huolenpidon piiriin ja kuinka oikeudenmukaisuusyhteisön rajat piirretään maailmassa, jossa ihmiset, asiat ja ilmiöt ovat yhä selvemmin keskinäisriippuvaisia? Klassisiin sivistysteorioihin liittyy toive kansalaisen kriittisestä yhteiskunnan osallisuudesta ja humaanimmasta yhteiskunnasta. Henkitieteellisessä sivistysteoriassa sivistys on valmiutta vastata yhteiskunnallisiin ongelmiin ja toimia myönteisen kehityksen puolesta. 1960-luvun jälkeen maailmanlaajuiset ongelmat nousivat sivistysteorioihin, kuten Klafkin kriittis-konstruktiiviseen didaktiikkaan ja Peukertin yhteiskunnallisen muutoksen sivistysteoriaan. Suomalaisissa sivistysteorioissa korostetaan ekososiaalista vastuuta ja kriittistä poliittista tietoisuutta. Hahmottelemamme planetaarisen sivistyksen teoria täsmentää ja vie eteenpäin tätä teoretisointia kiinnittämällä huomiota ihmisen ja muun todellisuuden yhteenkietoutuneisuuteen. Siinä yhdistyy kolme ihmisenä kasvamisen ulottuvuutta: (a) spatiaalinen ulottuvuus (paikallisuus–alueellisuus–maailmanlaajuisuus), (b) temporaalinen ulottuvuus (menneisyys–nykyisyys–tulevaisuus), ja (c) maailmankuvallinen ulottuvuus, joka viittaa inhimillisen ja ei-inhimillisen välisen rajan ylittämiseen (ihmiskeskeisyys–elämäkeskeisyys–ekosysteemikeskeisyys). Toisin sanoen ehdottamamme planetaarinen sivistysideaali ulottaa ihmisen huolenpidon piirin ihmisen toiminnan vaikutusten kokoiseksi. Antroposeenin ajassa se tarkoittaa planetaarista ajattelua, joka pitää sisällään ylisukupolvisuuden lisäksi elollisen ja elottoman maailman välisen rajan ylittämisen., Anthropocene, the term for the new geological era, means that Homo Sapiens is leaving a lasting mark on Earth. Natural resources are decreasing, human-induced climate change is accelerating, and the sixth mass extinction has started. In this article we ask, what kind of an ideal of Bildung could form the answer to the challenges of the Anthropocene epoch. What should be included in the scope of contemporary human care, and how is social justice understood in a world where there is an interconnectedness of people, things, and phenomena? Classical theories of Bildung contain an idea of critical citizenship and a utopia of a more humane society. In human science pedagogy, Bildung means the ability to solve social problems and foster positive change. After the 1960s, global problems have gained influence in Bildung theories such as Klafki’s critical-constructive didactics and Peukert’s theory of Bildung as social transformation. Finnish theories of Bildung emphasize ecosocial responsibility and social criticism. In this article, we develop these ideas further, ending with our Theory of Planetary Education (TPE) which pays proper attention to the interdependence of human and non-human reality. It includes three intertwined dimensions for human growth: (a) the spatial dimension (local–regional–global), (b) the temporal dimension (past–present–future), and (c) the worldview dimension that refers to the overcoming of the boundary between human and non-human reality (antropocentrism–biocentrism–ecocentrism). In other words, in the theory of planetary education which we propose, the sphere of human care contains all the effects of human action and overcomes the boundaries of current and forthcoming generations.

Temperature changes lead to unwanted thermo-mechanical deformations in the components of the Compact Linear Collider (CLIC) module. There are several sources and sinks of heat around the CLIC two-beam module. Heat is generated in the components that produce, transfer, and extract radio frequency (RF) power. Excess heat is removed from the components by cooling water as well as dissipated to air by convection from the outer surfaces of the components. The ambient temperature might also vary along the tunnel during the operation of CLIC. Due to tight assembling and alignment tolerances, it is necessary to minimize the thermo-mechanical deformations in the components. In this paper, the steps of thermal-structural Finite Element Analysis (FEA) of CLIC lab module type 0#2 are described from geometry model simplification to setting up the simulation. The description is accompanied by useful hints for CATIA and ANSYS users performing similar modelling tasks. A reliable computer simulation is important for studying the effects of different operational parameters as well as evaluating future two-beam module designs.

