Search

Objectives:Neuropsychiatric symptoms are related to disease progression and cognitive decline over time in cerebral small vessel disease (SVD) but their significance is poorly understood in covert SVD. We investigated neuropsychiatric symptoms and their relationships between cognitive and functional abilities in subjects with varying degrees of white matter hyperintensities (WMH), but without clinical diagnosis of stroke, dementia or significant disability.Methods:The Helsinki Small Vessel Disease Study consisted of 152 subjects, who underwent brain magnetic resonance imaging (MRI) and comprehensive neuropsychological evaluation of global cognition, processing speed, executive functions, and memory. Neuropsychiatric symptoms were evaluated with the Neuropsychiatric Inventory Questionnaire (NPI-Q, n = 134) and functional abilities with the Amsterdam Instrumental Activities of Daily Living questionnaire (A-IADL, n = 132), both filled in by a close informant.Results:NPI-Q total score correlated significantly with WMH volume (rs = 0.20, p = 0.019) and inversely with A-IADL score (rs = −0.41, p < 0.001). In total, 38% of the subjects had one or more informant-evaluated neuropsychiatric symptom. Linear regressions adjusted for age, sex, and education revealed no direct associations between neuropsychiatric symptoms and cognitive performance. However, there were significant synergistic interactions between neuropsychiatric symptoms and WMH volume on cognitive outcomes. Neuropsychiatric symptoms were also associated with A-IADL score irrespective of WMH volume.Conclusions:Neuropsychiatric symptoms are associated with an accelerated relationship between WMH and cognitive impairment. Furthermore, the presence of neuropsychiatric symptoms is related to worse functional abilities. Neuropsychiatric symptoms should be routinely assessed in covert SVD as they are related to worse cognitive and functional outcomes.

Supplemental material, sj-docx-1-eso-10.1177_23969873221135915 for Comparative analysis of core and perfusion lesion volumes between commercially available computed tomography perfusion software by Olli P Suomalainen, Nicolas Martinez-Majander, Gerli Sibolt, Katariina Bäcklund, Juha Järveläinen, Antti Korvenoja, Marjaana Tiainen, Nina Forss and Sami Curtze in European Stroke Journal

Vertaisarvioitu. Teema : aivokasvaimet. English summary. Glioomaa sairastava potilas joutuu sairautensa aikana todennäköisesti asioimaan useita kertoja erikoissairaanhoidon päivystyksessä. On tavallista, että diagnoosiin johtavat kuvantamistutkimuksetkin tehdään päivystysluonteisesti, tyypillisimmin potilaan ensimmäisen epileptisen kohtauksen vuoksi. Myös nopeasti etenevät neurologiset puutos- tai kognitiiviset oireet saattavat ylittää kynnyksen päivystysluonteisille tutkimuksille ja paljastaa taustalla olevan aivokasvaimen. Kuvantamisessa magneettikuvaus (MK) on keskeinen. Myös hoitojen tai myöhemmän seurannan aikana voi voinnin yllättävä heikkeneminen edellyttää päivystyksellistä arviointia. Vaikka syynä voi olla kasvaimen eteneminen, johtuvat ongelmat usein hoidon komplikaatioista. Leikkauksen jälkeisten murheiden lisäksi tavallisia ovat lääkehoidon komplikaatiot, epileptiset kohtaukset sekä sädehoidon jälkeinen niin sanottu pseudoprogressio. Hoitoratkaisut edellyttävät usein neurologin, onkologin ja neurokirurgin tiivistä yhteistyötä.

