Search

Kyberturvallisuusstrategian vision mukaan Suomen tulee kyetä suojaamaan elintärkeät toimintonsa kyberuhkaa vastaan kaikissa tilanteissa. Terveydenhuolto on yksi elintärkeistä toiminnoista. Terveystoimiala on kyberhyökkäysten top-5-listalla ensimmäisenä. Hyökkäysten keskeisin motivaatio on potilastietojen arvo pimeillä markkinoilla. Vuonna 2015 varastettiin yli satamiljoonaa potilastietoa, jotka sisältävät rikollisille arvokkaita tietoja, kuten luottokorttinumeroita, työnantajatietoja ja sairaushistoriatietoja. Tässä artikkelissa kuvataan terveydenhuoltoon liittyviä kyberuhkia, kyberhaavoittuvuuksia ja toteutuneita kyberhyökkäyksiä kybermaailman eri ulottuvuudet kattaen. Tarkastelussa käytetään kybermaailman viisikerroksista verkostomallia, joka sisältää fyysisen, syntaktisen, semanttisen, palvelu- ja kognitiivisen kerroksen. Malli kattaa laajasti koko kybermaailman fyysisen kerroksen laitteista ja verkoista kognitiivisen kerroksen inhimillisiin ongelmanratkaisu- ja tulkintaympäristöihin. Haavoittuvuuksia ja toteutuneita hyökkäyksiä voidaan mallin mukaan jaotella laitekohtaisista haavoittuvuuksista aina koulutuksen puutteista johtuviin haavoittuvuuksiin ja pelottelu- ja kalasteluohjelmilla tapahtuneisiin hyökkäyksiin. Paljon julkisuutta ovat saaneet myös terveydenhuoltoon kohdistuneet kiristyshaittaohjelmahyökkäykset. Kyberuhkia vastaan voidaan suojautua useilla eri tasoilla ja tavoilla. Lähtökohtana on se, että jokainen organisaatio huolehtii oman toimintansa kyberturvallisuudesta tehden yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa uhkien tunnistamisessa ja torjumisessa. Terveydenhuollon kyberturvallisuuden rakentaminen on systeemin hallintaa, jossa tulee keskittyä järjestelmien kokonaisuuteen yksittäisten laitteiden sijaan. Yhteistoiminnan tavoitteena on, että kokonaisosaaminen tukee yksittäisen toimijan toimintaedellytyksiä yhteistä uhkaa vastaan. Terveydenhuollon kyberturvallisuuden jatkuva parantaminen ja tietoisuuden lisääminen ovat kaikkien kansalaisten etuja, jotka vaativat vahvaa ymmärrystä niin tietoturvasta kuin terveydenhuollon toimintatavoistakin. Tämän vuoksi tietoisuuden kohottamisen ja henkilökunnan kouluttamisen tuleekin olla keskeisellä sijalla organisaatioiden kyberturvallisuudessa., Finland’s cyber security strategy states that Finland has to be capable of protecting the vital functions of society, such as health care, against cyber threats. Currently, health care heads the TOP-5 list of cyber attacks because of the value of patient data in dark markets. In this article, we describe actual cyber threats, cyber vulnerabilities, and cyber attacks covering different dimensions of the cyber world. In this study, we use a five-layer cyber world network-model including physical, syntactic, semantic, service, and cognitive layers. The model covers widely the devices and networks from the physical layer to the human problem solving and interpretation environments in the cognitive layer. Also, the vulnerabilities of e.g. device-specific or human factor-related and realised attacks like phishing can be classified with the help of the model. Ransomwares, affecting the semantic layer, have received a lot of publicity lately. There are many ways to take safeguards against cyber threats in different layers. The starting point is that each organisation takes care of their cyber security in collaboration with other actors in recognising threats and in taking action against them. Creating cyber security is actually about managing the system. It is vital to focus on systems as a whole instead of individual devices. The target of the collaboration is that comprehensive know-how supports the facilities of each actor against a common threat. The continuous improvement of cyber security in health care, increasing awareness, and educating staff should be an essential part of the cyber strategy of any organisation.

