Search

This dissertation provides a comparative morphosyntactic description of the previously largely undescribed Western Serengeti language varieties (Ikoma, Ishenyi, Nata and Ngoreme; henceforth WS). The WS varieties are Bantu languages in the Lacustrine, or Great Lakes, branch of Eastern Bantu. They are spoken in the Mara Region of northern Tanzania, a linguisically diverse area at the Kenyan border, cradled between Lake Victoria and the Serengeti National Park. The region is home to around 20 Bantu languages, as well as unrelated Nilotic languages. The descriptive work is mainly based on data collected by the author during linguistic fieldwork in the Mara Region in 2016, 2017 and 2019, as well as on data collected by other members of the Mara Project, which was carried out at the University of Helsinki in 2015–2020. Standard methods of linguistic fieldwork were utilized, with both elicitation and collection of natural texts playing a role. The data was recorded and transcribed together with the language consultants, and later analysed with appropriate software developed for the purpose. The aim of the work is to not only provide a basic grammatical description of these language varieties, contributing to the general body of work on the world's languages, but also to be a study in microvariation. While WS is a very closely-knit group of languages, they feature striking variation in several linguistic domains, including many aspects of the morphosyntax. This dissertation is thus inherently comparative in nature, and while the focus is on syncronic description, diachronic detours are occasionally taken, seeking to explain the attested variation. WS is shown to be a fairly typical group of Bantu languages, exhibiting elaborate noun class systems with agreement both with nominal modifiers and with verbs, as well as complex verbal morphology, featuring a salient set of derivational suffixes and a multifaceted TAM system. Apart from the basic morphosyntactic description of the four WS varieties, findings concerning the microvariation feature differences in the noun class inventories and in the forms of various nominal elements; in the sets of TAM categories and the formal means of expressing them, in particular as pertains to the imperfective aspectual domain, and in the forms of copula verbs; in relative clauses, the expression of negation, as well as (locative-)existential constructions. Tämä väitöskirja on vertaileva morfosyntaktinen kuvaus aiemmin suurelta osin kuvaamattomista länsiserengetiläisistä kielimuodoista (ikoma, isenje, nata ja ngoreme; tästä eteenpäin WS). WS-variantit ovat itäisiä bantukieliä, jotka kuuluvat suurten järvien (eng. Great Lakes) haaraan. Niitä puhutaan Pohjois-Tansaniassa Maran alueella, joka on kielellisesti monimuotoinen alue Kenian rajalla Victorianjärven ja Serengetin kansallispuiston välissä. Alueella puhutaan noin 20 bantuvarianttia sekä niloottisia kieliä, jotka eivät ole niille sukua. Kuvaus perustuu pääosin tekijän Maran alueella vuosina 2016, 2017 ja 2019 suorittaman kielitieteellisen kenttätyön aikana keräämään aineistoon sekä Helsingin yliopistossa vuosina 2015–2020 toteutetun Mara-projektin muiden jäsenten keräämään aineistoon. Kenttätöissä käytettiin kielellisen kenttätyöskentelyn standardimenetelmiä, joilla kerättiin sekä luonnollisia tekstejä että elisitoituja aineistoja. Aineisto äänitettiin ja litteroitiin yhdessä kielenoppaiden kanssa, ja analysoitiin myöhemmin tarkoituksenmukaisella ohjelmistolla. Työn tavoitteena ei ole ainoastaan tuottaa kieliopillista peruskuvausta näistä kielimuodoista, vaan myös edistää mikrovariaation tutkimusta. Vaikka WS-variantit ovat hyvin läheistä sukua toisilleen, niissä on silmiinpistävää vaihtelua useilla kieliopillisilla osa-alueilla, mukaan lukien monet morfosyntaksin osa-alueet. Tämä väitöskirja on siis luonteeltaan vertaileva, ja vaikka painopiste on synkronisessa kuvauksessa, siinä käydään toisinaan diakronisilla sivupoluilla, joiden avulla pyritään selittämään havaittua vaihtelua. WS:n osoitetaan olevan melko tyypillinen bantukielten ryhmä, jossa on monimutkainen substantiiviluokkajärjestelmä, johon liittyy kongruenssi sekä nominien että verbien kanssa, sekä monimutkainen verbaalimorfologia, joka käsittää suuren määrän johdinsuffikseja sekä monipuolisen TAM-järjestelmän. Neljän WS-variantin morfosyntaktisen peruskuvauksen lisäksi mikrovariaatioon liittyvät havainnot käsittävät eroavaisuuksia mm. substantiiviluokkajärjestelmässä sekä erilaisten nominaalisten elementtien muodoissa; TAM-kategorioissa ja niiden muodollisessa ilmaisussa, erityisesti mitä tulee imperfektiivisiin aspektimuotoihin, sekä kopulaverbien muodoissa; relatiivilauseissa, negaation ilmaisussa sekä (lokatiivi)eksistentiaalirakenteissa.

