Search

Global trends influence the approaches and mindset for using natural resources and technological capacities. Participatory scenario methods have proven useful in long-term foresight. However, country-level foresight studies often ignore the broader trends affecting international markets and setting frames for economic development. This study envisions which global trends could occur and how the resulting European policies might affect the Finnish forest sector’s development in 2040. We applied a Futures Wheel approach, where stakeholder groups consisting of policy-, economic- and social sustainability-, technology-, and climate sustainability -experts in the field of forestry and interlinking industries created three future scenarios in a workshop: (1) biodiversity and regulated economy, (2) circular economy, and (3) era of social connection. The scenarios assumed growing resource scarcity as a result of climate change, as well as over-consumption and increasing inequality problems globally. Thus, European-level policies focused on the circular economy and resource-use restrictions. Finnish industries should invest in wood-based side stream and waste utilization to increase added value and decrease virgin wood uses to succeed in these scenarios. However, this would require investments in non-wood energy sources to release these secondary wood flows from energy uses. peerReviewed

Forests can be seen as a source of wood raw material and bioenergy, a recreational area with health benefits, a carbon sink, and a source of biodiversity. This report examines how different shifts in perceptions and in the wider forest sector environment affect forest sector production, wood use, and the development of workforce skills needs. The forward-looking analysis is based on a projection up to 2026 and scenario work up to 2040. Combined with today's views on changes in forest ownership and management practices, technological developments and policy measures already agreed and planned, the foresight work creates a broad vision of the future of the forest sector. Although the outlook for the forest-based industries is relatively stable for the coming years, significant changes are foreseen by 2040. Changes in forestry will be driven by changes in forest management practices and forest ownership, climate and biodiversity targets for land use, and changes in the risk of natural disturbances due to climate change. In production, development paths depend more strongly on how society, and hence demand for final products, evolves. Value added in the forest industry can increase, in particular if the by-products of production can be diverted from energy production to high value-added products. This development will be limited by the energy needs of the production processes themselves, which will have to be met by other means if the energy from the by-products is abandoned in significant quantities.

Kiertotalouden strateginen ohjelma pyrkii muuttamaan merkittävästi muun muassa luonnonvarojen käyttöä ja luonnonvarojen käyttöön perustuvaa taloutta. Siirtyminen kiertotalouden mukaiseen yhteiskuntaan vaikuttaa kauaskantoisesti talouteen ja ympäristöön. Siksi ohjelman ympäristövaikutukset oli selvitettävä ja arvioitava valmistelun kuluessa (Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005). Tämän arvioinnin toteutti yhteensä 22 eri tutkimuslaitoksia ja yliopistoja edustavaa asiantuntijaa. Vaikutusten arviot ovat laadullisia ja ehdollisia ohjelman ja sen toimenpiteiden luonteen vuoksi. Tarkastelussa voitiin arvioida tietyn toimenpiteen vaikutusten todennäköistä suuntaa, mutta vaikutuksen suuruus on riippuvainen muun muassa voimavaroista ja muista toimeenpanoon vaikuttavista tekijöistä. Arvioinnissa todettiin, että kiertotalousohjelman kunnianhimoinen visio ja määrälliset tavoitteet kertovat ohjelman tavoitteleman muutoksen laajuudesta. Määrällisten tavoitteiden asettaminen on siis perusteltua. Ohjelman toimeenpanon yhteydessä tulee kuitenkin tarkastella, millä edellytyksillä tavoitteet voidaan saavuttaa, sillä kattavia skenaarioanalyyseja ei ole ohjelman valmistelussa tehty. Kiertotalousohjelman toimenpiteitä pidettiin arvioinnissa pääosin ohjelman vision suuntaan johtavina ja kiertotaloutta edistävinä. Ohjelman ilmeisenä heikkoutena on kuitenkin se, että suuri osa toimenpiteistä on yleisiä linjauksia tai selvitystehtäviä, joiden vaikutukset ovat hyvin epävarmoja. Esitetyssä ohjauskeinojen kehittämisessä kannustavat toimenpiteet korostuvat. Ohjelmassa on vähän toimenpiteitä, jotka rajoittavat kiertotalouden kannalta ongelmallista toimintaa tai hinnoittelevat ulkoisvaikutuksia. Kirjallisuudessa vanhoja rakenteita murtavien toimien on kuitenkin havaittu olevan tärkeitä, kun tavoitellaan rakenteellisia muutoksia. Kiertotalous on poliittisena kenttänä varsin uusi, ja viime vuosien vilkkaasta kehitystyöstä huolimatta tietoaukkoja ja kehittämistarpeita on vielä runsaasti. Mikäli ohjelman halutaan ohjaavan politiikkaa, on tärkeää, että ohjelmasta johdetaan mahdollisimman selkeitä ja konkreettisia tavoitteita eri sektoreille ja varataan riittävät voimavarat ohjelman toimeenpanoon. Ohjelmaa voidaan päivittää seurannan ja toteutumisen arvioinnin perusteella siten, että varmistetaan eteneminen kohti tavoitteita. Seurantaan ja arviointiin tulee siis varata riittävästi voimavaroja. Ohjelman toimeenpanoon suunnitelluilla määrärahoilla voidaan koordinoida useita kehittämisprosesseja ja saada aikaan merkittävää, kiertotaloutta edistävää TKI-toimintaa.

