Search

Research has found chronic diseases becoming an increasingly common reason for lowered quality of life and premature deaths. However, healthcare systems are mainly built to serve acute health issues and not life-long conditions leading to chronic care discontinuity where a chronic patient’s planned care does not actualise. The aim of this study was to explore on a descriptive level the reasons why chronic care discontinuity occurs and how to mitigate it. A mixed-methods approach was used to collect data in the study in three ways; focus group with care professionals (N = 7), a patient survey with chronic abdominal patients (N = 71), and interviews with care professionals (nutritionists n=3, primary care physicians n=4, nurses n=3). Results from the different methods were analysed through grounded theory and combined to form the holistic framework on discontinuity of chronic care (DoCC) and a chronic care plan management process. The DoCC-framework describes the risk factors, indications, reasons, and consequences related to chronic care discontinuity. The care management process helps to mitigate care discontinuity through following the actualisation of care plans and addressing discontinuities as they occur. This research found two main care plan actualisation hinderances: the obscurity of responsibilities related to care plans, and the lack of control monitoring related to care plan actualisation. These findings implicate that the roles of the caregivers and the patient should be precisely defined to avoid responsibility ambiguity, and care plans should be standardised and consistently created to enable continuous treatment monitoring and symptom monitoring., Tutkimusten mukaan kroonisista sairauksista johtuva heikentynyt elämänlaatu ja ennenaikaiset kuolemat yleistyvät. Terveydenhuoltojärjestelmät ovat kuitenkin pääasiassa rakennettu palvelemaan akuutteja terveysongelmia eikä elinikäisiä sairauksia, mikä johtaa kroonisen hoidon alttiuteen keskeytymiselle. Keskeytynyt hoito tarkoittaa, että suunniteltu hoito ei toteudu ja epäjatkuvuus ilmenee. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kuvailevalla tasolla syitä, miksi kroonisen hoidon epäjatkuvuutta ilmenee, ja miten tätä voitaisiin ehkäistä. Monimenetelmällistä lähestymistapaa käytettiin tietojen keräämiseen tutkimuksessa kolmella tavalla; kohderyhmähaastattelu hoitoalan ammattilaisten kanssa (N = 7), potilaskysely kroonisille vatsapotilaille (N = 71) sekä yksittäiset haastattelut hoitoalan ammattilaisten kanssa (ravitsemusterapeutit n = 3, perusterveydenhuollon lääkärit n = 4, sairaanhoitajat n = 3). Eri menetelmien tulokset analysoitiin ankkuroidun teorian avulla ja yhdistettiin muodostamaan kokonaisvaltaisen viitekehyksen kroonisen hoidon keskeytymiselle (DoCC) ja hoitosuunnitelman hallinnan prosessille. DoCC-viitekehys kuvaa riskitekijöitä, indikaatioita, syitä ja seurauksia, jotka liittyvät kroonisen hoidon keskeytymiseen. Hoitosuunnitelman hallintaprosessi puolestaan auttaa vähentämään hoidon epäjatkuvuutta seuraamalla hoitosuunnitelmien toteutumista ja puuttumalla ilmeneviin hoidon keskeytymisiin. Tässä tutkimuksessa havaittiin kaksi pääasiallista hoitosuunnitelmien toteutumisen estettä: hoitosuunnitelmiin liittyvän vastuunjaon epäselvyys ja hoitosuunnitelman toteutumiseen liittyvän seurannan puute. Nämä havainnot viittaavat siihen, että ammattilaisten ja potilaan roolit on määriteltävä tarkasti vastuun epäselvyyden välttämiseksi ja hoitosuunnitelmat tulisi standardoida ja luoda johdonmukaisesti jatkuvan hoidon seurannan ja oireiden seurannan mahdollistamiseksi.

