Search

peerReviewed

publishedVersion

Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan (soteku) opettajien itsearvioitua osaamista. Lisäksi selvitettiin koulutusalojen ja koulutusorganisaatioiden välisiä eroja opettajien itsearvioidussa osaamisessa. Tutkimus oli osa ”Osaavat opettajat yhdessä!” TerOpe– OKM -kärkihanketta. Kohderyhmä muodostui 21 ammattikorkeakoulun ja seitsemän ammatillisen oppilaitoksen opettajista (n=422). Tutkimusaineistona hyödynnettiin TerOpe-hankkeen HeSoEduCo-mittarilla (1–4 Likert-asteikko) hankkimaa aineistoa, joka mittasi opettajien itsearvioitua osaamista kahdeksalla osaamisalueella. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin Mann Whitneyn U- ja Kruskal Wallis-testeillä. Opettajat arvioivat osaamisensa hyvälle tasolle. Vahvin osaaminen muodostui opiskelijan ammatillisen kehittymisen ohjausosaamisesta ja heikoin osaaminen yhteisöllisestä digipedagogiikasta. Terveysalan opettajien näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen oli sosiaalialan ja yhdistettyjen alojen opettajia parempi. Sosiaalialan opettajien substanssi- ja opetussuunnitelmaosaaminen sekä verkosto- ja yhteiskunnallinen osaaminen olivat terveysalan opettajien osaamista vahvempia. Yhdistettyjen alojen opettajien opiskelijalähtöinen pedagoginen sekä verkosto- ja yhteiskunnallinen osaaminen oli ter veysalan opettajien osaamista parempi. Ammattikorkeakoulujen opettajien osaaminen oli ammatillisten oppilaitosten opettajien osaamista parempi opiskelijalähtöisen pedagogiikan, yhteisöllisen digipedagogiikan, kulttuurisen osaamisen, johtamis- ja hallinnollisen sekä näyttöön perustuvan toiminnan osalta. Tuloksia voidaan hyödyntää ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten johtamisessa sekä soteku-alan perus- ja täydennyskoulutuksessa. Abstract The purpose of the study was to describe the competence of social-, health care, and rehabilitation educators based on their evaluations. Differences between educational organizations and work organizations in the competencies of educators were also investigated. The study was part of the ”Competence educators together!” TerOpe project which was funded by the Ministry of Education and Culture in Finland. The target group consisted of educators from 21 universities of applied sciences and seven vocational institutes (n=422). The data was collected with a HeSoEduCo instrument (1–4 Likert scale) in the autumn of 2018 by the team of TerOpe project. The instrument measured educators’ self-assessed competence in eight areas of competence. The data were analyzed using statistical methods. Educators evaluated their competence at a good level. The highest competence consisted of mentoring students into professional development competence and the lowest of competence of digital collaborative learning. The evidence-based competence of health care educators was better than the competence of social care and combined fields’ educators. Subject and curriculum competence, as well as collaboration and societal competence of social care educators, were higher than those of health care educators. The student-centered pedagogy, collaboration, and societal competencies of the educators of the combined fields were better than those of the health care educators. Competence of universities of applied sciences educators was higher than those of vocational college’ educators in terms of student-centered pedagogy, digital collaborative learning, culture, leadership and management, and evidence-based practice competence. The results can be used in the management of the university of applied sciences and vocational colleges, as well as in basic and continues education in the social-, health care, and rehabilitation fields.

