Search

This paper reports on a pilot project called Remote Research and Collaboration Using VR and 360° Video (RReCo) that was carried out in late Spring 2021 at the University of Oulu, Finland. The project explored new ways of collecting, viewing and analysing video data for the purposes of engaging in remote, collaborative research on social interaction and activity. Here we share our experiences in collecting different types of video data, especially 360°, and relate those to our user experiences in analysing the data together in virtual reality. Our remote multisite data sessions were organised using software for immersive qualitative analytics, virtual reality and live streaming. In this paper, we also reflect on the similarities and differences between our data sets, especially with view to how awareness of different technical setups may help in making informed choices, and thereby increase the reliability of research on social interaction.

Today’s learning spaces and practices are characterized by hybridity. Design-driven approaches and transdisciplinary collaboration have been suggested to contribute to the renewal of language pedagogy, where the change has been slow. However, the concepts of design and transdisciplinarity can be used in various ways. This study introduces a synthesis of the authors’ design-driven view on language teacher education, which draws on sociocultural-ecological learning theory and relies on nexus analysis as a research strategy and tool for transformation. A design-driven course model is used to illustrate the complexity of change and opportunities for transdisciplinary collaboration. The findings have relevance for appropriating design-driven approaches in language teacher education and in creating a basis for transdisciplinary collaboration.

This editorial summarizes the background and findings of the First Mini-Conference on Transdisciplinary Research and Design (TRaD 2022) held in Oulu. We describe the aim and vision of the conference, the conference theme, the articles presented and published in the conference proceedings, and the history of the research groups organizing the conference. Furthermore, in the editorial we highlight the main findings in relation to the conference aim. We discuss the conceptualization of transdisciplinarity and directions for further research and collaboration on this topic.

Digital technologies in our everyday lives provide varied possibilities for language learning, which has created a need to develop the practices of language teacher education as well. This study aims to shed light on what is going on when preservice teachers (PSTs) are learning to design for language learning projects in hybrid environments. The study is situated in an intersection of applied language studies, sociocultural-ecological language pedagogy and technology. The research setting is provided by a university course where PSTs design and carry out an online language learning project. The course objective is to provide new perspectives on language, language learning and the pedagogical use of digital technologies. Nexus analysis is used to answer the following research questions: 1) How is nexus analysis suited for studying pedagogical change? 2) How do future language teachers learn to manage complex pedagogical situations? 3) How do future language teachers’ professional vision and agency emerge in the joint activities and sensemaking? The research materials include video recordings of the participants’ work during the course project; materials accumulated in online platforms, including discussion posts, chat logs, planning documents, images and designed learning activities; emails; PSTs’ reflection papers; and observations by the researchers. The findings can be summarised as follows: The design-driven process with hands-on work functions as a site for PSTs to practice collaborative, multimodal action and fluid shifts of attention, and to engage in negotiation for meanings. Collaboration and sensemaking are facilitated by the emergence of a balanced interaction order in the team between the PSTs and the teacher. PSTs draw on their peers’ and teachers’ support in the skilful management of complex, pedagogical events in hybrid space. PSTs actions and interactions related to the design process and the in-situ orchestration of learning events reveal co, Tiivistelmä Digitaaliset teknologiat laajentavat arjen kielenoppimisen mahdollisuuksia, minkä vuoksi on tarpeen kehittää myös kieltenopettajien koulutuksen käytänteitä. Tämä tutkimus selvittää, mitä tapahtuu, kun tulevat kieltenopettajat opettelevat suunnittelemaan kielenoppimista hybrideissä ympäristöissä. Tutkimuksessa risteävät soveltava kielentutkimus, sosiokulttuuris-ekologinen kielipedagogiikka ja teknologiantutkimus. Väitöskirja tarkastelee yliopistokurssia, jossa kieltenopettajaopiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat verkkovälitteisen kielenoppimisprojektin. Kurssin tavoite on antaa uusia näkökulmia kieleen, kielenoppimiseen ja digitaalisten teknologioiden pedagogiseen käyttöön. Neksusanalyysin avulla vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Miten neksusanalyysi soveltuu pedagogisen muutoksen tutkimiseen? 2) Miten tulevat kieltenopettajat opettelevat organisoimaan monimutkaisia pedagogisia tilanteita? 3) Miten tulevien kieltenopettajien ammatillinen näkemys ja toimijuus kehittyvät yhteistoiminnassa ja merkitysneuvotteluissa? Tutkimusaineistoon kuuluu videoita osallistujien toiminnasta; verkkoympäristöjen materiaaleja kuten keskustelulistoja, chat-lokeja, suunnitteludokumentteja, kuvia ja suunniteltuja oppimistehtäviä; sähköposteja; opiskelijoiden reflektiokirjoitelmia ja tutkijoiden havainnot toiminnasta. Tutkimustulokset osoittavat, että kurssin designvetoinen, teoriaa ja käytäntöä yhdistävä prosessi antaa mahdollisuuden harjoitella yhteistoiminnallista, multimodaalista toimintaa ja nopeaa huomion suuntaamista sekä alustan merkitysneuvotteluille. Toiminnassa syntyvä tasapainoinen vuorovaikutusjärjestys tukee yhteistoimintaa ja merkitysneuvotteluja opiskelijoiden ja kurssin opettajan välillä. Opiskelijat hallitsevat taitavasti hybridissä tilassa syntyviä monimutkaisia pedagogisia tapahtumia ja hyödyntävät siinä toistensa ja opettajien tukea. Opiskelijoiden toiminta ja vuorovaikutus suunnittelutyössä ja oppimistapahtumien hallinnoinnissa tuovat esiin ke

