Search

Tämän työn tavoitteena on selvittää teräpäällystysasemilla ilmeneviä värähtelyongelmia ja kartoittaa mahdolliset herätelähteet sekä tutustua menetelmiin, joilla haitallisia värähtelyjä voitaisiin vähentää. Aluksi työssä tutustutaan ilmiöön liittyvään värähtelyteoriaan sekä kirjallisuudesta löytyviin menetelmiin, jotka sopisivat juuri teräaseman/-palkin värähtelyiden hallintaan. Tämän jälkeen kartoitetaan mahdolliset herätelähteet, jotka tässä tapauksessa ovat aseman ympärillä pyörivät telat, ja tarkastellaan niiden vaikutuksia päällystysasemaan eri ajonopeuksilla ja leveyksillä. Tutustutaan myös erilaisiin mittausraportteihin sekä analysoidaan niitä syvällisemmin. Näiden tietojen perusteella työssä ehdotetaan erilaisia menetelmiä värähtelyiden vaimentamiseksi ja annetaan jatkotoimenpiteet, koska menetelmien yksityiskohtainen suunnittelu ei kuulu tämän työn laajuuteen. Päällystysprosessin kannalta suurimmat ongelmat esiintyvät silloin, kun herätteen taajuus osuu teräaseman ominaistaajuuksille. Vaimennusmenetelmiä mietittäessä kartoitettiin sekä menetelmiä, joilla aseman vaimennusta voitaisiin kasvattaa että menetelmiä, joilla haitallista resonanssia voidaan väistää. Vaimennuksen lisääminen päällystysasemaan osoittautui suhteellisen hankalaksi. Suurivaimennuksiset metalliseokset sopisivat mekaanisilta ominaisuuksiltaan vaihtoehtoiseksi materiaaliksi, mutta korroosionkestävyys ei niissä ole riittävää. Teräasemat valmistetaan nykyään pääosin haponkestävästä teräksestä. Pakotettujen kerrosten tekniikka voisi sopia aseman toisen ominaismuodon vaimentamiseen, mutta ensimmäiseen ominaismuotoon sillä ei ole suurta vaikutusta. Värähtelyiden hallitsemiseksi parempi vaihtoehto on haitallisten resonanssien väisteleminen. Teräasemalle tulee useita eritaajuuksisia herätteitä, joten vaimennusmekanismin tulee ottaa tämä huomioon. Passiiviset menetelmät ovat yksinkertaisia ja halpoja, mutta puoliaktiiviset menetelmät huomattavasti käyttökelpoisempia. Tällöin itse vaimenninelementti h