Search

Kemikaalien riskinhallinnan tavoitteena on tunnistaa markkinoilla olevista tuhansista kemikaaleista ennakolta sellaiset aineet, jotka voivat aiheuttaa haittaa ympäristössä, sekä varmistaa, että niiden käyttö on riskitöntä. Haitallisten aineiden riskinhallinnan ongelmana ovat puutteelliset tiedot aineiden ominaisuuksista, käytöstä, päästöistä sekä esiintymisestä ympäristössä. Kansallisen vaarallisia kemikaaleja koskevan ohjelman yhtenä tavoitteena on parantaa tätä tietopohjaa. Kartoituksella saatiin tietoa yhdyskuntajäteveden ja -lietteen sekä kaatopaikkojen suotoveden sisältämistä kemikaaleista. Kartoitus painottui POP-yhdisteisiin ja vaarallisten aineiden asetuksen mukaisiin haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin. Useita tutkittuja aineita päätyy vesiympäristöön puhdistetun yhdyskuntajäteveden kautta, mutta vielä useampia aineita kaatopaikkojen suotoveden kautta. Lisäksi monia aineita löytyy puhdistamolietteestä. Johtopäätösten tekemistä vaikeuttaa suomalaisen mitatun pitoisuustiedon vähäisyys ja huono vertailukelpoisuus johtuen mm. erilaisista analyysimenetelmistä ja määritysrajoista, mitatuista isomeereistä tai siitä, että tulokset on raportoitu liian yleisellä tasolla. Vaarallisten aineiden riskinhallinnassa pyritään pintaveden ympäristönlaatunormien alittumisen lisäksi siihen, että niiden päästöt ympäristöön loppuvat ja niitä ei löydetä ympäristöstä. Vastaavasti haitallisten aineiden riskinhallinnassa tavoitteena on pintaveden ympäristönlaatunormien alittumisen lisäksi se, että niiden päästöt vesiympäristöön vähentyvät. Tämä selvitys on edistänyt kansallisen kemikaaliohjelman altistumiseen liittyviä toimenpiteitä. Seuraava vaihe toimenpiteiden toteuttamisessa on päästömäärien arviointi koko Suomen tasolla yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta ja kaatopaikoilta.

Projektissa kartoitettiin vesipuitedirektiivissä priorisoituja kuluttaja- ja teollisuuskäytössä olevia aineita kymmenen kaupungin yhdyskuntajätevesien puhdistamoilta lähtevässä jätevedessä, lietteessä sekä puhdistamojen alapuolisen vesiympäristön vedestä, sedimenteistä ja kaloista. Tiedot tutkittavien aineiden pitoisuuksista vesistöissä olivat puutteellisia tai olemattomia ennen kartoitusta. Tämän vuoksi oli tärkeätä tutkia pitoisuuksia niiden päästölähteillä, jätevedenpuhdistamoilta lähtevässä vedessä ja lietteessä. Näytteitä kerättiin 1-3 kertanäytettä kymmeneltä puhdistamolta. Tutkituista 29 aineesta 17 aineella korkein havainto oli alle kymmenen prosenttia pintaveden laatunormista (VOC-yhdisteitä ja pois käytöstä olevia POP-yhdisteitä). Laatunormi ylittyi lähinnä DEHP-ftalaatilla ja alkyylifenoleilla. Mono- ja dibutyylitinaa löytyi myös kaikissa tutkituissa kohteissa. Jätevedestä ei mitattu PAH- ja PBDE-yhdisteitä. Vesistöjen aineprofiili noudatteli samaa linjaa kuin havainnot jätevesistä. Pintavesinäytteistä löytyi mm. pesuaineissa ja maaleissa käytettyjä nonyylifenolietoksylaatteja. Etoksylaatteja oli enimmillään lähes saman verran kuin nonyyliryhmälle asetettu laatunormi. Myrkyllisempää hajoamistuotetta nonyylifenolia tai oktyylifenolia ei sen sijaan havaittu. Vain harvoja muita aineita havaittiin, mm. kloroformia ja 1,2-dikloorietaania alle 1 µg/l. Klassisia, jo käytöstä poistettuja torjunta-aineita kuten HCB, lindaani ja a-HCH sekä HCBD havaittiin erittäin pieniä määriä (

