Search

Tiivistelmä. Parodontiitti on lähinnä gram-negatiivisten bakteerien aiheuttama hampaan kiinnityskudoksen tulehdustila. Myös Alzheimerin tautiin liittyy vahvasti tulehdustila. Tämän vuoksi on mielenkiintoista tarkastella, miten suun alueen krooninen tulehduksellinen tila, suusta verenkierron kautta muualle elimistöön levinneet mikrobit ja näiden aiheuttama systeeminen tulehdus voisivat mahdollisesti vaikuttaa aivojen tulehdukselliseen tilaan, Alzheimerin taudin kehittymiseen ja sen etenemiseen. Tämän tutkielman tavoitteena on käydä läpi erilaisia poikittaistutkimuksia, pitkittäistutkimuksia ja systemaattisia katsausartikkeleita liittyen parodontiitin ja Alzheimerin taudin välillä vallitsevaan yhteyteen ja pohtia erityisesti parodontiitin roolia Alzheimerin taudin synnyssä. Mielenkiintoinen kysymys on, voitaisiinko Alzheimerin tautia mahdollisesti tulevaisuudessa ehkäistä parodontiumin hyvällä hoidolla. Parodontiitissa verenkiertoon voi päästä bakteereja. Bakteerit kulkeutuvat verenkierrosta helposti aivoihin. Alzheimerin tautia sairastavan potilaan aivoihin kertyneestä amyloidi-β:sta on löydetty laaja-alaisesti bakteereja ja niiden toksiineja. Alzheimerin tautiin yhdistettyihin bakteereihin kuuluu myös parodontiittibakteereja, kuten P.gingivalis ja T.denticola. Parodontiittibakteerien pinnalla on lipopolysakkarideja (LPS), jotka sisältävät proteolyyttisiä entsyymejä sekä amyloidi-β:n kaltaisia funktionaalisia amyloideja. LPS sekä amyloidi-β ovat vastustuskykyisiä hajoamiselle. Amyloidit kulkevat veriaivoesteen läpi ja muodostavat Alzheimerin taudille ominaisia, aivoille sytotoksisia seniiliplakkeja. LPS:a sisältävät bakteerit aiheuttavat Alzheimerin taudissakin havaitun tulehdustilan keskushermostossa. Parodontiitissa verenkiertoon päässeet tulehduksen välittäjäaineet, sytokiinit, stimuloivat aivoihin päästyään aivojen omia kudossyöjäsoluja, mikrogliasoluja, ja ne alkavat tuottamaan omia sytokiineja, jotka ovat haitallisia hermosoluille. Nuorilla mikrogliasolujen aktivoituminen johtaa reparatiiviseen tulehdusvasteeseen, joka tukahduttaa alkuperäisen proinflammatorisen vasteen. Ikääntyneissä aivoissa tulehdusvaste sen sijaan pahenee. Mikrogliasolut ovat muuttaneet fenotyyppiään agressiiviseen, tulehdukselliseen fenotyypiin. Tällaiseen muutokseen mikroglian fenotyypissä johtaa iän lisäksi amyloidi-β, tauproteiinit ja systeeminen tulehdus. Myös makrofagit ja T-solut pääsevät aivoihin alueilta, joissa veriaivoeste on heikentynyt. Systeemisten tulehdussolujen kudokseen pääsy aiheuttaa adaptiivisten immuunisolujen ilmenemisen ja kudostuhon. Perifeerinen tulehdus indusoi aivojen sytotoksisen amyloidi- β:n tuotantoa.