Drawing on video data and ethnomethodological conversation analysis, the study focuses on sequences of human action and interaction in which participants orient to small wildlife within their nature-related activities outdoors. The participants are family members, friends or participants on organized outings, and they engage in activities such as trekking, foraging and fishing. The study examines moments when small wildlife become the focus of the participants’ talk and other action and when the relationship between human beings and the natural world is thus constructed in situ. The study considers how participants in such moments display, pursue and achieve shared understandings about what the appropriate ways of treating other living beings and, more generally, conducting oneself in nature are.

In der vorliegenden Doktorarbeit werden mehrsprachige Praktiken in deutsch-finnischen Tandemgesprächen untersucht. Unter mehrsprachigen Praktiken werden dabei sprachliche Aktivitäten verstanden, bei denen die Gesprächsteilnehmenden verschiedene Sprachen sowie Sprachlern- und Sprachverwendungserfahrungen als Ressourcen mobilisieren. Im Zentrum der Analyse stehen die Fragen, welche mehrsprachigen Praktiken sich in den Gesprächen finden, welche Funktionen sie haben und wie die Teilnehmenden die Verwendung anderer Sprachen als Deutsch und Finnisch im Tandem beurteilen. Das Datenmaterial besteht aus einer Befragung von Tandemteilnehmenden und Audioaufnahmen von Tandemgesprächen. Damit werden sowohl konkrete Praktiken in authentischen Gesprächen als auch die Perspektiven der Akteurinnen und Akteure auf das Phänomen erfasst. Der Forschungsansatz ist qualitativ mit einer explorativ-interpretativen Herangehensweise. Der Fokus der ersten Teilstudie liegt auf der Beschreibung der mehrsprachigen Praktiken und den Überzeugungen der Teilnehmenden in Hinblick auf die Verwendung anderer Sprachen. In der zweiten Teilstudie, der Analyse der Gesprächsaufnahmen, stehen die in den Gesprächen mobilisierten Elemente des mehrsprachigen Repertoires und die Funktionen mehrsprachiger Praktiken im Mittelpunkt. Es wird außerdem betrachtet, wie mehrsprachige Praktiken mit der Orientierung auf das Lernen und Kommunizieren sowie mit der Beziehungsarbeit zusammenhängen. In beiden Teilstudien wird deutlich, dass Sprachlernerfahrungen, allgemeines Sprachwissen und andere Sprachen, v. a. Englisch, eine wichtige Rolle in den Tandemgesprächen spielen und dass diese mehrsprachigen Praktiken keinesfalls aus einer Defizitperspektive beurteilt werden dürfen. Sie werden mobilisiert, um Zugang zur Zielsprache und Kommunikation zu ermöglichen, gewisse Themen zu behandeln und Beziehungen und Identitäten auszuhandeln. Die Forschungsergebnisse tragen zum Verständnis mehrsprachiger Praktiken beim Lernen u, This dissertation examines the multilingual practices in German-Finnish Tandem conversations. In this study, multilingual practices are understood as various linguistic activities in which the participants in the conversations mobilise other languages as well as their experiences of language learning and use as resources. The analysis focuses on the multilingual practices found in the conversations, their functions and how the participants evaluate the use of other languages in Tandem. The data consist of a survey to participants in a Tandem course about the linguistic practices in their meetings as well as the audio recordings of Tandem conversations. This makes it possible to capture both concrete practices in authentic conversations and the actors’ perspectives on the phenomenon. The research method is qualitative with an explorative-interpretative approach. The focus of the first sub-study is on the participants’ descriptions of multilingual practices and beliefs regarding the use of languages other than German and Finnish. The second sub-study — the analysis of the recordings — focuses on the elements of the multilingual repertoire mobilised in the conversations (e.g. different languages, language learning experiences, metalinguistic knowledge) and their functions. It also examines how multilingual practices are related to orientation towards learning, communication and relational work. In both sub-studies, it becomes clear that language learning experiences, general linguistic