Search

Rural–urban migration patterns in Finland, Japan, and South Korea have been relatively one-sided since at least the 1950s. Outmigration to large cities, especially to the capital regions of Helsinki, Tokyo, and Soul, has greatly diminished rural communities and rendered their future prospects more challenging. However, the COVID-19 pandemic seems to have slowed this development, and perhaps even revered it. It now seems that there could be the potential for rural population growth. It was this interesting notion, evident in all three subject countries, that started the preparation for a joint virtual research seminar between the University of Helsinki’s Ruralia Institute, the Hirosaki University Faculty of Social Sciences, and the Humanities and Migration Institute of Finland Seinäjoki unit. In addition, to the academics from these institutions, regional officials from the city of Seinäjoki (Finland) and the Aomori Prefecture (Japan) also participated in the virtual seminar: COVID-19 and migration between rural regions and cities in Finland, Japan, and South Korea – Current research and preliminary reflections, which was held on 23 November 2021. Non

Tässä poliittisen historian alaan kuuluvassa artikkelissa tarkastellaan maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelun ulottuvuuksia Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä vuosina 1916–1918. Käytettyä argumentaatiota arvioidaan suhteessa modernisaatiokehitykseen, joka 1860-luvulta eteenpäin alkoi muokata Suomen agraaria elinkeino- ja yhteiskuntarakennetta. Maaseudun ja talonpoikien yhteiskunnallisen merkityksen ja elämäntavan nähtiin vaarantuvan. Tilalliset järjestäytyivät puolustamaan etujaan maalaisliiton ja Maataloustuottajain Keskusliiton ympärille. Maaseudun Tulevaisuus oli tärkeä näiden järjestöjen puolestapuhuja. Maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu näkyi lehdessä kahden teeman kautta. Kaupunkien suurteollisuus ja sosialistinen kiihotus olivat leviämässä maaseudulle. Ne uhkasivat talonpoikien hegemonista asemaa, pienomistajuutta sekä maaseutuväestön yhtenäisyyttä. Kaupungit ja kaupunkimainen elämäntapa olivat myös moraalinen ja fyysinen uhka maaseudun elämäntavalle ja sen asukkaille sekä laajemmin koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Kansakunnan tulevaisuuden nähtiin olevan maaseudulla, ei kaupungissa.

Aapo Jumppasen väitöstutkimuksen mukaan kylmän sodan loppuvaiheissa Yhdysvallat oli ollut taloudellisesti, kulttuurillisesti ja NATO:n kautta integroitunut läntiseen Eurooppaan niin pitkään ja voimakkaasti, että sen ulkopoliittinen johto nimitti maataan eurooppalaiseksi suurvallaksi. Kylmän sodan päättyminen järkytti tätä identiteettiä.George Bushin hallinnon julkisella diplomatialla oli keskeinen rooli Yhdysvaltojen säilymisessä eurooppalaisena suurvaltana. Jumppanen on tutkimuksessaan löytänyt kolme keskeistä argumentaatiostrategiaa, joiden avulla Yhdysvaltojen poliittinen johto edisti tarkoitusperiään Euroopassa. Bushin hallinnon ensimmäinen argumentaatiostrategia korosti Yhdysvaltojen roolia Euroopan jälkeläisenä ja historiallisena pelastajana. Toinen strategia koostui Euroopan uudelleen määrittelystä. Tälle argumentaatiostrategialle leimallista oli, että kylmän sodan voittaneen Yhdysvaltojen valtiojohto määritteli Eurooppaan kuuluvaksi alueita, jotka se näki omille poliittisille tarkoitusperilleen suotuisiksi.Kolmas argumentaatiostrategia koostui erilaisista uhista, joita Bushin hallinto käytti Euroopan ulkopolitiikkansa yhtenä keskeisimmistä rakennusaineista. Korvatakseen vuosien 1989–1991 välillä tapahtuneen Neuvostoliiton uhan katoamisen, Bushin hallinto esitteli uusia globaaleja uhkia, kuten terrorismin, etnisen vihan, huumeet ja alueelliset konfliktit, joiden kohtaamiseen erityisesti Länsi-Euroopan tuli valmistautua yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa.Bushin hallinnon Euroopan ulkopolitiikan onnistuminen ei ollut kuitenkaan sidottu vain taitaviin julkisiin puheenvuoroihin, vaan siihen vaikutti suuresti eurooppalaisten valtiomiesten halu säilyttää Yhdysvaltojen vahva asema ennallaan. Erityisesti Saksan yhdistymisen aiheuttamat pelot ja Itä-Euroopan poliittisten johtajien halu luoda läheiset suhteet Yhdysvaltoihin vaikuttivat keskeisellä tavalla Yhdysvaltojen ulkopolitiikan onnistumiseen vuosina 1989–1993. Jumppasen työ yhdistelee poliittisen historian ja poliittisen retoriikan tutkimusta. Tutkimuksen materiaalina ovat olleet muun muassa ulkopoliittiset puheet sekä Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIAn dokumentit. This study constructs an overall picture of the United States’ President George Bush’s European foreign policy and his usage of argumentation strategies for legitimizing these policies during the years 1989-1993. The work is based on the analysis of President Bush’s public speeches, his Administration’s foreign policy documents and the intelligence documents produced by the United States Central Intelligence Agency (CIA). Additionally the memoirs of Bush, National Security Advisor Brent Scowcroft and Secretary of State James Baker have been used for this study.The results of this work suggest that the Bush Administration’s European foreign policy was based on three main argumentation strategies that were all meant to legitimize the role of the United States as a European power at the Cold War’s end. The first argumentation strategy highlighted the role of the United States as the descendant and the historical savior of Europe. In the American relations with Western European countries, this definition stemmed its power over the four decades of the Cold War during which the United States had closely integrated with Western Europe both militarily and culturally. In its relations with Eastern European countries the Bush Administration emphasized the meaning of common historical roots beyond the Cold War times, while simultaneously welcoming the Eastern Europeans to join the American led “New world order”. The second argumentation strategy consisted of the geopolitical redefinitions of Europe, which were derived from apparent American political possibilities. Regions, such as most of the former Warsaw Pact countries, were included in the American sphere of interest, because they were seen as gains by the Bush Administration. They were defined clearly as a part of Europe.The third argumentation strategy consisted of threats. Threats were important for legitimizing the continued military presence of the United States in Europe as well as renewing the joint western military commitments in the form of NATO. The importance of the Soviet threat varied during the years 1989-1991, but in one form or another it played a part in the Bush Administration’s European foreign policy until the dissolution of the Soviet Union in late 1991. To overcome the diminishing Soviet threat, the Bush Administration also introduced new global level threats, and harnessed NATO and the Western community to counteract these threats. President Bush’s argumentation was not always coherent with the prevailing political context of the turbulent transition period between Cold War and post-Cold War world. Nevertheless, when Bush left office in 1993, the United States remained a European power.

