Search

Health care professionals need continuous education to maintain the competencies required to provide high-quality care; in today’s world, this means an understanding of digital health services. Insight into health care professionals’ experiences of which aspects influence their digital health competence development is therefore highly relevant. The objective of the study was to examine which aspects influence the digital health competence development of health care professionals (nursing workforce and allied health professionals). In-depth, semi-structured interviews were conducted with 20 health care professionals (Finland n=15, Sweden n=5) from various health care settings between May 2019 and July 2020. Interviews were audio-recorded, translated verbatim and analysed with inductive content analysis. Health care professionals perceive that digital health competence development is influenced by aspects related to digital health adoption, co-workers and the work community, their manager, and opportunities for continuous education and orientation. The participants agreed that digital health competence is an important part of a health care professional’s overall clinical competence. Continuous education geared towards digital health competence should be systematically designed, and potentially integrate the resources available on social media platforms. Additionally, managers and supervisors should take a stronger stance towards learning about digital health services so they can serve as role models to their employees and genuinely promote digital health competence development.

PurposeThis paper discusses the challenges that two doctoral researchers faced while researching religious minorities and women in a culturally sensitive society such as Pakistan. Their shared interest in sensitive topics related to gender and minorities in Pakistan led both researchers to collaborate in this study to provide a better understanding of issues in qualitative research in the same research context. They discuss the challenges of interviewing participants within the educational context. They also suggest some ways to overcome such challenges.Design/methodology/approachBased on Foucualt's writings on regimes of truth, discourse and systems of exclusion, the authors in this study analyze how patriarchal and faith-based regimes of truth constrain some discourses that affect participants’ willingness and insights to reflect on the issues freely.FindingsWhile reflecting on their experiences in data collection, authors report that qualitative researchers struggle to access participants to investigate issues related to gender subjectivities and minority faiths in educational contexts in developing societies like Pakistan. Researchers face a variety of problems, from their own positionality to participants’ access to their responses. The reason for this is patriarchal and religious regimes and also their intersecting relations that restrict participants’ ability to reflect on their issues. Minorities in Pakistan are often prevented from expressing their views freely by blasphemy fears. The discourses of gender are also sensitive. Therefore, the study suggests that in societies such as Pakistan, where religion and gender are emotive terms, the problem can be handled by counter-discourses that challenge truth regimes by conceiving research as a transformative practice. Moreover, such societies require a policy for protecting researchers and participants in the interest of knowledge production and dissemination.Originality/valueThis study is originally based on the primary data used in two doctoral studies.

This study identifies micro-level value co-creation mechanisms that support the design of digital services. As services are now becoming digital—or at least digitally enabled—how to design digital services that enable value co-creation between a service provider and customers has become an increasingly important question. Our qualitative research study provides one answer to this question. Based on 113 in-depth laddering interviews analyzed using interpretive structural modeling, our study shows that value co-creation mechanisms differ between business-to-business and customer-to-customer digital service types. We identify five mechanisms to support value co-creation in the design of digital services: (1) Social use, (2) Customer orientation and decision making, (3) Service experience, (4) Service use context, and (5) Customer values and goals. We claim that firms can readily utilize these mechanisms to improve their customers’ service experiences.

Agriculture is a contributing force to climate change due to unsustainable changes in land use with the usage of peatlands for food production in Finland. The use of organic soils in food production is a complex and politically driven issue, thus multistakeholder and participatory approaches to policy development, implementation and evaluation are essential. This study is integrating qualitative and quantitative methods in an iterative process to produce action-oriented knowledge for supporting actions to sustainably manage peatlands and reduce the enormous greenhouse gas emissions from agricultural peatlands. This study has engaged inter-disciplinary researchers and transdisciplinary actors in the Finnish food system via farmers, regional and ministry officials, food industry representatives along with education and research representatives to produce action-oriented knowledge for sustainability. The results indicate that actions are needed to develop a shared understanding between relevant actors and stakeholders in the food system to create activities and effective policy measures to remove peatlands from active production in Finland. Therefore, there is a necessity to identify and define incentives from both the public and private sectors to remove peatlands from food production, and thus reducing greenhouse gas emissions from agriculture. Interventions that account for local, regional, and national perspectives should be co-created among the inter-disciplinary researchers and transdisciplinary actors in the food system to generate transformative and system-wide change in the transition towards a low-carbon society.

Tässä laadullisessa tutkimuksessa selvitimme, miten muistisairautta sairastava ikääntyvä puoliso ja hänen puoliso-omaishoitajansa kuvaavat muistisairaan puolison toimijuutta parisuhteessa. Analysoimme aineiston sisällönanalyysin keinoin. Muodostimme aineistosta neljä pääteemaa. Puoliso-omaishoitajat kuvasivat muistisairaan toimijuutta eri tavalla kuin sairastavat itse. Puoliso-omaishoitaja kuvasi muistisairaan puolison toimijuutta touhuamisena, mutta sairastavalla käyttäytymisen taustalla oli huoli kotitöistä. Kun muistisairas puoliso havaitsi, ettei kykene tekemään jotakin, mielenkiinto asiaa kohtaan väheni. Puoliso-omaishoitaja näki tilanteessa aloitekyvyttömyyttä. Parisuhteen yhteisissä sosiaalisissa tilanteissa muistisairautta sairastava oli tilanteesta ja ihmisestä riippuen aktiivisena toimijana tai aktiivisena tarkkailijana, itse toimintatapansa valiten. Puoliso-omaishoitajan näkökulmasta puoliso vetäytyi syrjään. Muistisairas puoliso vaikutti myös puoliso-omaishoitajan toimijuuteen vaatimalla läsnäoloa, jolloin tämä joutui osittain luopumaan omasta toimijuudestaan ja toimimaan puolisonsa ehdoilla. Muistisairauteen sairastuneet ovat aktiivisia toimijoita vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa omilla ehdoillaan tilanteesta riippuen. He hakevat toimijuuden jakamista puolisonsa kanssa niissä tilanteissa, joissa se on mahdollista, vaikka puoliso-omaishoitajan näkökulmasta kyse ei olisi vastavuoroisesta toimijuudesta. Jaettu toimijuus tukee muistisairautta sairastavan puolison yhteisessä arjessa selviytymistä. The agency of an ageing spouse with dementia This qualitative study examines how older spouses and their spouses with dementia describe the agency of a spouse with dementia in the relationship. Four themes were formed from the data. The caregiver spouses’ descriptions of the agency of a spouse with dementia differed from those of the spouse with dementia. From the perspective of a spousal carer, the agency of a person with dementia was described as hustling and bustling, but from the perspective of a spouse with dementia, behind the activity was the worry about doing housework. When a person with dementia found him/herself unable to do something anymore, he/she gave it up or his/her interest waned, while the spousal carer described it as inability to take initiative to act. In social situations shared by the couple, the spouse with dementia was, depending on the situation and the person, either an active actor or active observer without participating in the discussions. A spouse with dementia forced the spousal carer to partially relinquish his/her own agency and to act on the terms of the spouse with dementia and to be always present. Persons with dementia are not just passive targets. Their agency is active in interacting with other people on their own terms, depending on the situation. They actively share their agency with their spouse in situations where it is possible, even if it is not reciprocal from the point of view of the spousal caregiver.