knowledge and other languages, especially English, play an important role in the Tandem conversations and that these multilingual practices should not be understood as a shortcoming. They are mobilised to provide access to language and communication, address certain topics as well as negotiate relationships and identities. The study has implications for developing foreign language pedagogy and understanding the dynamics of multilingualism in pedagogical settings., Tiivistelmä Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan monikielisiä käytänteitä saksalais-suomalaisissa tandem-keskusteluissa. Tutkimuksessa monikieliset käytänteet ymmärretään erilaisiksi kielellisiksi toiminnoiksi, joissa keskustelun osallistujat käyttävät resursseina muita kieliä sekä kielenoppimis- ja kielenkäyttökokemuksia. Analyysissä keskitytään siihen, mitä monikielisiä käytänteitä keskusteluissa esiintyy, mitä funktioita niillä on ja miten osallistujat arvioivat muiden kielten käyttöä rinnakkain. Aineisto koostuu tandem-kurssille osallistuneille opiskelijoille tehdystä kirjallisesta kyselystä, joka koskee heidän tandem-tapaamistensa kielellisiä käytänteitä, sekä tandem-keskustelujen äänitallenteista. Näin voidaan hahmottaa sekä konkreettisia käytänteitä autenttisissa keskusteluissa että toimijoiden näkökulmia ilmiöön. Tutkimusmenetelmä on laadullinen ja lähestymistapa on eksploratiivis-tulkinnallinen. Painopiste ensimmäisessä osatutkimuksessa on osallistujien monikielisten käytänteiden kuvauksissa sekä muiden kielten kuin saksan ja suomen käyttöön liittyvissä käsityksissä. Toisessa osatutkimuksessa — keskustelutallenteiden analysoinnissa — keskitytään keskusteluissa käytettyihin monikielisen repertuaarin elementteihin (esim. eri kielet, kielenoppimiskokemukset, metalingvistinen tieto) ja niiden tehtäviin. Siinä tarkastellaan myös, miten keskustelijat suuntautuvat oppimiseen, viestintään sekä sosiaalisiin suhteisiin ja identiteetteihin. Molemmissa osatutkimuksissa käy selvästi ilmi, että kielten oppimiskokemukset, yleinen kielitaito ja muut kielet, erityisesti englanti, ovat tärkeässä asemassa tandem-keskusteluissa ja että näitä monikielisiä käytänteitä ei saa ymmärtää puutteina. Niitä käytetään mahdollistamaan kohdekielen oppiminen ja sillä viestiminen, käsittelemään tiettyjä haastavia teemoja sekä neuvottelemaan osallistujien suhteista ja identiteeteistä. Tutkimusta voidaan käyttää vieraan kielen pedagogiikan kehittämiseen ja monikielisyyden dynamiikan y

The theme of the AFinLA 2020 Yearbook Methodological turns in applied language studies is discussed in this introductory article from three interrelated perspectives, variously addressed in the three plenary presentations at the AFinLA Autumn Symposium 2019 as well as in the thirteen contributions to the yearbook. In the first set of articles presented, the authors examine the role and impact of technological development on the study of multimodal digital and non-digital contexts and discourses and ensuing new methods. The second set of studies in the yearbook revisits issues of language proficiency, critically discussing relevant concepts and approaches. The third set of articles explores participation and participatory research approaches, reflecting on the roles of the researcher and the researched community.

Despite an abundance of research on collaboration between participants with different disciplinary backgrounds, there is less research available on researchers’ reflections on their working process. This study sheds light on the interdisciplinary work of a research group in the context of a Making project involving design and digital fabrication at school. Nexus analysis is used as a research strategy. The research material includes researchers’ reflective writing, a video recording of their group discussion and their participatory observations throughout their longstanding collaboration surrounding the short-term Making project. The findings highlight the diversity and roles of the key social actors, and how their historical bodies and discourses in place related to doing research in academia are relevant for the actual Making project at school. The study provides implications for methodological development, interdisciplinary work and for carrying out projects with participants beyond university.

