Search

Funding Information: MASSE project, including this study, is generously funded by Business Finland, a public-sector operator that offers funding for business R&D projects and public research projects at universities, research institutes and universities of applied sciences. Publisher Copyright: © 2022, Paul Lillran, Annika Bengts, An Chen, Perttu Kontunen, Fares Georges Khalil, Satu Kaleva and Paulus Torkki. Purpose: This article aims to describe the thinking behind MASSE, a project in Finland that helps address the fragmentation of care and patient journey disruptions for long-term care. It outlines the conceptualization of an information technology (IT)-assisted solution and presents preliminary findings and research problems in this ongoing project. Design/methodology/approach: The project employs a service engineering and design science approach with the objective of addressing chronic and multimorbid patients in specialized multiprovider environments. It does this by applying information and communication technologies and organizational design. The project has been a cocreative effort with ongoing interviews and workshops with various stakeholders to inform the conceptualization of a solution, an intermediary step before the implementation phase. Findings: Patient journey disruptions occur when caregivers do not know what to do in specific situations. A potential solution is a virtual care operator (VCO) with a personalized patient card that would enable service ecosystem actors to integrate and coordinate their tasks. This article presents the basic design principles of such a solution. Research limitations/implications: Conceptual ideas and preliminary results only indicative. Practical implications: Systemic integration efforts like those ongoing in Finland can benefit from the VCO concept encouraging a more collaborative way of thinking about integrative solutions and opening up new avenues of research on business implications and ecosystem strategies. Social implications: The VCO concept answers to the continuity of care, the rising costs of health care and the growing numbers of patients with chronic disease and multimorbidity whose care remains fragmented and uncoordinated. Originality/value: Taking an ecosystem approach to care integration and addressing interoperability issues are on the cutting edge of healthcare system transformation.

Kansalais- ja kansanterveysjärjestöjen toiminnan kuvaamisessa on viime vuosina yleistynyt käsite ”järjestölähtöisyys”. Käsite on keskeinen erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintamahdollisuuksien näkökulmasta. ”Järjestölähtöisen auttamistyön” rahoitus on keskeisellä tavalla yhteydessä myös palvelujen järjestämiseen ja ihmisten avuntarpeeseen vastaamiseen. Mutta mitä on järjestölähtöisyys auttamistyössä? Minkälaiseen auttamistyöhön tällä käsitteellä viitataan? Vaikka järjestölähtöisyydellä oletetaan olevan jokin yhteisesti ymmärretty sisältö, tätä sisältöä ei kirjallisuudessa juuri koskaan avata. Järjestölähtöisen auttamistyön käsitteelle ei näytä löytyvän lakeihin tai asetuksiin perustuvaa yksiselitteistä määritelmää, ja rahoittajien strategiapapereissa, ministeriötason raporteissa ja järjestöjen projektiselosteissa käsitettä käytetään vaihtelevissa yhteyksissä ilman täsmällisiä määritelmiä. nonPeerReviewed

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa tarkastellaan laadullisella tutkimusotteella päihdehoitokeskustelussa ilmeneviä subjektiutta välttäviä puhetapoja. Puhujan subjektiuden välttäminen on ymmärretty toimijuuden ja vastuun vähenemisen näkökulmasta: itseen viittaamattomuudella toimijuus ja vastuu konstruoivat itsestä irrallisina. Subjektiutta välttävien puhetapojen tutkimus päihdekontekstissa on ollut vähäistä. Analyysityö on kohdistunut nollapersoonaisen sekä sinä- ja itse-muotoisten puhetapojen tarkasteluun puheen sisällössä sekä näiden muotojen funktioihin keskustelussa. Nollapersoona on ymmärretty puhetapana, jossa tekijää ei näy tai se on epäspesifi. Analyysimetodina on diskurssianalyysi. Aineistona on kymmenen a-klinikoiden avohuollon asiakkaiden ja päihdetyöntekijöiden välistä nauhoitettua hoitohaastattelua. Subjektiutta välttävät puhetavat ilmenevät tilanteissa, joissa minuus näyttäytyy negatiivisena suhteessa päihteiden käyttöön sekä muutoksesta keskusteltaessa. Nolla-muotoisen puheen funktioiksi tunnistettiin itsen ulkoistaminen, itseen liittymättömien ominaisuuksien kuvaaminen sekä normin mukaisena esittäminen. Sinä-muodolla esitetään ilmiöitä ymmärrettävinä ja hyväksyttävinä. Itse-muotoisen puheen osalta funktioiksi tunnistettiin itsen objektivaatio sekä norminmukaisena esittäminen. Päihdetyöntekijöiden puheessa nolla-muoto ilmenee tiedon jakamisen välineenä sekä asiakkaan näkökulmien ymmärtämisen osoittamisessa. Päälähteinä työssä ovat Potter & Hepburn (2005), Discursive psychology as a qualitative approach for analysing interaction in medical settings; Laitinen (1995), Nollapersoona; Harré & Gillett (1994), The discursive mind; Edwards & Potter (1992), Discursive psychology.