Ihmisten yhdenvertaisuuden esteitä tutkitaan yhä useammin osallistavin menetelmin ja kanssatutkimuksen keinoin. Kanssatutkimuksessa tutkimukseen osallistuviin ihmisiin suhtaudutaan oman elämänsä asiantuntijoina ja tasavertaisina tutkimuskumppaneina. Tällöin tutkimuksen lähtökohtana ovat ihmisten itse määrittämät tutkimusongelmat, tutkimusprosessille asetetut toiveet ja kaikkien osapuolten intressit huomioon ottava aktiivinen kumppanuus. Osallistumista tukevia menetelmiä hyödynnetään kanssatutkimuksessa erityisesti rakenteellisesti haavoittuvassa tai alisteisessa asemassa olevia ryhmiä koskevan tutkimustiedon syvemmäksi kontekstualisoimiseksi ja perinteisiin tutkimusasetelmiin liittyvien valtapositioiden horjuttamiseksi. Kanssatutkimuksessa tutkimukseen osallistuvien ihmisten rooli on keskeisempi kuin perinteisemmässä tutkimuksessa. Kanssatutkimuksen yksi keskeisimmistä periaatteista on se, että kanssatutkijoilla a) voi olla erilaisia rooleja, b) heillä on mahdollisuus osallistua tutkimuksen eri vaiheisiin oman kiinnostuksensa ja resurssiensa mukaan ja c) kanssatutkijoiden osallistuminen voi olla monenlaista, eroja on muun muassa osallistumisen intensiteetissä. Ajatuksena on tarjota yhä useammille ihmisille mahdollisuuksia osallistua heitä itseään ja yhteisöjään koskevan tiedon tuottamiseen omista lähtökohdistaan käsin. Kanssatutkimus nähdään myös mahdollisuutena parantaa tutkimustiedon tarkoituksenmukaisuutta ja hyödynnettävyyttä. Kanssatutkimuksen tarkoituksena on aidosti lisätä vuorovaikutusta ja avoimuutta sekä laajentaa tieteen yhteiskuntavastuuta. Tässä teoksessa lähestymme kanssatutkimusta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäjänä, yhteiskuntaan vaikuttavana toimintana ja tieteen yhteiskuntavastuun edistäjänä. Puntaroimme kanssatutkimuksellisen tutkimusprosessin ihanteita suhteessa tutkimuksen arjesta kumpuaviin haasteisiin ja käytäntöihin. Ennen kaikkea tarjoamme omissa hankkeissamme tuotettua tietoa ja kokemusta kanssatutkimuksellisia tutkimushankkeita suunnittelevien tai niitä jo toteuttavien tueksi. Painettu teos on tilattavissa verkkokaupoista (mm. Booky.fi, Suomalainen.com ja Adlibris.com) Sisällys 1 Mitä on kanssatutkimus? / Meri Kulmala, Sanna Spišák, Satu Venäläinen, Marjukka Laiho, Katariina Hakala ja Tiina Rättilä 2 Kanssatutkimuksen tietoteoreettiset taustat / Hanna-Kaisa Hoppania ja Satu Venäläinen 3 Kanssatutkimus demokraattisena osallistumisena ja osallisuuden kokemuksena / Tiina Rättilä, Päivi Eriksson, Caterina Bettin ja Päivi Honkatukia 4 Kanssatutkimus ja valta: Auktoriteetista tasavertaisuuden ihanteeseen / Marjukka Laiho, Nina Tokola ja Päivi Eriksson 5 Tutkimuskohteesta tutkimuksen toteuttajaksi: Vertaisuuden rakentuminen kanssatutkimuksessa / Outi Hietala, Meri Kulmala, Reetta Mietola, Tiina Sotkasiira ja Mari Turja 6 Tutkimuseettinen sääntely ja kanssatutkimuksen arjen tilanteinen etiikka / Sanna Spišák, Päivi Eriksson, Kaijus Ervasti, Katariina Hakala, Saana Raittila-Salo ja Iiris Vainio 7 Kanssatutkimusta tutkimuspoliittisten intressien ristivedossa / Kirjoittajakollektiivi Participatory approaches and co-research are increasingly employed in the current moment for exploring barriers to equality. Co-research treats research participants as experts in their own lives and as equal research partners. Research conducted with this orientation is based on research problems drafted by the research participants themselves from their aspirations regarding the research process and an active partnership that considers the interests of all parties involved. Participatory methods are used in co-research, particularly for the purpose of deepening the contextualisation of research knowledge about structurally vulnerable or subordinated groups and to challenge the power positions associated with traditional research designs. In co-research, the role of the people involved in the research is more central than in more traditional research. One of the key principles of co-research is that co-investigators (a) can participate in various roles, (b) have the opportunity to participate in different phases of the research according to their own interests and resources, and (c) co-investigators' participation can take many forms, including differences in intensity. The idea is to provide more people with opportunities to contribute to the knowledge production about themselves and their communities from their respective perspectives and interests. Co-research is also seen as an opportunity to improve the relevance and usefulness of scientific knowledge. It aims to genuinely increase interaction and openness and extend science's societal responsibility. In this book, we approach co-research as a means to promote social justice, as an action with a societal impact contributor to social impact and as a means to promote the societal responsibility of science. We discuss and evaluate the ideals of the co-research process concerning the everyday challenges and practices in research. Above all, we offer the knowledge and experience generated by our own projects to support those planning or already implementing co-research projects. Available in print from online bookstores (e.g. Booky.fi, Suomalainen.com and Amazon Europe).

As the population ages, the number of people with dementia increases. An emerging body of research is focusing on living with dementia and understanding the experience of caring and the care burden. There is much less research on the meaning of dementia from the perspective of an older couple’s spousal relationship and related intimacy. This qualitative study explores the meanings of emotional and physical intimacy and the changes brought by dementia in the couplehood of persons with dementia and their spousal carers. The data comprise semi-structured interviews with 35 persons. The interviews were analysed using inductive qualitative content analysis. Four themes describing the meanings of relational intimacy were identified: intimacy as a striving force, intimacy turning into worrisome behaviour, intimacy as physical and emotional dependency, and intimacy turning into one-sided caring for a partner. Dementia changes the intimate relationship in many ways, but shared affection and long-term partnership help maintain the spousal relationship. While dementia may bring about conflicts and behavioural challenges in an intimate relationship, the couple’s shared intimacy and a sense of responsibility for one another may serve as a resource and support the continuity of couplehood. publishedVersion