Online human action takes on forms which are characteristic of each platform and community. At the same time, societal phenomena are present in technologically mediated interaction. This dissertation explores how this kind of complex activity emerges, and how it affects opportunities for equal participation of minorities. This dissertation explores these issues in a massively multiplayer online role-playing game, World of Warcraft (Blizzard Entertainment, 2004). The study considers discriminatory practices discernible in World of Warcraft game culture by describing the discursive network of gender, social ability and the demands of the game. Players on occasion reference this network to justify valuing aspects of gender and ability in the game world. In doing so, they aim to preserve the game culture in accordance to their values as the game environment changes. The dissertation also analyzes how the game environment affords the emergence of a separate subculture for players who do not feel a sense of belonging in the mainstream game culture due to its particular social character. They establish safe practices for themselves and control others’ participation in their communities. Player practices are approached following the principles of nexus analysis. The research materials generated consist of the game environment, game culture artefacts and accounts of player experiences of interaction. Through this process an understanding was formed of the actions with which players strengthen or subvert the social order of the game world. At the same time, the multifaceted role of the game environment in these actions was described. Analyzing World of Warcraft game culture provides an example of how the accessibility of online spaces for minorities can be studied. The results can also be applied in the creation of accessible games and gamified applications., Tiivistelmä Ihmisten toimintatavat erilaisissa verkkoympäristöissä muotoutuvat kullekin verkkoalustalle ja -yhteisölle ominaisiksi. Samalla erilaiset yhteiskunnan ilmiöt ovat läsnä teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa. Väitöskirja pohtii, miten tällainen monisyinen toiminta rakentuu ja miten toiminnan rakentuminen vaikuttaa vähemmistöihin kuuluvien tasa-arvoiseen toimintaan verkkoympäristöissä. Näitä kysymyksiä tutkitaan massiivisen monen pelaajan verkkoroolipelin World of Warcraft (Blizzard Entertainment, 2004) osalta. Tutkimus tarkastelee World of Warcraft -pelikulttuurissa havaittavia syrjiviä toimintamalleja kuvaamalla sukupuolen, sosiaalisen kykenevyyden ja pelin vaatimusten diskurssien muodostamaa verkostoa. Tähän verkostoon viittaamalla pelaajat oikeuttavat toisinaan sukupuolen ja sosiaalisen toimintakyvyn arvottamisen pelimaailmassa. Näin toimimalla he pyrkivät suojelemaan omien arvojensa mukaista pelikulttuuria peliympäristön muuttuessa. Väitöskirja analysoi myös sitä, kuinka peliympäristössä hahmottuu oma toimintakulttuuri niiden pelaajien kesken, jotka eivät koe kuuluvansa valtavirtaan pelin omintakeisen sosiaalisen luonteen vuoksi. He luovat itselleen turvallisia toimintatapoja ja valvovat muiden osallistumisoikeutta yhteisöihinsä. Tutkimuksen lähestymistapa on neksusanalyyttinen. Analysoitavana aineistona ovat peliympäristö, pelikulttuurin erilaiset artefaktit internetissä sekä pelaajien kokemukset vuorovaikutuksesta. Tutkimusprosessin aikana muodostui kuva käytänteistä, joilla pelaajat vahvistavat ja vastustavat pelimaailman sosiaalista järjestystä, sekä kuva peliympäristön roolista pelaajien toiminnassa. Tutkimus World of Warcraft -pelikulttuurista antaa yhden esimerkin siitä, miten verkkopalveluiden toteutumista voidaan tarkastella vähemmistöryhmien näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää myös pelikehitysalalla, kun pyritään luomaan saavutettavia pelejä ja pelillistettyjä sovelluksia entistä moninaisemmalle käyttäjäkunnalle.

Humor is an inevitable part of human life. Most of us are capable of experiencing and appreciating humor. From this perspective, surprisingly little HCI research can be found scrutinizing the existence, role, and potential of humor in our design practice. The gap remains also related to children and teenagers; there is a lack of studies appreciating the emergence and existence of humor in the design process without intentionally evoking it. Thus, this study examines humor as a naturally occurring phenomenon in the design process. The study was conducted in collaboration with a class of teenagers and their teachers. The study identifies various forms and functions of humor in the design process and reveals its situated, emergent nature as a resource in interaction within design. The study proposes a practical tool for designers for anticipating and potentially facilitating the emergence, forms and usages of humor as an interactional resource in design.