Johdanto: Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan (soteku) toimintaympäristö on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä. Jotta pätevien opettajien saatavuus turvataan myös tulevaisuudessa, tarvitaan jatkuvaa terveystieteiden opettajakoulutuksen uudistamista ja systemaattista sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien osaamisen kehittämistä. Tarkoitus: TerOpe-hankkeen tarkoituksena oli kehittää valtakunnalliset ja kansainvälisesti vertailukelpoiset soteku-opettajien osaamisvaatimukset, ja luoda osaamisen kehittämisen malli opettajien suunnitelmalliselle, uran aikaiselle osaamisen kehittymiselle. Lisäksi hankkeessa kehitettiin digipedagogiikan verkko-opintojakso ja digitaalinen osaamisverkosto alan opettajille, opettajankouluttajille ja opiskelijoille. Menetelmät: TerOpe-hanke oli kuuden yliopiston ja yhden ammatillisen opettajakorkeakoulun valtakunnallinen kärkihanke, jota rahoitti Opetus- ja kulttuuriministeriö vuosina 2017–2019. Hanke toteutettiin neljässä vaiheessa: 1) Opettajien osaamismallin ja osaamisvaatimusten kehittäminen; 2) Opettajien osaamisen kehittämismallin rakentaminen; 3) ”Digipedagogiikan perusteet sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan koulutuksessa 2 op” -verkko-opintojakson kehittäminen ja pilotointi; 4) Digitaalisen osaamisverkoston kehittäminen ja pilotointi. Tulokset: Hankkeessa kehitettiin näyttöön perustuvasti soteku-opettajien osaamismalli, osaamisvaatimukset, opettajien osaamisen kehittämisen malli, digipedagogiikan verkko-opintojakso sekä digitaalinen osaamisverkosto alan opettajille, opettajankouluttajille ja opiskelijoille. Lisäksi hankkeessa kehitettiin kolme itsearviointimittaria: Sosiaali-, terveys- ja sekä kuntoutusalan opettajan osaaminen (HeSoEduCo), Opettajan jatkuva ammatillinen kehittyminen (EduProDe) ja Opettajan digitaalinen osaaminen (DigCompEduF). Johtopäätökset: Soteku-opettajan osaamismallia ja osaamisvaatimuksia voidaan hyödyntää terveystieteiden opettajankoulutuksen opetussuunnitelmien uudistamisessa valtakunnallisesti, ja yhteisopetuksen ja ristiinopiskelun kehittämisessä terveystieteiden opettajankoulutuksessa. Opettajien osaamisen kehittämismallissa kuvataan monitasoinen lähestymistapa, jonka pohjalta opettajien osaamisen kehittäminen tapahtuu opettajankoulutuksessa, koulutuspoliittisessa päätöksenteossa, koulutusorganisaatioiden strategisella tasolla, opettajien osaamisen lähijohtamisessa sekä yksittäisten opettajien ja opettajatiimien osaamista kehittävässä toiminnassa. Introduction: The operating environment in the social-, health care, and rehabilitation sector is continuously changing and evolving. In order to ensure the availability of qualified educators in the future, constant reform of health science teacher education and systematic development of competence in social-, health care, and rehabilitation is needed. Purpose: The TerOpe project aimed to develop national and internationally comparable competence requirements for social-, health care, and rehabilitation educators, and to create a competence development model for educators’ systematic career development. Besides, the project developed an online course in digital pedagogy and a digital competence network for educators, educators’ trainers and students in the field. Methods: The TerOpe project was part of nationwide government key projects. The project involved six universities and one university of applied sciences, funded by the Ministry of Education and Culture in 2017–2019. It was implemented in four phases: 1) development of the educator competence model and its requirements; 2) building an educator competence development model; (3) development and piloting of a digital course in digital education for social-, health care, and rehabilitation education; 4) development and piloting of a digital competence network. Results: The project developed an evidence-based model for the competence of social-, health care and rehabilitation educators. The project also developed competence requirements for the educators, a model of educator competence development, an online course in digital pedagogy, and a digital competence network for educators, educators’ trainers and students in the field. Besides, the project developed and tested three self-assessment instruments: The Health and Social Care Educator’s Competence (HeSoEduCo), Continuous Professional Development of Educators (EduProDe), and Digital Competence of Educators (DigCompEduF). Conclusions: The social-, health care, and rehabilitation educators’ model and competence requirements can be utilized to revise health science education curricula nationwide, and to develop collaborative and cross-curricular education. The educator competence development model describes a multi-level approach, based on which educator competence development takes place in teacher education, in education policy-making, at the strategic level of education organizations, in close-knit leadership of individual educators and in teams. nonPeerReviewed

