Search

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tutkin Suomen ja Puolan kansantasavallan välisiä suhteita ja niiden kehitystä vuosina 1970–1980 Suomen suurlähetystön raportointiin pohjautuen. Tutkimus keskittyy Puolan yhtyneen työväenpuolueen johdossa toimineen Edward Gierekin ajanjaksoon. Ajanjaksoa leimasi pyrkimys reaalisosialismin rakentamiseen, minkä epäonnistuminen johti lopulta ensimmäisen sitoutumattoman ja riippumattoman ammattiliiton syntymiseen Neuvostoliiton johtamissa Euroopan sosialistisissa maissa vuonna 1980. Tutkimuksen pääaineistona ovat ulkoasiainministeriön arkiston tarjoamat Suomen suurlähetystön raportit ja vuosikertomukset, joiden avulla on tarkoitus selvittää millaisina Suomen suhteet Puolaan nähtiin ja miten ne kehittyivät. Pyrin myös selvittämään suurlähettiläiden ja väliaikaisten asiainhoitajien suhtautumista Puolan harjoittamaan politiikkaan niin ulkopolitiikan kuin sisäpolitiikan saralla ja niiden heijastumista Suomeen. Lisäksi tutkin Neuvostoliiton vaikutusta Suomen Puolan-suhteisiin ja missä määrin Neuvostoliiton-suhteet olivat ylipäätään eroteltavissa suhteissa Puolaan. Tutkimusmenetelmän puolesta käytössäni on kansainvälisten suhteiden lähdekriittinen metodi, jolla pyritään kiinnittämään huomiota raportoinnissa esiintyviin korostuksiin ja puutteisiin. Aineiston pohjalta on nähtävissä, että vuosikymmenen alussa Suomella koettiin olevan erikoisasema Puolassa Suomen idänsuhteiden ja Etykin vuoksi, mutta Euroopassa yleisesti vallinnut liennytyskehitys jätti Suomen varjoonsa. Suhteiden lakikorkeus saavutettiin 1974, jolloin Puola tunnusti Suomen puolueettomuuden ja kaupan kehittymiselle oli korkeat toiveet. Maiden suhteita kuitenkin rasitti vuosikymmenen läpi jatkunut pääasiassa kivihiilen tuonnista johtunut kaupan alijäämäisyys Suomelle, joka pyrki osittain presidenttijohtoisesti solmimaan kauppoja suurista erillisprojekteista taseen korjaamiseksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Niin ikään myös vuonna 1978 ratifioitu KEVSOS-sopimus tuotti pettymyksen Suomelle. Puolalla oli myös arvoa Itämeren turvallisuuspoliittisen tilanteen kannalta, vaikka maan sisäisen tilanteen kehittymistä seurattiin huolestuneesti sen Euroopan liennytykseen ja turvallisuuteen mahdollisesti vaikuttavien seurausten vuoksi. Neuvostoliittoon verrattuna Puolan johto painotti vähemmän ideologiaa, mutta tarpeen vaatiessa se oli myös valmis toimimaan Neuvostoliiton ja proletaarisen internationalismin tukena. Puolan nähtiin toteuttavan itsenäisesti omaa ulkopolitiikkaansa Neuvostoliiton antamissa raameissa, mutta aloitteita ei nähty tulevan ainoastaan Puolasta, vaan myös sen kautta. Suhde Puolaan oli alisteinen Neuvostoliiton-suhteille, jonka kautta suurlähetystössä Puolan tapahtumia ja johtoa analysoitiin. Tutkimus on ensimmäisiä lajissaan Suomen ja Euroopan sosialististen maiden suhteiden historian alalla, joka ei keskity Neuvostoliittoon. Suomen kansainvälisten suhteiden historian tutkimuksella tältä osin on vielä paljon tutkittavaa.