Tiivistelmä Artikkelissa tarkastellaan puhetoimintoja, joissa esiintyy jokin katsoa-verbin 2. persoonan imperatiivimuodoista, tyypillisesti kato. Tutkimusmenetelmänä käytetään keskustelun­analyysia, ja aineistona toimivat videoidut tilanteet luontoilutoiminnasta, kuten marjastuksesta, sienestyksestä ja retkeilystä. Artikkelissa analysoidaan, miten meneillään oleva toiminta ja sen resursseina kieli, osallistujien kehot, tila, liike ja materiaalinen ympäristö vaikuttavat kato-vuorojen muotoiluun ja tulkintaan. Artikkelissa osoitetaan, että kato-vuoroilla on ainakin neljä eri tehtävää sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Valtaosa tutkimusaineiston kato-vuoroista toimii direktiiveinä tai liittyy direktiivisiin tilanteisiin, joissa puhuja ohjaa vastaanottajaa toimimaan tai olemaan toimimatta tietyllä tavalla. Direktiivisillä kato-vuoroilla puhuja ohjaa vastaan­ottajaa joko 1) katsomaan jotain objektia ympäristössä tai 2) tekemään jotain meneillään olevan toiminnan kannalta relevanttia. Tällaiset direktiiviset kato-vuorot eroavat toisistaan niin kielellisen kuin kehollisen muotoilun suhteen: ­kato-­vuoroissa, joilla ohjataan vastaanottajaa katsomaan, huomion kohde nimetään (kato muulahait­petä) ja siihen suuntaudutaan kehollisesti, mutta osallistujat jäävät hieman etäälle siitä. Sen sijaan sellaisissa kato-vuoroissa, joilla osallistujaa ohjataan tekemään jotain muuta kuin katsomaan, ei yleensä nimetä tekemisen kohdetta tai tekemistä ylipäätään vaan kohde merkitään kehollisesti ja tekemistä käsitellään yhteisesti jaettuna meneillään olevan aktiviteetin perusteella (katopas tuosa ohjaa poimimaan marjan). Tutkimus­aineistossa on myös sellaisia kato-vuoroja, joissa kato toimii 3) päivittelyn keinona tai 4) huomion kohdistavana, selittävänä lausumapartikkelina. Tutkimuksessa vuoro­vaikutusta tarkastellaan holistisesti, eli meneillään oleva toiminta ja osallistujien käyttämät multimodaaliset resurssit luovat puitteet sille, miten toimintoja on mahdollista tuottaa ja tulkita., The article examines actions that include one of the second-person imperative forms of the verb katsoa (‘to look’), typically kato (‘look, see’). Methodologically the study draws on conversation analysis, and the data include video recordings of activities in nature, such as berry picking, mushroom picking and trekking. The article analyses how participants design and interpret turns that include kato on the basis of ongoing activities and available resources, such as language, participants’ bodies, movement, space and the material environment. The article shows that turns including kato have at least four functions in social interaction. In the majority of the cases in the data, kato functions as a directive or is used in a directive context. These turns are used for directing the recipient either 1) to look at some object in the surrounds or 2) to do something relevant in terms of the ongoing activity. Apart from the use of kato, the turns differ in their design: In turns in which kato directs the recipient to look at something, the target is mentioned explicitly (e.g. kato muulahaitpetä ‘look an anthill’) and the participants remain at some distance from it. By contrast, in turns in which kato directs the recipient to do something, the target — or the intended action in general — is not mentioned, but the target is indicated by embodied means and the desired course of action is dealt with as shared by the participants on the basis of their ongoing activity (e.g. katopas tuosa ‘look right there’ is used to direct the recipient to pick a berry). The data also include turns in which kato functions 3) as a resource for general wondering or 4) as an explanatory connective and attention getter. The study approaches interaction holistically, having as its premise that the ongoing activity and the multimodal resources employed by the participants provide the framework for the formation and interpretation of social actions.

How do people answer polar questions? In this fourteen-language study of answers to questions in conversation, we compare the two main strategies; first, interjection-type answers such as uh-huh (or equivalents yes, mm, head nods, etc.), and second, repetition-type answers that repeat some or all of the question. We find that all languages offer both options, but that there is a strong asymmetry in their frequency of use, with a global preference for interjection-type answers. We propose that this preference is motivated by the fact that the two options are not equivalent in meaning. We argue that interjection-type answers are intrinsically suited to be the pragmatically unmarked, and thus more frequent, strategy for confirming polar questions, regardless of the language spoken. Our analysis is based on the semantic-pragmatic profile of the interjection-type and repetition-type answer strategies, in the context of certain asymmetries inherent to the dialogic speech act structure of question–answer sequences, including sequential agency and thematic agency. This allows us to see possible explanations for the outlier distributions found in ǂĀkhoe Haiǁom and Tzeltal.

