Search

In this paper different factors effecting into thermal comfort are compared with results of housing diaries. The data was collected in a project which object was to demonstrate the effects of energy retrofits on IEQ and occupant health. Data from existing 46 multi-family buildings (218 apartments) were collected both before and (usually about one year) after energy retrofits, including various thermal condition and indoor air quality (IAQ) measurements combined with occupant surveys. Measurements were performed during two winter months. The relatively high indoor temperatures observed in apartments before the retrofits indicated overheating. After the retrofits, the average temperatures remained unchanged. The temperature even in the coldest spot, i.e. place where coldest inner surface temperature was detected by thermographic camera or IR-thermometer (usually by the balcony door) was quite high, about +20,3 °C. According to 2-week diaries, considering perceived housing satisfaction, the occupants were quite satisfied with the IAQ. In 11-point scale considering daily perceived disturbance, (0 "not at all" and 10 "intolerably") the average was less than 1 considering indoor temperature, humidity, draught and stuffiness/ poor IAQ. The differences before and after were not statistically significant, except considering stuffiness/poor IAQ, which was reported less disturbing after the retrofits (Mann-Whitney U-test, p=0.001). The indoor thermal conditions were quite good and occupant satisfaction were relatively high even before the energy retrofits and remained about the same after the retrofits., CLIMA 2022 conference, 2022: CLIMA 2022 The 14th REHVA HVAC World Congress

Impacts of energy retrofits on IAQ were studied in two European countries, Finland and Lithuania. Air change rates were estimated based on air flows measured through ventilation outlets and 24-hour monitoring of CO2 concentrations before and after various energy retrofits in multi-family buildings. The air change rates (ACR) after retrofits were higher in apartments with mechanical ventilation in Finland. The ACR after retrofits were smaller in all study groups in Lithuania, yet noticeably smaller in apartments with mixed ventilation. CO2 concentrations in all study groups in Finland were lower than in Lithuania. Also, some decrease in CO2 concentrations was noticed after retrofits in Finland, whereas an opposite trend was observed in Lithuania. In conclusion, impacts of energy retrofits were mainly marginally positive in Finland and mainly negative in Lithuania. Positive impacts were typically noticed in apartments with mechanical ventilation and "good" IAQ before retrofits. On contrary, negative impacts were noticed in apartments with natural ventilation and "adequate" IAQ. It was concluded that IAQ should be assessed before and after retrofits. publishedVersion

Maanvastaisten alapohjarakenteiden lämpö- ja kosteusolosuhteet poikkeavat rakennusvaipan muiden osien toiminnasta. Alapohja on rakenteena kosketuksissa lämpimien ja kosteiden täyttö- tai pohjamaakerrosten kanssa. Alapohjaa ympäröivissä tavanomaisissa olosuhteissa täyttö- tai pohjamaa muodostuu lähes aina kosteuslähteeksi yläpuolisille rakenteilla. Kosteuden sitoutumis- ja siirtymismekanismit ja etenkin siirtyvän kosteuden määrät riippuvat rakenteeseen muodostuvasta lämpötilakentästä ja tästä syystä lämpötilaan ja kosteuteen liittyviä ilmiöitä tulee tarkastella yhdessä.Täyttökerrokset ovat joko suoraan tai välillisesti yhteydessä maapohjan suuriin vesivarastoihin, pohja- tai orsivesiesiintymiin ja vajovesikerroksiin. Hienoaineksia sisältävä karkearakeinen maakerros pystyy kapillaarivoimien avulla kuljettamaan suuria määriä vettä näistä lähteistä paitsi ylöspäin, myös vaakasuunnassa. Vajovesikerroksesta vaakasuunnassa etenevän kapillaaririntaman etenemänopeus 2 lk salaojasoran vaatimukset täyttävässä materiaalissa on noin 30 cm tunnissa ja rintamassa kulkeutuva vesimäärä jopa 150 kg/m3. Veden kapillaarien kulkeutuminen alapohjarakenteisiin liittyvissä maakerroksissa tuleekin aina estää karkearakeisella ja riittävän paksulla veden kapillaarisen liikkeen katkaisevalla kerroksella. Täyttökerrosten huokosilman suhteellinen kosteus on käytännössä aina lähellä kyllästyspitoisuutta RH = 100 %, johtuen massan huokosrakenteen yhteydestä vesilähteisiin sekä vajo- ja kapillaarivesien kulkeutumisesta maakerroksissa. Lämmitetyissä rakennuksissa täyttökerrosten lämpötila on noin +15…+17°C -astetta riippuen käytetystä eristepaksuudesta ja sisälämpötilasta. Täyttökerrosten lämpötilakäyttäytyminen noudattaa melko tarkasti yläpuolisten tilojen ja laatan lämpötilamuutoksia, eikä ulkolämpötilojen vuodenaikaisvaihtelulla ole juurikaan vaikutusta täyttökerrosten lämpötiloihin.Alapohjan, kuten kaikkien rakennuksen ulkovaipan osien yli muodostuu lämpötila- ja kosteusero, joka pyrkii tasaantumaan virtauksena rakenteen läpi. Lämpimän ja kostean täyttökerroksen (Tt ≈ +16°C, RHt ≈ 100 %) huokosilman vesihöyrypitoisuus on suurempi kuin tavallisen huoneilman vesihöyrypitoisuus (Ts ≈ +20°, Rhs = 20...40%). Tästä syystä alapohjarakenteen diffuusiovirta kulkee lähes poikkeuksetta pohjamaasta ylöspäin kohti kuivempaa huoneilmaa, jolloin rakenteeseen tiivistyvän kosteuden tai jonkin materiaalikerroksen kriittisen kosteuden ylittymisen riski kasvaa. Useissa tapauksissa alapohjarakenteen kriittisin kohta on pinnoitteen alapinta, mikäli käytetty pinnoitemateriaali on liian tiivis.Maanvastaisten alapohjarakenteiden kosteusteknisessä suunnittelussa tulee tarkastella kolmea tilannetta:1. Rakenteen kuivumisvaihe, jolloin rakennuskosteuden on päästävä kuivumaan valetusta laatasta joko pohjamaahan tai huoneilmaan. Tällöin rakenne itsessään toimii kosteuslähteenä.2. Käyttötila, jolloin lämmin ja kostea pohjamaa ja täyttökerrokset toimivat kosteuslähteenä yläpuoliselle lattiarakenteelle. Rakenteen suhteellisen kosteuden nousu ja tiivistymisriski tulee ottaa huomioon kosteusteknisissä tarkasteluissa ja rakenteen on pystyttävä haihduttamaan maasta nouseva kosteus.3. Vauriotilanteessa (esim. putkivuoto) kosteuslähde on rakenteen sisällä ja rakenteeseen päässeen ylimääräisen veden on päästävä poistumaan joka pohjamaahan tai huoneilmaan.