The importance of our forests is growing. Forest industry has retained its vital position within Finnish economy, and it seems reasonable to assume our forests' value added will contribute to Finland's wealth also far into the future. Of more recent interest is the value of forests being Finland's major carbon sink. This report discusses the past, present and future of the Finnish forest sector acknowledging both economic and environmental aspects. In the first part, we describe the impacts of the forest industry sectors to Finnish economy in large. National accounts input-output statistics show that the forest industries use significant shares of domestic intermediate products, and hence they connect extensively to other industry sectors. The second section looks at recent development as well as prospects up to year 2025. We expect wood industry to recover rather quickly from the backlash triggered by the COVID-19 pandemic, but paper and pulp industry to experience a less favourable development - particularly due to the fast decrease in demands of paper. The third and final contribution assesses quantitatively how logging relates to the carbon sink of Finnish forests. Our novel model suggests total roundwood removals to have a rather strong impact on forest land carbon sink. We estimate Finland's carbon sink to increase due to COVID-19 perturbed drop in logging, and the sink increase to remain relatively strong during the next few years.

In this paper, we analyse the economic impacts of the low-carbon roadmap made for the Finnish forest indus-tries. The analysis is based on a future scenario provid-ed by AFRY. Given the unit prices and production levels of six forest industry production categories, we assess the value added and employment effects to the Finnish economy. If the scenario is fulfilled, the change would be stark compared to the developments in the previous decades. The value added of forest industries would in-crease 55-75% from 2017 to 2035 and 90-135% from 2017 to 2050. The indirect effects through the value chains would be of similar magnitude. If the develop-ment of labour productivity would remain at recently ob-served levels, the increased forest industry production would maintain the current employment leve