Life expectancy in industrialized countries has steadily risen in recent decades and the aim in Finland is to support older people to live in their own homes for as long as possible. This is ensured by means of the Old-Age Services Act, under which geriatric home care nurses support the well-being of these people and help them with their daily activities. The overall aim of this doctoral thesis was to examine the knowledge, beliefs and perceptions of geriatric home care nurses in relation to oral health care for older people. A further aim was to investigate the experiences of the nurses and the challenges they face in providing this oral health care. Out of the geriatric home care nurses employed by Kallio Primary Care Services (KPCS), 75% (n=106) participated in a questionnaire survey investigating their beliefs and knowledge with regard to oral health care in older people, as described in Paper I. Factor analysis revealed suitable factors and the factor sum scores were analysed in relation to background variables. In Paper II, home care nurses employed by KPCS (n=10) participated in semi-structured face-to-face interviews on four themes: oral health care for older people and related procedures for geriatric home care nurses, the importance of oral health care for older people, training for home care nurses in oral health care for older people, and the nurses’ own oral health care habits. For Paper III, 18 geriatric home care nurses from the Central Ostrobothnia Social and Health Services participated in an interactive education and answered a questionnaire before and after the education. Their comments and opinions were then analysed qualitatively. The results showed that the home care nurses appreciated their opportunity to promote oral health. They hoped to be given in-house training and believed this would improve the standards of oral health care for older people. Most of them knew that gingivitis and tooth decay are preventable, but their ability to manage oral diseases was poor. The questionnaire developed here was found to be suitable for measuring self-efficacy and knowledge with respect to oral health care among geriatric home care nurses and for assessing the challenges facing them. Geriatric home care nurses need support, encouragement and training in oral health care for older people. Tiivistelmä Viime vuosikymmeninä eliniän odote teollisuusmaissa on jatkuvasti noussut. Suomessa ikääntyneiden kotona asumista pyritään tukemaan mahdollisimman pitkään. Vanhuspalvelulain tavoitteena on varmistaa ikääntyneille palvelut kotona. Kotihoitaja varmistaa ikääntyneen hyvinvointia ja auttaa päivittäisissä toiminnoissa. Väitöskirjatyön yleisenä tavoitteena oli selvittää kotihoitajien tietämystä, uskomuksia ja näkemyksiä ikääntyneiden suunterveyteen liittyen. Tavoitteena oli myös selvittää kotihoitajien kokemuksia ja heidän kohtaamiaan haasteita ikääntyneiden suunhoidossa. Kyselytutkimukseen, jonka tavoitteena oli selvittää kotihoitajien uskomuksia, tietämystä ja käsityksiä ikääntyneiden suunhoidosta, osallistui 75 % Peruspalvelukuntayhtymä (PPKY) Kallion kotihoitajista (n=106). Kvalitatiivisessa jatkotutkimuksessa haastateltiin PPKY Kallion kotihoitajia (n=10). Puolistrukturoidut haastattelut sisälsivät neljä teemaa: ikääntyneiden suunhoito ja kotihoitajien suunhoitotoimenpiteet ikääntyneiden luona, ikääntyneiden suunhoidon merkitys, ikääntyneiden suunhoitoon liittyvä koulutus ja kotihoitajien omat suunhoitotottumukset. Kolmanteen osatutkimukseen osallistui 18 kotihoitajaa Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soitesta. Kotihoitajat osallistuivat koulutukseen ja vastasivat kyselyyn ennen ja jälkeen koulutuksen. Hoitajien kommentit ja mielipiteet analysoitiin laadullisen tutkimuksen menetelmällä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kotihoitajat suhtautuivat myönteisesti suunterveyden edistämiseen ja uskoivat lisäkoulutuksen parantavan ikääntyneiden suunhoitoa. Hoitajat tiesivät, että ientulehdus ja hampaiden reikiintyminen ovat ehkäistävissä, mutta hoitajien minäpystyvyydessä on parannettavaa. Kotihoitajat toivoivat työpaikalla toteutettavaa interaktiivista koulutusta. Tutkimuksessa kehitetyn kyselykaavakkeen todettiin soveltuvan mittaamaan hyvin kotihoitajien minäpystyvyyttä, tietämystä ja haasteita ikääntyneiden suunhoidossa. Kotihoitajat tarvitsevat tukea ja kannustusta ikääntyneiden suunhoidossa ja suun terveyteen liittyvää koulutusta.

The notion of intimate partner violence (IPV) as gender-based has been widely questioned by advocates of antifeminist men’s rights movements, who have claimed that societal disregard for men’s victimization in intimate relations is a central component of discrimination against men in contemporary societies. Similar views have been expressed by researchers as part of a gender-neutral discourse articulated in opposition to feminist, or gender-sensitive, understandings of IPV. To date, the views of helping professionals who work with IPV in terms of men’s victimization have been underexplored. This study traces the discursive process of problem construction concerning gender and IPV in social and crisis workers’ (N=21) talk about men’s victimization through focus group interviews conducted in Finland. The analysis shows that social and crisis workers’ sense-making closely aligns with talk about men’s victimization by men’s rights advocates; they construct and justify men’s victimization in intimate relations as a pressing societal concern in ways that both posit gender-specific normative conceptions as a significant, oppressive context for men victims and simultaneously obscure gendered structural inequalities by advocating gender-neutral understandings and solutions for IPV. The analysis highlights challenges in attending to IPV with a gender-sensitive approach in the context of widespread politicization of men’s victimization.

ARTICLE PUBLISHED (OPEN ACCESS) IN BRITISH JOURNAL OF SOCIAL PSYCHOLOGY. Qualitative data sharing practices in psychology have not developed as rapidly as those in parallel quantitative domains. This is often explained by numerous epistemological, ethical, and pragmatic issues concerning qualitative data types. In this essay, I provide an alternative to the frequently expressed (often reasonable) concerns regarding the sharing of qualitative human data by highlighting three advantages of qualitative data sharing. I argue that sharing qualitative human data is not by default “less ethical,” “riskier,” and “impractical” compared to quantitative data sharing, but in some cases more ethical, less risky, and easier to manage for sharing because 1) informed consent can be discussed, negotiated, and validated, 2) the shared data can be curated by special means, and 3) the privacy risks are mainly local instead of global. I hope the provided alternative perspective further encourages qualitative psychologists to share their data when it is epistemologically, ethically, and pragmatically possible.

In this nonconfirmatory qualitative study, we pursued a range of hypotheses regarding how gaming operates in the lives and psychosocial wellbeing of those who actively play videogames during a crisis, such as the COVID-19 pandemic in 2020. Informed by an explorative survey (N = 793), interpretive phenomenological analysis was applied to interview data from actively gaming Chinese (n = 10) and Finnish (n = 10) participants. Our findings demonstrate how the general increase of pandemic-time gaming did not manifest in all player groups, but in some life contexts gaming activity rather decreased along with reformations in subjective meaning hierarchies and values. Ultimately, eight subordinate themes were refined into testable hypotheses. The study encourages policies that promote socially supportive gaming during pandemic-like situations to consider including personally meaningful solitary play in their recommendations and highlighting context-specificity over generalization. Finally, as almost all our data points echoing experiences of decreasing gaming activity came from China, we stress the importance of culturally diverse samples in the psychological study of global phenomena.

This paper contributes to process-oriented international business research by showing how three distinct historical approaches can enrich theoretical understanding concerning temporality in firm de-internationalization. First, we show how comparative historical analysis unleashes the causal structure of the process and provides explanatory understanding of the temporal grounding of the mechanisms driving the process. Second, we explicate how interpretive history reveals the embeddedness of de-internationalization in the prevailing spirit of the time. Finally, we consider how poststructuralist history enables us to focus on the strong subjectivity of individuals in which multiple temporalities come together in a chaotic combination underlying behavior. publishedVersion

PurposeThe purpose of this paper is to provide insight into the reciprocal relations between the caregiving imparted by immigration centre managers and the role of the researcher in responding to the care that is given by managerial caregivers. To enable this, we draw on a feminist theory of care ethics that considers individuals as relationally interdependent.Design/methodology/approachThe analysis draws on a semi-structured interview study involving 20 Finnish immigration reception centre managers.FindingsInsight is generated by reflecting on moments of care that arise between research participants and the researcher in a study of immigration centre management. We emphasise the importance of mature care, receptivity and engrossment in building caring relationships with research participants by acknowledging the care they give to others. Our findings draw attention to the moral and epistemological responsibility to practice care in organizational research.Originality/valueThe paper highlights the relationality between practicing care in immigration centre management and doing qualitative organizational research, both of which rely on mature care, receptivity and engrossment in order to meet the other morally. We draw attention to the moral responsibility to care which characterises researcher–researched relationships and emphasise the importance of challenging methodological discourses that problematise or dismiss care in qualitative organizational research.