This thesis examines how co-present participants manage intervening courses of action in social interaction. It is comprised of a summary and three original papers, which focus on 1) activity suspensions, in which participants temporarily suspend an ongoing activity in favour of an emergent, intervening course of action, and 2) activity resumptions, in which participants resume the suspended activity once the intervention has been dealt with. Using video-recorded, everyday interactions in English and Finnish as data and conversation analysis as the method, this study explores the complex relations between linguistic form, sequence organisation and body behaviour, and how these may work together to constitute activity suspensions and resumptions in interaction. The thesis identifies recurrent multimodal practices that participants use and orient to when they negotiate transitions into, and out of, intervening courses of action in two different environments, namely in conversational (story)tellings and in ‘multiactivity’ situations (in which participants become involved in more than one activity at the same time). Importantly, the study shows how the body provides a powerful resource for projecting and negotiating these transitions subtly and flexibly, thus enabling participants to maintain a smooth flow of interaction and activities and to avoid overt interactional conflicts in the face of discontinuities and abrupt changes in unfolding interaction. The study provides new information on the construction of activity suspensions and resumptions in interaction by describing them holistically, as linguistic, prosodic and embodied accomplishments. It also sheds new light on some of the practices involved in how participants coordinate their activities and involvements in situations in which multiple relevancies may be at stake., Tiivistelmä Tutkimuksessani tarkastelen vuorovaikutuksen keinoja, joiden avulla osallistujat käsittelevät keskeytyksiä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimus koostuu yhteenveto-osuudesta ja kolmesta artikkelista, jotka tarkastelevat kahta siirtymäkohtaa: 1) keskeyttävien toimintajaksojen aloitusta, eli meneillään olevan toimintalinjan keskeytymistä toisen vuoksi, ja 2) keskeytyneeseen toimintaan paluuta sen jälkeen kun kilpaileva toimintalinja on saatettu päätökseen. Aineisto koostuu videoiduista englannin- ja suomenkielisistä arkikeskusteluista, joita tutkin keskustelunanalyyttista menetelmää käyttäen. Kuvaan työssäni kielellisen muodon, toimintajaksojen ja kehonkäytänteiden välisiä kompleksisia suhteita ja yhteispeliä keskeytymisen ja paluun rakentumisessa. Aineistossa esiintyy systemaattisia, multimodaalisia käytänteitä, joiden avulla osallistujat neuvottelevat ja merkitsevät meneillään olevan ja keskeyttävän toimintalinjan välisiä siirtymiä kahdessa eri kontekstissa: kerrontavuoroissa ja monitoimintatilanteissa, eli tilanteissa, joissa on meneillään useampi yhtäaikainen toimintajakso. Yksi keskeisimmistä havainnoistani on, että kehon resurssit ovat tärkeässä roolissa näissä siirtymissä, sillä ne mahdollistavat osallistujien välisen neuvottelun hienovaraisin keinoin ja tulevaa siirtymää ennakoiden ja pitävät näin yllä sujuvaa vuorovaikutuksen kulkua myös disjunktiivisten ja ennakoimattomien toimintalinjojen lomassa. Tutkimukseni tuottaa uutta tietoa keskeyttävistä toimintajaksoista ja paluukäytänteistä holistisella lähestymistavallaan eli tarkastelemalla niitä kielellisesti, prosodisesti ja kehollisesti rakentuvina kokonaisuuksina. Lisäksi se tarjoaa uuden näkökulman osallistujien neuvottelukäytänteisiin tilanteissa, joissa nämä koordinoivat toimintaansa ja osallistujuuttaan useamman meneillään olevan toimintalinjan kesken.

Highlights Participants employ a range of interactional means to manage transitions in foraging. More experienced participants orient to securing the continuity of the activity. Children are varyingly offered possibilities for active participation. Transitions are used in establishing the social order of the ongoing activity.

In this paper, we compare two methodological approaches — Conversation Analysis (CA) and the Communication Deviance (CD) Scale — in detecting confusing family interaction, which is considered one of the risk factors for schizophrenia. CA is a method for identifying and describing actions in interaction, whereas the CD Scale presents the criteria for identifying communication defects in the field of schizophrenia research. Our aim is to determine whether the approaches resonate with and could complement each other in analysing the same interactional data — i.e., a total of 10.5 hours of audio-recorded Finnish family interaction in a psychological test in which the participants negotiate on mutual Rorschach inkblot interpretations. The data include 585 proposals by the family members. Here we focus on three types of proposal sequences (140 in all) where a proposal is not followed by an acceptance or a rejection. We have earlier shown that from the CA perspective, the family members orient to the discontinuity of these sequences by pursuing an explicit response to a proposal, but very rarely make the ‘problematic’ nature of the interaction visible to each other or the analyst. In the present paper, we will show that the CD Scale finds communication defects in the sequences under analysis but that the defects do not primarily involve the discontinuity of the sequence. Thus CA and the CD Scale look at interaction from different perspectives and disagree on what is considered an interactional problem.

