Search

Matkapuhelimen käyttö on lisääntynyt maailmanlaajuisesti 1990-luvulta alkaen ja vuoden 2009 lopussa matkapuhelimen käyttäjiä oli jo 4.6 miljardia. Koska matkapuhelinta käytetään lähellä päätä, puhelimen lähettämälle radiotaajuiselle sähkömagneettiselle säteilylle altistumisen on ajateltu olevan yhteydessä aivokasvainten vaaraan. Matkapuhelimen käytön vaikutusta aivokasvainten, erityisesti glioomien, meningeoomien ja akustikusneurinoomien, vaaraan arvioitiin sekä tapaus-verrokkiasetelmalla että meta-analyysin keinoin. Tämän lisäksi tapaus-verrokkitutkimuksen erästä keskeisintä virhelähdettä, tutkimukseen osallistumiseen liittyvää harhaa, arvioitiin tutkimukseen osallistumisen suhteen tapaus-verrokkitutkimuksen osa-aineistossa. Matkapuhelimen käyttöön liittyvää kahden yleisimmän aivokasvaimen, gliooman ja meningeooman, vaaraa tutkittiin väestöpohjaisissa tapaus-verrokkitutkimuksissa, jotka tehtiin yhteensä viidessä Pohjois-Euroopan maassa. Kaikissa maissa käytettiin yhteistä tutkimusprotokollaa ja ne kuuluivat monikansalliseen matkapuhelimen käytön ja aivokasvainten yhteyttä selvittävään tutkimukseen, INTERPHONEen, jota koordinoi International Agency for Research on Cancer (IARC). Aivokasvaintapaukset, joita oli yhteensä 1521 glioomaa ja 1209 meningeoomaa, identifioitiin pääosin sairaaloista. Aivokasvaintapauksille valittiin kansallisista väestörekistereistä tai yleislääkäreiden potilasluetteloista myös terveet vertailuhenkilöt eli verrokit, joita oli yhteensä 3299. Tutkimushenkilöiden matkapuhelimen käytön historiaa selvitettiin henkilökohtaisin haastatteluin ja matkapuhelimen käyttöä arvioitiin useiden eri altistusindikaattoreiden perusteella. Näitä olivat esimerkiksi matkapuhelimen säännöllinen käyttö, käytön kokonaiskesto vuosina sekä kumulatiivinen puhuttujen tuntien ja puhelujen määrä. Säännölliseksi matkapuhelimen käytöksi tutkimuksessa katsottiin se, että henkilö oli käyttänyt puhelinta vähintään kerran viikossa vähintään 6 kuukauden ajan. Jotta voitiin arvioida matkapuhelimen käytön kokonaisvaikutusta aivokasvainten riskiin, käytettiin tutkimusmenetelmänä meta-analyysiä, jossa yhdistettiin tutkimustulokset kaikista tutkimusaihetta käsittelevistä, jo julkaistuista väestötutkimuksista. Matkapuhelimen käytön kokonaisvaikutusta kuvaava yhdistetty estimaatti laskettiin analyysissä yleisesti kaikille aivokasvaimille ja erikseen kolmelle yleisimmälle kasvaintyypille, joita ovat gliooma, meningeooma ja akustikusneurinooma. Yhdistetty estimaatti laskettiin myös puhelimen tyypin (NMT ja GSM) ja kasvaimen sijainnin mukaan, jolloin tarkasteltiin erikseen kasvaimia, jotka sijaitsivat joko samalla tai eri puolella päätä kuin missä puhelinta oli käytetty. Matkapuhelimen käytön yhteyttä tutkimukseen osallistumiseen ja siitä tutkimukseen aiheutuvaa mahdollista harhaa arvioitiin INTERPHONE-tutkimuksen suomalaisessa aineistossa vertaamalla keskenään tutkimushaastatteluun osallistuneita ja sellaisia henkilöitä, jotka kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen, mutta vastasivat matkapuhelimen käyttöä ja koulutusta käsittelevään lyhyeen kyselyyn. Mikäli matkapuhelimen käyttäjät olisivat halukkaampia osallistumaan INTERPHONE-tutkimukseen kuin sellaiset henkilöt, joilla ei ole ollut matkapuhelinta käytössä, tutkimuksen tulokset saattaisivat olla vääristyneitä. Mahdollista tutkimukseen osallistumiseen liittyvää harhaa käsittelevässä aineistossa oli yhteensä 777 tervettä vertailuhenkilöä ja 726 aivokasvaintapausta, jotka osallistuivat tutkimushaastatteluun, sekä 321 tervettä vertailuhenkilöä ja 103 aivokasvaintapausta, jotka vastasivat vain lyhyeen kyselyyn. Osallistumiseen liittyvän harhan suuruutta arvioitiin määrittämällä aivokasvainten vaaraa kuvaava estimaatti erikseen tutkimushaastatteluun osallistuneille henkilöille ja ryhmälle, johon kuuluivat sekä tutkimushaastatteluun osallistuneet että lyhyeen kyselyyn vastanneet henkilöt. Tapaus-verrokkitutkimuksissa