Search

Tausta. Kokonaisvaltainen geriatrinen arviointi (CGA) on yksi geriatrian kulma- kivistä. Tästä huolimatta geriatrisen arvioinnin käsite on heikosti määritelty ja CGA-termiä käytetään sekä kirjallisuudessa että käytännön työssä epäjohdon- mukaisesti. On vain vähän tietoa siitä, miten geriatrista arviointia hyödynnetään kliinisessä työssä. Tavoitteet. Tutkimuksen I tavoitteena oli selvittää, miten Suomen geriatrit toteuttavat geriatrista arviointia työssään. Tutkimusten II ja III tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten yleisesti käytössä olevaa CGA-työkalua (RAI) voidaan hyödyntää haittatapahtumien riskissä olevien iäkkäiden sairaalapotilaiden tunnistamisessa. Tutkimuksessa II RAI-mittarin muuttujista muodostettiin gerastenia-indeksi (frailty index, FI). Tarkoituksena oli tutkia, miten FI on yhteydessä sairaalahoidon ennustemuuttujiin. Tutkimuksen III tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä uudelleen sairaalaan joutumiseen pian geriatrisesta sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Tutkimuksen IV tavoitteena oli saada tietoa geriatrisen arvioinnin implementoinnin haasteista kuvaamalla masennuksen seulonnan implementoinnin tulokset yliopistosairaalan keuhkosairauksien poliklinikalla. Aineisto ja menetelmät. Tutkimuksen I aineisto muodostui Suomen Geriatrit ry:n geriatrijäsenten (n=95) vastauksista nettipohjaiseen kyselylomakkeeseen. Arvioitavat CGA:n osa-alueet olivat kognition, ravitsemustilan, mielialan ja toimintakyvyn arviointi sekä ortostaattisen verenpaineen mittaus. Tutkimukset II ja III olivat retrospektiivisiä kohorttitutkimuksia kahdessa geriatrisessa sairaalassa kolmen vuoden aikana hoidossa olleista ≥70 vuotiaista potilaista. Materiaalina käytettiin sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin ja laitoskuntoutuksen RAI-arviointien tietoja. Tutkimus II sisälsi sairaalahoidossa olleiden potilaiden tiedot (n=2 188), ja tutkimus III sisälsi indeksisairaalahoitojaksolta kotiutuneiden potilaiden tiedot (n=1 167). Tutkimuksessa II analysoitiin FI:n ja RAI-mittareiden yhteyttä sairaalahoidon ennustemuuttujiin (pitkittynyt sairaalahoito, päivystyshoidon tarve ja sairaalakuolleisuus). Tutkimuksessa III analysoitiin RAI-muuttujien yhteyttä uudelleen sairaalaan joutumiseen 90 vuorokauden aikana kotiutumisen jälkeen. Tutkimuksessa IV masennuksen seulonnan tuloksia arvioitiin retrospektiivisesti potilaskertomusmerkinnöistä (n=238). Masennusta seulottiin DEPS-mittarilla. Masennusoireisille potilaille tarjottiin mahdollisuutta mielialan tarkempaan arviointiin psykiatrian poliklinikalla. Tulokset. Tutkimuksen I perusteella suurin osa geriatreista kertoi käyttävänsä geriatrista arviointia työssään. Kymmenesosa vastaajista sisällytti kaikki viisi osa- aluetta arviointiinsa, kun taas muut valitsivat osa-alueet kliinisin perustein. Tutkimuksen II perusteella FI ennusti kuolleisuutta (AUC 0,73) ja pitkittynyttä sairaalahoitoa (AUC 0,75), mutta yhtä hyvä ennustevaikutus oli ADLH-mittarilla, joka arvioi päivittäisistä toiminnoista suoriutumista. Kaikki testatut mittarit olivat huonoja ennustamaan päivystyshoidon tarvetta. Tutkimuksessa III sairaalaan uudelleen joutumisen riskitekijöitä yksisuuntaisessa varianssianalyysissa olivat ikä, geriatriseen sairaalaan tuleminen kotoa (vs. sairaalasta), Alzheimerin tauti, epävakaa kävely, uupumus, epävakaat sairaudet, ADL-vaje, painoindeksi, FI, kuulovaikeudet, heikko itsearvioitu terveydentila ja ulosteinkontinenssi. Monimuuttujamallissa ikä, ADL-vaje, epävakaa kävely ja painoindeksi säilyivät riskitekijöinä. Tutkimuksen IV perusteella kolmasosa potilaista (n=21) sai DEPS-seulassa ≥9 pistettä, ja heille tarjottiin mahdollisuutta mielialan tarkempaan arviointiin psykiatrian poliklinikalla. Kuitenkin vain 13 lähetettä tehtiin, koska loput potilaista kieltäytyivät lähetteestä. Psykiatrian poliklinikalla arviossa kävi seitsemän potilasta, ja heidän kaikkien todettiin sairastavan masennusta. Johtopäätökset. Suurin osa Suomen geriatreista käyttää geriatrista arviointia kliinisessä työssään. Arviointi ei kuitenkaan ole systemaattista ja sen sisältö vaihtelee. Geriatrisia oireyhtymiä on vaikea tunnistaa ilman systemaattista arviointia. FI:n luominen RAI-tiedoista onnistui, ja FI:n todettiin ennustavan