Euroopan komissio on esittänyt EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan 2030 tavoitteeksi vähintään 40 %:n vähennystä kasvihuonekaasupäästöissä (KHK-päästöistä) vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tavoite on jaettu koko EU:n laajuisella päästökauppasektorilla (PKS) toteutettavaan 43 %:n vähennykseen vuoden 2005 tasosta ja jäsenmaittain ns. ei-päästökauppasektorilla (ei-PKS) toteutettavaan 30 %:n vähennykseen vuoden 2005 tasosta. Maankäyttösektorin (land-use, land-use change and forestry, LULUCF) päästöt ja nielut eivät ole olleet osana EU:n 2020-päästötavoitteita, ja niiden rooli 2030-tavoitteissa on vielä avoin. Suomessa LULUCF-sektori on tärkeä tekijä maan kokonaispäästöjen kannalta, sillä Suomen metsät muodostavat merkittävän hiilinielun ja toisaalta orgaaniset maat merkittävän päästölähteen. Tässä tutkimuksessa on keskitytty metsäelementtiin sen kansantaloudellisen ja ilmastopoliittisen merkityksen takia. Valmisteluna EU:n ilmastopolitiikan laajentamiseen koskemaan vahvemmin myös LULUCF-sektoria, EU:n komissio on esittänyt politiikkavaihtoja, joilla sektori voitaisiin ottaa EU:n päästövähennystavoitteen piiriin. Näissä vaihtoehtoina ovat 1) sektorin kehittäminen omana kokonaisuutenaan, 2) sen liittäminen ei-PK -sektorin tavoitteeseen, tai 3) maatalouden ja LULUCF-sektorin yhdistäminen ns. AFOLU-sektoriksi (agriculture, forestry and land-use). Komissio ei ole esittänyt mahdollisia KHK-päästötavoitteita eri sektorijaoille. Tämän tutkimuksen tavoitteena on jäsennellä ongelmanasettelua, joka liittyy EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan kehitykseen vuotta 2030 kohti, etenkin siihen miten talouden eri sektoreilla syntyvät päästöt ja hiilinielut jaetaan erillisten tai yhtenäisen päästötavoitteiden alle. Koska vaihtoehtoisten päästösektoreiden tavoitteita vuodelle 2030 ei vielä tiedetä, tutkimuksessa ei voida esittää tarkkoja strategioita päästötavoitteiden saavuttamiseksi tai tästä seuraavia taloudellisia vaikutuksia. Sen sijaan tutkimuksessa pyritään kuvaamaan metsien käytön, energiajärjestelmän ja kasvihuonekaasupäästöjen keskinäisiä vuorovaikutuksia, sekä mitä vaikutuksia yllä esitetyillä LULUCF-vaihtoehdoilla voi olla Suomen metsäteollisuuteen, energiatalouteen, kasvihuonekaasupäästöihin ja laajemmin Suomen kansantalouteen. Tulosten perusteella metsäteollisuuden lopputuotteiden tulevalla kysynnällä on merkittävä vaikutus metsänieluun vuonna 2030, ja toteutuvaan nieluskenaarioon liittyä epävarmuus vaikeuttaa sektoria koskevan tavoitteen asettelua. Jos LULUCF-sektoria koskisi erillinen ja sitova tavoite, tämä tulisi saavuttaa sektorin sisäisesti esimerkiksi hakkuita vähentämällä. Tällaisessa tilanteessa bioenergian käyttö tuottaisi ns. trade-off -tilanteen LULUCF- ja ei-PK-sektoreiden päästötavoitteiden välillä. Mikäli LULUCF- ja nykyinen ei-PK-sektori olisivat saman tavoitteen alla, metsänielun lisääminen voisi kompensoida ei-PK-sektorin päästöjä, ja oletettu tavoite voitaisiin saavuttaa nielua lisäämällä huomattavan pienillä kustannuksilla verrattuna ei-PK-sektorin vähennyskustannuksiin. Tällöin saavutettaisiin säästö päästövähennyskustannuksissa ei-PK-sektorilla, mutta vastapainona metsäteollisuuden tuotanto supistuisi hieman. Kokonaistaloudellinen tarkastelu osoitti, että tällaisen tilanteen vaikutus Suomen BKT:hen olisi hieman alempi, kuin jos ei-PK -sektorin tulisi saavuttaa oletettu vähennystavoite yksin. LULUCF-sektorin lisääminen osaksi EU:n ilmastotavoitteita parantaisi sekä EU:n ilmastopolitiikan kustannustehokkuutta, joustavuutta ja koherenssia eri sektoreita koskien. Tällöin kuitenkin ilmastopolitiikan epävarmuudet lisääntyisivät myös merkittävästi. Koska tulevan metsänielun EU:N 2030 ILMASTO- JA ENERGIAKEHYS 6 taso on hyvin epävarma, sektorin yhdistäminen muihin päästötavoitteisiin voi tuottaa joko "kuumaa ilmaa" tai tarpeettoman tiukan vähennystavoitteen. Lisäksi taloudellisten kannustinjärjestelmien, kuten hiilivuokrien, implementoinnista ja kustannuksista sekä todellisista vaikutuksista hakkuupäätöksiin ei ole toistaiseksi juurikaan käytännön kokemusta. Siten maankäytön ja metsänhoidon ilmastotavoitteiden mahdollisia vaikutuksia sekä nielun lisäämiseen kannustavia toimenpiteitä tulisi selvittää tarkemmin sekä mallinnuspohjaisen tutkimuksen että käytännön kokeilun kautta.

We examine the optimal management of emission permit markets when banking but not borrowing of permits is allowed. The regulator maximizes expected social welfare through an optimal allocation rule in an infinite horizon setting. The policy is second-best as the emission cap is set before the uncertainty about the current state of the economy is resolved. In this setting, the role of banking is to decrease the regulator’s risk as it generates an endogenous price floor in the permit markets. We show that the regulator’s optimal policy adjusts the emissions cap irrespective of the existing number of permits in the bank, with the implication that the regulator neutralizes the effect of the existing bank on future permit prices. We derive the optimality conditions for the second-best emission cap with banking and solve the model analytically in the case of IID shocks. Our results show that the discount factor together with the slopes of the marginal damages and benefits determine the welfare gains from allowing baking of permits. Finally, to address the current state of the EU Emission Trading Scheme (EU ETS) and guide the design of future permit markets, we solve the model numerically with persistent shock process and show that the optimal emission cap is positively correlated with business cycles, meaning that during downturns the regulator should tighten the cap. The expected emissions and permit prices also correlate positively with economic activity