matkapuhelimen käyttöön ei näyttänyt liittyvän suurentunutta gliooman tai meningeooman vaaraa. Molempien kasvaintyyppien vaara oli pienempi säännöllisesti matkapuhelinta käyttävillä kuin niillä, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet matkapuhelinta tai käyttivät sitä epäsäännöllisesti. Myöskään meta-analyysiin sisällytettyjen 12 tutkimuksen perusteella matkapuhelimen käytön kokonaisvaikutukselle laskettu yhdistetty estimaatti ei antanut viitteitä siitä, että matkapuhelimen käytöllä olisi yhteyttä aivokasvainten vaaraan. Viitteitä suurentuneesta vaarasta ei juurikaan saatu kasvaimen tyypin, puhelimen tyypin tai kasvaimen sijainnin perusteella tehdyissä analyyseissä. Matkapuhelimen käyttäjät olivat hieman innokkaampia osallistumaan suomalaiseen INTERPHONE-tutkimukseen kuin ne, jotka eivät käyttäneet matkapuhelinta. Tutkimushaastatteluun osallistuneilla havaittiin myös pienempi matkapuhelimen käyttöön liittyvä aivokasvainten vaara kuin yhdistetyllä ryhmällä, johon kuuluivat sekä tutkimushaastatteluun osallistuneet että tutkimushaastattelusta kieltäytyneet, mutta vain lyhyeen kyselyyn vastanneet henkilöt. Yhdistetyllä ryhmällä aivokasvainten vaara oli hieman tutkimushaastatteluun osallistuneilla havaittua suurempi, mutta ei kuitenkaan suurentunut. Tapaus-verrokkitutkimusten tai meta-analyysin tulokset eivät tue olettamusta, että matkapuhelimen käytöllä olisi yhteyttä aivokasvainten vaaraan. Tapaus-verrokkitutkimuksissa havaittiin, että säännöllisillä matkapuhelimen käyttäjillä oli pienentynyt vaara sairastua glioomaan tai meningeoomaan. Koska ei ole uskottavaa, että matkapuhelimen käyttö pienentää aivokasvainten vaaraa, on mahdollista, että tällaiset tulokset johtuisivat harhasta. Tapaus-verrokkitutkimuksissa tutkimukseen osallistumiseen liittyvä harha voi vääristää tuloksia siten, että tutkimuksessa havaitaan pienempi vaara kuin mitä se on todellisuudessa. Viite harhan olemassa olosta saatiin suomalaisessa INTERPHONE-tutkimuksessa, jossa matkapuhelimen käyttöön liittyvä aivokasvainten vaara oli pienempi tutkimushaastatteluun osallistuneiden joukossa kuin yhdistetyssä ryhmässä, johon kuuluivat näiden henkilöiden lisäksi myös vain lyhyeen kyselyyn vastanneet. On mahdollista, että samanlainen harha on vääristänyt myös viidessä Pohjois-Euroopan maassa tehtyjen tapaus-verrokkitutkimusten tuloksia. Edellä esitettyjen tutkimusten tulosten perusteella voidaan todeta, että matkapuhelimen käyttö ei näyttäisi aiheuttavan aivokasvaimia. Tapaus-verrokkitutkimuksissa matkapuhelimen käyttöön liittyvän aivokasvainten vaaran havaittiin pienentyneen. Tuloksia on tulkittava kuitenkin erityisen varovaisesti, sillä on mahdollista, että ne johtuvat tutkimuksessa olevasta harhasta. Mobile phone use has increased rapidly worldwide since the 1990´s. As mobile telephones are used close to the head, the exposure to the radiofrequency radiation emitted by mobile phones has been suggested as a possible risk factor for brain tumours. The effect of mobile phone use on risk of brain tumours, particularly gliomas and meningiomas as well as acoustic neuromas, was evaluated using both a case-control approach and a meta-analysis. In addition, one of the most important sources of error in a case-control study, selection bias due to differential participation, was assessed in a subset of the case-control data. The risk of glioma and meningioma in relation to mobile phone use was investigated in population-based case-control studies conducted in five North European countries. All these countries used a common protocol and were included in a multinational study on mobile phone use and brain tumours, the INTERPHONE study, coordinated by the International Agency for Research on Cancer (IARC). Cases (1,521 gliomas and 1,209 meningiomas) were identified mostly from hospitals and controls (3,299) from national population registers or general practitioners´ patient lists. Detailed