Search

Puupolttoaineet ovat merkittävä osa Suomen energiantuotantoa. Puupolttoaineiden osuus energian loppukulutuksesta oli 23 % vuonna 2012 ja puun energiakäytön lisääminen on yksi tärkeimmistä keinoista saavuttaa uusiutuvan energian lisäystavoitteet. Se edellyttää investointeja muun muassa polttoainetuotantoon. Investointihanke on monivuotinen projekti, jossa etukäteissuunnittelu on merkittävässä osassa. Suunnittelukustannukset ovat yleensä 10 – 15 % koko hankkeen kustannuksista mutta suunnitteluvaiheessa lähes kaikki loput kustannukset sidotaan tiettyyn kohteeseen. Työssä tuotettiin asiakasyritykselle tietoa investointipäätöksen tekoa varten puupolttoainetuotannon teknisestä toteutuksesta sekä taloudellisesta kannattavuudesta. Työ jakaantui kolmeen osaan: Kirjallisuustutkimukseen polttoainetuotannon lähtökohdista, alustavaan prosessisuunnitteluun sekä investointilaskelmiin. Tuotannon lähtökohtiin kuului selvitys raaka-aineen ja mahdollisten lopputuotteiden luokittelusta, standardeista ja polttoaineominaisuuksista sekä valmistustekniikoista. Polttoainevaihtoehdoiksi valikoituivat puumurske, puupelletti sekä paahtopelletti. Alustavassa prosessisuunnittelussa selvitettiin, miten kunkin polttoainevaihtoehdon tuotantoprosessi voitaisiin järjestää asiakasyrityksen tuotantoalueella. Lopuksi tutkittiin tuotanprosessivaihtoehtojen kannattavuutta. Biopolttoaineiden valmistus kierrätyspuusta näyttää olevan erittäin kannattavaa toimintaa. Pääsyy tähän on materiaalin edullinen tai jopa negatiivinen hinta. Sopivan polttoainetyypin valintaan vaikuttaa yrityksen olemassa oleva infrastruktuuri, etäisyys voimalaitoksista sekä niiden koko ja käytettävissä olevan raaka-aineen määrä. Asiakasyrityksen tapauksessa järkevintä näyttäisi olevan puu- tai paahtopelletin valmistus. Se tarjoaa tilaisuuden nostaa alueen energiatehokkuutta, kun kuivuri ja prosessijärjestelyt valitaan oikein. Puupelletin valmistus oli taloudellisen tarkastelun perusteella kannattavampaa mutta siinä investointisummat voivat jäädä niin pieniksi, ettei projektille voida myöntää investointitukea. Paahtopelletin tuotantoon saadaan todennäköisemmin ja korkeampaa investointitukea, joka tekisi siitä käytännössä yhtä kannattavaa kuin puupelletin tuottamisesta. Paahtopelletin markkinat ovat suuremmat ja vähemmän kilpaillut mutta sen valmistukseen liittyy toisaalta runsaasti uuden teknologian epävarmuutta, johon kierrätyspuussa olevat kemialliset epäpuhtaudet tuovat vielä oman lisänsä.