Experiencing friendship is important for most people. Establishing and maintaining friendships is not as easy for everyone, and not everyone has equal opportunities to do so. People with intellectual disabilities face various challenges associated with forming, establishing, and maintaining friendships. The current study makes the voice of intellectually disabled pupils and their parents heard and expands the understanding of friendships and related challenges among pupils with intellectual disabilities, as well as different ways to support friendship. The data of this qualitative study consist of a semi-structured survey of parents (N = 107) and thematic interviews (N = 10), ethnographic data collected in a special school, an observation diary (N = 131 episodes), writings of pupils with intellectual disabilities (N = 5) and discussions with them. All data were analyzed using thematic design and content analysis. According to the results, the school was an important place for pupils with intellectual disabilities to be together with friends. Most pupils with intellectual disabilities had friends at school. Conversely, in their leisure, friends were more often found in family members rather than peers. The students who participated in the study hoped for the continuity of friendships and for more opportunities to meet friends in their spare time. The parents felt it was important for their children with intellectual disabilities to have friends and raised concerns about their children’s few friendships and lack of opportunities to meet friends. Supporting the friendships of a pupil with intellectual disability requires concrete action both from the family and at different levels of society. The most important role in supporting friendships is held by the parents and school staff. This dissertation complements current research data on the friendships of pupils with intellectual disabilities in the light of ecological systems theory, providing practical information on how friendships can be supported in more diverse ways than before, thereby positively affecting the quality of life and experiences of inclusion among schoolchildren with intellectual disabilities. Tiivistelmä Ystävyyden kokeminen on tärkeää useimmille ihmisille. Ystävyyssuhteiden muodostaminen ja ylläpitäminen ei ole kaikille yhtä helppoa, eikä kaikilla ole tähän yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Kehitysvammaisilla henkilöillä ystävyyssuhteiden muodostamiseen, vakiinnuttamiseen ja ylläpitämiseen liittyy erilaisia haasteita. Tutkimus tuo kehitysvammaisten koululaisten ja heidän huoltajiensa äänen kuuluville ja laajentaa käsitystä kehitysvammaisten koululaisten ystävyyssuhteista ja niihin liittyvistä haasteista sekä erilaisista tavoista tukea ystävyyttä. Tämän laadullisen tutkimuksen aineistot koostuvat huoltajille suunnatusta puolistrukturoidusta kyselystä (N = 107) ja teemahaastatteluista (N = 10), erityiskoulussa kerätyistä etnografisista aineistoista, havaintopäiväkirjasta (N = 131 episodia), kehitysvammaisten koululaisten (N = 5) kirjoituksista sekä heidän kanssaan käydyistä keskusteluista. Kaikki aineistot analysoitiin käyttämällä teemoittelua ja sisällönanalyysia. Tulosten mukaan koulu oli kehitysvammaisille koululaisille keskeinen paikka ystävien kanssa yhdessäololle. Useimmilla kehitysvammaisista oppilaista oli koulussa ystäviä. Sitä vastoin vapaa-ajalla ystävät löytyivät useammin perheen parista kuin vertaisista. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat toivoivat ystävyyssuhteiden jatkumista ja lisää mahdollisuuksia ystävien tapaamiseen vapaa-ajalla. Huoltajat kokivat tärkeäksi, että heidän kehitysvammaisilla lapsillaan olisi ystäviä, ja toivat esille huolensa lastensa vähäisistä ystävyyssuhteista sekä puutteellisista mahdollisuuksista tavata ystäviä. Kehitysvammaisen koululaisen ystävyyssuhteiden tukeminen edellyttää konkreettisia toimia sekä perheeltä että yhteiskunnalta eri tasoilla. Ystävyyssuhteiden tukemisen kannalta merkittävimmässä roolissa ovat huoltajat ja koulun henkilökunta. Tämä väitöstutkimus täydentää nykyistä tutkimustietoa kehitysvammaisten koululaisten ystävyyssuhteista ekologisen systeemiteorian valossa tarkasteltuna tuoden käytännönläheistä tietoa siitä, miten ystävyyssuhteita voidaan tukea aiempaa monipuolisemmin ja sen kautta vaikuttaa kehitysvammaisten koululaisten elämänlaatuun ja osallisuuden kokemiseen myönteisesti.

Rapid changes in working life have raised awareness of the need for lifelong learning among personnel, and there is increasing concern regarding the sustainability of such learning, especially in growth companies, where learning can be seen as a prerequisite for many work practices. Hence, the aim of this study is to understand the sustainability of learning situations from the perspectives of individual wellbeing, widespread use of previous knowledge and rapid application of new knowledge. We broaden the understanding of workplace learning from the perspective of sustainability by identifying different workplace learning situations and outlining the sustainability of these situations. Two Finnish growth companies participated in the study, representing the technology and industrial field. The data consist of 68 interviews, and a qualitative thematic analysis was utilised. The study found three thematic categories of learning situations: technological development, structural changes within the organisation and formal learning situations. Sustainability perspectives manifested in these situations, but both negative and positive aspects of learning were observed. The findings can be utilised in organisations to enable more sustainability in learning. The research reveals a new and critical understanding of the sustainability of workplace learning. peerReviewed

The question of work–family practices commonly arises in both theory and daily practice as a matter of responsibility in today’s organisations. More information is needed about them for socially responsible human resource management (SR-HRM). In this article our interest is in how work–family practices, serve as an important element of SR-HRM, constructed as (un)helpful for employees’ work–family integration, are realised in organisational life. We investigate the discursive ways in which members of two different organisations working at different organisational levels construct the issue in the Finnish context. Three discourses were interpreted: (1) a discourse of compliance with external pressure, (2) a discourse of negotiation and (3) a discourse of individual flexibility. Discursive constructions of work–family practices make visible the complex interconnectedness of individuals and organisations with the environment in which they operate. Many organisational efforts to create positive work–family practices can, in fact, lead to failure to make these practices either available or usable, and they may result in the unjust treatment of organisation members. Creating sustainable work–family practices is a complex challenge for which SR-HRM must work out a solution.

Researchers are disincentivized from conducting urgently needed qualitative research, argues Veli-Matti Karhulahti. He recommends the adoption of registered reports for qualitative research as a remedial course of action. nonPeerReviewed