Käänteisosmoosi on eniten kasvussa oleva suolanpoistomenetelmä. Se on energiatehokkaampi kuin termiset erotusmenetelmät, minkä vuoksi siitä on tullut kehityksen myötä niiden kanssa kilpailukykyinen. Tänä päivänä lähes 50 % vesienkäsittelylaitoksista maailmassa käyttää käänteisosmoosia suolanpoistossa. Sillä saadaan tuotettua erittäin puhdasta, lähes ionivapaata vettä niin suolaisesta merivedestä, kuin myös haastavista teollisuuden jätevesistä. Työssä selvitetään, mitä käänteisosmoosikalvojen likaantuminen tarkoittaa, kuinka se voidaan todeta ja millä mekanismeilla se tapahtuu. Aihetta käsitellään käänteisosmoosin teoriasta ja syöteveden laadun vaikutuksista lähtien. Lisäksi käydään läpi esikäsittelymenetelmiä sekä muita keinoja, joilla likaantumista voidaan ehkäistä. Lopuksi paneudutaan CIP-pesuun liittyviin periaatteisiin siitä näkökulmasta, kuinka pesulla saavutetaan paras tulos. Tiedot perustuvat kirjallisuus- ja internetlähteisiin sekä tekijän omaan kokemukseen käänteisosmoosista, ja siihen liittyvistä haasteista. Syöteveden sisältämät epäpuhtaudet aiheuttavat kalvojen likaantumista, jolla tarkoitetaan suodatinkalvojen huokosten, tai kalvopinnan tukkeutumista suodatettavista epäpuhtauksista. Se on tärkeimpiä käänteisosmoosiin liittyviä haasteita ja kehityskohteita. Syötevettä tulee esikäsitellä erilaisin menetelmin ennen sen syöttämistä käänteisosmoosikalvoille. Menetelmät voidaan jakaa mekaaniseen ja kemialliseen esikäsittelyyn. Mekaanisia menetelmiä ovat esimerkiksi membraanisuodatukset, ja kemiallisia esimerkiksi pH:n säätö ja desinfiointi. Kalvojen likaantumista voidaan estää myös käyttämällä kiteytymistä estäviä antiskalantteja sekä esimerkiksi suodatinkalvon pinnan ominaisuuksia muokkaamalla. Likaantumisen toteamiseen ja analysointiin on olemassa erilaisia keinoja, kuten erilaiset mikroskopiamenetelmät. Käänteisosmoosissa epäpuhtaudet voidaan jakaa neljään kategoriaan, joita ovat 1) kemiallinen likaantuminen, 2) kiintoaineet ja kolloidinen likaantuminen, 3) biologinen likaantuminen ja 4) orgaaninen likaantuminen. Likaantuminen aiheuttaa suodatuksen suorituskyvyn laskemista. Kalvojen likaantuminen on mahdotonta estää täysin, minkä vuoksi RO-kalvoja puhdistetaan CIP-kemikaalipesulla. Näin heikentynyt permeaattivirtaus saadaan palautettua ja kohonnutta painehäviötä laskettua. CIP-pesun tulosten optimoimiseksi tulee suunnitella oikeanlainen pesumenetelmä likaantumistyypin mukaan. Puhdistaminen perustuu kemiallisiin reaktioihin epäpuhtauksien ja pesukemikaalin välillä. Hapoilla saadaan poistettua saostuneet suolat, kun taas emäs tehoaa kolloidiseen, biologiseen ja orgaaniseen likaantumiseen. Liuoksen valinnan lisäksi pesun parametrit, kuten esimerkiksi liuoksen konsentraatio ja virtausnopeus tulee optimoida. Reverse osmosis (RO) is the most growing technology for desalination of water. It is more energy efficient compared to thermal methods. Today almost 50 % of desalination plants uses RO as the method for water treatment. The product water or permeate of RO is very pure, almost ion-free water. Feed waters can as well be salty seawater or challenging industrial wastewater. This paper will discuss what the fouling of RO membranes means, how it can be identified and monitored, and what are the mechanisms behind it. The subject will be discussed starting from the theory of reverse osmosis and the impact of the feed water quality. In addition, the pretreatment methods and some other ways to prevent fouling are discussed. To conclude the principles of CIP-cleaning are discussed. This is done from the point of view of how the best results of cleaning are achievable. The information is based on literature and internet sources as well as the authors own experiences about reverse osmosis and challenges related to it. The impurities in the feed water cause membrane fouling, which is defined as blocking of the pores or the membrane surface. Fouling is one of the most important challenges and targets of development related to reverse osmosis. To avoid fouling feed waters must be pretreated before they are fed into reverse osmosis. Pretreatment methods can be divided into mechanical and chemical methods. Most developed mechanical pretreatment methods are membrane filtrations, such as ultrafiltration (UF). Chemical pretreatment can include for example pH adjustment and disinfection. Fouling of the membranes is also possible to prevent by using antiscalants that inhibit the formation of scales and for example by modifying the properties of the membrane surface. There are different ways to identify and analyze ongoing fouling, such as different microscopy methods. Fouling in RO can be divided into four categories. Those are 1) inorganic scaling, 2) particulate and colloidal fouling, 3) biofouling and 4) organic fouling. All types of fouling cause a decrease in the performance of RO membranes. Fouling of the membranes can’t be avoided completely, so the membranes have to be regenerated by CIP-cleaning using chemicals. The cleaning procedure must be designed by the type of fouling occurred to optimize the restoration of decreased performance of the membranes. Cleaning is based on chemical reactions between the fouling layer and the cleaning chemicals. Acids can remove the inorganic salts while caustics can remove colloidal, biological and organic fouling. Selection of the right solution is of most importance but in addition the cleaning parameters such as concentration of the solution and flow velocity must be optimized.