Tiivistelmä EduPal-hanke on perustunut parhaaseen mahdolliseen näyttöön. Hankkeessa on tuotettu uutta näyttöön perustuva tietoa sähköisten kyselyjen, työpajojen, haastattelujen, opetussuunnitelmaanalyysien ja järjestelmällisten katsausten avulla. Hankkeen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa on hyödynnetty laajasti palliatiivisen hoidon ammattilaisten, asiantuntijoiden, opettajien, opiskelijoiden ja kansalaisten näkemyksiä. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkimus- ja koulutusyhteistyö on mahdollistanut vastavuoroisen asiantuntijuuden jakamisen, joustavat opintopolut ja opetustarjonnan laajentamisen sekä ammattikorkeakoulu- että yliopisto-opiskelijoille. EduPalhanke on ollut kansainvälisesti suunnan näyttäjänä näyttöön perustuvan palliatiivisen hoidon perusopetuksen sekä erikoistumiskoulutusten kehittämisessä. Hoitotyön ja lääketieteen opetussuunnitelmasuositusten juurruttamisen ohella tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa tulee jatkossa suunnata simuloituihin ja autenttisiin potilaskontakteihin perustuvaan moniammatilliseen opetukseen sekä opettajien palliatiivisen hoidon opetuksen osaamiseen. Abstract Competence in palliative care through research, development and innovation activities The EduPal-project was based on the best available evidence. The project has produced new evidence-based knowledge through surveys, workshops, interviews, curriculum analyses and systematic reviews. For that purpose, the views of palliative care professionals, experts, teachers, students and citizens have been widely used in the research and development process. Research partnership and educational collaboration between universities of applies sciences and universities have fostered shared expertise between professionals from different faculties and disciplines, offered flexible study paths for students as well as expanded high-quality educational options over educational organizations. The EduPal-project has received international attention through international collaboration and now the development of palliative care education continues also at the European level. In addition to implementing the curriculum recommendations in nursing and medical education, research, development and innovation activities should be focused on in palliative care education for the multidisciplinary personnel and students, especially on use of simulated and authentic patient contacts in education, and teachers’ competence of teaching palliative care.

Background: In order to avoid unnecessary use of hospital services at the end-of-life, palliative care should be initiated early enough in order to have sufficient time to initiate and carry out good quality advance care planning (ACP). This single center study assesses the impact of the PC decision and its timing on the use of hospital services at EOL and the place of death. Methods: A randomly chosen cohort of 992 cancer patients treated in a tertiary hospital between Jan 2013 – Dec 2014, who were deceased by the end of 2014, were selected from the total number of 2737 identified from the hospital database. The PC decision (the decision to terminate life-prolonging anticancer treatments and focus on symptom centered palliative care) and use of PC unit services were studied in relation to emergency department (ED) visits, hospital inpatient days and place of death. Results: A PC decision was defined for 82% of the patients and 37% visited a PC unit. The earlier the PC decision was made, the more often patients had an appointment at the PC unit (> 180 days prior to death 72% and

Background: Preoperative permanent atrial fibrillation (AF) is associated with impaired outcome after surgical aortic valve replacement (SAVR). The impact of preoperative paroxysmal AF, however, has remained elusive. Purpose: We assessed the impact of preoperative paroxysmal AF on outcome in patients undergoing SAVR with bioprosthesis. Methods: A total of 666 patients undergoing isolated AVR with a bioprosthesis were included. Survival data was obtained from the national registry Statistics Finland. Patients were divided into three groups according to the preoperative rhythm: sinus rhythm (n = 502), paroxysmal AF (n = 90), and permanent AF (n = 74). Results: Patients in the sinus rhythm and paroxysmal AF groups did not differ with respect to age (P = .484), gender (P = .402) or CHA₂DS₂‐VASc score (P = .333). At 12‐month follow‐up, AF was present in 6.2% of sinus rhythm patients and in 42.4% of paroxysmal AF patients (P