Seksuaalikasvatus on keskeinen seksuaaliterveyden edistämisen strategia, ja se kuuluu jokaisen ihmisen seksuaalioikeuksiin. Suomen lukioissa seksuaalikasvatusta annetaan osana terveystiedon opetusta. Kotimaisten tutkimusten mukaan nuoret kaipaavat enemmän seksuaalikasvatusta, ja he hakevat tietoa epävirallisista lähteistä, mikäli virallinen seksuaalikasvatus ei vastaa nuorten tiedontarpeeseen. Myös tasa-arvokasvatus on merkittävä osa seksuaalikasvatusta. Edelleen kuitenkin esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin nuoriin kohdistuu syrjintää. Opetuksessa käytettävien oppikirjojen on parhaalla mahdollisella tavalla vastattava sen hetken tieteellisiä tutkimuksia, ja esitetyn tiedon on oltava perusteltua ja johdonmukaista. Kieli ja sen käyttötavat – myös oppikirjoissa – rakentavat ja heijastavat todellisuuttamme. Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata seksuaaliopetuksen sisältöjä lukion terveystiedon oppikirjoissa 1980-luvulta tähän päivään. Tutkielman tavoitteena oli saadun tiedon avulla pohtia lukion terveystiedon oppikirjojen tehtävää tiedon antajina sekä niiden käyttämän kielen rakentamaa todellisuutta. Tutkielmassa tarkasteltiin myös ajan saatossa tapahtunutta muutosta seksuaalisuuden käsittelyssä lukion terveystiedon oppikirjoissa. Oppikirjojen analysoinnista neljän vuosikymmenen aikana saatu tieto auttaa ymmärtämään eri ikäpolvien tapaa nähdä ja ymmärtää seksuaalisuus. Tutkielman aineistona toimi seitsemän lukion terveystiedon oppikirjaa neljältä vuosikymmeneltä. Oppikirjoista analyysin kohteena olivat seksuaalisuuteen liittyvät kappaleet. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Aineisto koostui 117:stä tekstikirjan sivusta, joista muodostui yhteensä 2 757 pelkistystä. Tutkielman tuloksena syntyi kuvaus seksuaaliopetuksen sisällöistä 1980-luvulta 2010-luvulle. Seksuaaliopetuksen pääsisällöt olivat kaikkina aikoina suurimmalta osin yhteneviä. Tämän tutkielman mukaan seksuaaliopetuksen sisältöjä olivat seksuaalisuuden määrittely, seksuaalisuuden kehitys elämänkaaren aikana, seksuaalisuuteen vaikuttavat tekijät, seksuaalioikeudet, seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli, seksi osana seksuaalisuutta, seksuaalinen häirintä, raskaus ja lisääntymisterveys sekä ehkäisy. Seksuaalioikeudet ja seksuaalinen häirintä nousivat omina teemoinaan esiin vasta 2000-luvulta eteenpäin. Aiemmin niiden käsittely oli niin vähäistä, että ne sulautuivat osiksi muita kokonaisuuksia. Huolimatta yhtenevistä sisällöistä tapa puhua asioista muuttui neljän vuosikymmenen aikana. Retrospektiivinen tarkastelu osoitti, että oppikirjat heijastavat oman aikansa yhteiskunnassa vallitsevia näkemyksiä, mutta ovat myös yhteiskunnan realiteettien mukana muuttavia teoksia. Terveystiedon oppikirjat sisältävät tämän tutkielman mukaan laajasti tietoa seksuaalisuudesta. Aiempien tutkimusten mukaan nuoret kuitenkin kaipaavat lisää seksuaalikasvatusta. Terveystiedon oppikirjojen sisältöjen kehittämisessä nuorten tiedontarpeiden kuuleminen olisi tärkeää. Sexual education has a central role as one of the sexual health promotion strategies. Sexual education belongs to everyone’s sexual rights. In Finnish high schools, sexual education is part of a subject called health education. Finnish studies show that young people would like to have more sexual education and they use unofficial sources for information if the official sexual education does not respond to their needs. Education about equality is also a significant part of sexual education. However, some sexual and gender minorities still face discrimination. Textbooks used at schools are meant to provide the best knowledge available. Language and the way it is used - also in textbooks - build and reflect our reality. The purpose of this study was to describe the contents of sexual education from 1980’s until 2010’s in Finnish health education textbooks that are used in high schools. The aim of this study was to utilize the findings to analyse the purpose of textbooks as knowledge providers as well as the reality those textbooks create. This study also examined how sexual education in health education textbooks has changed over these four decades. Retrospective view might help to understand how different generations perceive sexuality. The research data consists of seven health education textbooks from four decades. The analysis focused on the chapters that covered sexuality. The material was analysed by using inductive content analysis. The data included 117 pages, which provided 2 757 reductions altogether. The analysis formed a description of the themes of sexual education from the 1980’s until the 2010’s. The main themes of sexual education during all decades were more or less the same. According to the findings of this study, the themes of sexual education were defining sexuality, development of sexuality during one’s lifetime, factors affecting sexuality, sexual rights, sexual orientation and gender, sex as a part of sexuality, sexual harassment, pregnancy and reproductive health and contraception. Other themes remained the same throughout, but sexual rights and sexual harassment became themes of their own from 2000’s onwards. Despite the similar themes, the tone to discuss the themes changed during the four decades. Retrospective analysis showed that the textbooks reflect the society of their time, but they are also works that change together with the societal realities. According to this study, health education textbooks include plenty of information regarding sexuality. However, according to previous studies, young people wish to have even more sexual education. When developing health education textbooks, it would be important to consider the needs of the users.

Responsible management education (RME) has become a common initiative in the educational discourse of business schools worldwide. However, little is known about how (non-)engagement with RME in the past influenced the way RME is organised today. We examine this in one of the pioneering countries of RME, Finland, using extensive qualitative research materials. Our results suggest that RME has been embedded with authenticity-driven change (local context and research) since the 1990s. In the late 2000s after the legal educational reforms implemented in Finland, the prestige-driven change (accreditations) began to shape the embedding of RME. In the 2020s, both the authenticity- and prestige-driven changes with vertical and horizontal RME, respectively, often appear as hybrids. This article discusses both the weaknesses and strengths of these approaches in embedding RME. peerReviewed

nonPeerReviewed

The article elaborates what aspects of knowledge eldercare workers describe concerning everyday long-term care practices. The article utilises a thematic analysis of Finnish long-term care workers’ semi-structured interviews (n = 25), and in doing so, it contributes to the discussion concerning the epistemological basis of care. The analysis specifies four aspects of knowledge in long-term care work: objective/objectifying, particular, corporeal and tacit. In line with existing literature on knowledge and care, the findings indicate that rational-technical epistemological approaches are insufficient when complex and fluid care relations are concerned. Moreover, cognitive impairments and other particularities of eldercare provide previously under-researched epistemological perspectives for consideration.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fysioterapian vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä aivoverenkiertohäiriötä (AVH) ja multippeliskleroosia (MS) sairastavilla kuntoutujilla keskittyen erityisesti ICF:n suoritukset ja osallistuminen -osa-alueeseen. Vaikuttavuutta koskevat määrälliset kirjallisuuskatsaukset (vaihteluväli: AVH 1/2008–5/2017; MS 1/2007–1/2017) kohdistuivat satunnaistettuihin kontrolloituihin terapeuttisen harjoittelun tutkimuksiin (RCT) painottuen tasapainoon ja kävelyyn. Laadulliset kirjallisuuskatsaukset fysioterapian merkityksellisyydestä (1/2000–11/2017) kohdistuivat kuntoutujan kokemuksiin ja käsityksiin fysioterapiasta. Kahdeksassa osajulkaisussa oli yhteensä 182 RCT-tutkimusta (6 856 kuntoutujaa) sekä 50 laadullista tutkimusta (711 kuntoutujaa). Tutkimukseen osallistujat ja interventiot olivat heterogeenisiä. Terapeuttisella harjoittelulla oli suurempi vaikutus kuntoutujien tasapainoon ja kävelyyn liittyvään suorituskykyyn vakioiduissa olosuhteissa, kun harjoittelua verrattiin ei-harjoitteluun tai tavanomaiseen hoitoon. Sen sijaan vaikutus suoritustasolla oli huomioitu vain muutamassa tutkimuksessa. Tuloksia voidaan hyödyntää etenkin kroonisessa vaiheessa olevien AVH-kuntoutujien sekä lievää tai keskivaikeaa MS-tautia sairastavien henkilöiden kuntoutuksessa. Kuntoutujat kokivat merkityksellisenä sen, että fysioterapiassa korostuivat ihmisarvon ylläpysyminen, yksilöllisenä ihmisenä kohdatuksi tuleminen, itsenäisyyden ja vapauden mahdollistuminen, tavalliseen elämään osallistuminen sekä tulevaisuuden uskon ja toivon herääminen ja ylläpysyminen. Kuntoutujat arvostivat tasavertaista, ammattitaitoista, laaja-alaista ja oikeudenmukaista fysioterapiaa, jossa huomioitiin kuntoutumisen merkityksellisyyden ylläpysyminen ja kuntoutumiseen liittyvien haasteiden voittamisen mahdollistuminen. Tulevaisuudessa tutkimuksissa tulisi huomioida paremmin arkisuoriutuminen ja osallistuminen sekä suomalainen kuntoutuksen monitahoinen palvelujärjestelmä. peerReviewed