LIITETTÄ 5 SIVULLA 34 ON TÄYDENNETTY 16.11.2011. SIVU ON LISÄTTY ERILLISEKSI TIEDOSTOKSI. Projektissa otettiin näytteitä kahdesta eri tiekohteesta (VT13 Suomenniemi ja VT6 Taavetti) ja kahdelta eri lentokentältä (Helsinki-Vantaa ja Kuopio). Näytteitä otettiin tieosuuksilta, joilla on käytetty kaliumformiaattia liukkaudentorjuntaan useiden vuosien ajan sekä osuuksilta, joilla käytetään edelleen natriumkloridia. Näytteenottokohdat valittiin osuuksilta, jotka oli päällystetty samaan aikaan ja samalla päällystelaadulla, jotta eri osuuksilta otetut näytteet ovat vertailukelpoisia. Lentokenttäkohteissa näytteitä otettiin runsaasti ja mahdollisimman vähän liukkaudentorjuntakemikaaleille (asetaatti- ja formiaattisuolat) altistuneista kohdista. Sekä tie- että lentokenttäkohteista otettuja näytteitä analysoitiin päällystekerroksittain ja 2 – 5 rinnakkaisesta päällystenäytteestä kerroskohtaisten erojen ja luontaisen pitoisuusvaihtelun selvittämiseksi. Alifaattisten ja polyaromaattisten öljyhiilivetyjen pitoisuudet määritettiin myös tuoreesta, millekään liukkaudentorjuntakemikaalille altistumattomasta asfalttimassasta. Tie- ja lentokenttäkohteista otetuista päällystenäytteistä tutkittiin myös liukkaudentorjuntakauden jälkeisiä liukkaudentorjuntakemikaalien jäämäpitoisuuksia. Päällystenäytteiden vedenläpäisevyyksiä mitattiin kokeellisesti liukkaudentorjuntakemikaalien kulkeutumisen ja imeytymisen arvioimiseksi päällysteisiin. Laboratoriokokeissa selvitettiin lisäksi kuumennuksen vaikutusta laimealla kaliumformiaattiliuoksella kyllästettyjen asfalttikappaleiden alifaattisten ja polyaromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksiin ja laatuun. Polyaromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksissa ei havaittu muutoksia verrattaessa keskenään vertailukelpoisia, eri liukkaudentorjuntakemikaaleille altistuneita päällystenäytteitä. Alifaattisten öljyhiilivetyjen laadullisia muutoksia ei myöskään havaittu ja niiden määrälliset muutokset selittyivät pitoisuuksien luonnollisella vaihtelulla. Kuumennuskäsittelyillä ei myöskään ollut vaikutusta ko. öljyhiilivetyjen määrään tai laatuun eivätkä pitoisuudet eronneet tuoreen asfalttimassan pitoisuuksista. Tieosuuksilta liukkaudentorjuntakauden jälkeen otetut päällystenäytteet sisälsivät vähäisiä määriä (

Euroopan unionissa tuli vuonna 2000 voimaan vesiensuojelua koskeva yleinen puitedirektiivi, vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY), joka aiheuttaa merkittäviä muutoksia mm. haitallisten aineiden seurantavelvoitteisiin. Seurannan järjestämiseksi tarvitaan tietoja haitallisten aineiden ympäristöpitoisuuksista. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tehtävänä on Ympäristöministeriön toimeksiannosta valmistella kartoitus vesipolitiikan puitedirektiivissä ja EU:n muussa lainsäädännössä priorisoitujen haitallisten aineiden ja muiden kansallisesti tärkeiden aineiden esiintymisestä ympäristössä. Kartoitukseen liittyen SYKEn laboratorio on vuonna 2001 selvittänyt kyselytutkimuksella näiden haitallisten prioriteettiaineiden analytiikkavalmiuksia Suomessa ja muissa pohjoismaissa. Tämä raportti ei sisällä vuoden 2001 jälkeen tapahtunutta kehitystyötä. Kyselytutkimuksen mukaan vesipuitedirektiivin prioriteettiaineiden analyysivalmiudet pohjoismaissa olivat hyvät. Muiden Suomessa tärkeiksi katsottujen aineiden analytiikkatarjonta ei yltänyt vesipuitedirektiivin aineiden tasolle. Suomessa puutteita oli tiettyjen aineryhmien lisäksi pääasiassa kiinteiden ympäristönäytteiden valmiuksissa.