Objective: Stroke is a frequent complication occurring early and late after surgical aortic valve replacement. There is an unmet clinical need for simple tools to assess postoperative stroke risk. We sought to assess the predictive performance of Congestive heart failure; Hypertension; Age ≥75 (doubled); Diabetes mellitus; prior Stroke, transient ischemic attack or thromboembolism (doubled); Vascular disease; Age 65 to 74; Sex category (female) (CHA₂DS₂-VASc) score in patients undergoing surgical aortic valve replacement with a bioprosthesis. Methods: Seven hundred fourteen patients undergoing isolated surgical aortic valve replacement with a bioprosthesis at 4 university hospitals were included. Data were collected retrospectively from patient records and monitored by an independent party. Results: Median follow-up time was 4.8 years. Mean CHA₂DS₂-VASc score was 4.1 ± 1.6. Low (scores, 0–1), high (scores, 2–4), and very high (scores, 5–9) CHA₂DS₂-VASc scores were observed in 39 (5.5%), 400 (56.0%), and 262 (38.5%) patients, respectively. Incidences of stroke or transient ischemic attack at 1 year were 2.6%, 4.8%, and 10.7%; at 5 years incidences were 5.2%, 14.0%, and 21.9%; and at 10 years incidence were 5.2%, 20.7%, and 37.9% for patients in low, high, and very high scores, respectively. Incidences of major bleeds at 1 year were 0%, 1.8%, and 2.7%; at 5 years incidences were 0%, 5.4%, and 8.7%; and at 10 years incidences were 0%, 9.0%, and 27.1%, respectively. Competing risk analysis showed that patients with CHA₂DS₂-VASc score of 5 through 9 had a significantly increased risk of stroke or transient ischemic attack (hazard ratio, 4.75; 95% confidence interval, 1.09–20.6; P = .037) irrespective of preoperative or new-onset in-hospital atrial fibrillation compared with low-risk patients. Conclusions: CHA₂DS₂-VASc is a valuable tool to identify patients with increased risk of stroke and major bleeding, and for whom alternative strategies for prevention of late neurologic complications should be adopted.

Relieving patients’ suffering is the foremost duty of doctors. Whether euthanasia is needed to alleviate difficult suffering or not, has been extensively discussed in Finland. As euthanasia should not be considered only as a philosophical question, this article summarizes studies and reports published in jurisdictions where euthanasia and/or assisted suicide have been legalized and aims to provide data for further discussion among doctors. Rising euthanasia rates and signs of extending euthanasia practices from severely ill patients to other conditions — such as patients with psychiatric diagnoses or elderly people with multiple geriatric diseases without evident limited life expectancy — reveal some complexity of the theme. The authors have a critical view on euthanasia legislation, but promote doctors’ education in palliative care and patients’ equal access to specialized palliative care services in Finland. Tiivistelmä Eutanasia tarkoittaa potilaan surmaamista lääkkeillä hänen pyynnöstään kärsimyksen lopettamiseksi. Eduskunnalle jätetty kansalaisaloite viritti maamme historian vilkkaimman eutanasiakeskustelun. Kärsimyksen lievitys on lääkärintyön ydintehtävä, mutta potilaan elämän lopettamista ei voida sellaisena pitää. Silti muutamissa maissa kollegat toteuttavat eutanasiaa, ja lääkärin rooli on keskeinen eutanasiapäätöksessä. Arvioitaessa eutanasialainsäädännön merkitystä on syytä tarkastella näiden maiden käytäntöjä ja kehitystä.

Background: The long-term incidence of stroke and the proportion of cardioembolic events after bioprosthetic surgical aortic valve replacement (SAVR) remain largely unknown. Methods: The CAREAVR study sought to assess the rate of stroke and transient ischemic attack (TIA) in patients who underwent isolated surgical aortic valve replacement with a bioprosthesis at four Finnish university hospitals between 2002 and 2014. Data was collected retrospectively and included 721 patients. Median follow-up time was 4.8 [3.0–7.0] years. Results: At 5 years, freedom from stroke was 89.0%, from TIA 94.1%, and from stroke and TIA 83.7%. The median time between index procedure and stroke or TIA was 1.7 years [29 days–3.9 years]. Stroke was of cardioembolic origin in 44.4% of patients. In multivariable competing risk analysis, increased age (HR 1.03, 95%CI 1.00–1.06, p = 0.022), previous stroke or TIA (HR 1.75, 95%CI 1.14–2.70, p = 0.010), New York Heart Association (NYHA) class III or more (HR 1.51, 95%CI 1.01–2.24, p = 0.044) and insulin treatment at discharge (HR 1.20, 95%CI 1.09–3.64, p = 0.024) were independent predictors of stroke or TIA. Cerebrovascular events occurred in 47.2% of patients with ongoing anticoagulation therapy. Conclusion: In this study, the incidence of stroke in the early postoperative period after bioprosthetic SAVR was higher than previously documented. Almost half of strokes were of cardioembolic etiology. These findings highlight the need for the better prevention strategies for cardioembolic events after bioprosthetic SAVR.