nonPeerReviewed

Highlights • Increasing the share of walking and cycling is one of the building blocks of sustainable mobility transformation. • We organised an online Delphi survey for 30 walking and cycling experts during the first wave of COVID-19 pandemic. • Disaggregative Delphi analysis is elaborated based on the systemic restructuring of qualitative data. • Transport experts’ views of the future are described in the form of five walking and cycling scenarios up to 2034. • The results can be used for strategic transport planning and policy, and for identifying instruments for walking and cycling promotion in urban areas. Increasing the share of walking and cycling is one of the building blocks of sustainable mobility transformation. Fundamental changes are needed in society and urban structure to support the integration of walking and cycling into everyday routines. We conducted an online Delphi study with 30 walking and cycling experts during the first wave of the COVID-19 pandemic in Finland in the spring of 2020. The aim was to explore transport experts’ views on the future and derive scenarios of walking and cycling with the broader context of the urban mobility system. The scenarios were created using a combination of cluster analysis and qualitative content analysis. In addition, a methodological elaboration of the Disaggregative Delphi analysis was introduced, systematising the analysis of qualitative data. The analysis resulted in five scenarios depicting walking and cycling in 2034: 1. Business as Usual Plus, 2. The Demise of Bus-Transport, 3. The Era of Soft Modes, 4. Public Transport Serving All, and 5. Car-dependent Lifestyles Persist. The scenario set can be used as a basis for strategic transport planning and policy as well as a more practical tool for identifying measures for walking and cycling promotion in urban areas.

This article comparatively examines news avoidance in a rapidly changing media environment. We utilize findings from a large dataset of 488 in-depth interviews with media consumers, conducted in Argentina, Finland, Israel, Japan, and the US. We aim to make a contribution to the study of news avoidance by providing a comprehensive and nuanced understanding of the drivers, practices, and patterns of news avoidance as they occur in and are shaped by a variety of national contexts. We argue that news avoidance is shaped not only by individual characteristics, but is also manifested and performed as part of specific time frames and socio-cultural factors. We distinguish two drivers of intentional news avoidance: cognitive and emotional. The cognitive drivers are accentuated by distinct country-level contextual factors, whereas the emotional drivers for news avoidance are shared across diverse national contexts. peerReviewed

A transition from a linear to a circular economy (CE) is one of the key solutions to the sustainability crisis. A CE requires new mental models and insights, especially of a desirable future towards which to move. A CE aims at making better use of resources and jointly considers economic, environmental and social sustainability aspects in the long run. The objective of this study is to develop alternative images of the future for CE in Finland in 2050. The study was performed using qualitative research methods and covers extensive data from 61 interviews with experts. We analysed the data using qualitative content analysis. Four alternative images of the future were generated: A circular success story, A circle of disaster, Local circles, and Structural, regulated circularity. This study contributes to the CE literature by using a futures studies approach and describing alternative futures for a CE through images of the future. By creating alternative futures, one can better reflect on and discuss future possibilities. Our images of the future provide insights to achieve a CE both in Finland and globally. publishedVersion

Meta-study is a method for analysing the content and the process of knowledge production in a body of qualitative research. Conducting a meta-study involves four steps: (1) meta-data-analysis which involves the study of empirical findings; (2) meta-method which examines the epistemological soundness and rigour of methods; (3) meta-theory which examines the structures, assumptions, and principles underpinning the primary research studies; and (4) meta-synthesis which brings the three steps together and considers the plausibility of existing accounts, what has been neglected, and what new avenues have been opened for advancing knowledge. Qualitative researchers in sport and exercise psychology (SEP) have recently started using meta-study to examine bodies of qualitative research in various areas including positive youth development, junior-to-senior transition, athletic identity and mental toughness development. Our review shows that meta-study has been a useful method for demonstrating how methodological developments have influenced how qualitative researchers apply methods and conceptualise the phenomena of interest. However, there have been diverse applications of meta-study and, in the absence of recent updates on the method, meta-study is in danger of remaining underdeveloped or becoming outdated. Based on the review, we outline guidelines for SEP scholars to employ meta-study rigorously. peerReviewed

The COVID-19 pandemic and its related restrictions have affected the everyday life of older people. Advanced age is a significant predisposing factor for a more severe COVID-19 infection, increasing the risk for hospitalization and mortality. Even though restrictions have been, thus, well-grounded, they may also have had detrimental effects on the social well-being of older people. Personal networks and social activity are known protective factors against the premature decline in health and functioning, and it is widely acknowledged that social isolation increases feelings of loneliness, poor quality of life, and even the risk for diseases and disabilities among older adults. This qualitative study investigated changes in personal networks among community-dwelling oldest-old individuals (persons aged 80 and over) during the first and second waves of the COVID-19 pandemic in Finland. The data is part of the Cardiovascular Risk Factors, Aging, and Dementia (CAIDE85+) study, which is an ongoing large longitudinal population-based study in Finland. In this qualitative sub-study, we analyzed fifteen in-depth telephone interviews using directed content analyses and identified five types of changes in personal social networks during the pandemic. In type 1, all social contacts were significantly reduced due to official recommendations and fear of the virus. Type 2 included modified ways of being socially active i.e., by deploying new technology, and in type 3, social contacts increased during the lockdown. In type 4, personal social networks were changed unexpectedly or dramatically due to a death of a spouse, for example. In type 5, we observed stable social networks, which had not been affected by the pandemic. At an individual level, one person could have had different types of changes during the pandemic. These results highlight the heterogeneity of the oldest olds' personal social networks and changes related to them during the exceptional times of the COVID-19 pandemic. Social activity and personal networks play an important role in the well-being of the oldest old, but individual situations, needs, and preferences toward personal social networks should be taken into account when planning social activities, policies, and interventions. publishedVersion

Koronapandemian leviämisen estämiseksi asetetut rajoitukset ovat kohdistuneet erityisesti ikäihmisiin, joille tauti on vaarallisin. Miten korona-aika rajoituksineen on näkynyt ikääntyneiden elämässä ja hyvinvoinnissa? Tutkimuksemme aineistona on 31 kesällä 2020 tehtyä puhelinhaastattelua. Korona-aika rajoituksineen oli vaikuttanut haastateltujen arkeen ja hyvinvointiin eri tavoin. Suuri osa koki arkensa muuttuneen vain vähän tai ei ollenkaan, osa taas koki hyvinvointinsa huonontuneen merkittävästi. Jotkut kokivat arkensa jopa parantuneen. Niillä, joilla arki ei ollut juuri muuttunut, elämä oli saattanut olla jo ennestään rajoittunutta huonon toimintakyvyn ja vähäisten sosiaalisten kontaktien vuoksi. Osa haastatelluista oli kyennyt joko yksin tai muiden ihmisten tuella kehittämään uusia tapoja toimia, jolloin oli ollut mahdollista säilyttää arki lähes ennallaan. Ympäristön, kuten kävelyreittien ja viheralueiden, merkitys hyvinvoinnin ylläpitäjänä korostui pandemia-aikana. Yhteydenpito muihin ihmisiin puhelimitse oli tärkeä keino ylläpitää hyvinvointia. Uusi teknologia oli korvannut kasvokkaisia tapaamisia lähinnä niillä, joilla oli ennestään kokemusta sen käytöstä. Ikääntyneiden korona-arjessa korostuivat sopeutuminen, joustavuus ja elämänkokemuksen pohjalta syntyneet valmiudet pandemia-ajan kohtaamiseen.