Itäaasialaisia klassisia muusikoita käsittelevät artikkelit ovat olleet yleisiä eurooppalaisissa klassisen musiikin lehdissä siitä lähtien kun itäaasialaiset alkoivat yhä suuremmassa määrin voittaa kansainvälisiä musiikkikilpailuita ja luoda kansainvälistä uraa 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Läntinen taidemusiikki on kansainvälistymässä aikana, jolloin pelot klassisen musiikin kuolemasta ovat myös päässeet otsikoihin Euroopassa. Itäaasialaiset muusikot työskentelevät kompleksisella kulttuurien kentällä, jossa heidän muusikkoutensa on jatkuvasti arvostelun alaisena. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli saada selville, miten itäaasialaiset klassiset muusikot ja heidän kulttuurinen identiteetti on representoitu kolmessa eurooppalaisessa klassisen musiikin lehdessä, Crescendossa, Gramophonessa ja Rondossa vuosina 2002‒2011. Tämä saavutettiin analysoimalla ensin määrällisesti tutkimusaineiston teemat, asenteet ja toimijat. Päämenetelmänä käytettiin diskurssianalyyttistä viitekehystä kuvaamaan neljää itäaasialaisen muusikkouden representaatiota, joita olivat valloittaja-diskurssi, aasialais-diskurssi, virtuoosi-diskurssi ja sillanrakentaja-diskurssi. Itäaasialaiset muusikot nähdään diskursseissa erilaisina muttei kuitenkaan eksoottisina. Tämä erilaisuus tuodaan esiin korostamalla heidän kansalaisuutta ja etnisyyttä paikoissa, joissa tämä tieto ei ole kontekstin kannalta välttämätöntä. Itäaasialaiset muusikot on lisäksi kuvattu sillanrakentajina itämaisen ja länsimaisen kulttuurin välillä. Muusikoiden virtuositeettiin liitetty tekno-orientalismin stereotypia tuodaan usein esiin diskursseissa mutta julistetaan samalla vanhentuneeksi. Itäaasialainen klassisen musiikin ilmiö puolestaan kuvaillaan käyttäen sotilaallista ja sotaisaa sanastoa. Tulokset osoittavat, että läntisen taidemusiikin tarina nähdään edelleen olennaisesti länsimaisena ilmiönä, ja itäaasialaisilla muusikoilla on vielä paljon tehtävää, jotta heistä tulee tämän tarinan pääosan esittäjiä yhdessä eurooppalaisten ja amerikkalaisten kollegoidensa rinnalla. Articles of East Asian classical musicians have been common in the European classical music magazines since East Asians began increasingly winning international music competitions and pursue international careers somewhere towards the end of the 20th century. The field of Western classical music is becoming more international at a time when fear of the dying of classical music has also reached the headlines in Europe. East Asian musicians work in a complex cultural field where their musicianship is constantly evaluated from different premises. The aim of this study is to see how the East Asian classical musicians and their cultural identities are represented in three European classical music magazines, Crescendo, Gramophone, and Rondo during the years 2002‒2011. This is achieved through first analysing the themes, attitudes and actors of the articles by using quantitative content analysis. Discourse analytical framework is used as a main method to illustrate four different representations of East Asian classical musicians ‒ the Invader, the Asian, the Virtuoso, and the Bridge Builder. The East Asian classical musicians are seen as different, yet not exotic. Their difference is brought up in emphasising their nationality and ethnicity in places where this knowledge is not necessary for the context. Further, the East Asian musicians are often seen as bridge builders between Eastern and Western culture. The stereotype of techno-orientalism relating to the virtuosity of the musicians is brought up in discourse but is, at the same time, announced outdated. The general context, the East Asian classical music phenomenon, is described using military and warlike terms. The findings indicate that the story of Western classical music is still seen as inherently Western and that East Asian classical musicians still have work to do in becoming main actors in the story alongside their European and American colleagues.