Tutkimuksessa selvitetään Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen integraatiokoulutushankkeen filosofis-teoreettisia perusteita sivistysteoreettisesta näkökulmasta. Tulkitsen integraatiokoulutuksen teoreettisia perusteita ja vertaan niitä sivistysteoreettiseen pedagogiikkaan. Tutkimuksen aineisto koostuu integraatiokoulusta käsittelevistä kirjoituksista sekä hankkeen kouluttajien haastattelusta. Tutkimus on hermeneuttinen ja sen menetelmänä on systemaattinen analyysi. Tutkimus kuuluu kasvatusfilosofian alueelle, mutta siinä sivutaan myös muiden tieteenalojen teorioita. Sivistysteoreettinen tarkastelu tapahtuu Wolfgang Klafkin kehittämän sivistysteoreettisen didaktiikan näkökulmasta. Analyysissä hyödynnetään Klafkin muotoilemaa ajanmukaista sivistyksen käsitettä ja sen varaan rakentuvaa kriittis-konstruktiivista didaktiikkaa. Lisäksi integraatiokoulutuksen kouluideaalia tarkastellaan Klafkin kehittämän humaanin koulun käsitteen näkökulmasta. Integraatiokoulutus perustuu elämismaailmaontologiaksi kutsutulle opettajankoulutuksen paradigmalle. Elämismaailmaontologinen koulutuksen tarkastelu tuo esille oppivan ja opettavan subjektin kokemuksen osana koulutukseen liittyviä prosesseja. Integraatiokoulutuksen keskeisenä pyrkimyksenä on teoretisoida tavat, joilla näkymätön kokemus vaikuttaa kouluinstituution näkyvään toimintaan. Integraatiokoulutuksen teoreettis-filosofisissa perusteissa jäsennetään elämismaailman vaikutuksia suhteessa ihmisten välisen yhteistyön ongelmiin, oppilaan oppimisprosesseihin ja opettajan toimintaan. Opettajankoulutuksen päämääränä on välittää kompetensseja näillä alueilla. Integraatiokoulutus realisoi sivistyksen periaatteita opettajankoulutuksen ja koulun suhteen. Koulun toimintaa pyritään uudistamaan reflektiivisemmäksi ja inhimillisemmäksi opettajankoulutusta kehittämällä. Opiskelijoita ohjataan opettajaksi opiskelussa itsenäiseen ja aktiiviseen toimintaa opettajankoulutuksessa.

Diffusion is the transport of atoms or particles through the surrounding material. Various microstructural changes in metals are based on the diffusion phenomena. In solid metals the diffusion is closely related to crystallographic defects. In single-component metals the dominant mechanism of diffusion is the vacancy mechanism. Diffusion bonding is a direct technological application of diffusion. It is an advanced solidstate joining process in which the surfaces of two components are brought to contact with each other and heated under a pressing load in a controlled environment. During the process, the contact surfaces are bonded by atomic diffusion across the interface and as a result, one solid piece is formed. The condition of high temperature and low applied stress combined with relatively long process duration enables the creep effects to take place in bonded metals. Furthermore, creep causes unwanted permanent deformations in the bonded components. Some authors suggest that there could be a threshold for stress below which the creep mechanisms do not activate. In case study, an experimental test on diffusion bonding of the CLIC accelerator structure disks conducted in CERN is introduced with a corresponding finite element simulation. Also a comparison between the results of the experimental test and the simulation is presented. The accelerator structure disk material is oxygen-free electronic (OFE) copper. The observed permanent deformations of the disks in the experimental test were very low or negligible but the bonding joint was partially defected. In turn, some deformations were observed in the simulation. It is possible that the used bonding pressure was just below a threshold stress. In the finite element simulation the creep strain-rates are calculated even for the lowest stresses, which could explain the observed deformations. Based on the results of this and previous experimental tests conducted in CERN it can be concluded that the threshold stress for creep exists and that the value of the threshold is around 0.05 MPa in this case.