Over the last two decades, the relativist approach has significantly shaped debates about the quality and rigour of qualitative research in sport and exercise psychology (SEP). In the absence of any published critiques of relativism in SEP, this paper problematises its central claims with a focus on the most recent contribution offered by Smith and McGannon (2018 Smith, B., & McGannon, K. R. (2018). Developing rigor in qualitative research: Problems and opportunities within sport and exercise psychology. International Review of Sport and Exercise Psychology, 11, 101–121. doi: 10.1080/1750984X.2017.1317357[Taylor & Francis Online], [Web of Science ®], , [Google Scholar]. Developing rigor in qualitative research: problems and opportunities within sport and exercise psychology. International Review of Sport and Exercise Psychology, 11, 101–121). Despite making valuable contributions to the advancement and acceptance of qualitative research, we argue that the relativist approach encounters numerous problems when attempting to reject the “anything goes” problem due to its fundamental ontological commitment to internal, multiple, mind-dependent realities. This paper then makes a constructive contribution to the field by offering an alternative position grounded in a realist understanding of validity. We first suggest that principles such as ontological plausibility, empirical adequacy and practical utility can re-orient both critical thinking and the use of practical techniques which can reduce threats to validity. Second, we suggest that Maxwell’s (1992. Understanding and validity in qualitative research. Harvard Educational Review, 62, 279–301) descriptive, interpretive and theoretical validity could be welcome concepts for qualitative researchers in SEP. The significance of this realist approach for researchers, reviewers and editors is discussed. peerReviewed

nonPeerReviewed

Maailman terveysjärjestö julisti maaliskuussa vuonna 2020 koronaviruksen aiheuttaman taudin leviämisen pandemiaksi. Terveydenhuoltoa kohtasi globaalissa mittakaavassa poikkeustilanne, jonka vaikutukset ulottuivat jokaisen terveydenhuollossa työskentelevän elämään. Ensihoitajat olivat etulinjassa kohtaamassa koronapandemiaa. Tutkimusten mukaan hoitotyöntekijöiden kokemuksiin työskentelystä epidemia- ja pandemiatilanteissa liittyy paljon erilaisia näkökulmia tilanteen aiheuttamasta emotionaalisesta kuormituksesta käytännön työhön liittyviin haasteisiin. Ensihoitajien näkökulmaa on tutkittu vähän. Suomessa koronaviruksen leviämisen aiheuttama poikkeustilanne oli nykyterveydenhuollon mittakaavassa ensimmäinen pandemia, jonka työhön kohdistuneet vaikutukset olivat merkittävät. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ensihoitajien kokemuksia työskentelystä koronapandemian alkuvaiheessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuotettavan tiedon avulla lisätä ymmärrystä Suomessa uudesta ilmiöstä, ensihoitotyöstä pandemian aikana. Tietoa voidaan hyödyntää ensihoitotyöntekijöiden tukemiseen pandemian jatkuessa ja tuleviin pandemioihin varautuessa. Tuottamalla ilmiöstä tietoa voidaan kerryttää hoitotieteellistä tietoperustaa hoitotyöntekijöiden kokemuksista pandemian aikana ja hyödyntää sitä myös muissa terveydenhuollon ympäristöissä. Tuotettua tietoa voidaan hyödyntää myös täydennyskoulutustarpeiden pohdinnassa, sekä hoitotyön laadun ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tutkimusaineisto kerättiin tammikuussa 2021 käyttäen rinnakkaisina menetelminä avointa yksilöhaastattelua ja sähköistä kyselyä. Tutkimukseen osallistui 39 ensihoitajaa ja heidät tavoitettiin sosiaalisen median Ensihoidon uutiset-ryhmästä. Kertynyt aineisto analysoitiin hyödyntäen induktiivista sisällönanalyysia. Tutkimuksen tuloksena syntyi rikas kuvaus ensihoitajien kokemuksista työskentelystä koronapandemian alkuvaiheessa. Suojavarusteiden käytön koettiin olevan rajoitettua ja niiden käytön koettiin aiheuttavan kuormitusta. Ensihoitajat kokivat tiedon hallintaan liittyviä vaikeuksia. Koronapandemia vaikutti työn määrään ristiriitaisesti, heikensi työturvallisuutta ja johti uusiin työtapoihin sopeutumiseen. Koronapandemian kohtaaminen oli henkisesti raskas kokemus ja toisaalta osalle kokemus aiheutti vain vähäistä kuormitusta. Koronaviruksen tarttumisriski aiheutti huolta. Koronapandemialla oli vaikutusta ensihoitajien osan kokiessa tilanteen aiheuttavan oman ihmisarvon heikentymistä ja osa kokiessa potilaiden ja työkavereiden ylireagoivan koronapandemian aiheuttamaan tilanteeseen. Koronapandemian alkuvaiheessa työyhteisön tuen koettiin edistävän ensihoitajan jaksamista ja ensihoitajan työn merkitys korostui. Koronapandemian koettiin vaikuttavan hoidon laatua heikentävästi ja aiheuttavan hoitoonohjauksen haasteita. Tutkimuksen tulokset tuottivat uutta tietoa hoitotyöhön liittyvistä kokemuksista epidemia- ja pandemiatilanteissa. Koronapandemian jatkuessa ja mahdollisiin tuleviin pandemioihin valmistautuessa tulisi jatkossa huomioida selkeämpi tiedottaminen. Ensihoitajat tarvitsevat vastaavissa tilanteissa enemmän emotionaalista ja tiedollista tukea. Uudenlaisten toimintatapojen potilas- ja työturvallisuuden näkökulmia olisi hyvä tarkastella kriittisemmin. Jatkotutkimusaiheina olisi tärkeää saada tietoa siitä, miten ensihoitajien kokemukset ovat muuttuneet pandemian edetessä ja pitkittyessä. Tutkimalla potilaiden koronapandemian aikaisia näkökulmia annettaisiin ääni myös heidän kokemuksilleen. In March 2020, the World Health Organization declared the spread of the disease caused by the coronavirus a pandemic. On a global scale, healthcare was faced with an emergency that affected the lives of everyone working in healthcare. Emergency medical personnel were on the front lines facing the COVID-19 pandemic. Studies show that nurses’ experiences of working in the epidemic and pandemic situations involve many different perspectives on the emotional strain caused by the situation and the challenges associated with practical work. The perspective of emergency medical personnel has been little studied. In Finland, the exceptional situation caused by the spread of the coronavirus was the first pandemic on the scale of modern healthcare, the effects of which on work were significant. The purpose of this study was to describe the emergency medical personnel experiences working in the early stages of the COVID-19 pandemic. The aim of the study was to increase the understanding of a new phenomenon in Finland, first aid work during a pandemic, with the help of the information produced. The information can be used to support emergency medical personnel in the event of a pandemic and in preparation for future pandemics. By generating information about the phenomenon, the nursing knowledge base can be accumulated from the experiences of nursing workers during a pandemic and utilized in other health care environments as well. The information produced can also be used to reflect on continuing education needs, and to maintain and develop the quality of nursing work. The research material was collected in January 2021 by using an open-ended individual interview and an electronic survey as parallel methods. 39 emergency care professionals participated in the study and they were reached through the ”Emergency Care News” group on social media. The accumulated data was analyzed using inductive content analysis. The study resulted in a rich description of emergency medical personnels’ experiences of working in the early stages of the COVID-19 pandemic. The use of protective equipment was considered to be limited and its use was considered to cause strain. Emergency medical personnel found information management difficult. The COVID-19 pandemic had a contradictory effect on the amount of work, also reduced occupational safety and led to adapting to new ways of working. Encountering the COVID-19 pandemic was a mentally difficult experience and on the other hand, for some the experience caused only a slight strain. The risk of a coronavirus transmission was a concern. The COVID-19 pandemic had an impact on the emergency care professionals, with some experiencing a deterioration in their own dignity while others experienced an overreaction towards the COVID-19 pandemic from patients and colleagues. In the early stages of the COVID19 pandemic, work community support was perceived to promote the emergency care professionals’ resilience and the importance of the emergency care professionals’ work was emphasized. The COVID-19 pandemic was felt to have a detrimental effect on the quality of care and to pose challenges for care management. The results of this study provided new information on nursing-related experiences in epidemic and pandemic situations. As the COVID-19 pandemic continues and while preparing for possible future pandemics, clearer communication should be considered in the future. Emergency medical personnel in similar situations need more emotional and information support. Patient and occupational safety aspects of new approaches should be assessed more critically. As research topics, it would be important to have information on how the experiences of emergency medical personnel have changed as the pandemic has progressed and prolonged. Studying patients’ perspectives during the COVID-19 pandemic would also give a voice to their experiences.