First-best optimal forest sector carbon policy is examined. Using a comprehensive forest sector model with a detailed carbon cycle section we show that the renewability and carbon neutrality arguments do not warrant emission free treatment of forest bioenergy. However, under the biomass stock change carbon accounting convention followed by UNFCCC and IPCC, the forest owners pay for the roundwood emissions and, to avoid double counting, the use of roundwood is treated as emission free. The bioenergy from harvest residues cannot be treated as emission free either. Their emission factors are determined through the decay time-scales specific to residue fractions and discount rate used in welfare assessment. In addition, we show that an optimal policy subsidizes the production of wood products sequestering carbon. The relative magnitude of the subsidy is based on the fraction of the carbon stored, the lifetime of the products and the discount rate. Correspondingly, the carbon removals by biomass growth are subsidized and the harvest residue generation taxed. Further, we show that the supply side policies are independent of final use of harvested timber. Numerical solution of the model shows that, although the use of wood is not emission free, it is optimal to increase the use of wood, possibly also in the energy sector. Before the wood use can be increased, the forest biomass has to be increased. This initial carbon sink speeds up the convergence to the lower steady-state atmospheric carbon stock.

This paper studies the cyclical properties of optimal emission taxes and emissions using a real business cycle model with a stock pollutant. We derive conditions for the procyclicality of optimal emission tax and show that the tax is in typical conditions procyclical. The possibility of a countercyclical behavior of the emission tax increases if 1) the pollution is short-lived and the emission transfer into environmental damages rapidly 2) emissions are countercyclical, 3) marginal damages are strongly increasing and 4), in disutility case, the marginal utility of consumption increases with the increase in the intensity of the harmful environmental process. In the climate change context we show that the optimal carbon tax is procyclical irrespectively on the production technology. Instead, the technology is a key determinant of the cyclicality of the emissions. The optimal carbon tax correlates almost fully with the consumption and as a rule-of thumb, it could be indexed to the consumption level of the economy. The relative scale of tax deviations relative to the consumption deviations is determined by the inverse of the intertemporal elasticity of substitution. Comparison between the optimal emission tax and an optimally set constant emission tax shows that the constant tax leads to very slightly higher emissions but the general economic effects are next to negligible.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkittaessa tuloeroja sekä taloudellista eriarvoisuutta joudutaan tekemään käytettävän mitan valinta. Mittoja on kehitetty eri lähtökohdista lukuisia, mutta niiden välillä ei ole ilmeisiä teoreettisia eroja, joihin valinnan voisi perustaa. Tämä johtuu siitä, että kaikki mitat toteuttavat vaaditut perusominaisuudet ja ovat siten pääpiirteissään samanlaisia. Tässä työssä selvitetään sitä, miten mitat eroavat toisistaan ja pyritään siten antamaan tutkijalle välineitä mitan valintaan. Tarkastelun kohteena ovat laajennetun Gini-kertoimen, Atkinsonin indeksin sekä yleistetyn entropian mittaperheet. Mittojen eroavana piirteenä tutkitaan niiden tapaa painottaa pieniä ja suuria tuloja eriarvoisuuden aiheuttajana. Lisäksi mittojen välillä on eroja siinä, kuinka herkkiä ne ovat poikkeaville havainnoille. Empiirisessä osiossa käytetään Tilastokeskuksen tuottamia mikrotason kulutustutkimuksia. Eriarvoisuustarkastelujen mahdollistamiseksi kotitalouksien erilaiset tarpeet on pyrittävä normittamaan ja tämä tehdään käyttäen ekvivalenssiskaaloja. Skaalojen käyttö sisältää kysymyksiä, joten niiden soveltamisen perusteita tarkastellaan teoreettisesti Ebertin (1997) tutkimusten pohjalta. Kulutustutkimuksia käyttäen tutkitaan vuosituhannen vaihteessa Gini-kertoimen arvoissa havaittua tuloerojen kasvua. Tarkastelut tehdään laajennetulla Gini-kertoimella hyödyntäen mitan erilaisia painotusmahdollisuuksia. Painotettaessa korkeatuloisia havaitaan tuotannontekijätuloissa voimakasta tuloerojen kasvua 1990-luvun alkupuoliskolla, joka on sittemmin tasaantunut. Käytettävissä olevissa tuloissa tämä näkyy tasaisena, mutta hidastuvana, tuloerojen kasvuna. Painotettaessa matalatuloisia, havaitaan tuotannontekijätuloissa hyvin voimakasta tuloerojen kasvua 1990-luvun alkupuoliskolla, jonka jälkeen tuloerot ovat olleet laskussa. Käytettävissä olevissa tuloissa tuloerojen kasvu näkyy kuitenkin vasta 1990-luvun loppupuoliskolla.