This paper presents results related to the development of a carbon composite intended for water purification. The aim was to develop an adsorbent that could be regenerated using light leading to complete degradation of pollutants and avoiding the secondary pollution caused by regeneration. The composites were prepared by hydrothermal carbonization of palm kernel shells, TiO2, and W followed by activation at 400 °C under N2 flow. To evaluate the regeneration using light, photocatalytic experiments were carried out under UV-A, UV-B, and visible lights. The materials were thoroughly characterized, and their performance was evaluated for diclofenac removal. A maximum of 74% removal was observed with the composite containing TiO2, carbon, and W (HCP25W) under UV-B irradiation and non-adjusted pH (~5). Almost similar results were observed for the material that did not contain tungsten. The best results using visible light were achieved with HCP25W providing 24% removal of diclofenac, demonstrating the effect of W in the composite. Both the composites had significant amounts of oxygen-containing functional groups. The specific surface area of HCP25W was about 3 m2g−1, while for HCP25, it was 160 m2g−1. Increasing the specific surface area using a higher activation temperature (600 °C) adversely affected diclofenac removal due to the loss of the surface functional groups. Regeneration of the composite under UV-B light led to a complete recovery of the adsorption capacity. These results show that TiO2- and W-containing carbon composites are interesting materials for water treatment and they could be regenerated using photocatalysis.

Tässä tutkielmassa tutkittiin oppilaan haastavaa käyttäytymistä alakoulussa. Tutkimukselle asetettiin kolme tutkimuskysymystä, jotka olivat: millaisia määritelmiä oppilaiden haastavalle käyttäytymiselle alakoulussa on annettu; mitä oppilaiden haastavan käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tekijöitä on tunnistettu ja millaisilla keinoilla opettaja voi edistää oppimista tilanteissa, joissa oppilaan käytös tulkitaan haastavaksi. Näitä tutkimuskysymyksiä tutkimuksessa lähestyttiin teoriaohjaavan laadullisen analyysin avulla, johon yhdistettiin systemaattisen analyysin piirteitä. Tutkimuksen aineiston muodostivat valmiit kirjalliset aineistot, joista tärkeimpinä suomalainen ja kansainvälinen tieteellinen kirjallisuus, tutkimusartikkelit sekä Saloviidan teos Työrauha luokkaan (2014). Oppilaan haastava käyttäytyminen on käsitteenä vaihteleva ja subjektiivinen. Aihetta on lähestytty erityisesti työrauhan ja työrauhaongelmien näkökulmasta. Lisäksi oppilaan haastavaa käyttäytymistä on tutkittu esimerkiksi motivaatioon ja oppilaiden psyykkiseen oireiluun liittyen. Näille näkökulmille on yhteistä, että oppilaan käyttäytyminen määritellään haastavaksi koulussa tilanteissa, joissa käyttäytyminen häiritsee koulun opetustavoitteiden mukaista oppimista. Oppilaan haastava käyttäytyminen voi ilmetä ulospäin suuntautuneena tai sisäänpäin kääntyneenä käyttäytymisenä. Oppilaan haastavan käyttäytymisen taustalla voi vaikuttaa useita eri tekijöitä. Näistä tekijöistä tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsen perustarpeiden täyttymistä Maslow’n tarvehierarkian mukaisesti. Lisäksi tarkastellaan oppilaan kotiolojen, lapsen kehityksen, opettajan käyttäytymisen sekä vallan yhteyttä oppilaan haastavaan käyttäytymiseen. Opettajalla on runsaasti mahdollisuuksia vaikuttaa oppilaan haastavaan käyttäytymiseen. Keinoista tärkeimpänä korostetaan oppilaan haastavan käyttäytymisen ennaltaehkäisemisen merkitystä, oppilaan haastavaan käyttäytymiseen reagoimiseen puolestaan työrauhan edistämistä, sanattomia keinoja, sanallisia keinoja sekä loogisia seuraamuksia. Keinojen hyödyntämisessä korostetaan hienovaraisuutta. Opettajan toimintaan ja keinojen hyödyntämiseen vaikuttavista tekijöistä tarkastellaan erityisesti opettajan auktoriteettia, oppilaan ja opettajan välistä vuorovaikutusta sekä näiden muotoutumista. Tutkielman lopussa tarkastellaan tiiviisti joitakin tunnistettuja oppimiseen liittyviä haasteita tutkielman tutkimuskysymysten avulla. Oppilaan tukemisen keinoja tarkasteltaessa korostuu näkökulma siitä, kuinka oppilaan oppimisen tukemisen keinoista voivat hyötyä luokan oppilaat tuen tarpeista riippumatta. Tutkielman lopuksi esitetään tutkielman tuloksia kokoava ja soveltava uusi teoreettinen malli, joka nimettiin tuulimylly-malliksi. Tuulimyllyn siivekkeinä ovat oppilaan oppimisen edistäminen, haastavan käyttäytymisen ennaltaehkäiseminen, oppilaan käsitys itsestään oppijana sekä kehittyvän ja täydentyvän tiedon siiveke. Tuulimylly kuvaa näiden tekijöiden vuorovaikutteisuutta ja yhteenkietoutumista. Lisäksi mallissa korostetaan siivekkeitä pyörittävien voimien, kuten vuorovaikutuksen, turvallisuuden ja oppilaasta välittämisen merkitystä.