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämä tapaustutkimus käsittelee tamperelaisen sanomalehti Aamulehden sivuilla virinnyttä keskustelua koskien Tampereen kaupungin Koukkuniemen vanhainkodin hoitajavajetta. Keskustelu käynnistyi kevättalvella 2006, kun Aamulehti uutisoi Länsi-Suomen lääninhallituksessa vireillä olevasta kantelusta ja sitä mahdollisesti seuraavasta huomautuksesta Koukkuniemen vanhainkodin hoitajavajeeseen liittyen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja tarkentuu vielä sosiaalisten ongelmien konstruktionistiseen teoriaan ja sen kontekstualiseen haaraan. Konstruktionistinen näkökulma yhteiskunnallisiin ongelmiin asettaa analyysin kohteeksi erilaiset todellisuutta koskevat määritelmät ja niiden muotoutumisprosessin. Näin ymmärrettynä sosiaalinen ongelma rakentuu tietynlaiseksi erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden sosiaalisen toiminnan tuloksena. Tutkimuksen yhteiskunnallisena kontekstina on Suomen väestön ikääntyminen, vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelut sekä Suomen viimeaikainen vanhuspoliittinen linja. Tutkimuksen aineisto koostuu tamperelaisessa Aamulehdessä ja sen liitteissä Moro ja Sunnuntai ajalla 2.3.2006–10.2.2007 ilmestyneistä artikkeleista (149 kpl). Aineiston analysoimisessa olen soveltanut määrällisistä menetelmistä sisällönerittelyä ja ristiintaulukointia ja laadullisista menetelmistä puolestaan teemoittelua, jonka apuvälineenä käytin Atlas-ti -ohjelmaa. Tutkimuksessani haen vastauksia kysymyksiin: Mitkä toimijat pääsevät osallistumaan Koukkuniemen vanhainkodin hoitajavajetta koskevaan keskusteluun Aamulehden sivuilla ja tätä kautta määrittelemään ongelman luonnetta? Rakentuuko toimijoiden välille vastakkainasettelua tai liittoumia? Millaisiksi sosiaalisiksi ongelmiksi Koukkuniemen vanhainkotia koskeva keskustelu kyseisessä lehdessä konstruoituu sekä löytyykö eri toimijoiden ja erilaisten ongelmanmäärittelyjen väliltä yhteyksiä? Lisäksi mielenkiinnon kohteena on ongelmanmäärittelyprosessin elinkaaren tarkasteleminen sosiaalisten ongelmien elinkaarimalleja vasten. Koukkuniemen hoitajavajeesta noussut keskustelu on tutkimukseni keskiössä itsessään arvokkaana tapauksena, jonka konstruoimiseen haen ymmärrystä. Aineistosta hahmottui neljä teemaa, joiden kautta keskustelussa muotoutui yhtä monta sosiaalisen ongelman konstruktiota. Hoitajavaje herätti keskustelua niin yhteiskunnan arvoista, hoitoalan tilasta, vanhuspolitiikasta kuin kunnallisesta päätöksenteostakin. Vanhustenhuollon tilanteen parantamiseksi tarjottiin ratkaisuksi arvokeskustelua ja arvomaailman tarkistamista, hoitoalan työehtojen parantamista alan houkuttelevuuden lisäämiseksi, vanhustenhuollon palveluiden rakenteellisia uudistuksia ja resurssien tarkoituksenmukaisempaa kohdentamista sekä kunnallisen päätöksenteon ongelmien korjaamista. Toimijoista aineistossa useimmin esiintyivät poliitikot, virkamiehet, hoitohenkilökunta ja edunvalvojat sekä kansalaiset. Toimittajatkin saivat kolumnien ja pääkirjoitusten kautta äänensä kuuluviin. Omaisten ja asiantuntijoiden heikko edustus oli aineistossa silmiinpistävää. Koukkuniemi-keskustelussa oli pohjimmiltaan kysymys vanhusten asioista, mutta aineistossa äänessä olivat muut toimijat. Tämä puolestaan vaikutti osaltaan aineistossa konstruoituneisiin ongelmanmäärityksiin. Sanomalehtiaineistoni keskustelu ei seurannut orjallisesti sosiaalisten ongelmien elinkaarimallien vaiheittaista etenemistä, eli kyseiset teoriat eivät selittäneet täysin keskustelun elinkaaren kehittymistä. Yhtenä tutkimuksen tuloksista voikin nostaa esiin lyhyemmällä aikajaksolla tarkasteltavan, sanomalehtiaineistoon perustuvan tapaustutkimuksen ja elinkaarimallien välisen problematiikan.