This qualitative study analysed the agency of eight non-abusing mothers in the Turkish Cypriot Community after disclosure that their child had been sexually abused by someone outside the family. The aim was to discover how, after disclosure, such mothers act to protect their children in the contexts of their family and community. The data were gathered via semi-structured in-depth interviews and analysed using Interpretative Phenomenological Analysis (IPA). In the nuclear family context, maternal agency emerged in the form of motherhood skills, including emotionally supporting the abused child, double-checking the child’s safety or limiting the child’s mobility, and controlling the actions of adult sons. In the community context, maternal agency was manifested in efforts to prevent men in the extended family or the abuser’s family from concealing the abuse and to obtain informal support from others such as birth or extended family members. The women were usually successful in hiding their reactions or making decisions in their children’s best interest despite frequently having to cope with the reality of living in a restrictive and patriarchal culture. The results emphasise the need for working with the general public and professionals to change the culture of silence and to improve the social support network for sexually abused children and non-abusing family members, especially mothers.

Tässä tutkielmassa selvitän, miten tarinallisen feature-journalismin tapa käsitellä itsemurhaa suhteutuu itsemurhaa koskeviin suomalaisiin ja kansainvälisiin mediaohjeisiin. Tutkin sisällönanalyysin keinoin viittä tarinallista tekstijuttua, jossa käsitellään itsemurhaa tai sen yritystä, ja vertailen niiden tyyliä ja itsemurhan representaatioita mediaohjeisiin. Keskityin erityisesti juttujen tunteikkuuteen, tarinallisuuteen ja yksityiskohtaisuuteen sekä siihen, millaisena yhteiskunnallisena ilmiönä ne itsemurhan esittävät. Jutut ovat peräisin Helsingin Sanomista, Ilta-Sanomista, Iltalehdestä, Aamulehdestä ja Yle Uutisten verkkosivuilta. Itsemurha on journalismille vaikea aihe käsiteltäväksi, sillä tutkimusten mukaan itsemurhien runsas ja näyttävä uutisointi mediassa voi aiheuttaa yleisössä vaarallisen jäljittelyvaikutuksen riskin. Siinä missä uutisgenressä tunnutaan noudattavan ennen kaikkea mediaohjeiden rajoittavia kieltoja, korostuvat ”tarinallisen itsemurhafeaturen” tyylilajissa ohjeiden kannustavat puolet, kuten tabujen purkaminen ja ymmärryksen lisääminen. Analyysini perusteella tulkitsen, että tarinallisen jutun kiinnostavuuden logiikka edellyttää jutulta sellaista jännitettä ja yksityiskohtaisuutta, joka ei ole täysin linjassa mediaohjeiden kanssa. Mitä tarinallisempaa ja eläytyvämpää tyyliä juttu edustaa, sitä enemmän siinä ilmenee ristiriitoja mediaohjeiden kanssa. Ristiriitoja aiheuttavat esimerkiksi kontekstoivan tiedon poissaolo, kuvaukset ja vihjaukset itsemurhan toteutustavoista, dramaattiset kaunokirjalliset tehokeinot sekä kertojan ja keskushenkilön näkökulmien sulautuminen. Toisaalta tarinallisessa itsemurhafeaturessa pidättäydytään itsemurhan ihannoimisesta ja sen syiden yksinkertaistamisesta, ja juttujen voi nähdä lisäävän itsemurhia koskevaa ymmärrystä varsinkin elämysorientoituneen tiedonintressin näkökulmasta. Jutuissa on myös vahvaa yhteiskuntakritiikkiä varsinkin terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan.

Kasvilajintuntemus on prosessi, jossa kasveja havainnoidaan, luokitellaan ja lopulta tunnistetaan sekä nimetään lajilleen oikein. Se kehittää ja vaatii monia kognitiivisia taitoja, kuten havainnointitaitoja, hahmottamiskykyä ja muistia. Kognitiivisten taitojen lisäksi kasvilajintuntemuksesta on monia muitakin hyötyjä. Siitä hyötyy yksilö muun muassa turvallisuuden ja kasvien hyötykäytön suhteen. Ennen kaikkea kasvilajintuntemus on kuitenkin pohja laajalle biologiselle ja ekologiselle ymmärtämiselle. Kasvilajintuntemusta tarvitaan, jotta ekosysteemien toimintaa ja biodiversiteettiä voidaan ymmärtää, suojella ja kehittää. Näin ollen kasvilajintuntemus on osa biodiversiteettikasvatusta, joka puolestaan on osa kestävän kehityksen kasvatusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä luokanopettajilla on kasvilajintuntemuksesta, sen merkityksistä sekä opettamisesta. Erityisenä mielenkiinnonkohteena oli, näkevätkö luokanopettajat kasvilajintuntemuksella olevan yhteyttä kestävän kehityksen kasvatukseen, ja jos näkevät, niin millä tavalla. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella Pirkanmaan alueella toimivilta luokanopettajilta tammi-helmikuussa 2021. Aineisto koostuu 29 luokanopettajan vastauksista, joka on analysoitu käyttäen fenomenografista analyysiä. Luokanopettajat näkivät kasvilajintuntemuksesta olevan ennen kaikkea hyötyä yksilölle. Vastauksissa korostettiin erityisesti turvallisuuden, kasvien hyödyntämisen sekä yleissivistyksen merkityksiä. Myös luontosuhteen syventämistä pidettiin merkittävänä. Kasvilajintuntemuksen opettaminen koulussa koettiin yleisesti ottaen tärkeäksi, jotta koulu omalta osaltaan kantaa vastuunsa opetussisältöjen toteutumisesta sekä tarjoaa kaikille lapsille mahdollisuuden tutustua kasveihin ja luontoon perhetausta riippumatta. Luokanopettajalla ajateltiin olevan tärkeä rooli oppilaiden kasvilajintuntemuksen kehittämisessä muun muassa innostavan otteen ja monipuolisten opetusmenetelmien ansiosta. Toisaalta opettajan oma tietämättömyys tai kiinnostumattomuus nähtiin myös suurimmiksi haasteiksi kasvilajintuntemuksen opettamiseen liittyen. Muita merkittäviä haasteita olivat oppilaiden kiinnostuksen puute sekä metsään pääsemisen vaikeudet kesken koulupäivän. Luokanopettajista vain noin neljäsosa oli ymmärtänyt kasvilajintuntemuksen merkityksen biodiversiteetin ja luonnon toiminnan ymmärtämiselle ja suojelulle ja tätä kautta kestävälle kehitykselle. Lisäksi korostettiin luontosuhteen syvenemisen hyötyjä myös kestävälle kehitykselle. Osa opettajista ei ollut ymmärtänyt yhteyttä tai ei pitänyt sitä tärkeänä. Tästä syystä jo opettajankoulutuslaitoksissa olisi tärkeää kasvilajien ulkoa opettelun sijaan lisätä opettajaopiskelijoiden ymmärrystä kasvilajintuntemuksen merkityksistä, jotta sitä osattaisiin ja haluttaisiin myös opettaa kunnolla.

nonPeerReviewed