sairaalahoidon haittatapahtumia (kuolleisuus ja pitkittynyt sairaalahoito). Sen kyky ennustaa haittatapahtumia ei kuitenkaan ollut parempi kuin lyhyen, päivittäisistä perustoiminnoista suoriutumista arvioivan mittarin kyky. Käytännön kliinisessä työssä FI:n määritys ei tarjoa lisäapua haittatapahtumien riskissä olevien potilaiden tunnistamiseen. Sen sijaan päivittäistoiminnoista suoriutumisen arviointi on yksinkertainen ja halpa menetelmä potilaan ennusteen arviointiin. Sairaalahoitoon uudelleen joutumisen riskin vähentämiseksi on suositeltavaa, että toimintakyvyn, ravitsemustilan ja liikkumiskyvyn heikentymisen taustalla olevat yksilölliset tekijät arvioidaan ja niihin puututaan sairaalahoidon aikana. Masennuksen seulonta paransi masennusoireiden havaitsemista, mutta vaikutukset potilaiden kokonaishoitoon olivat vähäisiä. Suurin osa masennusoireista kärsivistä potilaista kieltäytyi lähetteestä psykiatrian poliklinikalle. Sen sijaan, että potilaat ohjataan psykiatrian poliklinikalle, heille tulisi tarjota mielialan tarkempaa arviointia ja tarvittaessa masennuksen hoidon aloittamista samassa yksikössä, jossa seulonta tehdään. Background. Comprehensive geriatric assessment (CGA) is a central part of geriatric medicine. However, the concept of CGA is not well established, and the use of the term CGA is incoherent and unclear in both research and clinical practice. There is also a paucity of research considering CGA use in daily clinical practice. Objectives. Study I aimed to collect data on the current situation of the use of CGA in clinical practice in Finland. In Studies II and III, the objective was to clarify how data acquired from a widely used geriatric assessment instrument (interRAI) may be utilised to detect hospitalised patients with an increased risk of adverse hospital outcomes. Study II aimed to construct a frailty index (FI) and analyse its association with hospital outcomes. In Study III, the objective was to identify readmission predictors among patients discharged from geriatric hospitals. Study IV aimed to gain insights on the challenges of the geriatric assessment implementation process by describing the preliminary results of a depression screening protocol implemented among respiratory insufficiency patients at a pulmonary outpatient clinic in a tertiary hospital. Materials and methods. Study I involved a web-based questionnaire survey about CGA use among 95 geriatrician members of the Finnish Geriatrics Society. The evaluated domains were the assessment of cognition, assessment of nutrition and functional ability, evaluation of depression, and measurement of orthostatic blood pressure. Studies II and III were retrospective cohort studies of patients aged ≥70 years hospitalised in two geriatric hospitals over 3 years. These studies used data from interRAI-Post Acute Care (interRAI-PAC) assessments combined with hospital discharge records. Study II included 2,188 hospitalised patients, and Study III included 1,167 patients discharged to home from the index hospitalisation period. The FI was derived from interRAI-PAC data. The associations of interRAI-PAC scales and FI with hospital outcomes were analysed. Hospital outcomes included in-hospital mortality, prolonged hospital stay, and emergency department admission. Study III investigated the associations of interRAI-PAC variables and scales with 90-day readmission of the patients. Study IV was a retrospective evaluation of the outcomes of a depression screening protocol using the records of 238 patients. In the protocol, the patients completed the Depression Scale (DEPS) questionnaire. Patients whose scores were indicative of depression were offered the opportunity to further undergo an assessment of mood at a psychiatric outpatient clinic. Results. Study I: The majority of geriatricians involved in the study (94%) used CGA, but a minority (38%) administered it to all new patients (response rate 49%). Ten respondents (11%) incorporated all five domains into the assessment, whereas others selected domains according to their clinical judgement. Study II: The discriminative ability of the FI for in-hospital mortality (area under the curve [AUC] 0.73) and prolonged hospital stay (AUC 0.75) was good. However, the short hierarchical