One of the main questions in evolutionary biology is what causes genetic differentiation among populations and the origin of new species. In this thesis I studied genetic differentiation of populations by testing how changes in the environment and behaviour have affected populations of Myrmica ants (Formicidae, Hymenoptera). First, I used a phylogeographic approach to find out how climatic changes during and after the last glaciation have affected populations of two Palearctic ant species Myrmica rubra and M. ruginodis. The aim was to locate their glacial refugia and postglacial recolonization routes, and to test whether differences in their cold tolerance and life-history traits have affected their phylogeographic structures and locations of their glacial refugia. Second, I studied the effect of behavioural differences on populations of M. rubra. I examined genetic differentiation and reproductive isolation of an intraspecific microgynous social parasite and its macrogynous host using both genetic and behavioural approaches. The aim was to clarify whether social parasitism as an alternative reproductive tactic may lead to speciation in sympatry. The results of this thesis show that differences in life-history traits have had no effect on the phylogeographic structures of M. rubra and M. ruginodis. Both species have survived the last glaciation in several refugia in Southern Europe but probably also in regions further east and north. Circumstantial evidence suggests that the more cold-tolerant M. ruginodis has survived in refugia more north than M. rubra. Both species have recolonized the northern areas from the south-west and south-east, and probably also from the east. Both genetic and behavioural evidence suggested that in M. rubra the parasite and host are reproductively isolated. They differed substantially in their nuclear DNA, indicating that the parasite is in the process of speciation. However, the mitochondrial lineages of the host and the parasite have not yet diverged. This thesis brings new information on the history of Palearctic insects and the effects of the past environmental changes on their populations. This thesis also clarifies the evolution of social parasitism and provides new evidence for a probable example of sympatric speciation through an alternative reproductive tactic, social parasitism. Yksi evoluutiobiologian tärkeimmistä kysymyksistä on, mikä aiheuttaa populaatioiden geneettistä erilaistumista ja uusien lajien syntymistä. Tutkin väitöskirjatyössäni tekijöitä, jotka vaikuttavat populaatioiden geneettiseen erilaistumiseen ja selvitin, miten elinympäristön ja käyttäytymisen muutokset ovat vaikuttaneet Myrmica-suvun muurahaisten (Formicidae, Hymenoptera) populaatioihin. Ensiksi tutkin fylogeografisten menetelmien avulla elinympäristön muutosten vaikutusta kahden Palearktisen muurahaislajin, siloviholaisen (Myrmica rubra) ja ryppyviholaisen (M. ruginodis), populaatioihin. Tavoitteenani oli paikallistaa lajien jääkauden aikaiset refugiot (turvapaikat) ja jääkauden jälkeiset leviämisreitit, sekä selvittää, miten erot lajien kylmänkestävyydessä ja elinkierrossa ovat vaikuttaneet niiden fylogeografiseen rakenteeseen ja refugioiden sijaintiin. Toiseksi, tutkin käyttäytymiserojen vaikutuksia siloviholaispopulaatioihin. Selvitin lajinsisäisen sosiaalisen mikrogyyniloisen ja sen makrogyyniemännän geneettisen erilaistumisen määrää ja lisääntymisisolaatiota tutkimalla sekä niiden genetiikkaa että käyttäytymistä. Tavoitteenani oli selvittää, voiko sosiaalinen loisinta vaihtoehtoisena lisääntymistaktiikkana johtaa lajiutumiseen. Erot lajien elinkierrossa eivät ole vaikuttaneet niiden fylogeografiseen rakenteeseen. Molemmat lajit ovat selviytyneet viimeisen jääkauden aikana useassa refugiossa Etelä-Euroopassa, mutta myös itäisemmillä ja pohjoisemmilla alueilla. Kylmänkestävämpi ryppyviholainen on luultavasti selviytynyt pohjoisemmissa refugioissa kuin siloviholainen. Lajit ovat todennäköisesti levinneet jääkauden jälkeen pohjoiseen