Aims: Post-operative atrial fibrillation (POAF) is a frequent complication after open-heart surgery, and cardioversions (CV) are commonly performed to restore sinus rhythm. However, little data exists on thrombo-embolic risk related to early post-operative CV and on the recurrence of POAF after CV. CAREAVR study sought to assess the rate of strokes, transient ischaemic attacks (TIA), and mortality shortly after POAF-triggered CV in patients who underwent isolated surgical aortic valve replacement (SAVR) with a bioprosthesis. Methods and results: Altogether 721 patients underwent isolated SAVR with a bioprosthesis at four Finnish university hospitals. During post-operative hospitalization, after patients with prior chronic AF were excluded, 309/634 (48.7%) of patients had at least one episode of POAF [median time (interquartile range) 3 (3) days], and an electrical CV was performed in 113/309 (36.6%) of them. The length of hospital stay was not affected by CV. At 30 days follow-up, the rate of stroke, TIA or mortality was higher in those AF patients who underwent CV vs. those who did not (9.7% vs. 3.6%, P = 0.04, respectively; adjusted hazard ratio 2.63, 95% confidence interval 1.00–6.92, P = 0.05). Similar proportion of patients in both groups were in AF rhythm at discharge (32.7% vs. 35.7%, P = 0.18); and at 3 months (25.0% vs. 23.6%, P = 0.40), respectively. Conclusion: In this real-world population of patients undergoing isolated SAVR, the rate of POAF was nearly 50%. One-third of these patients underwent an electrical CV, and they exhibited over two-fold risk for thromboembolisms and mortality. Cardioversion did not affect the short-term prevalence of AF.

The Paukkajanvaara mine in Eno, eastern Finland, started to operate in 1959. The mine was a test site for assessing the feasibility of larger-scale uranium extraction. Pilot-scale mining and milling were carried out between 1958 and 1961, and the mine site was rehabilitated in the early 1990s. The aim of this study was to examine the potential for further mobilization of radionuclides after remediation. There are two primary sources of contamination at the site, the waste-rock pile and the tailings. Our study indicates that 226Ra leached from the waste-rock pile and accumulated in surrounding soil. In run-off sediment samples collected from a dry stream bed near the waste-rock pile, the activity concentrations of 226Ra and 238U were higher than in soil samples. From the tailings, radionuclides can leach directly to the lake and to another small stream, which flows to the east of the waste-rock pile. In the water samples collected from this stream, uranium concentrations increased at the outlet to the lake. The results from the soil samples collected between the tailings area and the stream indicate leaching of 238U and 226Ra with the surface flow. Sediment samples collected from the bottom of the lake displayed pronounced uranium series disequilibrium with fractionations of 210Pb and 226Ra relative to the parent 238U. The results therefore indicate that leaching and accumulation of at least 226Ra from the waste-rock pile and possibly tailings is still ongoing.