Teema : Magneettikuvaus. English summary

MEG directly measures the neuronal events and has greater temporal resolution than fMRI, which has limited temporal resolution mainly due to the larger timescale of the hemodynamic response. On the other hand fMRI has advantages in spatial resolution, while the localization results with MEG can be ambiguous due to the non-uniqueness of the electromagnetic inverse problem. Thus, these methods could provide complementary information and could be used to create both spatially and temporally accurate models of brain function. We investigated the degree of overlap, revealed by the two imaging methods, in areas involved in sensory or motor processing in healthy subjects and neurosurgical patients. Furthermore, we used the spatial information from fMRI to construct a spatiotemporal model of the MEG data in order to investigate the sensorimotor system and to create a spatiotemporal model of its function. We compared the localization results from the MEG and fMRI with invasive electrophysiological cortical mapping. We used a recently introduced method, contextual clustering, for hypothesis testing of fMRI data and assessed the the effect of neighbourhood information use on the reproducibility of fMRI results. Using MEG, we identified the ipsilateral primary sensorimotor cortex (SMI) as a novel source area contributing to the somatosensory evoked fields (SEF) to median nerve stimulation. Using combined MEG and fMRI measurements we found that two separate areas in the lateral fissure may be the generators for the SEF responses from the secondary somatosensory cortex region. The two imaging methods indicated activation in corresponding locations. By using complementary information from MEG and fMRI we established a spatiotemporal model of somatosensory cortical processing. This spatiotemporal model of cerebral activity was in good agreement with results from several studies using invasive electrophysiological measurements and with anatomical studies in monkey and man concerning the connections between somatosensory areas. In neurosurgical patients, the MEG dipole model turned out to be more reliable than fMRI in the identification of the central sulcus. This was due to prominent activation in non-primary areas in fMRI, which in some cases led to erroneous or ambiguous localization of the central sulcus. Magnetoenkefalografia (MEG) mittaa suoraan aivojen hermosolujen sähköistä toimintaa ja sillä on parempi ajallinen erotuskyky kuin aivojen aktivaation aiheuttamia paikallisen verenkierron muutoksia kuvaava toiminnallinen magneettikuvaus (TMK). TMK:lla on toisaalta etuja paikannuksessa MEG:hen nähden ja MEG:llä saadut paikannustulokset ovat monikäsitteisiä. Nämä menetelmät voivat täydentää toisiaan ja yhdessä niillä voidaan saada tarkempi ajallinen ja paikallinen kuva aivojen toiminnasta. Käytimme näitä kahta menetelmää aivojen tunto- ja liikejärjestelmän toiminnan kuvantamisessa terveillä koehenkilöillä ja neurokirurgisilla potilailla. Tutkimme menetelmillä saatavan paikannustuloksen yhteneväisyyttä ja käytimme TMK:sta saatavaa paikannustietoa MEG:llä mitattujen aivojen magneetisten vasteiden mallinuksessa luoden mallin aivojen tuntojärjestelmän toiminnasta. Neurokirurgisilla potilailla vertasimme kuvantamismenetelmien tuloksia leikkauksenaikaiseen sähköiseen liikeaivokuoren paikannukseen. Tutkimuksessa testattiin ja sovellettin kehittämiämme uusia kuva-analyysimenetelmiä. MEG:llä ja TMK:lla havaitsimme viitteitä aktivaatiosta tuntoärsykkeen kanssa samanpuoleisella primäärillä tuntoaivokuorella. Tuloksemme viittaavat lisäksi siihen että aivojen lateraalisessa fissuurassa on ainakin kaksi erillistä lähdealuetta jotka tuottavat magneettisia tuntoherätevasteita. Mallimme aivojen toiminnasta tuntoarsykkeen käsittelyn aikana vastasi hyvin kirjallisuudessa raportoituja suoraan aivoista mitattuja eri alueiden aktivaatioaikoja. TMK-analyysimenetelmiä vertailtaessa todettiin kuva-alkion naapurustoinformaatiota käyttävien menetelmien tuottavan paremmin toistettavia tuloksia. Kehittämämme menetelmä rajasi tarkemmin aivojen aktivaatioalueen ja oli muita menetelmiä herkempi havaitsemaan heikkoja aktivaatioita. Paikannettaessa aivojen keskusuurretta leikkauksen suunnittelua ja riskien arviointia varten MEG tuotti luotettavamman tuloksen kuin TMK jossa osalla potilaista aktivaatiot muilla kuin primäärillä liikeaivokuorella olivat voimakkaimpia vaikeuttaen tulosten tulkintaa.