Search

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli ottaa selvää, mitä mieltä ruotsin opiskelijat ovat kieliharjoittelusta, joka on pakollinen osa ruotsin aineopintoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä seikat vaikuttavat kieliharjoittelutavan valintaan, millaista hyötyä opiskelijat kokevat saaneensa kieliharjoittelusta ja kuinka positiiviseksi opiskelijat arvioivat harjoittelun kokemuksena. Lisäksi tutkittiin opiskelijoiden kielitaidon kehitystä itsearviointien avulla sekä opiskelijoiden mielipiteitä harjoittelun tavoitteiden toteutumisesta. Tutkimukseen osallistui 19 henkilöä. Aluksi kaikki vastasivat sähköiseen kyselylomakkeeseen ja myöhemmin kuusi henkilöä valittiin vielä tarkempaan suulliseen haastatteluun. Tutkimuksen mukaan kieliharjoittelun suoritustavan valintaan vaikuttaa suuresti opiskelijoiden sen hetkinen elämäntilanne. Työn tai parisuhteen takia joillakin opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta tai halua lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille kieliharjoittelua suorittamaan. Osa puolestaan kokee kieliharjoittelun mahdollisuutena ja haluaa mahdollisista esteistäkin huolimatta viettää kohdekielisessä ympäristössä mahdollisimman pitkän ajan. Lisäksi tutkimus osoitti, että kaiken kaikkiaan opiskelijat kokevat kieliharjoittelun hyödyllisenä ja positiivisena joitakin yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Kävi ilmi, että hyödyllisenä koettiin erityisesti mahdollisuus kommunikoida syntyperäisten kielenkäyttäjien kanssa sekä itsevarmuuden kasvaminen kielenkäytön suhteen. Tulosten mukaan opiskelijat kokevat kehittyneensä erityisesti kuullun ymmärtämisessä sekä suullisissa vuorovaikutustaidoissa. Tavoitteista osa toteutui opiskelijoiden mukaan hyvin, mutta osaa tavoitteista oli heidän mukaansa hankala arvioida, koska tavoitteen muotoilu oli heidän mielestään epäselvä eivätkä he näin ollen voineet olla varmoja, mitä tavoitteella oikeastaan haettiin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että erilaiset mahdollisuudet kieliharjoittelun suorittamiseen ovat paikallaan ja että yli puolet harjoittelun suorittaneista kokee kehittyneensä sen ansioista vähintään yhdellä kielitaidon osa-alueella. Eri kielillä (ruotsi, norja, tanska) suoritettavien kieliharjoittelujen erot voitaisiin kuitenkin ottaa paremmin huomioon kieliharjoittelun tavoitteissa, sillä niiden opiskelijoiden, jotka kieliharjoittelun aikana aloittavat tanskan opiskelun alkeista, ei luulisi voivan täyttää samoja tavoitteita kuin edistyneemmät ruotsin opiskelijat.

Tutkielmani tarkoitus oli selvittää, kuinka hyvin ensimmäisen vuoden ruotsin opiskelijat hallitseva ruotsinkielisen kielioppiterminologian, jota käytetään perusopintojen kielioppikursseilla. Lisäksi halusin tutkia oppikirjojen, oppimäärän ja äidinkielen kielioppiterminologian hallinnan merkitystä ruotsin kielioppiterminologian osaamisen kannalta. Tutkimukseen osallistui 24 ensimmäisen vuoden ruotsin pääaineopiskelijaa. Heidän tietämystään ruotsin kielioppitermeistä testattiin kyselylomakkeella, joka sisälsi käännös-, selitys- ja alleviivaustehtävää. Tehtäviä varten valikoin yhteensä 13 termiä Jyväskylän yliopiston ruotsin kielen perusopintojen kielioppikursseilla käytettävistä materiaalivihkosista. Tutkimuksen alussa oletin, että kaikki tutkittavat hallitsisivat keskeisimmät kielioppitermit, jotka esiintyvät usein luokkahuonekeskustelussa peruskoulussa ja lukiossa, esim. subjekti ja predikaatti. Toinen olettamukseni oli, että suurimmalla osalla tutkimushenkilöistä olisi vaikeuksia harvemmin käytettyjen termien kanssa, esim. substantiiviatribuutti. Tulokset kuitenkin osoittivat, että ensimmäinen hypoteesini ei pitänyt paikkaansa. Vastaajien joukosta löytyi yksi opiskelija, joka ei osannut selittää termiä subjekti ja kaksi opiskelijaa, jotka eivät hallinneet termiä predikaatti. Toinen hypoteesini osoittautui kuitenkin paikkansapitäväksi. Tämän tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää suuremmassa mittakaavassa, mutta tulosten voidaan katsoa olevan edustavia vuonna 2012 Jyväskylässä aloittaneiden ruotsin opiskelijoiden kohdalla. Kielioppiterminologiaa on aikaisemmin tutkittu melko vähän ja monet olemassa olevat tutkimukset ovat suhteellisen vanhoja. Tämä tutkimus tarjoaa uusia ideoita tutkimukseen sekä uusia ajatuksia kielioppiterminologian käytöstä ruotsin opetuksessa.