Building contextual evidence for the basis of better decision making is a cornerstone of good policy making. It is known that policy interventions in healthcare are reliant on the contextual setting of the intervention. Dual market healthcare sectors make up one such interesting context. These sectors of healthcare are characterized by a heavy reliance on both public and private service production. In Finland, these sectors include for example, dental care, mental health, and elderly care. I propose a theoretical model that can be used to model the outcomes of policy interventions in a dual market healthcare sector. Using the Context-Intervention-Mechanism-Outcome (CIMO) framework, I studied the Finnish dental care sector during the years 2010-2016 in Espoo, Helsinki, and Oulu. This exploratory registry study included a dataset of 17,111,625 dental operations and enveloped two interesting policy interventions. During the years 2015 and 2016 the average reimbursement of private dental care operations was cut from 33 % to 25 % and 15 % respectively. The mechanisms at work and the outcomes produced develop within differing timespans and examining changes in data within one calendar year is not sufficient to conclude how an intervention has affected the entire system. After the intervention of 2015, the out-of-pocket payments increased in the private sector, yet no significant changes were observed in any other metrics. The public sector, however, showed an increase in capacity, in patients treated and in productivity. After the intervention of 2016, the private sector out-of-pocket payments increased further, this time resulting in a significant reduction in patients treated, in capacity, in operations produced, and in productivity. This time, however, the public sector did not seem capable of handling the new inflow of patients. Only a small increase was observed in patients treated in the public sector. In addition, a reduction in capacity and a no significant change, Kontekstisidonnaisen näytön kerryttäminen tietoon pohjautuvan päätöksenteon tueksi on keskeistä hyvien politiikkatoimien suunnittelulle. Tiedämme, että politiikkatoimet terveydenhuollon alalla ovat vahvasti kontekstisidonnaisia. Duaalimarkkinapohjaiset terveydenhuollon sektorit muodostavat yhden tällaisen mielenkiintoisen kontekstin. Näille terveydenhuollon sektoreille on ominaista laaja riippuvuus sekä julkisesta että yksityisestä sektorista. Suomessa tällaisia sektoreita ovat esimerkiksi suun terveydenhoito, mielenterveyshuolto sekä vanhustenhoito. Esitän teoreettisen mallin, jolla voidaan mallintaa politiikkatoimien lopputuloksia duaalimarkkinapohjaisilla terveydenhuollon sektoreilla. Hyödyntäen Konteksti-Interventio-Mekanismi-Tulos (CIMO-malli) järjestelmää, tutkin suomalaisen suun terveydenhoidon sektoria vuosina 2010-2016 Espoossa, Helsingissä ja Oulussa. Tämä eksploratiivinen rekisteritutkimus sisälsi tietoaineiston, joka kattoi 17 111 625 suun terveyden toimenpidettä sekä kaksi mielenkiintoista politiikkatoimea. Vuosina 2015 ja 2016 keskimäärinen yksityisen suun terveydenhoidon korvauksia (kelakorvaus) leikattiin 33 %:sta 25 %:iin ja edelleen 15 %:iin. Mekanismit ja lopputulokset kehittyvät eri aikajänteillä, minkä takia yhden kalenterivuoden sisäinen tutkimus ei välttämättä riitä tekemään selviä johtopäätöksiä siitä, miten politiikkatoimet ovat vaikuttaneet koko järjestelmään. Vuoden 2015 leikkauksen jälkeen yksityisen sektorin hinta potilaalle nousi, mutta mitään muita merkittäviä muutoksia ei ollut havaittavissa. Julkisella sektorilla puolestaan havaittiin kapasiteetin kasvua, hoidettujen potilaiden määrän kasvua sekä tuottavuuden kasvua. Vuoden 2016 leikkauksen jälkeen yksityisen sektorin hinnat potilaalle kasvoivat edelleen. Tällä kertaa kuitenkin havaittiin merkittävää laskua hoidettujen potilaiden määrässä, kapasiteetissa, tuotettujen toimenpiteiden määrässä sekä tuottavuudessa. Tällä kertaa julkinen sektori ei kuitenkaan enää kyennyt hoitamaan uusien