lounaasta, kaakosta sekä luultavasti myös idästä. Sekä genetiikkaan että käyttäytymiseen perustuvat tulokset viittaavat siihen, että loisen ja sen emännän välillä on lisääntymisisolaatio. Niiden tuman DNA poikkesi merkitsevästi toisistaan ja loinen on luultavasti lajiutumassa emännästään. Loisen ja emännän mitokondrion DNA:n linjat eivät kuitenkaan ole vielä eriytyneet toisistaan. Väitöskirjatyöni tuo uutta tietoa Palearktisten hyönteisten historiasta ja siitä, miten elinympäristön muutokset ovat vaikuttaneet niiden populaatioihin viimeisen jääkauden aikana ja sen jälkeen. Työni valaisee sosiaalisen loisinnan evoluutiota ja antaa uusia viitteitä sympatrisesta lajiutumisesta tilanteessa, jossa lajiutumisen syynä on vaihtoehtoinen lisääntymistaktiikka, sosiaalinen loisinta.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä asiat vaikuttavat englanninopettajien työtyytyväisyyteen ja -tyytymättömyyteen ja miten englanninopettajien mukaan työtyytyväisyyttä voitaisiin kehittää. Aineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää alakoulun, yläkoulun sekä lukion englanninopettajaa. Haastattelut toteutettiin nauhoitettuina puolistrukturoituina teemahaastatteluina, jotka litteroitiin. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Opettajien työkokemusten määrät vaihtelivat suuresti, mikä teki aineistosta moninaisen. Tulokset osoittivat, että englanninopettajat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä työhönsä. Yleisesti ottaen työtyytyväisyys koostui työn sosiaalisuudesta, vuorovaikutuksesta kollegoiden kanssa, mahdollisuudesta työskennellä englannin kielen parissa ja saada näkyviä työtuloksia aikaan. Työtyytymättömyyteen johtivat puolestaan fyysiset työskentelyolosuhteet, liian raskas työmäärä sekä ongelmat oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa. Kokeneet opettajat olivat erityisesti tyytymättömiä raskaaseen työmäärään sekä koulussa että sen ulkopuolella. Toinen merkittävä työtyytymättömyyteen johtava tekijä oli oppilaiden käytöksen huonontuminen. Alle viisi vuotta opettaneet opettajat olivat tyytymättömimpiä siihen, miten heikosti opetusharjoittelu valmisti heitä työelämään. Kehitysehdotuksiksi opettajat mainitsivat kattavamman oppilaiden hyvinvoinnin tukemisen, paremmat fyysiset työskentelyolosuhteet sekä lisää tukea kollegoilta vastavalmistuneille opettajille. Lisäksi opettajat toivoivat enemmän yhtenäisyyttä koulun sääntöihin, jotta työrauhaongelmilta ja muilta ylimääräisiltä ongelmilta vältyttäisiin.

Oppimisstrategiat ovat olennainen osa vieraan kielen omaksumista, ja ne ovat jo pitkään olleet laajan tutkimuksen kohteena. Sanaston oppiminen nähdään yhä tärkeämpänä osana kielitaitoa ja koulujen opetusohjelmaa, minkä vuoksi sanaston oppimisstrategiat ovat kasvava tutkimuskohde kielitieteessä. Suuri osa uusien sanojen oppimisesta on kuitenkin oppilaiden omalla ajalla tapahtuvaa itsenäistä työskentelyä, ja tutkimus oppilaiden omista käsityksistä eri strategioiden käytöstä ja tehokkuudesta on ollut vähäisempää. Tämä kandidaatin tutkielma keskittyi selvittämään, millaisia strategioita lukion 1. vuoden opiskelijat käyttävät opiskellessaan sanastoa itsenäisesti, kuinka sitoutuneita he ovat sanaston laajentamiseen ajallisesti ja tavoitteellisesti katsottuna, ja mikä heidän mielestä on koulun panos strategioiden opettamisessa. Aineisto kerättiin kvalitatiivisia teemahaastatteluita sekä kvantitatiivista web-kyselyä käyttäen, ja kaikki tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat Jyväskylän Lyseon lukion 1. vuoden opiskelijoita. Tulokset osoittavat, että opiskelijat käyttivät tiettyjä, lähinnä kognitiivisia ja muististrategioita itsenäisessä opiskelussa, vaikka kokivatkin niiden opetuksen koulussa olleen hyvin vähäistä. Opiskelijoiden käsitykset eri keinojen tehokkuudesta olivat usein ristiriidassa heidän käyttämiensä strategioiden kanssa. Tavoitteiden asettaminen sanaston oppimiseen oli yleistä, joskin jako koulun sisälle ja sen ulkopuolelle rajoittuviin tavoitteisiin oli osallistuneiden kesken ilmeinen.