The purpose of this study is to navigate the complexity of change in the field of foreign language education. The study follows ethnographic guidelines. Thus, it aims at analysing various learning and teaching situations and, additionally, at offering possibilities for new reflections and practices. The empirical cases of the study have been analysed with nexus analysis. The multiple data include, for example, answers to online surveys, videos, various presentations, papers and learning journals by students as well as ethnographic observation. The study will map the main development of foreign language education in Finland, the major views on learning and on the related research in the field. In addition, the study presents five nexus-analytic explorations within foreign language education and discusses the findings of these cases. The five nexus-analytic cases were conducted during four years. The research participants were pupils, language students and teachers as well as education authorities of foreign language education. The research cases aimed at answering two research questions: (1) “What kinds of motives do the research participants ascribe for foreign language learning and teaching?” and (2) “What kinds of discourses, interaction order and historical bodies emerge in the research cases?” These questions provided answers to the main goal of the research; to gain understanding about factors which contribute to the complexity of change in foreign language education. The findings of the research suggest that change is challenging both in formal education and in teacher education. However, some changes are needed in order to have innovative new language teachers who can motivate young foreign language learners in the spirit of life-long learning and plurilingualism in the future, too. The study has implications for language teacher education, material and curriculum design and for language teachers’ practical work. Additionally, the study presents exam, Tiivistelmä Tämän väitöstyön tarkoitus on kartoittaa muutoksen monimutkaisuutta vieraiden kielten koulutuksessa. Työ noudattaa etnografisia suuntaviivoja. Näin ollen se pyrkii analysoimaan erilaisia oppimis- ja opetustilanteita sekä tarjoamaan mahdollisuuksia uusille reflektioille ja käytänteille. Työssä esitetyt empiiriset osatutkimukset on analysoitu neksusanalyysin avulla. Monipuolinen aineisto sisältää esimerkiksi internet-kyselyn vastauksia, videoita, erilaisia opiskelijoiden tekemiä esityksiä, tutkielmia ja oppimispäiväkirjoja sekä etnografisia havaintoja. Väitöstyössä luodaan katsaus vieraiden kielten koulutuksen kehitykseen Suomessa, kielenopetuksen taustalla vaikuttaneisiin oppimisteorioihin sekä alan tutkimukseen. Lisäksi esitellään väitöskirjan viisi neksusanalyyttistä osatutkimusta ja analyysin tuottamat johtopäätökset. Työssä esitetyt viisi neksusanalyyttistä tutkimusta suoritettiin neljän vuoden aikana. Tutkimuksiin osallistui oppilaita, kieltenopiskelijoita ja -opettajia sekä viranomaisia kielikoulutuksen alalta. Tutkimusten avulla pyrittiin vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: (1) Millaisia motiiveja tutkimukseen osallistujat tuottavat vieraiden kielten oppimiselle ja opettamiselle? ja (2) Millaisia diskursseja, vuorovaikutusjärjestyksiä ja henkilöhistorioita nousee esiin osatutkimuksissa? Näiden kysymysten avulla saavutettiin tutkimuksen päätavoite eli kartutettiin ymmärrystä siitä, millaisia tekijöitä muutoksen monimutkaisuuteen liittyy vieraiden kielten koulutuksessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että muutos on haasteellista sekä formaalissa koulutuksessa että opettajankoulutuksessa. Muutoksia kuitenkin tarvitaan, jotta meillä olisi innovatiivisia kieltenopettajia motivoimaan nuoria kielten opiskelijoita elinikäisen oppimisen ja monikielisyyden hengessä myös tulevaisuudessa. Työn tuloksia voidaan hyödyntää kieltenopettajien koulutuksessa, oppimateriaalin sekä opetussuunnitelmien suunnittelussa. Tämän lisäksi työssä on esimerkkejä työmuodois