Objectives: We aimed to further characterize demography and genetic associations of type 1 diabetes “endotypes” defined by the first appearing islet specific autoantibodies. Research Design and Methods: We analyzed 3277 children diagnosed before the age of 10 years from the Finnish Pediatric Diabetes Register. The most likely first autoantibody could be deduced in 1636 cases (49.9%) based on autoantibody combinations at diagnosis. Distribution of age, sex, HLA genotypes and allele frequencies of 18 single nucleotide polymorphisms (SNPs) in non-HLA risk genes were compared between the endotypes. Results: Two major groups with either glutamic acid decarboxylase (GADA) or insulin autoantibodies (IAA) as the deduced first autoantibody showed significant differences in their demographic and genetic features. Boys and children diagnosed at young age had more often IAA-initiated autoimmunity whereas GADA-initiated autoimmunity was observed more frequently in girls and in subjects diagnosed at an older age. IAA as the first autoantibody was also most common in HLA genotype groups conferring high-disease risk while GADA first was seen more evenly and frequently in HLA groups associated with lower type 1 diabetes risk. The risk alleles in IKZF4 and ERBB3 genes were associated with GADA-initiated whereas those in PTPN22, INS and PTPN2 genes were associated with IAA-initiated autoimmunity. Conclusions: The results support the assumption that in around half of the young children the first autoantibody can be deduced based on islet autoantibody combinations at disease diagnosis. Strong differences in sex and age distributions as well as in genetic associations could be observed between GADA- and IAA-initiated autoimmunity. publishedVersion

Journalismin sisällä on erilaisia alakulttuureita eli journalismin lajeja, joista kullakin on ominaispiirteitä. Yksi journalismin lajeista on urheilujournalismi, mikä on pelkistetyn määritelmän mukaisesti urheiluaiheista journalismia. Urheilujournalismi on eräänlainen journalismin hybridi, jossa useiden muiden journalismin lajien käytänteet sulautuvat yhteen. Se on sekoitus muun muassa uutis-, talous-, tiede-, kulttuuri- ja viihdejournalismia. Tässä artikkelissa tarkastellaan urheilujournalismia tutkimuskohteena. Taustaksi avataan lyhyesti urheilumedian merkitystä urheilukulttuurissa, jotta hahmottuu viitekehys, jossa urheilujournalismia tuotetaan ja kulutetaan. Tämän jälkeen käsitellään urheilujournalismiin tutkimus- ja ammattikirjallisuudessa liitettyjä ominaispiirteitä, mikä avaa latua urheilujournalismin tyypillisiin tutkimuskohteisiin tutustumiselle. Artikkeli pohjautuu vuoden 2023 helmikuussa julkaistuun Suomalaisen urheilujournalismin bibliografiaan. nonPeerReviewed

Funder: Sigrid Juselius foundation, AIMS/HYPOTHESIS: Enteroviral infection has been implicated consistently as a key environmental factor correlating with the appearance of autoimmunity and/or the presence of overt type 1 diabetes, in which pancreatic insulin-producing beta cells are destroyed by an autoimmune response. Genetic predisposition through variation in the type 1 diabetes risk gene IFIH1 (interferon induced with helicase C domain 1), which encodes the viral pattern-recognition receptor melanoma differentiation-associated protein 5 (MDA5), supports a potential link between enterovirus infection and type 1 diabetes. METHODS: We used molecular techniques to detect enterovirus RNA in peripheral blood samples (in separated cellular compartments or plasma) from two cohorts comprising 79 children or 72 adults that include individuals with and without type 1 diabetes who had multiple autoantibodies. We also used immunohistochemistry to detect the enteroviral protein VP1 in the pancreatic islets of post-mortem donors (n=43) with type 1 diabetes. RESULTS: We observed enhanced detection sensitivity when sampling the cellular compartment compared with the non-cellular compartment of peripheral blood (OR 21.69; 95% CI 3.64, 229.20; p

Tässä pitkittäistutkimuksessa selvitämme kolmenkymmenen vuoden aikajänteellä, millaiseksi painetun sanomalehden urheilu-uutisointi on muuttunut, kun tiedon digitalisaation sekä internetin ja sosiaalisen median myötä on siirrytty monikanavajulkaisemisen aikakaudelle. Tutkimusaineisto koostuu Iltalehden vuosien 1988 ja 2018 talviolympiauutisoinnista. Analysoimme aineistoa määrällisesti sanomalehtien urheilu-uutisten tarkasteluun kehitetyllä mittarilla, jonka sisältämien muuttujien mukaisesti olemme mitanneet ja luokitelleet kaikki aineiston jutut ja kuvat. Urheiluaineiston määrä ja osuus Iltalehden kaikista sisällöistä laski aineiston tarkasteluvuosien välillä huomattavasti. Visuaalisuus sekä henkilö- ja mielipidejuttujen osuus ovat kasvaneet reaaliaikaisen uutisoinnin valtakaudella, mutta reportaaseja ja grafiikoita hyödynnetään yhä varsin vähän, kuten myös monimediaalisuutta yhteistyössä sähköisten viestimien kanssa.

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Urheilukentälle päässeet keski-ikäiset miehet kilpailevat ja kuittailevat. Ja nauttivat yhdessäolosta. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Kuntosaliharjoittelusta on 50 vuodessa kehittynyt yksi nopeimmin kasvavista fyysisen aktiivisuuden muodoista. Siitä on tullut maailmanlaajuisesti liki 200 miljoonan ihmisen harrastus. Kysynnän kasvaessa erilaisten kuntoilupalveluiden tarjonta on etenkin 2000-luvulla lisääntynyt räjähdysmäisesti. Samalla osa kuntosaleista on muuttunut liikunnan ohella terveys- ja hyvinvointipalvelujen tuottajaksi. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Liikuntatieteellisen tiedekunnan koulutus- ja osaamistarvekyselyn mukaan alalta valmistuneet ovat työllistyneet hyvin. Valtaosa on löytänyt työpaikan liikunta-alalta. Työelämän osaamistarpeet muuttuvat kuitenkin vauhdilla. Koulutushaarasta riippumatta vastaajat esimerkiksi kokivat koulutuksessa saadut tietotekniset valmiudet riittämättömiksi. nonPeerReviewed