Sorption of trivalent actinides and lanthanides onto the surface of geological materials relevant for nuclear waste disposal is a topic that has been widely studied in recent years. However, the sorption properties of metals are often investigated by studying the sorption behaviour of a single metal at a time, thus, these experiments do not account for potential effects of sorption competition in the presence of multiple dissolved elements or compounds. Bradbury and Baeyens (2005) performed extensive investigations of the sorption competition between various metal cations on the clay mineral montmorillonite. By investigating the competition of metals with similar and dissimilar chemical behaviour (e.g. tendency to hydrolysis and valence state), the authors concluded that metal cations with dissimilar chemical properties do not affect the uptake of one another by the clay mineral, whereas metals with similar chemistries do. Thus, if the data obtained in single metal sorption experiments are used in the safety assessment of nuclear disposal, careful considerations of the chemical environment in the near- or far-field of nuclear waste repository is needed to avoid the possible overestimation of radionuclide sorption. In this study, we have combined batch sorption and spectroscopic experiments that were performed with Eu(III), Cm(III) and Am(III) in in the absence and presence of Y(III) as competing cation. The objective was to investigate how the sorption behaviour of trivalent actinides and lanthanides is affected by the presence of another trivalent metal. Following the findings of Bradbury and Baeyens (2005) our hypothesis is that the addition of higher concentrations of trivalent Y(III) together with a chemically similar trivalent metal, Eu(III), Cm(III) or Am(III), would affect the sorption behaviour of that metal. Batch sorption experiments were performed with Eu(III) at different pH (pH-edges) and concentrations (isotherms). The competing metal Y(III) was added before Eu(III) to the mineral suspension in concentrations ranging from 1×10-6 M to 1×10-4 M. In the Eu(III) pH-edge experiments, the sorption of 1×10-5 M Eu(III) was investigated on 0.5 g/l corundum at varying pH, with and without Y(III). In the Eu(III) isotherm experiments, the initial Eu(III) concentration was varied between 1×10-9 M – 1×10-4 M and Y(III) was used in the competing isotherm samples at a constant pH of 7. Batch experiments showed that the addition of Y(III) did decrease the sorption of Eu(III) (Figure 1) on a macroscopic scale. However, as the main emphasis of this study was the possible changes happening at the molecular level as a results of sorption competition, spectroscopic methods were also employed. Time-resolved laser fluorescence spectroscopy (TRLFS) enables the investigations of Cm(III) sorption speciation directly on the mineral surface. We investigated the changes in the speciation of 1×10-7 M Cm(III) in 0.5 g/l corundum suspensions at varying pH under non-competing and competing conditions using 1×10-4 M Y(III). The results indicate changes in the Cm(III) sorption species distribution, thus, confirming our findings in the batch sorption experiments showing that 1×10-4 M Y(III) suppresses Cm sorption complex formation on the mineral surface depending on the solution pH (Figure 2). Cm(III) luminescence spectra of only Cm(III) and of Cm(III) together with Y(III), show that the fraction of aqueous Cm species is substantially greater with high concentrations of Y(III) present. Only when the pH is increased above 7, the first Cm sorption species appears, resulting in a shift of the observed emission peak maximum. X-ray absorption spectroscopy (XAS) was applied to identify the formed trivalent actinide sorption complexes. We investigated the sorption of 6×10-6 M or 2×10-5 M Am(III) on the corundum surface at pH 8.5 in the absence and presence of 2×10-5 or 2×10-4 M Y(III). The treatment of the XAS-data is still ongoing and results will be discussed more closely in the conference presentation.

Masennus on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä terveysongelmista, siitä kärsii arviolta noin 121 miljoonaa ihmistä. Maailmanlaajuisen tautitaakan (Global Burden of Disease, GBD) aiheuttajana se on GBD 2010 -tutkimuksen mukaan kahdeksas, jättäen taakseen mm. liikenne-onnettomuudet ja keuhkoahtaumataudin (Ferrari ym. 2013). WHO esitti vuonna 1991 elämänlaadun määritelmäksi ”yksilön näkemys hänen asemastaan elämässä kontekstina kulttuuri ja arvomaailma jossa he elävät ja suhteessa heidän tavoitteisiinsa, odotuksiinsa, arvoihinsa ja huoliinsa”, ja aloitti kehitystyön tavoitteenaan työkalu, jolla elämänlaatua voitaisiin määrittää. Kehitystyön tuloksena syntyi World Health Organization Quality Of Life — 100 (WHOQOL-100) ja siitä lyhennetty 26 kohtainen versio WHOQOL-BREF (WHO, 1998). Se on osoitettu soveltuvaksi myös vanhusväestöä tutkittaessa (Naumann ja Byrne 2004). Masennuksen on osoitettu olevan tärkeä elämänlaatua alentava tekijä (da Silva Lima ja de Al-meida Fleck 2007, Ohaeri ym. 2009, Sung ja Yeh 2007). Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin vaihtelevuutta masennusdiagnoosin luotettavuuden sekä tutkimuspopulaation valikoinnin suhteen, eikä asiaa ole juuri tutkittu iäkkäillä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli osoittaa luotettavasti diagnosoidun masennuksen elämänlaatua heikentävä vaikutus valikoitumattomassa väestössä. Ainestoina on Oulu35-kohortti, jota on tarkemmin kuvattu aiemmin (Rajala ym. 2002). Masennus diagnosoitiin käyttäen Mini International Neuropsychiatric Interview -haastattelua, joka on strukturoitu diagnostinen haastattelu psykiatristen häiriöiden diagnostiikkaan. Elämänlaatu määritettiin WHOQOL-BREF-mittarilla. Tutkimuksessa osoitettiin, että elämänlaatu oli masentuneilla heikompi kaikissa neljässä elämänlaadun osa-alueessa (fyysinen, psykologinen, sosiaalisten suhteiden sekä ympäristön osa-alue), eniten psykologisessa, ja että tämä ero on tilastollisesti merkitsevä. Tämä osoittaa, että aiempien tutkimusten esittämä vaikutus on todettavissa myös valikoitumattomassa vanhusaineistossa luotettavaa diagnostiikkaa käytettäessä.

