Search

Työsuhteella ja työuralla yhteys työntekijöiden terveyteen Tutkimuksessa tarkasteltiin työsuhteiden ja työurien yhteyttä työntekijöiden terveyteen ja elämänhallinnan eli koherenssin tunteeseen. Poikkileikkaustutkimuksessa todettiin, että työikäisten terveys oli sitä huonompi, mitä kauempana he olivat työmarkkinoiden ydintyövoimasta eli vakinaisesta työsuhteesta. Seurantatutkimuksissa todettiin, että työsuhde ja työura olivat merkitsevästi yhteydessä työntekijöiden terveyteen ja elämänhallinnan tunteessa tapahtuneisiin muutoksiin, ja toisaalta työntekijät valikoituivat terveyden perusteella erilaisille työurille. Aineistoina tutkimuksessa olivat työikäistä väestöä edustava satunnaistettu otos Health and Social Support -tutkimuksesta, kunta-alan vakinaisen henkilöstön tutkimusryhmä Kunta10 -tutkimuksesta sekä ei-vakinaisen henkilöstön tutkimusryhmä Tilapäisenä kunnan töissä -tutkimuksesta. Tulosten mukaan työikäisessä väestössä määräaikaisten työntekijöiden terveys ei eronnut seurannan alussa merkitsevästi vakinaisten työntekijöiden terveydestä koetun terveyden, kroonisten sairauksien tai masennuksen suhteen. Sen sijaan muunlaisissa epätyypillisissä työsuhteissa olleiden, työllistettyjen ja ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla olleiden terveys oli huonompi kuin vakinaisten työntekijöiden. Kaikkein huonoin terveys oli peruspäivärahalla olleilla työttömillä. Kunta-alalla työskentelevien vakinaisten ja ei-vakinaisten työntekijöiden seurantatutkimuksessa todettiin, että seurannan alussa määräaikaisessa työsuhteessa olleilla naisilla oli koettu terveydentila parempi ja psyykkinen rasittuneisuus vähäisempää seurannan lopussa, kun heitä verrattiin seurannan alussa vakinaisessa työsuhteessa olleisiin naisiin. Naistyöntekijöillä seurannan alussa koettu luottamus työkavereilta saatuun tukeen oli yhteydessä parempaan terveydentilaan seurannan lopussa. Tutkimuksessa käytettiin luottamusta työmarkkinoihin eli työsuhdetta ja luottamusta työkavereilta saatuun tukeen työhön liittyvän sosiaalisen pääoman mittareina. Naistyöntekijät, joilla oli seurannan alussa vähiten työhön liittyvää sosiaalista pääomaa eli työllistetyt, jotka eivät luottaneet työkavereilta saatuun tukeen, kokivat terveytensä seurannan lopussa huonommaksi kuin paljon sosiaalista pääomaa omaavat eli vakinaisessa työsuhteessa olleet, jotka luottivat työkavereilta saatuun tukeen. Tutkittaessa työurien vaikutusta työntekijöiden terveyteen todettiin, että määräaikaisilla kunta-alan naistyöntekijöillä työttömäksi joutuminen ja epävakaalla työuralla oleminen oli yhteydessä huonoon terveydentilaan seurannan lopussa, kun taas vakinaisen työsuhteen saaneilla oli vähemmän psyykkistä rasittuneisuutta seurannan lopussa. Työikäisen väestön ja kunta-alan ei-vakinaisten työntekijöiden seurantatutkimuksissa elämänhallinnan tunteen kehitys oli pääsääntöisesti parempi työntekijöillä, joiden työura kehittyi vakaampaan suuntaan. Työuran vaikutus elämänhallinnan tunteessa tapahtuviin muutoksiin oli erityisen voimakas nuorilla työntekijöillä. Toisaalta tutkittaessa määräaikaisessa työsuhteessa olleita kunta-alan naistyöntekijöistä todettiin, että seurannan alussa terveydentilansa huonoksi kokevat työntekijät joutuivat muita useammin epävakaalle työuralle ja työttömäksi. Tutkittaessa työsuhteiden ja työurien yhteyttä terveyteen on tärkeää luokitella erilaiset työsuhteet mahdollisimman tarkasti. Tutkittu tieto ja tietoisuus työmarkkina-asemaan ja työuriin liittyvistä haitallisista terveysvaikutuksista auttaa kohdentamaan työterveyshuollon tukitoimia niitä tarvitseville. Non-standard employment has become an integral feature of labor markets in developed countries in recent decades at the same time as demands for flexibility of the labor force have increased. In the broadest sense of the concept, non-standard employment may be defined as any work where the criteria of the standard employment relationship, i.e. full-time, permanent salary employment with open ended contract, are not fulfilled. This dissertation examines the relationship between non-standard employment and health. The studies are based on data obtained from three prospective cohort studies. In the Health and Social Support Study a representative sample of Finnish working age population was followed up for five years. In the Finnish Public Sector Study a cohort of permanent employees and in the Temporaries in Municipal Jobs Study a cohort of non-permanent employees was followed up for four years. According to the results of the baseline survey, health is unevenly distributed along the core-periphery labor market structure in the Finnish workforce. Comparison of permanent and fixed-term employees did not reveal significant differences in self-rated health, chronic disease and depression. The first step of increase in health problems was seen between the fixed-term employees and the group that included various atypical employees and the unemployed receiving earnings-related allowance or participating in subsidy programs. A further step was observed between this group and the unemployed receiving only the low basic allowance. In the follow-up study of municipal permanent and non-permanent employees, work-related sources of social capital at baseline, measured by trust in labor market (employment contract) and trust in co-worker support, and combined social job capital were associated with health at the end of the follow-up. Fixed-term employment was associated with better self-rated health and less psychological distress in women when compared with permanent employees. Trust in receiving support from co-workers was associated with better self-rated health in women. Low level of social job capital, i.e. the combination of subsidised employment with no trust in co-workers support, was associated with poor health in women. Another longitudinal study of municipal employees showed that different employment trajectories carry different health risks. Among women with initially fixed-term contracts trajectories toward the periphery of the labor markets were associated with poorer self-rated health at end of the follow-up, while trajectories towards permanent employment were associated with low psychological distress at end of the follow-up. On the other hand, poor self-rated health at baseline was associated with a trajectory toward unstable employment. Employment trajectories were also associated with changes in sense of coherence. The scores mainly improved more in employment trajectories directed to more stable employment than in trajectories directed to less stable employment. Particularly marked effects of employment trajectory on sense of coherence were seen in employees aged less than 30 years. The study focused on sample attrition showed differences between standard and non-standard employees. Low sense of coherence predicted non-response in fixed-term employees and poor self-rated health predicted non-response and exit from the cohort in permanent employees. In conclusion, when studying association between employment status and health it is important to classify employment status as accurately as possible. Different employment trajectories carry different risks to health, and cumulative exposure to different labor market positions from the beginning of the working careers needs explorations in particular in order to identify possible risk of adverse health effect in workers. Better knowledge and awareness of the risks also enable targeted occupational health interventions.