scale for the activities of daily living (ADLH) was as good as the FI in predicting these outcomes. All tested instruments were poor at predicting emergency department admission. Study III: The risk factors associated with readmission in univariate analysis were age, admission from home (vs. acute hospital admission), Alzheimer’s disease, unsteady gait, fatigue, unstable condition, ADL impairment, body mass index (BMI), FI, bowel incontinence, hearing difficulties, and poor self-rated health. In multivariate analysis, age, ADL impairment, and BMI persisted as risk factors. Study IV: The DEPS was administered to 66% of the patients in the first year of screening, but the coverage increased to 88% in the second year. Of the patients, 34% (n=21) scored ≥9 points, thus exceeding the cut-off for referral. Only 13 patients were referred, as the remainder declined the referral. Finally, seven patients were evaluated at a psychiatric outpatient clinic, and all were deemed to have depression. Conclusions. Most Finnish geriatricians used CGA, but CGA use was not systematic, and the content of CGA was variable. This type of incomplete evaluation may lead to inadequate detection of geriatric syndromes. It was possible to derive the FI from interRAI-PAC data, and this FI predicted adverse hospital outcomes as expected. However, its predictive ability was not better than that of the short ADLH scale. In clinical practice, assessment of ADL is a simple and valid way to evaluate a patient’s prognosis. interRAI-PAC evaluation performed upon admission to geriatric hospitals revealed patient-related risk factors for readmission. Based on the identified risk factors, we recommend that the patient’s functional ability, ADL needs, and individual factors underlying ADL impairment as well as nutritional and mobility problems should be carefully addressed and managed during hospitalisation to diminish the risk for readmission. Depression screening improved the detection of depressive symptoms, but its effect on the patients’ treatment and clinical courses was small. Rather than referring patients to a psychiatric unit, the evaluation and management of depression should be undertaken at a same unit where a screening is performed.

Additional file 1. The Frailty Index derived from interRAI Post-Acute Care instrument. Table that describes the formation of Frailty Index from interRAI Post-Acute Care instrument.

Sairaalahoitoon joutuneen vanhuksen toimintakykyyn kannattaa panostaa välittömästi. TOIMIA-asiantuntijaverkoston uusi suositus ohjaa toimintakyvyn arviointiin sairaalassa, kotiutumisen suunnitteluun ja kuntoutuksen jatkuvuuteen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa alle 3-vuotiaiden lasten astman hoidon käytännön toteutuksesta Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa. Annettua hoitoa verrattiin astman Käypä hoito -suositukseen. Tutkimusaineistoon otettiin kaikki hengitysvaikeuden ja uloshengityksen vinkunan vuoksi lastentautien päivystyspoliklinikan vastaanotolla marraskuusta 2006 helmikuuhun 2007 käyneet alle 3-vuotiaat potilaat. Aineisto muodostui 178 lapsesta, joista poikia oli 110. Osalla potilaista oli diagnosoitu astma aikaisemmin, osa oli sairastanut toistuvasti hengitystie-obstruktioita ja osa oli ensimmäisen obstruktionsa vuoksi vastaanotolla. Potilas-kertomuksista kerättiin retrospektiivisesti tietoja tutkimuspotilaiden käynneistä lastentautien päivystyspoliklinikalla, osastohoitojaksoista ja astmapoliklinikka-käynneistä elokuuhun 2007 saakka. Aineisto muokattiin ja analysoitiin SPSS for Windows -ohjelman versiolla 13.0. Aineiston kuvailuun käytettiin prosentuaalisia osuuksia, frekvenssijakaumia sekä ristiintaulukointia. Astman hoitava lääkitys aloitettiin pääsääntöisesti suositusten mukaisesti. Hengitettävä kortikosteroidihoito aloitettiin vähintään kolmannen obstruktion jälkeen 50–75 %:lle lapsista. Käypä hoito -suosituksen noudattamisessa oli puutteita erityisesti kliinisen riskitekijäindeksin käytössä. Riskitekijöitä ei kartoitettu eikä kirjattu systemaattisesti potilaskertomuksiin. Astmalääkityksen saaneista lapsista 40 % jäi ilman erikois-sairaanhoidon vastuualueeseen kuuluvaa seurantaa. Avainsanat: hengitystieobstruktio, astmalääkitys, astman Käypä hoito -suositus