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan finanssikriisin vaikutuksia Suomen talouskehitykseen kahden dynaamisen stokastisen yleisen tasapainon mallin avulla. Tarkoituksena on selvittää, kuinka hyvin yksinkertainen dynaaminen stokastinen yleisen tasapainon malli kykenee jäljittelemään Suomen talouden liikkeitä vuosina 2004–2012. Tutkimuksessa muodostettavien mallien selityskykyä vertaillaan keskenään. Tulosten pohjalta pohditaan mallien tarjoamaa selitystä finanssikriisin aikaisen talouskehityksen aiheuttajasta. Aihe on kiinnostava, koska dynaamisten stokastisten yleisen tasapainon mallien käyttö ennusteiden laatimiseen ja talouspolitiikan muutosten vaikutusten arvioimiseen on lisääntynyt voimakkaasti 1980-luvulta lähtien. Nykyisin näitä malleja käytetään useissa keskuspankeissa ja tutkimuslaitoksissa. Tässä tutkimuksessa muodostetaan kaksi dynaamista stokastista yleisen tasapainon mallia Suomen taloudelle. Ensimmäinen malleista on suljetun talouden malli ja toinen avotalouden malli. Mallit kalibroidaan Suomen taloudelle aikaisemman tutkimuksen ja kansantalouden tilinpidon aineiston avulla. Kalibroinnin jälkeen ratkaistaan mielenkiinnon kohteena olevien muuttujien stationääriset tilat ja lineaariset approksimaatiot stationäärisen tilan ympäristössä Dynare-ohjelmalla. Mielenkiinnon kohteena olevien muuttujien aikasarjat ajanjaksolle 2004–2012 luodaan määrittämällä eksogeenisten sokkien arvot lineaarisiin approksimaatioihin. Aikasarjoja verrataan havaintoaineistoon silmäilyekonometrian avulla. Suljetun talouden malli kykenee melko hyvin jäljittelemään finanssikriisin aikaisen kehityksen tuotannolle ja pääoman määrälle. Työtuntien ja kulutuksen osalta mallin luoma vaihtelu on havaintoaineiston kanssa samansuuntaista, mutta havaintoaineistoon nähden liian voimakasta. Avotalouden ominaisuuksien lisääminen suljetun talouden malliin ei lisännyt mallin selityskykyä. Pääoman kehityksen osalta avotalouden mallin selityskyky oli heikompi, kuin suljetun talouden mallin selityskyky. Selityskyvyn heikkeneminen liittyy todennäköisesti avotalouden mallissa esiintyvän maailmanmarkkinoiden koron havaintoaineiston valintaan. Tämän tutkimuksen perusteella finanssikriisin aikainen Suomen kokonaistuotannon lasku johtui talouteen kohdistuneesta eksogeenisesta sokista. Luonteva selitys eksogeeniselle sokille on finanssikriisin aiheuttaman luottohanojen kiristymisen seurauksena tapahtunut investointihyödykkeiden kysynnän tippuminen, metalliteollisuuden hintakuplan puhkeaminen, sekä samanaikainen ICT-teollisuuden romahdus.