In interaction, a proposal projects an acceptance or a rejection as a sequentially relevant next turn. However, conversation does not always proceed so straightforwardly but it is possible for participants to respond to a proposal in many ways without taking an explicit stand. This thesis focuses on such responses and uses Conversation Analysis as a research method. The thesis analyses the sequences in which the recipient 1) does not verbally respond to a proposal, 2) responds to a proposal with a stand-alone particle, mm, jaa or joo, or 3) responds to a proposal by teasing, by shifting the focus to the procedural details of the activity or by rejecting the entire activity. Additionally, the thesis exploits the fact that the research data (22 psychological interaction tests) have already been analysed as part of a psychiatric schizophrenia study in which the methodological approach was the Communication Deviance (CD) Scale. Consequently, in the second phase of the thesis, Conversation Analysis and the CD Scale are compared as methodological approaches to interaction. The thesis shows that by not responding or by responding with a mere particle, a recipient does not accept the proposal and may also avoid explicit disagreement with the proposer. However, the particles under analysis constitute a continuum in terms of agreeing with a proposal, with mm at one end as the least encouraging particle, jaa in the middle as neutral and joo at the other end as the most encouraging. The responses that tease, shift to the procedural details of the test or reject the test task, in turn, do also other interactional work: they control and guide other participants and rebel against the test task. On the whole, participants orient to discontinuity in the course of action initiated by the proposal: they treat the responses under analysis as insufficient and pursue a more explicit acceptance or rejection. The thesis also shows that the CD Scale finds communication defects in t, Tiivistelmä Vuorovaikutuksessa ehdotus luo odotuksen hyväksynnästä tai hylkäyksestä sekventiaalisesti relevanttina seuraavana vuorona. Aina keskustelu ei kuitenkaan etene näin suoraviivaisesti, vaan ehdotukseen on mahdollista vastata monin eri tavoin ottamatta siihen eksplisiittisesti kantaa. Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan keskustelunanalyysin menetelmää käyttäen tällaisia tapoja eli analysoidaan toimintajaksoja, joissa vastaanottaja 1) ei reagoi ehdotukseen kielellisesti tai kuultavasti, 2) vastaa ehdotukseen pelkällä dialogipartikkelilla mm, jaa tai joo tai 3) vastaa ehdotukseen kiusoittelemalla, puuttumalla toimintatapaan tilanteessa tai torjumalla koko toiminnan. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään sitä, että tutkimusaineisto eli 22 psykologista vuorovaikutustestiä on jo aikaisemmin analysoitu psykiatrisen skitsofreniatutkimuksen yhteydessä, jolloin menetelmänä käytettiin kommunikaatiohäiriöpisteytystä. Tutkimuksen toisessa vaiheessa verrataan siis keskustelunanalyysiä ja kommunikaatiohäiriöpisteytystä vuorovaikutuksen analyysimenetelminä. Tutkimus osoittaa, että jättämällä vastaamatta ehdotukseen tai vastaamalla pelkällä dialogipartikkelilla vastaanottaja ei hyväksy ehdotusta ja voi lisäksi välttää eksplisiittisen erimielisyyden ilmauksen. Tutkitut dialogipartikkelit asettuvat kuitenkin saman- ja erimielisyyttä kuvaavalle jatkumolle siten, että toisessa päässä on vähiten jatkamaan kannustava mm, keskellä neutraali jaa ja toisessa päässä kannustavin joo. Kiusoittelevat, toimintatapaan puuttuvat ja testitehtävän torjuvat responssit puolestaan tekevät myös muuta vuorovaikutustyötä, eli ne kontrolloivat ja ohjaavat toisten toimintaa sekä kapinoivat testitehtävää vastaan. Kaiken kaikkiaan osallistujat orientoituvat ehdotuksen aloittaman toimintalinjan jatkumattomuuteen: he käsittelevät tutkittuja responsseja riittämättöminä ja hakevat ehdotukselle eksplisiittisempää hyväksyntää tai hylkäystä. Lisäksi tutkimus osoittaa, että kommunikaatiohäiriöpisteytys löytä

Despite abundant research on educational technology and strategic input in the field, various surveys have shown that (language) teachers do not seem to embrace in their teaching the full potential of information and communication technology available in our everyday life. Language students soon entering the professional field could accelerate the process, which highlights the role of teacher education in contributing to the change. The students should see how technology development may change the affordances for language learning, at the same time transforming the teachers’ professional roles and practices. However, taking an active role in designing a new kind of language pedagogy seems to be challenging for students. This study explores an attempt to facilitate the students’ perspective switch from the teacher role to the designer position through participatory design. This effort was to lead the students to envision new practices for language learning and teaching with new technologies. However, initial analyses of the research materials indicated that, despite the support, the students were not fully able to see their role as designers for the future. Cultural--historical activity theory was used to examine the problem more closely. The analysis suggests that in order to position themselves as designers of the future language learning activity, language students need to understand their role as designers, conduct real-life experiments on the evolving visions with their learners, and involve learners as participants in the design activity by sharing visions and collaborative reflection on the experiments. The findings of the study provide tools for language teacher educators to make these activity systems visible and, thus, target for change.