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fysioterapian vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä aivoverenkiertohäiriötä (AVH) ja multippeliskleroosia (MS) sairastavilla kuntoutujilla keskittyen erityisesti ICF:n suoritukset ja osallistuminen -osa-alueeseen. Vaikuttavuutta koskevat määrälliset kirjallisuuskatsaukset (vaihteluväli: AVH 1/2008–5/2017; MS 1/2007–1/2017) kohdistuivat satunnaistettuihin kontrolloituihin terapeuttisen harjoittelun tutkimuksiin (RCT) painottuen tasapainoon ja kävelyyn. Laadulliset kirjallisuuskatsaukset fysioterapian merkityksellisyydestä (1/2000–11/2017) kohdistuivat kuntoutujan kokemuksiin ja käsityksiin fysioterapiasta. Kahdeksassa osajulkaisussa oli yhteensä 182 RCT-tutkimusta (6 856 kuntoutujaa) sekä 50 laadullista tutkimusta (711 kuntoutujaa). Tutkimukseen osallistujat ja interventiot olivat heterogeenisiä. Terapeuttisella harjoittelulla oli suurempi vaikutus kuntoutujien tasapainoon ja kävelyyn liittyvään suorituskykyyn vakioiduissa olosuhteissa, kun harjoittelua verrattiin ei-harjoitteluun tai tavanomaiseen hoitoon. Sen sijaan vaikutus suoritustasolla oli huomioitu vain muutamassa tutkimuksessa. Tuloksia voidaan hyödyntää etenkin kroonisessa vaiheessa olevien AVH-kuntoutujien sekä lievää tai keskivaikeaa MS-tautia sairastavien henkilöiden kuntoutuksessa. Kuntoutujat kokivat merkityksellisenä sen, että fysioterapiassa korostuivat ihmisarvon ylläpysyminen, yksilöllisenä ihmisenä kohdatuksi tuleminen, itsenäisyyden ja vapauden mahdollistuminen, tavalliseen elämään osallistuminen sekä tulevaisuuden uskon ja toivon herääminen ja ylläpysyminen. Kuntoutujat arvostivat tasavertaista, ammattitaitoista, laaja-alaista ja oikeudenmukaista fysioterapiaa, jossa huomioitiin kuntoutumisen merkityksellisyyden ylläpysyminen ja kuntoutumiseen liittyvien haasteiden voittamisen mahdollistuminen. Tulevaisuudessa tutkimuksissa tulisi huomioida paremmin arkisuoriutuminen ja osallistuminen sekä suomalainen kuntoutuksen monitahoinen palvelujärjestelmä. peerReviewed

Tämä Terveystieteiden opettajan andragoginen käsikirja on syntynyt lukuvuonna 2018-19 terveystieteiden opettajiksi opiskelleiden Tutkiva ja kehittävä opettajuus -opintokokonaisuuden töistä. Terveystieteiden opettajien ydinosaamista ovat kehollisuus ja liikkumisen ohjaaminen (Teema 1). Opettajan oma asiantuntijuus on oleellista tiedostaa, ja usein monitieteisissä ja monialaisissa tiimeissä on osattava myös kertoa omasta osaamisestaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian, Keski-Suomen Liikunnan ja Jyväskylän yliopiston yhteistyössä kehittämä paikallinen ammatillisen koulutuksen valinnainen tutkinnonosa. Opettajaopiskelijoiden kehittämistehtävissä muutos ja tulevaisuuden opettajuus ovat keskeisenä teemana (Teema 2). Tulevaisuuden näkymiä on kartoitettu sekä fysioterapiaopiskelijoilla että –opettajilla. Tulevaisuudessa digipedagogiikka haastaa sekä opettajia että opiskelijoita. Tätä tärkeää ja ajankohtaista teemaa on käsikirjassamme tarkasteltu sekä opiskelijoiden kokemana, että opettajuuden näkökulmasta. Vaikka opetus yhä enenemässä määrin siirtynee digipedagogiikkaa toteuttavaksi, ei opettajan läsnäoloa silloinkaan tule sivuuttaa. Opettajuudessa on tärkeätä huomioida opiskelijoiden jaksaminen ja pyrkiä edistämään heidän hyvinvointiaan ja toimintakykyään (Teema 3). Käsikirjassa pohditaan opettajan roolia mielenterveydellisissä ongelmissa sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten ohjauksessa. Terveystieteiden opettajat toimivat laajasti erilaisissa ympäristöissä ja koulutuksen eri asteilla. Toivomme, että andragogiikan teoreettinen osaaminen yhdessä oman alan ydinosaamisen kanssa edesauttavat teitä vastavalmistuneet terveystieteiden opettajat työurallanne.