BACKGROUND AND AIM: Recent clinical studies have demonstrated that plant sterols moderately lower serum cholesterol levels in patients with mild hypercholesterolemia. Furthermore, there is evidence suggesting that mineral nutrients, such as calcium and magnesium, may also decrease serum cholesterol concentrations. In this study, we tested the hypothesis that supplementation with mineral nutrients may enhance the cholesterol-lowering effect of plant sterols in obese Zucker rats. Furthermore, we compared the lipid-lowering effects of monovalent sodium and potassium cations with those of divalent calcium and magnesium cations.METHODS AND RESULTS: A Western-type high-fat/high-cholesterol diet increased serum cholesterol by 175% and liver cholesterol by 65% in comparison with a low-fat/low-cholesterol control diet. On the contrary, the high-fat/high-cholesterol diet decreased intestinal cholesterol absorption, as assessed by means of serum campesterol-, sitosterol-, and sitostanol-to-cholesterol ratios, thus indicating that it was under negative feedback regulation. Supplementation of the high-fat/high-cholesterol diet with plant sterols or mineral nutrients partially prevented the diet-induced increased in serum cholesterol and, when given concurrently, their cholesterol-lowering effect was enhanced. Their combination also effectively prevented the diet-induced increase in liver cholesterol concentration, and had beneficial effects on liver and myocardial hypertrophy, and the development of obesity. These beneficial effects were at least partially mediated by an enhanced blockade of intestinal cholesterol absorption. Interestingly, only divalent cations enhanced the cholesterol-lowering effect of plant sterols, thus supporting the idea that the lipid-lowering effect of divalent cations is related to the formation of insoluble and inabsorbable calcium and magnesium chelates with fatty acids.CONCLUSIONS: Our findings indicate that the cholesterol-lowering effect of plant sterols is enhanced by the co-administration of divalent calcium and magnesium cations but not by monovalent sodium and potassium cations.

No abstract available

Administration of PGF 2IX (0.2-6.4 J.lg) into the lateral cerebral ventricle (i.c.v.) induced dosedependent increases in blood pressure , heart rate and body temperature in urethane-anaesthetised rats, but had no effect on these parameters when the same dose range was administered intravenously. Peripheral pretreatment with sodium meclofenamate (50 mg/kg s.c.) sltifted all the dose-response curves for PGF 2IX (i.c.v.) to the left, but indomethacin (50 mg/kg s.c.) did not significantly affect those changes. Central pretreatment with sodiurn meclofenamate or indomethacin (1.25 mg per rat i.c.v.) failed to modify significantly the effects of centrally administered PGF 2IX' The results support previous suggestions that PGF 2IX may participate in the central control of the cardiovascular and thermoregulatory systems, and also suggest that there may be differences in the sites and/or modes of action between sodiurn meclofenamate and indomethacin.