Termillä hyvinvointialan palveluyrittäjyys tarkoitetaan terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen alalla tapahtuvaa yritystoimintaa. Tässä selvityksessä käytettävän laajan määritelmän mukainen hyvinvointialan palveluyrittäjyyden käsite sisältää kaikki sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut ja lisäksi muut henkilökohtaiseen hyvinvointiin liittyvät palvelut. Kansallisten katsausten mukaan hyvinvointipalveluyrittäjyyden tulevaisuuden vahvuudet näyttävät sosiaali- ja terveyspalveluissa rakentuvan pitkälti samankaltaisten elementtien kautta. Molemmissa nähdään kysynnän kasvavan tulevaisuudessa, ja tarjotut palvelut nähdään laadukkaina ja henkilökunta ammattitaitoisena. Myös kustannustehokkuus ja palvelualttius nähdään selvinä vahvuuksina. Hyvinvointipalveluyrittäjyyden kahta päätoimialaa vaivaavat pitkälti samankaltaiset ongelmat, kuten kuntien vahva rooli palvelumarkkinoilla, liiketoimintaosaamisen heikkoudet sekä työvoimapula tietyillä aloilla. Etelä-Pohjanmaalla tehdyn hyvinvointialan tarve- ja kehittämisselvityksen tulokset mukailevat kansallisen tason tilannetta. Palveluala on kehittynyt suotuisasti viime vuosina. Tämä kehitys on 2000-luvulla näkynyt mm. siinä, että alalle on perustettu runsaasti uusia yrityksiä. Asiantuntijahaastattelujen sekä julkiselle, yksityiselle ja kolmannelle sektorille lähetetyn kyselyn tulosten mukaan palvelutuotannon haasteita kuvaa parhaiten markkinoiden kehittymättömyys. Kuntien palvelustrategioilla voidaan selkeyttää palvelutuotannon työnjakoa. Kaikilla osapuolilla on tarvetta vahvistaa osaamistaan kilpailuttamisesta ja liiketoiminnan periaatteista. Yrittäjät tarvitsevat laajempia markkina-alueita palveluilleen, jotta toiminta olisi vakaammalla pohjalla eikä yhden kunnan varassa. Toinen palvelutuotannon haasteisiin liittyvä painopiste on toimijoiden verkostoituminen. Palvelutarpeet kohdistuvat erityisesti iäkkääseen väestöön, mutta perinteisten palvelujen lisäksi on yhä enemmän tuotettava räätälöityjä palveluja. Vanhemman väestön lisäksi on huomioitava myös työikäisen väestön ennaltaehkäisevät hyvinvointipalvelut sekä perheiden hyvinvointia parantavat palvelut. Eteläpohjalaisten hyvinvointipalvelujen veturiksi tunnistetaan liikunta- ja vapaa-ajanpalvelut, joiden ympärille on mahdollisuus kehittyä yhä laajempaa liiketoimintaa ja verkostomalleja. Vahvana ja tunnettuna erottuu myös lastensuojelun osaaminen. Maakunnan vahvuudet hoivapalveluissa ovat kodinomaisuus ja maaseutumaisuus. Kehittämistyö vaatii pitkäjänteisyyttä ja laajaa yhteistyörintamaa. Hanketoiminnan suuntaaminen yhteistyöverkostojen rakentamiseksi eri sektorien välille on edelleen tärkeää. Palvelualojen teemaohjelma on osaltaan rakentanut tätä yhteistyötä ja vastannut maakunnassa syntyneisiin palvelualojen kehittämistarpeisiin koulutusten ja hanketoiminnan kautta, mutta toimintakentän muuttuessa jatkuvaa kehittämistyötä tarvitaan.