history of mobile phone use was obtained in personal interviews. Mobile phone use was assessed using several exposure indicators, such as regular use (phone use at least once a week for at least six months), duration of use as well as cumulative number of hours and calls. To comprehensively evaluate the effect of mobile phone use on risk of brain tumours, the existing evidence from the epidemiological studies published on the issue was combined using meta-analysis. In the analysis, a pooled estimate was calculated for all brain tumours combined, and also separately for the three most common tumour types, glioma, meningioma and acoustic neuroma using inverse variance-weighted method. Pooled estimate was also obtained for different telephone types (NMT and GSM) and by the location of the tumour (same and opposite side of the head on which the phone was used). Possible selection bias due to differential participation by exposure status in the Finnish arm of the INTERPHONE study was evaluated by comparing mobile phone use between study participants and subjects who refused to participate in the study, but were willing to answer a short questionnaire covering only mobile phone use status and educational level. The data included 777 controls and 726 cases with full interview, as well as 321 controls and 103 cases responding only to the short questionnaire. To assess the magnitude of selection bias, the risk for brain tumours was evaluated separately for the participants interviewed and for the combined group consisting of both these subjects and those who only responded to the short questionnaire. In the case-control studies, mobile phone use was not conclusively related to increased risk of either glioma or meningioma. For both tumour types, the risk was decreased among regular mobile phone users compared to never and non-regular users (OR = 0.78, 95 % CI: 0.68-0.91 for gliomas, OR = 0.76, 95 % CI: 0.65-0.89 for meningiomas). According to the 12 studies included in the meta-analysis, the pooled estimate for all tumour types combined did not show an association between mobile phone use and brain tumours (OR = 0.98, 95 % CI: 0.83-1.16). Nor was much evidence of increased risk found in the analyses by tumour type, telephone type or tumour location. In the Finnish INTERPHONE study, the study participants interviewed were more likely to be mobile phone users than the subjects who refused to give a full interview but responded to the short questionnaire. The risk for brain tumours associated with mobile phone use based on only interviewed participants was below unity, whereas the risk based on the combined group consisting of both full participants and subjects responding the short questionnaire was closer to unity. The results of neither the case-control studies nor the meta-analysis provide consistent support for an association between mobile phone use and brain tumours. In the case-control studies, a decreased risk was found in relation to regular mobile phone use for both gliomas and meningiomas. As it is not plausible that mobile phone use reduces the risk for brain tumours, there is a possibility that such results are due to selection bias, which tends to distort the results in case-control studies towards the null. In the Finnish INTERPHONE study, an indication of selection bias was detected, as the risk for brain tumours related to mobile phone use was lower among study participants than in the group that also included the subjects who refused to grant a full interview but responded to the short questionnaire. Selection bias may also have distorted the results of the five-country case-control studies. In conclusion, the present studies do not suggest mobile phone use as a cause of brain tumours. As there was decreased risks in the case-control studies, the possibility that the results are affected by bias, needs to be carefully considered in their interpretation.