The study describes the parenthood of men during and after divorce or break-up of a common-law marriage. A qualitative research method was selected. The data were collected in spring 2006 and autumn 2007 by interviewing eight men, who were biological fathers to their children, and whose relationship with the wife or partner had ended. The age of the men varied from 30 to 52 years, and the relationships had ended 1-11 years earlier. The participants had a total of 12 children, whose mean age at the break-up was 6.5 years. The interview data involved 50 pages, which were subjected to content analysis. The study produced a picture of a divorced man’s parenthood as described by the men themselves. The picture resembles a path of consecutive events and things, which ends at various degrees of parenthood, from living with the child to lost parenthood, where the father did not even see his child. The fathers grieved their loss, consulted professional helpers and sought relief from work and sports. Many of the fathers had undergone stressful legal proceedings over the custody of the children. They felt that the ex-spouses and authorities ignored their fatherhood. Being excluded from the family especially resulted in the experience of not being considered a father anymore. There was a clear conflict between social expectations and fatherhood in practice. The results of the study cannot be generalized to cover all the men, who have experienced a divorce. The results are only partly in harmony with earlier studies on the subject. Keywords: divorce, break-up, experiences of parenthood, fathers, social policy Tutkimuksessa kuvaillaan eronneiden miesten vanhemmuutta avo- tai avioeron aikana ja sen jälkeen. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2006 ja syksyllä 2007 haastattelemalla kahdeksan miestä, jotka kaikki olivat lastensa biologisia isiä ja jotka olivat kokeneet avo- tai avioeron. Miehet olivat iältään 30-52 -vuotiaita, heidän erostaan oli kulunut vaihtelevasti aikaa aina yhdestä vuodesta 11 vuoteen. Tutkimukseen osallistuneilla isillä oli lapsia yhteensä 12, jotka olivat erohetkellä keskimäärin 6,5 -vuotiaita. Haastatteluaineistoa kertyi 50 sivua, joka analysoitiin sisällön analyysillä. Tämän tutkimuksen tuloksena syntyi kuva eronneen miehen vanhemmuudesta miesten itsensä kertomana. Kuva vanhemmuudesta oli kuin polku, joka erilaisten asioiden ja tapahtumien seuratessa toisiaan johti eri tasoiseen vajavaiseen vanhemmuuteen aina lapsen asumisesta isän luona menetettyyn vanhemmuuteen, jossa isä ei enää edes tavannut lastaan. Isät surivat menetystään, hakivat apua ammattiauttajilta ja purkivat surua keskittymällä työhön ja urheiluun. Monet heistä kävivät läpi huoltajuuskiistaan liittyvän raskaan oikeusprosessin. Isät kokivat ex-puolisonsa ja viranomaisten ohittavan heidän isyytensä. Erityisesti perheyhteydestä ulkopuolisena pitäminen tuotti tutkimuksen miehille kokemuksen siitä, että miestä ei pidetty isänä. Ristiriita yhteiskunnan asettamien toiveiden ja isyyden toteutumisen välillä oli tutkimuksen isille ilmeinen. Tämän tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää kaikkiin avioeron kokeneisiin miehiin; tulokset tukevat vain osittain aikaisemmin aiheesta tehtyjen tutkimusten tuloksia. Avainsanat: avo- ja avioerokokemukset, kokemukset vanhemmuudesta, isät, sosiaalipolitiikka